Kummilapsitapaaminen Kambodza

Kaupallinen yhteistyö: World Vision

Saimme kirjeen toiselta puolelta maapalloa, Kambodzasta. Kirjeestä löytyivät World Vision kummilastamme Chhunnaa koskevat viralliset raportit kuluneesta vuodesta ja kuulumisista. Kirjeiden matka on pitkä, ja toisen kummilapsemme, kuopuksemme tavoin neljävuotiaan Phannoun, raportti kulkee vielä jossain päin maailmaa kohti Suomea.

Kirjeen mukana tuli myös tuore kuva Chhunnasta. Miten paljon hän onkaan kasvanut sen jälkeen, kun sain tavata hänet viime tammikuussa Santukissa! Kauluspaita on vitivalkoinen sekä jämptisti silitetty ja kouluasuun kuuluvan hameen vekit ovat terävät. Chhunnan hymyssä on tuttu ripaus ujoutta, mutta silmiin on syttynyt ihan uudenlainen varmempi katse. Sellainen kuin elämään janolla ja ilolla suhtautuvilla kuusivuotiailla tapaa olemaan.

Kuvaa katsellessani silmäkulmiin puristui kuumaa, vaikka ajattelin vetistelleeni tämän asian kanssa jo itseni tasapainoon. Kehoon humahti hurja ikävä Kambodzaan, ja samalla ilo siitä, miten saan täältä yli 8000 kilometrin päästäkin olla osana kahden lapsen ja heidän yhteisönsä elämää. Että hitsiläinen, antaa itkun vaikka tyrskähdellä –  kyllä maailmassa on aina paikkansa liikutuksenkyyneleille!

Kirjekuoresta löytyi myös kummilasteni kotiseudun Santukin laajempi raportti, sillä samalla kun kuukausittaisella kummiavustuksilla autamme Chhunnaa ja Phannouta sekä heidän perheitään, autamme myös koko yhteisöä. Reilun viikon Kambodzassa olon aikana ehdin huomata sen itsekin. World Visionin paikalliset työntekijät eivät antaneet käskyjä norsunluutornista huudellen, vaan elivät paikallisten keskuudessa ja tunsivat kyläyhteisön jäsenet ja ongelmat.

Me olimme perheen kanssa ensimmäisiä, jotka ryhtyivät kummeksi Kambodzaan Suomen World Visionin kautta, sillä Santukin alueohjelma käynnistettiin Suomen osalta vasta viime vuonna. Tässäkin ajassa muutosta on jo ehtinyt tapahtua muussakin kuin kummityttöni katseessa. Kambodza kuuluu edelleen Aasian ja koko maailman vähiten kehittyneisiin maihin, ja ensimmäisen toimintavuoden aikana Kambodzassa on panostettu erityisesti lastensuojelun, veden saatavuuden ja sanitaation eli vessa-asioiden parantamiseen.

Vuoden aikana Santukissa on pystytty kohentamaan 20 koulun ja 7 terveyskeskuksen toimintaa, sillä asukkaita on koulutettu valvomaan saamiaan palveluita. Nyt terveyskeskukset ovat auki lain edellyttämät ajat ja oikeat terveyskeskusmaksut ovat selviä asukkaille. Muistatte ehkä, kun kävin tutustumassa paikalliseen synnytysklinikkaan Kambodzassa? Vuoden aikana ammattilaisten avustamien synnytysten määrä on noussut 79 prosentista 93 prosenttiin.

Muutoksen pitää lähteä aina yhteisöstä itsestään, ja siksi Santukin lapsille on järjestetty osallistuvaa toimintaa. Minäkin kävin Kambodzan-matkan aikana tutustumassa paikallisiin lastenkerhoihin, joissa lapset voivat viettää aikaa sen sijaan, että kulkevat pitkin katuja. Nuoria on koulutettu pitämään lapsille kerhoja, joissa opiskellaan suomalaisistakin iltapäiväkerhoista tuttuja juttuja: englantia, kirjaimia ja erilaisia loruleikkejä.  Mutta niiden lisäksi käydään läpi asioita, jotka voivat tuntua itselle itsestäänselvyydelle, mutta eivät olisi sitä minullekaan, jos kukaan ei olisi sitä opettanut.

Kerhoissa kerrotaan lastenoikeuksista ja esimerkiksi siitä, miksi hygienia on tärkeää. Kerhoissa opetellaan sanan mukaisesti kädestä pitäen pesemään käsiä, ja koska kynsileikkuri on ylellisyysesine, nuoret kerhovetäjät leikkaavatkin lapsilta kynnet. Ei sitten jää kakkaa kynsien alle ja tule vatsa kipeäksi. Raporttien mukaan myös kummilapseni ovat osallistuneet näihin koulutuksiin.

Ja kakkaan liittyen vielä se, että Santukissa on vuoden aikana saatu vähennetyksi myös tauteja levittävää tapaa ulostaa ulkosalla. Tässäkin taustalla on koulutukset aiheesta sekä se, että alueelle on rakennettu yli 600 vessaa. Käymälöiden käyttö Santukissa onkin vuodessa noussut 48 prosentista 64 prosenttiin. Kun vierailin kummilapseni Phannoun isovanhempien kotona, oli takapihalla oleva vessa suuri ylpeyden aihe, jota tietenkin käytiin katsomassa ja ihastelemassa.

Myös sapuskointiin on kiinnitetty huomiota. Perheitä on opetettu esimerkiksi keittämään puuroa, ja saamissani raporteissa eräs äiti kertoo, miten hänen aliravittu lapsensa on puuron avulla saanut lisää painoa. Kouluissa paikalliset vapaaehtoiset laittavat lapsille aamuisin puuroa, jotta jokainen oppilas varmasti saa aamupalan. Myös imetysluvut ovat nousseet Santukin alueella 76 prosentista 97 prosenttiin. En tiedä, minkä ikäisiä lapsia tuo tilasto koskee, mutta mahtava lukema 97 prosenttia silti on. Etenkin kun tietää, miten tärkeää lasten hyvinvoinnille ja terveydelle imetys on kehittyvissä maissa.

Pallon toiselta puolelta tulleessa kirjeessä oli myös mukana myös se ihanin: Chhunnan itsensä tekemä kirje. Siihen hän on piirtänyt perheensä ja toiseen kuvaan itsensä tekemässä lempipuuhaansa, eli auttamassa perhettään kotitöissä. (Onkohan Chhunnan vanhemmilla koskaan sellainen olo kuin minulla arkisin 16.50, kun ei millään jaksaisi lasten apua kotitöissä?) Kirjeen yhdessä nurkassa on tila asialle, joka Chhunnan mielestä on parasta hänen kotikylässään. Siihen hän on piirtänyt puusta ja tiilistä rakennetun rakennuksen; kodin.

Täällä sinäkin voit ryhtyä World Visionin kummiksi, lasten suojelijaksi. Jos olet miettinyt sitä pitkään, mutta et ole vain saanut aikaiseksi (kuten minä aikoinaan), tee se nyt. Kummiksi ryhtyminen vie vain hetken aikaa, mutta sen vaikutukset kestävät vuosien ja sukupolvien ajan – sekä omassa kodissasi että kummilapsen luona siellä jossain.

Tässä vielä video viime tammikuun kummimatkaltani Kambodzaan. Samasta videosta nähdään lyhempi pätkä reilun kuukauden päästä, 7. joulukuuta, kun Riku ja Tähdet -hyväntekeväisyysshow tulee Nelosella.

Kummilapsitapaamiskuvat minusta muistikortilleen tallensi: Kaisu Jouppi, muut kuvat ovat omiani.

Jaa: