Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan. 

Tuo röynäkasa tuossa keskellä on kuulemma maja. Helmitaulu on ikkuna ja salkku ovi. Selvä. Tuo majan valtaama osa kaksiostamme on myös kodin hotspot.

Hotspot on se kodin osa, johon suurin osa päivän tapahtumista ja askareista tuntuu keskittyvän, jos mukaan ei lasketa nukkumista. Tuosta kohdasta kuljetaan kaikkiin kotimme huoneisiin, joten jos tämä olisi vanha maalaistalo, tuossa kohdalla ikivanhat lattialaudat olisivat kuluneet askelista lommolle. Lipaston päällä viikataan pyykit, käydään läpi postit ja vaihdetaan vaipat. Noilla kohdin puetaan ja riisutaan, oltiin sitten matkalla ulos, sisään tai suihkuun.

Ja sitten niille kohdille aina ilmestyy myös esikoisen leikit. Majan lisäksi siihen rakennetaan kauppa, konsertti ja ravintola. Siinä leikitään nukeilla, siinä kasataan palapelit ja siihen levitetään junarata. Siinä kohdilla piirretään, luetaan ja vedetään kilareita.

Ollaan miehen kanssa yritetty saada esikoinen oppimaan, että siirtäisi omaa leikkipistettään pari metriä ihan mihin tahansa suuntaan. On nimittäin rasittavaa yrittää päästä keittiöön tai käväisemään vessassa, kun ovensuussa mustapalleroiden luola tai meneillään oleva koulutunti. Mutta ei, aina ne leikit jossain vaiheessa hivuttautuvat tuohon.

Onhan se toki loogista, että lapsi haluaa olla siellä missä tapahtuu. Mä olenkin miettinyt, että vaikka meillä olisi minkälainen lukaali, luultavasti sielläkin suurin osa perheen toiminnoista keskittyisi pienelle alueelle. Kai palatseissakin on hotspot?

Jaa: