Riitelimme puolisoni kanssa rahasta. Koskaan aikaisemmin raha ei ole ollut syynä riitoihimme, vaikka toki rahasta on välillä käyty vakavia keskusteluita. Mutta nyt suukopu roihahti, ja siihen syynä oli Julia Thurénin kirjoittama ja minun arvostelukappaleena saamani Kaikki Rahasta -kirja.
Meillä on puolisoni kanssa yhteinen tili. On ollut jo melkein parinkymmenen vuoden ajan. Perustimme yhteisen tilin, kun muutimme yhteen. Minä olin silloin 17-vuotias, poikkikseni 19-vuotias. Yhteinen tili tuntui järkevimmältä ja oikeastaan ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta meille. Muu ei tullut mieleenkään. Molempien vanhemmilla on ollut yhteiset tilit ja taloudenpito, ja se malli tuntui hyvältä. Me olimme perustamassa yhteistä elämää, ja koska elämään kuuluu olennaisena osana raha, tuntui yksikertaisimmalta laittaa myös kolikot yhteen.
Yhteisen tilin lisäksi perustimme heti yhteisen säästötilin. Sinne on säästetty milloin mitäkin projektia ja haavetta varten; lomamatkoja, tietokonetta, vauvaa. Välillä useampi satanen kuussa, välillä pari euroa. Mitään omia tilejä meillä ei ole ollut, sillä emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Aloimme säästää yhdessä eläkerahastoihin, kun olimme parikymppisiä. Molempien rahastoihin siirrettiin joka kuukausi sama summa; kuka ne sitten sinne yhteiselle tilille olikaan alun perin tienannut.
Myöhemmin minä aloin äitini ja isäni neuvomana sijoittaa myös rahastoihin, joiden alkupottina toimi pieni isovanhemmiltani saatu summa. Nekin varat olivat meidän yhteisiämme – vaikkakin minun nimissäni. Ne kiinnitettiin vakuudeksi, kun hankimme Tampereelta asumisoikeusasunnon, ja kun ostimme ensimmäisen oman asunnon, hyvin tuottaneet rahat nostettiin ulos ja sijoitettiin yhteiseen kotiin.
Olemme eläneet yhdessä taloudellisesti monenlaisia vaiheita. Kun muutimme yhteen, emme kumpikaan lukiolaisina saaneet minkäänlaista rahallista tukea valtiolta. Se oli niitä aikoja, kun vanhempien tulot vaikuttivat tukiin 21-vuotiaaksi asti. Etenkin minä tahdoin näyttää, että pärjäämme, emmekä ottaneet rahaa vanhemmilta vastaan. Sen verran tulin vastaan, että annoin vanhempien maksaa lukion oppikirjani. Lisäksi sain tehdä vanhempieni kahvilassa aina sunnuntaisin pitkän työvuoron, ja nuo tuplapalkalliset sunnuntaitunnit olivat hampurilaisravintolasta saamieni ansioiden lisäksi arvokkaita toimeentulon kannalta.
Myös henkinen tuki oli tärkeää. Tiesin, että jos vain tarvitsisimme (rahallista) apua, saisimme sitä vanhemmiltamme. Tämä on tärkeä asia, suorastaan rikkaus, johon kaikilla ei ole varaa. Se on tuonut tiedostamatonta turvallisuudentunnetta niihin moniin vuosiin, kun on eletty kituuttaen.
Olemme puolisoni kanssa elättäneet molemmat tosiamme, vuorotellen. Ei ole tullut mieleenkään laskea, kumpi on laittanut yhteiseen kassaan enemmän rahaa. Alkuun miehen opiskellessa minä tienasin (vaatekaupasta sain täyspäiväisen työkuukauden jälkeen käteen vajaat 1000 euroa + aknen + uniongelmat), myöhemmin sitten toisinpäin. Yhteisinä opiskelijavuosina muistan, miten elimme useasti kaksi viikkoa käymättä kaupassa. Kerran sellaisena hetkenä löysin viiden euron setelin takintaskustani ja sijoitimme sen rahan mieluummin Alkon halvimpaan punaviiniin kuin vaikka makaroniin. Edelleen sijoittaisin vitoseni opiskelijana noin.
Siksi yhteinen tili on ollut paras ratkaisu meille. Meillä on samanlaiset arvot ja ajatuksemme rahankäytöstä menevät pitkälti yksiin. Laitamme rahaa surutta esimerkiksi ruokaan ja juomaan, mutta olemme samaan aikaan kauhistuneita ja onnellisia, kun kuulemme summista, joita ihmiset laittavat autojensa ylläpitoon. Ei ikinä! Olemme melko huithaippeleita rahan suhteen, mutta tarvittaessa saamme säästettyä nopeastikin ihan mukavat summat rahaa. Samalla tavalla kuin olemme kasvaneet yhdessä pariskunnaksi, olemme myös luoneet yhdessä taloussääntömme.
Me olemme eläneet yhdessä vaiheita, kun minun saamani 300 markan mätkyt saivat itkemään epätoivoisesti (ja jopa soittamaan hätäpuhelun äidille, vaikka sitten ihan itse jotenkin saatiin minibudjetistamme tuo noin 50 euron mätky maksettua). Me olemme yhdessä viettäneet erään syksyn illat metsässä poimien mustikoita. Kädet olivat siniset vielä marraskuussakin, mutta me saimme torille myymillämme mustikoilla ostettua matkan Egyptiin.
Perhevapaillakin elatusvastuu on näin jälkikäteen laskiessa mennyt aika tasan. Molemmat ovat olleet vuorotellen vetovastuussa kotona, toisen tuodessa pääasiallisen elannon tilille. Miehen eläkkeestä ei kyllä muistettu perhevapaiden aikana pitää yhtä hyvää huolta kuin minun: kun olin vanhempainvapaalla, siirsimme kuukausittain isomman summan minun eläkerahastoihini kuin hänen. Samaa ei tajuttu tehdä toisinpäin miehen ollessa koti-isänä. Molemmille lapsille perustettiin heti pian syntymän jälkeen säästötilit, joihin säästämisen sijaan olisi nyt järkevämpi perustaa lapsille rahastosalkut.
Se on yksi asia, minkä takia tartuin Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaan. Tahtoisin ymmärtää paremmin raha-asioita, ja nyt elämän tasoituttua pikkulapsivuosien jälkeen haluaisin taas alkaa säästää rahastoihin. En vain oikein ymmärrä niistä mitään. Samalla kun haluaisin ymmärtää rahasta enemmän, asia ei nurinkurisesti voisi kiinnostaa vähempää. Niinpä tartuin rahakirjaankin vähän sillä ajatuksella, että tämä on nyt vain suoritettava ja opiskeltava.
Yllätyksekseni kirja tempaisikin mukaansa. Sen minämuotoinen kerronta, huumoripilkahdukset ja selkeästi kerrotut rahafaktat saivat kääntämään sivun toisensa jälkeen, vaikka oikeastaan olisi pitänyt jo mennä nukkumaan. Ja kun kirja oli vihdoin luettu, se sai minut räjähtämään puolisolle raha-asioista. Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Ensinnäkin kiukuttelin enemmänkin itselleni siitä, että en oikein ole perillä siitä, mitkä ovat edes kuukausittaiset kiinteät kulumme. Koska minä pyöritän yritykseni kuukausittaisen kirjanpidon, laskutuksen ja muun itselleni tavattoman epämiellyttävän numeropyörittelyn, puoliso hoitaa pyynnöstäni nykyään yhteisen tilimme hoidon ja laskujen maksun. Huomaan, että en pidä siitä, että en ole kärryillä yhteisen taloutemme menoista. Mikä hitto vie on edes nykyinen korko asuntolainallemme? Hallinnan tunteen puuttuminen kalvaa.
Toiseksi meidän rahankäyttömme on muutenkin vähän holtitonta. Olemme tottuneet siihen, että rahatilanteet vaihtelevat, eikä tämä uusi stabiili tila ole vielä ihan hahmottunut. Olemme molemmat työelämässä ja yhteisillä tuloilla tukevan keskituloisia. Mihin hittoon kaikki rahamme sitten oikein menevät? Viime vuosina perhevapaat, talven irtiotto toisella puolella maapalloa ja remontti ovat syöneet tililtä hyvällä ruokahalulla valuuttaa, samaten tulevat häät koluavat säästöpossun viimeisiäkin nurkkia. Mutta silti. Jos me olemme eläneet minibudjetilla vuositolkulla, miten voi olla, että nytkin kaikki raha vain menee jonnekin?
Puolisoni ei ollut asiasta kertoessani ihan yhtä huolissaan tilanteestamme, mikä sai aikaan ketjureaktion, jonka seurauksena mielen perukoilta löytyi myös lisää rahaa ahmivia mörköjä. Minä tienaan nykyään meistä enemmän, ja tilanne tulee luultavasti olemaan sellainen vuosien ajan, ellei loppuelämän. Vaikka on ollut kausia ja vuosia, kun olen tienannut paremmin, tämä pysyvyystila on tuonut mukanaan lieveilmiön: vallan tunteen. Huomaan kokevani suhteessamme jonkinlaista vallan tunnetta, koska tienaan enemmän. Se on kamalaa, ja häpeän tuota epämääräistä rahasta ammentavaa valtaa. Niihin meidän rahoihin on tullut ikävä minun rahani -sivumaku.
Tätä tilannetta on alleviivannut se, että perustettuani yrityksen viitisen vuotta sitten, minulle tuli tavallaan oma tili: yritykseni tili. Nykyään kaikki tuloni tipahtavat ensin yrityksen tilille, josta sitten siirtelen niitä yhteiselle tilillemme. Koska minulla on toiminimi, rahoja voi siirrellä melko vapaasti ees ja taas. Yrittäjävuosien alussa se helpotti asioiden hoitoa, mutta nyttemmin sillekin on tullut lieveilmiöitä:
Mies joutuu pyytämään, että siirtäisin meidän tilillemme rahaa yritykseni tililtä. Se on tietenkin ok, mutta paskaksi tilanteen tekee se, että välillä tuntuu, että olen koko ajan siirtämässä rahaa ja taas pyydetään lisää. Se saa nurinkurisesti tuntemaan sekä sitä inhottavaa valtaa, mutta myös fiilistä siitä, että toinen ei arvosta panostustani. Ei yritykseni tili ole mikään sampo, josta tipahtelee kolikoita joka kerta, kun vivusta vääntää. Minun pitää oikeasti tehdä töitä niiden rahojen eteen. Vaikka tiedän, miten paljon puoliso arvostaa työtäni ja miten valtavasti hän tukee minua siinä, tässä kohtaa napsahti.
Riitelimme rahasta. Ja se oli lopulta hyvä asia.
Teimme toimintasuunnitelman. Vuodenvaihteessa luomme perheellemme budjetin; Thurénin kirjan oppien mukaan. Tutkimme tämän vuoden tilitietomme, että tulisi selvyys, mihin se kaikki raha oikein uppoaa. Teemme säästösuunnitelman tulevaa vessa- ja kylppäriremonttia varten ja pohdimme, mikä olisi järkevin tapa alkaa taas rahastosäästäjäksi. Mietimme, olisiko ne lasten säästötilit syytä vaihtaa myöskin rahastosäästämiseen.
Mietimme myös sitä, olisiko hyvä kirjan oppien mukaisesti perustaa lisää tilejä. Esimerkiksi vakuutustili voisi olla hyvä idea. Meillä kun tulee muutaman kerran vuodessa jättimäiset useamman sadan euron vakuutusmaksut, mutta emme valmistaudu niihin mitenkään – kunhan avaamme laskut nettipankissa kiroillen ja huokaillen. Voisi olla syytä säästää joka kuukausi vakuutustilille tietty summa rahaa, joista sitten maksettaisiin ne isot potit muutaman kerran vuodessa. Myös oma tili vaikkapa ruokaostoksille voisi olla hyvä. Me kun kannamme huoletta rahaa lähikauppoihin, vaikka tästä voisi varmasti nipistää, kun olisi tähänkin joku kuukausibudjetti. Toisaalta en tiedä, tahdonko nipistää ruuasta, jos kerran ei ole pakko. Sen sijaan tiedän, että tahtoisin laittaa enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen – ehkä sitä varten voisi perustaa tilin, josta lähtisivät vakituiset kuukausimaksut, mutta johon jäisi myös vähän ”ylimääräistä” käyttövaraa erinäisiin kampanjoihin osallistumiseen.
Olisi syytä myös miettiä, olisiko meillä mahdollisuuksia alkaa säästää sijoitusasuntoon. Pitäisi oleman, ja yrittäjänä koen tällaiset satsaukset tulevaisuuteen paljon kannattavampina kuin tolkuttomat YEL-maksut.
Samaan syssyyn vuodenvaihteeseen osuu myös jo tovin valmisteltu toiminimeni vaihto osakeyhtiöksi. Vuodenvaihteen jälkeen en voi siirrellä yrityksen rahoja miten sattuu, vaan minun on päätettävä, minkä verran maksan palkkaa itselleni kuussa. Sen jälkeen ei enää tarvitse kenenkään pyydellä rahaa, kun se on se tietty summa kuukaudessa, joka tilille osaltani tulee. Mahdollisia osinkoja voidaan sitten käyttää yhteisiin ja molempien omiin unelmiin: matkoihin, opiskeluun, kirjoitussapatteihin ja mökkihaaveisiin.
Jospa sitä tälleen 35-vuotiaana ja 37-vuotiaana keskituloisena pariskuntana vihdoin olisi aika aikuistua myös raha-asioiden kanssa. Kunhan aina saa olla sen verran huithaipeli, että voi ostaa taskusta löytämällään setelillä Alkosta sen punkun.
Ihana samanlaista keskustelua kuin meidänkin parisuhteessa. Samat vakuutustilit ja ruokatilit pyörineet meilläkin puheissa. Haluaisin lisätä myös tuohon keskinäisen testamentin, edunvalvontavaltuuksen sekä joku oma tili, jossa rahaa, jos puolisolle käy se kaikkein pahin. Kuolemantapauksessa vainajan tilit sulkeutuvat vaikka ne olisivat puolisoiden yhteiset. Koskaanhan ei tiedä, mitä ja koska tapahtuu.
Samaa olen pohtinut kun nyt lopulta laitettiin tilit meihen kanssa yhteen. Kummallakin on silti oma tili jolta maksetaan omien harrastusten kulut ja jos nyt haluaa huvikseen ostaa jotain mitä ei oiekastaan tarvitsisi niin ne on sieltä. Se toimii myös tällaisena taustaturvana kuolemantapauksissa. Meillä on vielä kaksi lastakin elätettävänä niin voisi olla siinä kohtaa vähän kusi sukassa jos kaikki tilit menisivät kiinni vaikka vain väliaikaisesti.
Hyvä postaus. Jahka alkaa taas tuloja tulla niin pitää miettiä tuota rahastosäästämistä jollain tapaa. Niin lapsien kuin omankin tilin kohdalla. Lapsilla on nyt omat säästötilit, mutta pidemmän päälle se ei varmaan ole järkevä vaihtoehto makuuttaa rahoja siellä. Sama koskee omia säästöjä.
Tästä tilien sulketumisesta kuolemantapauksissa taisikin olla kirjassa juttua – tai sitten luin siitä hiljan jostain muualta. Tämä, testamentit ja edunvalvontavaltuutukset ovat kyllä ihan vaiheessa meillä. Jospa ne saisi edes mietintävaiheeseen tässä joskus.
Jos tili on kummankin yhteisomistuksessa, ns tai-tili, toisen kuollessa tili ei sulkeudu. Tämä on yleinen harhaluulo. Eloonjäänyt tilinomistaja saa käyttää tiliä normaalisti. Jos tilissä on käyttöoikeuksia, ne poistuvat.
Okei! No jos asia on näin, sittenhän meillä ei ole sen suhteen huolta; tilit kun ovat molempien nimissä. Pitääkin tarkistaa tämä asia varmaksi viimeistään siinä samassa vuodenvaihteen budjettiriihessä.
Me juuri vaihdoimme pankkia ja yhteistiliä luodessa piti toinen meistä laittaa tilin omistajaksi tai ykkösomistajaksi jonka nimi näkyy pankissa tilin kohdalla. Mahtaakohan tuo silti mennä niin että käyttöoikeus säilyy?
No mä mietin tätä samaa; että onhan se sitten varmasti se tili meidän molempien tasaveroisesti kuolemantapauksissa, vaikka molempien nimiin se on otettukin. Tää pitää tarkistaa.
Tilin tiedot kuten tilinomistajat pystyy yleensä tarkistamaan myös verkkopankissa. Jos molemmat ovat tilinomistajia, ei ole huolta kuolintapauksessa. Mutta asia kannattaa ehdottomasti tarkistaa, ettei vaan ole pelkkä käyttöoikeus toisella.
Kiitos tästä postauksesta ja avoimuudesta! Sain paljon ajattelemisen aihetta omaankin tilanteeseen poikaystävän kanssa. Meillä raha-asiat on hyvinkin erillään vaikka niistä kyllä puhutaankin avoimesti. Ehkä tässä kuuden ja puolen vuoden jälkeen voisi vielä skarpata ja ruveta miettimään yhteisiä tilejä siinä missä esim. Häistäkin puhutaan jo avoimesti. Ihanaa, että rahapuhe on oikeasti somessa ja blogeissa lisääntynyt, itse ainakin koen että vaikka suulas ja kova puhumaan olenkin, on vielä varmempi ottamaan näitä asioita ystävien ja perheen kanssa puheelsi kun on jo isot joukot someen tuotettua asiaa aiheesta. Kiitos siis ja mukavaa syksyä!
Joo, rahapuhetta minäkin kaipaan enemmän! Opin ja sain paljon ajattelemisen aihetta just tuon kirjan niistä osuuksista, joissa ihan tavalliset ihmiset kertoivat kokemuksiaan rahasta.
Tietenkään ei tarvitse laittaa tilejä yhteen ollessaan pariskunta, mutta meille se on tuntunut luontevimmalta ja oikeimmalta tavalta. Ja jos vain yhtään tuntuu omalta jutulta, minä suosittelen. Erilliset tilit, kulujen jakamiset, taulukot ja muut tuntuvat kovin työläiltä, kun meille tämä vaihtoehto toimii paremmin.
Meillä on melkein yhtä pitkä yhteinen historia ja omat rahat. On ollut opiskelijavuosina ja on nyt keski-ikäisenä yhden lapsen perheenäkin. On meillä yhteinen tili, jonne menee kuukaudessa sama summa kummaltakin plus lapsilisä ja josta maksetaan vastike, asuntolaina silloin kun sitä vielä oli, sähkölasku ja päivähoito. Muut yhteiset menot kirjataan exceliin ja sillä lailla pidetään kirjaa että maksetaan 50/50 ruokamenot ja lapsen menot (meillä on about sama palkka, siksi 50/50 on järkevä). Lopuilla kumpikin tekee mitä haluaa (no, käytännössä paljon menee säästöön, kun ei vaan oikeasti kauheasti tarvita mitään..ja hyvä niin, kun isomman asunnon osto on edessä heti kun löydetään se oikea). Tää systeemi toimii ja tuntuu hyvältä, ehkä eniten siksi että rahasta ei ole pula (15 vuotta työelämässä ja velaton asunto helpottaa kummasti, kuten myös kaksi kohtuullisen hyvää palkkaa saavaa aikuista perheessä ja sitten samankaltaiset kulutustavat, ts. ollaan venytetty vapaaehtoisesti penniä aina, joten rahaa jää säästöön). Raha-asioista ei siispä ole koskaan riidelty, neuvoteltu on lähinnä silloin kun päätettiin miten talous toimii perhevapaiden aikana (silloin rahat laitettiin yhteiseen pottiin ja jaettiin tasan, eli töissä oleva kompensoi kotona olevan ansioiden menetyksiä, tämäkin simppeli malli todettiin reiluksi, koska poissaolot jakaantuivat lähes tasan).
Joo, missään nimessä tämä meidän tapa ei ole se ainoa tapa. Taidetaan olla peräti vähemmistössä, kun tahdotaan pitää rahat yhteisinä. Tärkeintä on löytää se molemmille / kaikille sopiva tapa hoitaa raha-asioita. Mua itseäni ahdistaa jo ajatuskin Excelistä ja tarkasta tasajaosta (mikä ei tietty meillä edes olisi mielestäni se oikea tapa, kun tulot ovat erilaiset), mutta toisenlaisissa perheissä / talouksissa se on sitten se parhain vaihtoehto.
Meillä hoidetaan homma siten, että molemmat siirtävät palkastaan sen verran yhteiselle tilille että omaan käyttöön jää molemmille sama summa. Yhteiseltä tililtä maksetaan lähes kaikki. Omat harrastukset, vaatteet ym. kulutus menee omalta tililtä. Mielestäni simppeliä ja tasapuolista.
Mites sitten kun Prisman kassahihnalla on äidille juhlamekko Ivana Helsingiltä ja viikon ruokaostokset ja käytössä on yhteistili yhteisiin ostoksiin? Maksetaan siltä yhteistililtä, maksetaan yhteistililtä ja äiti myöhemmin siirtää rahaa omalta tililtä, maksetaan ostokset eri korteilta?
Meillä on miehen kanssa parikin yhteistä tiliä, mutta nolla korttia niihin. Koska en jaksaisi pysytellä kärryillä että paljon tilillä on rahaa ja säätää ostoksien kanssa (toki, nykyään kun tilin saldon näkee mobiilisti, tää ei enää varmaan oo mikään ongelma, mutta vielä 10 vuotta sitten oli kovin vaivalloista, eikä toisaalta halua makuuttaa käyttötileillä ylimääräistä rahaa ”varmuuden vuoksi”). Meidän strategia on että kumpikin maksaa omilta tileiltään ja yhteiset ostokset viedään exceliin (ei ole vaivalloista, senkun syöttää kuitin summan kännykällä). Miksi excelin kautta? No ihan siksi, että vaikka kuinka tasapuolisesti kokee maksavansa, niin reaalimaailmassa voi olla että toinen on maksanut 500 euroa enemmän vaikka kuukauden aikana. Sen jälkeen kun kuitit on syötetty exceliin, on itse asiassa hyvin simppeliä nähdä mihin rahat menee (esim. se että meidän kuukausittaiset ruokamenot vuonna 2017 oli pyöreästi 300-500 euroa per kk, sisältäen perheet yhteiset ravintolat muttei työpaikkaruokailua).
Meillä siellä Prismassa maksettaisiin siltä samalta yhteiseltä tililtä, joten ei ongelmaa 🙂 Välillä kyllä laitetaan samalla kassahihnalla asioita kahdelle eri kuitille, jos ostan samalla jotain, jonka voin laittaa vähennyksiin yritykseni kuluissa.
Exceliä joudutaan mekin pyöritellä tuossa vuodenvaihteessa, kun tarvitsee saada joku roti näihin rahakuvioihin. Mutta sen jälkeen ei toivottavasti kuin kerran-pari vuodessa budjettia tarkistaessa. Yrityksen kuluja joudun naputella riveihin, ja se tuntuu kamalan vaivalloiselta 😀 Mitä vähemmän Exceliä meidän elämään, sen parempi. Mutta kuten huomataan, toisille se ihan päinvastainen, eli tarkka tasajako, kuittisavotta ja Excel on se mielekkäin. Siksi on hienoa, että kommenteissa tulee esille erilaisia taloudenpitotapoja.
No meillä ei toki ole tarve katsoa kaikkia ostoksia eurolleen tasan. Maksaisin mekon yhteiseltä tililtä ja jossain kohtaa maksaisin vaikka kahvilamaksun omalta tililtä. Isossa kuvassa nämä menevät helposti ja hyvin tasan. Ostan yhteisillä rahoilla myös itselleni vaikka makeisia ja hammasharjan. Saman tekee mies. Kyllä meillä mies esim. syö enemmän kuin minä mutta ei hänen tarvitse maksaa jauhelihapaketista enempää kuin minunkaan. 🙂 Emme harrasta mitään kuittishowta emmekä exceleitä. Koskaan ei ole tarvinnut raha-asioista riidellä. Toki asiaa helpottaa että kulutustottumuksemme ovat yhteneväiset.
Mun kokemus on aika päinvastainen. Vaikka mielikuvissa molemmat maksavat yhtä paljon, voi käytännössä olla useiden satasien ero jo yhden tai kahden kuukauden aikana (meillä on siis pidetty kirjaa vuodesta 2010, jolloin käytössä oli kuittishow ja paperinen vihko, jota balansoitiin parin kk välein…ja silloin pyrittiin tasapuoliseen maksamiseen ja todellisuus oli sit että lähes aina heittoa oli ja paljon). Eikä meillä ollut edes tuolloin lapsia (lapsen vaatekulut kun tulee sykäyksittäin ja on aika isoja), vaan kyse oli silloin dinkku-pariskunnan yhteisistä ruokamenoista. Oman empirian perusteella uskallan suositella muillekin, että kannattaa joskus kokeilla kirjanpitoa ja katsoa balansoituuko (olisi toki mielenkiintoista, että ollaanko miehen kanssa vaan surkeita tasapainottajia…).
Eikä meillä ole nykyään mitään kuittishowta, senkun merkkaa kuitin loppusumman (google docsin) exceliin ja that’s it (tämän pystyy tekemään parissa sekuntissa kännykälläkin). Toki ammatin puolestakin numeroiden pyörittely on tuttua ja turvallista, mutta toisaalta koen, että kun on faktapohjaista tietoa, että kulut ihan oikeasti jaetaan tasapuolisesti, niin se on ihan kiva juttu (eikä raha tai kulutustottumukset ole meillä ollut koskaan riidan aiheena myöskäänA).
No, meidän perheen tapauksessa olen eri mieltä tuosta. Tasan menevät menot. Ja toki joku voisi olla sitä mieltä että mieheni maksaa enemmän perheemme menoista koska on suurempitulouinen kuin minä. Meidän perheessä ajatellaan niin että yhteinen talous, saman verran ns. ”omaa” rahaa. Muut menevät yhteisen talouden ylläpitoon. Mutta muuten olen esim. sitä mieltä että naisen ei kuulu maksaa esim. ehkäisykierukkaa ja siihen liittyviä gynekäyntejä omista rahoistaan (meillä ne menevät yhteiseltä tililtä). Tärkeintä on mielestäni että löytyy se omaan parisuhteeseen parhaiten toimiva tapa jakaa menot. Ennen lapsia laitoimme tuloistamme samalla prisenttiosuudella rahoja yhteiselle tilille, lasten syntymän jälkeen siirryimme käytäntöön jossa molemmille jää sama euromäärä ”omaa” rahaa. Tämä toimii meillä ja on mielestäni toki oikein toimiva systeemi. 🙂
Raha ja talous on ollut itsellä mielen päällä kovastikin tänä vuonna ja tämäkin antoi taas uutta ajattelun aihetta! 🙂 Meillä on mieheni kanssa ollut koko 10v. seurustelumme aikana erilliset käyttö- ja säästötilit mutta rahasta puhuttu aina avoimesti ja tiedetty molemmat aina taloutemme tila ja molemmat tuoneet kortensa kekoon omalla panoksella. Tämän vuoden teema kun on ollut talous ja olen halunnut organisoida menoja vähän paremmin ja tasaisemmin tulin siihen tulokseen viime keväänä että yhteinen taloustili voisi toimia meillä. Ylipuhuin sitten miehen kesällä (ihan vaan kokeilu;D) ja perustettiin yhteinen taloustili, johon siirrämme molemmat summan rahaa palkkapäivänä. Summalla maksetaan kaikki yheiset kulut ruuasta laskuihin. Tämä taloustili on ollut ihan loistava juttu ja helpottanut arkea tosi paljon. Se summa mikä jää omalle tilille palkasta on sitten omiin menoihin, mitkä ovat esim. omien autojemme kuluja ja bensoja, harrastuksia tai ihan vaan niitä heräteostoksia 😀 Ja kaikki tämä on lähtenyt ehkä siitä.että haluaisin oppia säästämään paremmin mikä tuntui silloin kuin oli erilliset tilit hankalalta ja en onnistunut siinä juuri ollenkaan. Mutta yhteisen säästöpossun hankkiminen oli hyvä ja siihen saatiin säästettyä vajaassa vuodessa ihan kiva pieni summa rahaa kolikoista, jotka köytettiin sitten yhteisellä matkalla. Säästämisessä siis vielä vähän parannettavaa mutta se voisikin sitten olla ensi vuoden taivoite ja ehkä avataan ihan yhteinen säästötili? 😀
Ihana kuulla, että näistä omista ajatuksistani ja kokemuksistani saa mietittävää myös omaan arkeen 🙂 Tuo yhteinen taloustili taitaa olla pariskunnilla ja perheillä aika yleinen ratkaisu. Mahtava juttu, että se on helpottanut teidän arkea tosi paljon. Kaikki, mikä helpottaa arkea, on hyvästä 😀
Meillä pohditaan myös säästöjen sijoittamista, mutta kohde on vielä hakusessa. Suosittelen lukemaan Mika Hyttisen Suosioharha – sijoittaminen on taitolaji -teoksen. Kirja on helppolukuinen ja avasi ainakin omat silmät sille, mikseivät erilaiset rahastot ole aina paras vaihtoehto.
Mun oma kokemus sijoittamisesta on tosi hyvä. Rahat ehtivät olla (pienen riskin) rahastoissa kasvamassa monen monta vuotta, ja sain jo hyvän esimaun siitä, mistä korkoa korolle -ilmiössä on puhe. En tiedä, mikä on se riski, mistä Hyttinen kirjassaan puhuu, mutta itseäni on viime aikoina alkanut kiinnostaa eettinen sijoittaminen. Eli että laitan rahojani kiinni vain yrityksiin, joiden arvot ovat omieni kanssa kohdillaan.
Tämä kirjoitus puhutteli toista pitkässä parisuhteessa elävää perheellistä toiminimiyrittäjää. Kiitos!
Kiva kuulla! Mä olen puhunut monille tutuille näistä yrittäjyyden tuomista vivahteista parisuhteemme taloudenpitoon, ja kaikki ovat olleet vähän, että mitä hittoa sä selität 😀 Huojentavaa siis kuulla, että toinen toiminimiyrittäjä ymmärtää toista samanmoista.
Kiitos!!! Tässä on meilläkin skarpattavaa. Täytyy saada käsiin tuo kirja. Haluan oppia lisää rahasta.
Suosittelen kirjaa lämpimästi. Se laittoi ajattelemaan, mutta on myös sellainen Rahan ABC, että vaikka muuten karsin kirjahyllyäni usein, tämä jää sinne vakioasukiksi. Luulen nimittäin, että tulen palaamaan siihen usein.
Komppaan ensimmäistä kommentoijaa! Tosiaan jokin oma tili on hyvä kaikilla parisuhteessa olevilla olla, sillä kuolemantapauksessa vainajan tilit suljetaan välittömästi. Joitain vainajan laskuja pystyy maksamaan (yhtiövastiketta, sähkölaskua), jos ne ovat vainajan nimellä, mutta koko prosessi on aika hankalaa. Itsellä on hyvä olla noin 3 kuukauden elämiseen tarvittavat varat, jolla voi elää kunnes perunkirja on tehty. Jos puolisolla on myös saman verran, niin silloinhan perheellä on myös suositellut puolen vuoden puskurirahasto yllättäviin tilanteisiin.
Edunvalvontatahtoja testamentti ovat myös tärkeitä tehdä hyvissä ajoin. Edunvalvontatahdon kirjaamista on hyvä markkinoida myös omille sukulaisilleen. Tämä helpottaa mahdollista prosessia maistraatissa huomattavasti. Tietenkin on toivottavaa, ettei mitään käy, mutta paperit on hyvä tehdä varalta.
Joo, nämä(kin) asiat ovat meillä ihan retuperällä. Hyvä pointti muuten tuo, että niillä omilla ”kaikkein pahimman varalta” -tileillä olisi samassa myös se puskurirahasto. Se kun on jotenkin helpompi kokea tarpeelliseksi ja siten perustaakin.
Ruokatlili on varmasti hyvä idea.
Meillä on ollut joskus käytössä ruokamenoihin varattu kirjekuori, johon palkkapäivänä on sujautettu seuraavan kuun ruokarahat. Tili vakuutusmaksuja ja lainoja varten on tosiaan hyvä olla olemassa, koska muuten kerralla tuleva summa on vaikea maksaa. Olen myös suunnitellut säästäväni kuukausittain lapsille vaaterahaa, koska jokasyksyiset talvikamppeiden ostot kolmelle on aika suoritus. Näitä kaikkia em. menoja voi säästää joko kirjekuoreen tai tilille maun mukaan.
Joo erinomainen pointti muuten tuo, että myös lasten vaatehankinnoille olisi hyvä perustaa tili, johon säästetään joka kuukausi. Ei sitten syksy ja kevät pääse niin pahasti yllättämään (etenkin jos samaan väliin osuvat vielä ne köntässä tulevat vakuutusmaksut).
Huippukirjoitus! Tuli itselleni sopivaan saumaan, ja täytyy myös laittaa tuo Julia Thurenin kirja omalle lukulistalle. Meillä on myös mieheni kanssa yksi yhteinen tili sekä miehen nimissä oleva, mutta yhteinen rahasto. Ei muita tilejä. Meillä on aika lailla samanlainen tilanne, että ollaan vuorotellen elätetty toinen toisiamme eikä todellakaan olla laskettu, kummalla on kulunut enemmän euroja. Nyt odotan ensimmäistä lastamme ja vähän aikaa sitten ostimme ensimmäisen oman asuntomme. Olemme keskustelleet rahastosäästämisestä lapselle ja henkivakuutuksen ottamisesta, mutta päätöksiä emme ole vielä tehneet. Tosi hyvä pointti tuolla aiemmissa kommenteissa, että joku oma tilikin olisi hyvä olla olemassa siltä varalta, että puoliso menehtyy. Varmasti keskustellaan raha-asioista tänään miehen kanssa 🙂
Miehen nimissä oleva, mutta itseasiassa yhteinen rahasto kannattaa ottaa myös asialistalle. Mitään piruja halua maalata seinille, mutta se kannattaa muuttaa yhteiseksi. Eroa tai kuolemaa ei kukaan toivo eikä halua ajatella, mutta jos niin ikävästi käy, että jompikumpi koittaa, niin se rahasto on itseasiassa vain miehen.
Tämä juuri. Juridisesti rahasto on miehen. Siihen ei ole mitään vastaan väittämistä, jos sellaista tarvetta joskus tulee.
Mahtava kuulla, että tämä herätti ajatuksia. Ja Thurénin kirjalle iso suositus!
Ja totta tosiaan tuo, että vain toisen nimissä olevat rahastot, jotka kuitenkin ovat yhteisiä, olisi hyvä sellaisiksi laittaa myös paperilla.
Me otimme miehen kanssa henkivakuutukset, kun ostimme ensimmäisen yhteisen kodin ja otimme siihen jättimäisen lainan. Jos toinen kuolisi, vakuutus korvaisi puolikkaan lainan verran – nykyään, kun lainaa on jo lyhennetty, summa olisi sitten enemmän. Silloin ei ainakaan kodin pitäisi mennä alta, kun lainasta voisi maksaa sen toisen osuuden pois ja jos vain oma työkunto kaiken surun alla säilyisi.
Rahastot eivät voi olla yhteisessä omistuksessa. Jotenkin oudosti naiset vain usein luovuttavat nämä miesten nimiin. Sinällään en tiedä onko sillä avioliitossa kuitenkaan merkitystä jos ei ole avioehtoa koska avioliiton aikana hankittu omaisuus on kai yhteistä? Meillä on molempien nimissä (yhteisiä) sijoituksia suht saman verran. Ihan periaatteesta.
Mutta muuten on niin että avioliitto tuo mukanaan todella hyvän sosiaaliturvan ja välillä mietin tajuavatko avoliitossa elävät mikä ero tuloihin tulee jos puoliso kuolee avioliitossa vs. avoliitossa. Lesken eläke on tosi hyvä asia siinä kohtaa jos jää yksin esim. alaikäisten lasten kanssa.
Onko näin? Enpä ollut tiennytkään. Tämä pitääkin siis pohtia, kun alamme taas siirtää säästöjä rahastoihin, niiden eläkerahastojen lisäksi.
Leskeneläke on mulle tuttu lähinnä sanana, muuten en siitä tiedä juuri mitään. Sen verran tosiaan avoparina mietittiin, että asuntolainan ottaessamme otimme myös henkivakuutukset.
Meillä myös toiminut hyvin yksi yhteinen taloustili, jolta maksetaan ruuat, vastikkeet, hoitomaksut jne. säännölliset yhteiset menot. Me laitamme yhteiselle tilille tuloistamme prosentuaalisesti saman verran. Olen mediaanituloinen, mutta mieheni saa huomattavasti parempaa palkkaa (poislukien kun on ollut hoitovapailla). Tämä systeemi toimii meillä tosi hyvin eikä rahaan liittyviä valtataisateluita tms. ole tarvinut käydä. Myös yhteisen asunnon lainat ja muut sijoitukset on kummallakin omat. Mulle tulee siitä hyvä ja ”pärjäävä” fiilis, että on omat lainat ja fyffet. Ei ole pakko olla toisen kanssa ainakaan taloudellisista syistä 😛 Toki meidänkin tilanne olisi varmasti eri jos perheessä olisi ollut vaikkapa työttömyyttä.
Toi on muuten hyvä pointti: että jakaa yhteiselle tileille molempien tuloista prosentuaalisesti saman verran. Jos meillä olisi yhteisten tilien sijaan omat tilit ja taloustili, tuntuisi kovin kummalliselta elää perheenä ja laittaa saman verran rahaa taloustilille, kun mies kuitenkin tienaa vähemmän (ja on nyt vielä osittaisella hoitovapaalla). Minä tietenkin laittaisin enemmän rahaa, kun kerran enemmän tienaan ja yhteistä perhe-elämää tässä vietetään.
Ymmärrän muuten hyvin tuon pärjäävän fiiliksen omista lainoista ja rahoista. Mulla oli valmistuttua kausi, kun töitä oli tosi hankala löytää. Sain läpi satunnaisia juttuja erinäisiin lehtiin, ja mies oli se pääasiallinen elättäjä. Mulla oli tosi kamala iilimatoinen olo. Opiskelu ja kaikenkirjavien duunien tekeminen siinä ohella oli hyvä syy tienata vähemmän, mutta vastavalmistuneena ja vähäisillä töillä olo oli selkärangaton.
Olen semijärkyttynyt, että teillä on ollut oikeasti noin integroituneet raha-asiat. Meillä pari vuotta vanha yhteinen ”kauppakassitili” ja muistan olleeni erillisen taloudenhoidon aikana äärimmäisen kateellinen erityisesti perhevapaiden aikana. Kauppakassitili toimii hienosti, ja toinen siirtää sinne välillä pienemmän summan yhteisellä sopimuksella. Lapsille ei ole toistaiseksi sijoitettu tai kerätty mitään pottia. Se varmaan lähivuosina to do -listalla. Mutta ei tietenkään mitään säästötiliä vaan sijoituksia.
Olisi mielenkiintoista lukea tästä projektista jatkossakin ja tulevaan avioliittoonne liittyen erityisesti sen oikeusturvapuolesta, jos olet selvittänyt. Välillä mietityttää, pitäisikö sitä itsekin mennä naimisiin ihan oikeusturvan kannalta. Hyvää syksyä!
Joo, ymmärtääkseni me ollaan vähemmistössä yhteisillä tileillämme. Mutta meille se toimii ja on kaikista luontevinta ja helpointa. Vaikka nyt sitten pitääkin saada tolkkua siihen, että ei olla niin huithaipeleita rahan kanssa.
