Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Tänään kuljetaan vuoden 2018 viimeistä päivää, mutta arkikuvasarja matelee edelleen monta viikkoa jälkijunassa. Kun on ollut kaikenlaista – kuten häät! Se nyt ei ole arkista ollenkaan, mutta niin olennainen osa tätä vuotta, että vihkiseremonian keskeltä napattu kuva kuuluu tämän vuoden 52 kuvan joukkoon. Kuvassa olemme muista arkikuvasarjan otoksista poiketen me kaikki neljä: minä, puoliso ja kuvan alakulmassa lapset.

Minä ja puolisoni olimme hääpäivänä olleet yhdessä 20 vuotta ja pari päivää päälle. Siihen aikaan mahtuu lukemattomia tarinoita, elämänvaiheita ja yhdessä kasvamista. Sellaisiakin kausia, kun rakkaus on ritissyt arjen painon ja väsymyksen alla. Ja sitten onneksi tarinoihin mahtuu myös rakkautta, tekoja ja yhteistä voimaa, joilla pienet halkeamat on remontoitu kestämään yhä varmemmin.

Olimme ehtineet häitäkin miettiä monta kertaa, mutta se aina jäi. Onneksi, sillä tuntuu, että tämän enempää oikeaa aikaa ei häille olisi voinut olla.

Pikkulapsivuosien helpottaessa ja sitä myötä uudenlaisen elämäntilanteen edessä oli ihanaa voida tahtoa. Olen tässä vuosien saatossa tajunnut, että se jos mikä on virallisten valojen ja rakkausjuhlien arvoinen paikka; että yhä edelleen tahdomme toisemme. Olla me, meidän nelikko ja kaksikko samaan aikaan. Perhe ja pariskunta.

(Ja iiiiks! Me saatiin hääkuvat! Alkuun oli erittäin suuri riski siitä, että olisin vaihtanut kaikkien somekanavien profiilikuvat hääkuviksi ja täyttänyt joka kanavan vain hääkuvilla. Sain kuitenkin häähurahduksen sen verran kuriin, että ei hätiä. Mutta sen verran sekoiluttaa edelleen, että ajattelin kirjoittaa häistä ripotellen paljon enemmän kuin alkuperäisenä ajatuksenani oli. Koska häät, rakkaus, best!)

Kuva: ©Jaakko Sorvisto, www.jaakkosorvisto.com