Kaupallinen yhteistyö: VR

Koli on kuin elävä ja ajansaatossa haalistumaton postikortti Suomesta. Vaarojen laelta Pielisen ylle avautuvassa maisemassa on jotain niin suomalaista, että retkeilijän päässä alkaa huomaamatta soida Sibelius. Kolin kansallispuiston jylhiä maisemia ei suotta kutsuta kansallismaisemaksi. Lakeuksilta kotoisin oleva helsinkiläinenkin tunsi siellä, miten sydäntä ravisutti outo ja normaalisti uinuva tuntemus siitä, että tässä maassa minun juureni ovat.

Me kävimme perheen kanssa pidennetyn viikonlopun verran Kolilla. Olen käynyt siellä aikaisemmin retkeilemässä kerran joskus 16 vuotta sitten, silloisen poikaystäväni ja nykyisen aviomiehen kanssa. Silloin olimme matkassa laina-autolla, mutta etenkään lasten kanssa ei tässä nykyelämässä tulisi mieleenkään matkata yli 500 kilometrin matkaa autolla. Mutta ei hätiä, Kolille pääsee kyllä matkaamaan ihan täysin ilman omaa autoakin!

Kolille nimittäin pääsee julkisilla, mikä kannattaa muistaa esimerkiksi nyt tulevien syyslomien aikana. Joensuun juna-aseman ja Kolin väliä operoi kimppataksi, joka kuljettaa reissaajat ihan mökin, hotellin tai muun majapaikan ovelle asti noin tunnissa. Nimensä mukaisesti kimppataksin kyydissä kulkee myös muita matkaajia, mekin jaoimme kyydin molempiin suuntiin mennessä. Sovimme myös kimppataksia etukäteen tilattaessa, että ennen vuokramökille ajamista käymme ruokakaupassa, mikä sopi hyvin.

Joensuun juna-asemalta voisi alle napata myös vuokra-auton, mutta me tahdoimme koittaa nyt matkata ihan ilman autonrattiin hyppäämistä. Matkasi sitten miten vain Joensuusta Kolille ja takaisin,  se Joensuun ja Helsingin välinen 450 kilometriä taittuu mukavimmin junassa. Säästölipuilla koko perhe reissaa edullisemmin, esimerkiksi meidän nelihenkisen perheen liput Helsingistä Joensuuhun ja takaisin kustansivat 178,40 euroa.  Täällä voit tsekata säästölippuhintoja Kolin lisäksi vaikkapa päiväreissuille ja viikonloppupiipahduksille eri puolille kotimaata.

Tällä kertaa me ehdimme junamatkan aikana kuunnella läjän äänikirjoja (kerrankin muistin ladata niitä offline-tilaan, joten Itä-Suomen metsiköt eivät saaneet kirjaelämystä pätkimään), pelata korteilla, katsoa lastenohjelmia, lukea junan lastenkirjaston kirjoja ja tietenkin syödä eväitä pariinkin otteeseen ilman että matka siinä välillä katkesi. Puoliso otti myös päikkärit ja minä taas ehdin editoida kesän ajalta rästiin jääneitä valokuvia.

Suoran junayhteyden ja 4,5 tunnin matkaamisen jälkeen vaihdettiin juna-asemalla odotelleeseen kimppataksiin. Kello lähestyi iltakahdeksaa, kun saavuimme Pielisen rannalla olevan vuokrämökkimme pihaan parahultaisesti kokeaksemme yhden kauneimmista auringonlaskuista naismuistiin.

Vuokraamamme mökki sijaitsee hieman sivussa Kolin huipuista, mutta saimme pidempiä etäisyyksiä vastaan niin upeat mökkimaisemat, että se todellakin oli sen väärtti. Hiekkapohjainen ranta jatkui matalana kymmeniä metrejä, ja siinä kahlatessa näytti siltä kuin olisi kävellyt vetten päällä. Joka ilta Pielisen yllä loimusi tuhansien värisävyjen auringonlaskut, jotka tuplaantuivat peilityynen järven pinnasta.

Ensimmäisenä iltana teimme nopean illallisen odotellessa puusaunan lämpiämistä. Illallisen jälkeen nakkasimme löylyjä ja juoksimme järveen niin monta kertaa vuorotellen, että lopulta koko sakki nukahti kymmenen jälkeen.

Syyskuun alun reissussa tarkoituksena oli kokea palanen rapsakkaa syksyä ja alkavaa ruskaa, mutta todellisuudessa me saimmekin kokea maagisen kokemuksen kesää ja syksyä yhdessä. Ilma oli syksyn tuoksua ja raikkautta täynnä, mutta vaikka lämpömittari näytti vain hivenen päälle 10 astetta, aurinko sai ilman lämmöstä pehmeäksi. Matalissa kohdissa järven vesi tuntui lämpimältä kuin meri kesäisin.

Niinpä kun ensimmäisenä retkipäivänä lähdimme mökin vuokraan kuuluneella suotuveneellä Pieliselle ja rantauduimme pienen autiosaaren suojaiselle puolelle, olivat villakerrastot ihan liikaa. Pian saarella paineli menemään naku retkeilijäsakki, joista osa veisti kaarnaveneitä, osa kalasti ja osa pulahti välillä uimaan, vaikka pyyhkeitä ei ollut mukana. Oli lauantai, mutta fiilis kuin sunnuntaisin. Retkikeittimellä kokatulle aterialle sentään puettiin vähän rihmankiertämää päälle.

Paluumatkalla mökille minua alkoi päikkäryttää, ja kaivauduin köllöttelemään veneen pohjalle. Taittelin pelastusliivistä päänalusen ja sain yhden unisen lapsen kainalooni. Airojen natina ja tasaiset pulahdukset veteen loivat äänimaton, joka sai korvatulppariippuvaisenkin valahtamaan syvälle uneen. Heräsin vasta, kun veneen kokka tömähti pehmeästi mökkirannan hiekkaan.

Illan vietimme rannassa paljain varpain ja pipot päässä. Minä luin aurinkotuolissa, lapset leikkivät rantavedessä varastosta löytämiensä pulkkien kanssa ja puoliso lämmitteli rannalla olevaa grilliä. Aurinko alkoi maalata taivaanrantaa vaaleanpunaiseksi ja sitten oranssiksi, kun grillihampurilaiset olivat valmiina. Oli jotenkin niin raukean täydellistä, että oma onni ihan otti kipeää. Että tällaisen perheen ja tällaisen matkan olen saanut.

Seuraavana aamuna heräsimme iltalöylyjen ja uintien pökerryttäminä 10 tunnin yöunien jälkeen. Pakkasimme taas retkieväät reppuun, mutta tällä kertaa otimme veneen sijaan alle taksin, jolla huristelimme Kolin kansallispuistoon ja sen huipulla olevalle Sokos-hotellille, josta lähtee helppo Huippujen kierros -reitti, jonka aikana pääsee kokemaan kaikki kolme Kolin huippua; Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha-Kolin. Tuntui vähän huijaamiselta päästä kokemaan Kolin maisemat kävelemällä vain vajaan 1,5 kilometrin reitin ja kiipeämättä hurjasti itse, mutta lasten kanssa se toki oli helppoa ja jäipä aikaa ihailla maisemia.

Sillä huh-huh. Vaikka Kolin maisemat ovat inspiroineet taitelijoilta – esimerkiksi säveltäjä Jean Sibeliusta, taidemaalari Eero Järnefeltiä ja kirjailija Juhani Ahoa – ei noita maisemia saa pakattua mihinkään taiteteokseen tai valokuviin niiden koko komeudessaan. Kallioiden yltä avautuvat maisemat vetivät hiljaiseksi ja nöyräksi. Tuntui jotenkin tavattoman oikealta vain istua karhealla kalliolla katsomassa maisemaa, kun lapset tutkivat kallion onkaloihin muodostuneiden vesilätäköiden eliömaailmaa. Tilanne muuttui jo vähän absurdiksikin, kun viereisellä kalliolla ollut porukka alkoi veisata virsiä sellaisella volyymilla että metsä resonoi väristen.

Kolin huippujen kiertämisen jälkeen rymistelimme hikisenä syömään Sokos-hotellin ravintolaan ja siitä kylpemään hotellin Koli Relax & Spahan. Pieni kylpylä on auki lapsille vain kello 16 asti, minkä ymmärrän. Vähän enemmän olisi ollut relax, jos joku ei olisi koko ajan pärsköttänyt, sukellellut ja sekoillut.

Jaettiin välillä sekoilunsietonakit puolison kanssa, ja kun oli minun vuoroni olla itsekseni, kävin läpi kaikki kylpylän erilaiset saunat, kävin elämyssuihkussa painelemassa nappeja saaden niskaani välillä trooppista sadetta ja välillä hyisiä puhureita. Allas, jonka pinnan alla soi Sibelius, rauhoitti lopulta koko sakin.

Kylpylän jälkeen karautimme taksilla takaisin mökille. Reissumme viimeinen ilta oli taas auringosta lämmin ja syksystä raikas, joten päätimme kattaa grillaamamme illallisen ulos. Se luultavasti oli viimeinen ulos katettu illallinen tänä vuonna, ainakin sellainen, jonka söimme ilman villasukkia jaloissa.

Auringon laskettua Pielisen taakse ja lasten mentyä nukkumaan, me kiipesimme puolison kanssa vielä kahdestaan saunalauteille. Puukiuas naksui ja elämä oli yksinkertaisen hyvä.

Reissumme videopäiväkirja löytyy Lähiömutsin Instagramin kohokohtiin tallennettuna nimellä Koli.

Tässä neljän päivän Koli-reissun kulut kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:

  • Junaliput: Helsinki–Joensuu–Helsinki säästölipuilla: 178,40 euroa (Nämä saatu yhteistyön kautta)
  • Kimppataksi: Joensuu–Koli­–Joensuu: 172 euroa (saatu media-alella puoleen hintaan, eli 86 euroa)
  • Muut taksimatkat: 86,40 euroa
  • Mökki: 400 euroa
  • Kauppalasku (eväät junamatkoille sekä ruuat, juomat ja herkut mökillä): 202,49 euroa
  • Ravintolat (Kolilla sekä junaa odotellessa Joensuussa): 95,90 euroa
  • Spa: 74 euroa
  • Yhteensä: 1207,39 euroa
Jaa: