Niinhän siinä kävi, että vuosia kuplineet mökkihaaveet eivät enää pysyneet hiljennettyinä järkevällä puheella. Sen sijaan seurattiin tunnetta, joka saa sydämen lyömään tiheämmin innostuksesta.

Kävimme katsomassa elokuun viimeisenä päivänä Kivinokassa kesämajaa, ja pähkimisen sekä järjen ja sydämen äänen kuuntelun jälkeen allekirjoitimme kauppakirjat viime viikolla.

Meillä on nyt ikioma punainen tupa ja perunamaa parin kilometrin päässä kerrostalokodistamme. Pieni punamultainen kesämaja ja samassa niemennokassa palstapaikka perunamaineen. Onnea niin valtavasti kuin 12 neliöön ja yhteen aariin mahtuu.

Kylpyhuoneen ja vessan remontti siis siirtyy taas. Mutta kuten yksi teistä seuraajista hyvin kysyikin: kummasta lapsille jää lapsuusmuistoja, siitä miten toimiva kylppäri heillä lapsuuden kodissa oli vai kesistä Kivinokassa ja sen pikkuisessa mökissä?

Välillä järjettömyys on järkevämpää, ja sen tuntee.

Kutsun teidät virtuaalikylään meidän mökille pian. On onni, että ostimme mökin näin kauden loppuessa. On aikaa miettiä ja mittailla nurkkia, kuunnella mökkiä. Ensi keväänä mökillä on luvassa paljon nikkarointia ja rymsteerausta, mutta ensimmäiset mökkiunet nukumme Kivinokassa toivottavasti vielä tänä syksynä.

Jaa: