Kaikkeen tosiaan tottuu – myös elämään ilman keittiötä. Emme ole koskaan viettäneet tässä kodissa keittiöllistä elämää, joten en oikein osaa edes miettiä, minkälaista arki keittiön kanssa on. Lapsetkin luulevat, että meillä nyt vain sattuu olemaan kodissamme yksi betoninen huone, jonka seinistä ja katoista roikkuu putkia ja johtoja.

Tiskaaminen suihkussa on kyllä ihan yhtä hanurista kuin alkuunkin, mutta kun tällä viikolla luovutimme ja haimme osan astioista kertakäyttöversioina, suihkun lattialla kyykkiminen tiskiharjan kanssa menettelee sekin. Ruuasta on tosin tullut ikävä suorite, kun pitää miettiä, miten ja missä sen tekee ja / tai syö. Ravintola-aterioista häviää jotain oleellista, kun ravintolapöydän ääreen kerääntyy pakosta eikä omasta halusta. Välillä haaveilen ateriakapseleista, ettei tarvitsisi niin paljoa kuluttaa aikaa ruuan kanssa häseeräämiseen.

Mutta yhtä kaikki, en enää oikein edes muista, minkälaista olisi laittaa ruokaa lipaston päällä olevan mikron ja vedenkeittimen sijaan keittiössä. Jääkaappi sentään saapui tovi sitten, joten parvekkeen ovien väliin perustettu kylmäkomero jäi tarpeettomaksi.

Olemme eläneet nyt kolme viikkoa ilman keittiötä (+yhden remonttievakkoviikon siihen ihan kärkeen), ja saman verran keittiötöntä elämä on vielä edessä. Kotimme keittiö tehdään mittatilauksena ja suunnitelmat saatiin hiottua valmiiksi vasta juuri ennen muuttoa, joten paremmalla aikatauluttamisella keittiötöntä elämää olisi tullut vähemmän.

Keittiöremontti pääsi yllättämään meidät, sillä alkuperäinen ajatuksemme oli remontoida keittiö sitten joskus paremmalla ajalla. Mielemme muutti sähköposti, jonka sain aikaisemmin syksyllä yläasteaikaiselta ystävältäni Anniinalta. Viestissä Anniina kertoi hänen ja puolisonsa Mathiaksen kurikkalaisesta muotoilutoimisto Hiomosta sekä heidän Neljä Seppää -keittiöbrändistä.

Hiomo siis vastaa Neljä Seppää -keittiöiden suunnittelusta, ja niiden valmistuskin on pohjalaista ammattitaitoa, sillä keittiöt tekee Kauhajoella sijaitseva Hietaranta Oy. Neljä Seppää valmistaa vanhan ajan keittiöitä nykyaikaisilla teknisillä ratkaisuilla. Keittiöt valmistetaan pääosin puusta, ja kaikesta muustakin huomaa, että ne on tehty kestämään niin käyttöä kuin aikaa. Mikä parasta, Neljä Seppää tekee myös 50-luvulta muotokielensä ammentavia keittiöitä. Ja kas, johan kiinnostuimme! Lisäporkkanana Anniina ja Mathias tarjosivat Hiomon suunnittelutyötä bloginäkyvyyttä vastaan.

Yhtäkkiä huomasimme miehen kanssa miettivämme, että samaan remonttipölyyn ja remonttikassan räjäytykseen se keittiökin menee muun asunnon ohessa. Ja onneksi niin! Asunnon alkuperäistä keittiötä purkaessamme vasta tajusimme, miten huonossa kunnossa se olikaan. Purkamisen jälkeen löytyi myös uusia yllätyksiä, joita 50-luvulla rakennettu kotimme on jo aikaisemmin tarjoillut kaikkien kokemiensa vuosikymmenien edestä. Asunnon viemäri- ja vesiputket olivat alkuperäiset.

Se oli todellakin melkoinen yllätys, sillä taloyhtiössämme on tehty putkiremontti. Saneerauksessa ei kuitenkaan ole uusittu meidän asuntomme sisällä olevia putkia. Niiden remontista on voinut jokainen asukas itse päättää, ja kai säästösyistä se on meidän kodissamme jätetty välistä. Tuli siis putkimiehelle töitä ja remonttikirjanpitoon uusi saareke. Putkimies vaihtoi meiltä päälinjaan johtavan viemäriputken, joka oli putkarin mukaan osittain mätä ja jonka valurautaosassa oli pieni halkeama. Putkimies oli onneksi kuitenkin sitä mieltä, että putkista ei ole päässyt tihkumaan vettä, kiitos linjasaneerauksessa putkien sisään laitetun muovieristeen. On silti vähän kuumottavaa, että putket ovat toimineet oikeastaan vain muovieristeen voimin, kun itse putki on ollut jo ihan haperoa.

Nyt kaikki on kuitenkin kunnossa, ja remonttitavaroiden varastona toimiva keittiö odottaa kalusteiden valmistumista päästäkseen tositoimiin. Koska multa on kyselty niin paljon keittiöstämme tuolla kylillä ja viestein, tässä jo pieni maistiainen suunnitelmakuvina tulevasta keittiöstämme. Täällä on kuvia keittiöstä alkuperäiskalustuksella.

Suunnitelman valmiiksi saamisessa iso homma, vaikka Mathias toki suunnittelijana isoimman duunin tekikin. Meillä oli toiveemme – kuten laatikoita kaappien sijaan, keveä ilme, 50-lukuinen teräksinen pöytätaso, integroitu extrapakastin sekä kunnon tilat jätteiden kierrätykselle – joiden perusteella Mathias teki luonnokset. Niitä pyöriteltiin muutamia kertoja edestakaisin, kunnes sekä Mathias että me olimme tyytyväisiä.

Oli hyvä, että Mathias oli haastamassa meitä suunnitelmiin muutoksia pyytäessämme, sillä näin jokainen asia on moneen kertaan mietitty ja harkittu. Mathiaksen ansiosta saatiin myös keittiömme hankalan kulmikkaan nurkat hyötykäyttöön. Koska olen itse tarkkaa visuaalisista yksityiskohdista, olen tyytyväinen, että Mathias ei päästänyt meitä helpolla senkään suhteen. Niinpä mies on nyt iltapuhteina siirtänyt keittiön oven yläpuolella olevan kiinteän komeron ovea, että linjat pysyvät suorina. Hemmetillinen homma muutaman kymmenen sentin tähden, mutta tärkeä juttu köökin visuaaliselle ilmeelle.

On vähän pelottavaa olla jokaisesta valinnasta keittiön suhteen itse vastuussa. Tähän mennessä ollaan asuttu muiden suunnittelemissa keittiöissä, ja kirotessa huonoja ratkaisuja, toimimattomia säilytystiloja tai omaan makuun rumia kaappeja, joku muu on ollut niistä vastuussa. Nyt kuitenkin ollaan itse valittu kaikki vetimistä rungon materiaaliin. On mietitty uunin paikka, pohdittu välitilan laatoituksen saumaväri, rankattu yksi hana ylitse muiden ja ostettu juuri mieleinen liesi. Jos harmittaa jälkikäteen, että astianpesukone on sittenkin liian pieni ja pikkulaatikot huonoja käytössä, se on oma syy.

Mulla on kuitenkin hyvä kutina, että kaikki on täydellistä. Aikaakin suunnitteluun meni sen edestä. Olen lukenut ihan liikaa erilaisista jääkaapeista ja käyttänyt tuntitolkulla aikaa erilaisten puutyyppien vertailuun. Yksi ilta vietettiin maalikaupassa pelkästään vertailemassa eri valoissa ja keittiön muiden sävyjen rinnalla just hyvää fiftarihenkistä sinivihreää keittiökaappiemme väriksi! Onneksi ei olla rakentamassa taloa, sillä siinähän menisi kaikkien yksityiskohtien miettimiseen vuosikymmen.

Miltäköhän tuntuu ensimmäisen kerran kokata uudessa keittiössä? Tai siivota pöytä ruokailun jälkeen ihan vain laittamalla tiskit koneeseen, sujauttamalla roskat hienossa järjestyksessä olevaan jätevaunuun ja pyyhkimällä pöytä rätillä, jonka saa huuhdeltua puhtaaksi ihan siinä niin, keittiössä? Ai että, pää on poksahtaa ilosta, kun moista ajatteleekin!

Jaa