Lapsille säästäessä sijoittaminen tosiaan on se ehdottomasti fiksuin tapa. Huomasin sen sinä aikana, kun omat sijoitukseni ehtivät muhia rahastoissa yli kymmenisen vuotta. Siinä ajassa pienikin summa alkaa jo kerätä korkoa tosi mukavasti – saati että aikaa olisi vielä enemmän! Meillä on ollut tähän asti lapsilla säästötilit, kun ollaan elelty perhevapaita ja mun alun epävarmoja yrittäjyysvuosia. Lasten tilit ovat sitten olleet varmuutena siinä sivussa koko ajan, jos vaikka tulee akuutti tarve lainata sieltä. Nyt olisi sitten aika siirtää ne rahat tilillä makuuttamisen sijaan rahastoihin.
Katsotaan, josko tästä aiheesta irtoaisi jatkossakin postauksia. Luulisin niin! Avioliiton oikeusturvapuoli on itselleni tosi hähmäinen, mutta eiköhän sekin tässä selviä tai tule selvitetyksi 🙂
Itse hiukan karsastan rahastoja, sillä niissä joku muu päättää mihin rahani sijoitetaan. Tietenkin suoraan osakesijoituksissa riskit suurenee, kun sijoituksia on vaikea hajauttaa tarpeeksi. Tuntuu silti mukavalta alusta asti sijoittaa sellaisiin yhtiöihin, joiden arvopohjan pystyn jakamaan.
Toki kannattaa sijoittaa itse, jos yhtään kiinnostaa ja on aikaa. Mutta itseäni ei kiinnosta sitten yhtään – ja aikakaan ei ole liiaksi 😀 Mutta markkinoilla on myös sellaisia rahastoja, jotka sijoittavat eettisiin kohteisiin. Tätä mä aioin selvittää enemmän. Aikaisemmin rahastot ovat olleet ihan vain sillä perusteella valittuja, mikä niiden riskiprosentti ja tuotto-odotus on.
juu! On tosi hyvä juttu, että on tullu runsaasti eri rahasto vaihtoehtoja. Arvot on vaan hiukan kimurantti juttu, että mikä kellekin riittää ja mikä on tarpeeksi eettistä ja ekologista. Jollekin vähähiilinen energiantuotanto voi tarkoittaa vaikka ydinvoimaa….
Joo, se on ihan totta. Mä en ole noihin eettisempiin vaihtoehtoihin perehtynyt osatakseni sanoa juuta tai jaata, mutta jonnekin sinne suunnalle minä tahdon alkaa säästöni sijoittaa.
Indeksirahastot peittoavat aktiivisesti hoidetut rahastot tuotoissa joten kannattaa selvittää nämä. Kaikilla pankeilla ei ole indeksirahastoja lainkaan, myös pankkien sijoitusneuvontaan kannattaa suhtautua pankkien tuotteiden myyntitapahtumana.
Joo, kaikkialla aina varoitellaan pankkien kauppaamista rahastopalveluista. Mun kokemus niistä on kuitenkin hyvä. Itse ei tarvitse huolehtia yhtään mitään, ja siinä rapiassa kymmenessä vuodessa, mitä rahat ehtivät olla tekemässä lisää rahaa, tuotto oli jo tosi hyvä.
Mutta joo, indeksirahastoihin pitäisi tutustua kans.
Meillä on miehen kanssa omat tilit ja lapsen tilille siirrämme tietyn summan molempien tililtä joka kuukausi.Meillä on omistusasunto johon molemmilla on otettuna oma laina.Arjen menot hoidetaan 40/60 eli mies enemmän kun tienaa enemmän.Tämä on ainakin nyt toimivin ratkaisu.Lisäksi kaikki autoon liittyvä on miehen hoidettavana,auto kun on hänen käytössä. Itse huolehdin ja hankin lapsen vaatteet ym mutta muut isommat ostokset lapselle/kotiin hankitaan puoliksi.Itse säästän säästötilille.Testamenttia tai avioehtoa meillä ei ole.Testamentin teko on kyllä ollut mielessä lähipiirissä tapahtuneiden poismenojen vuoksi.
Oletteko ikinä verrannut mitä auton kulut vs. lasten vaatteet ovat? Eikös ne lasten vaatteet toisaalta ole ihan yhtä paljon miehenkin tarpeita, siis jos ja kun lapsi on yhteinen?
Mua aina hämää se, että tosi usein (en nyt viittaa Riina K sun kommenttiin tässä erityisesti, vaan tuli tämä asia taas mieleen…) nainen vaikkapa just hankkii lasten vaatteet ja mies lyhentää lainan, pahimmassa tapauksessa vielä niin että asunto on miehen nimissä. Sitten jos jälkikäteen tulee riitaa, niin kummasti se voi kääntyä niin, että naiselle jää ne lasten vaatteet…ei sillä, että kukaan onnellisessa suhteessa oleva näitä haluaisi ajatella, mutta on tullut tuttavapiirissä nähtyä kaikenlaista.
Itse tykkään tehdä asiat niin, että jos on yhteisesti ostettu juttu, niin se myös maksetaan yhdessä. Silloin on selvää miten omistus menee (eikä myöskään tule esim. ongelmia verottajan kanssa, että jotain katsottaisiin lahjaksi). Suurin omaisuus meillä on asunto ja sen omistusosuus on prosentin kymmenesosin sen mukainen mitä yhteiseen asuntoon on rahaa laitettu.
Tästä tuli mieleen eräs isä, jolle vasta erossa valkeni, miten paljon lastenvaatteet maksavat. Siihen asti äiti oli ostanut ne, mutta eron myötä näitä kuluja tahdottiin myös tasoittaa. Isä oli täysin pöyristynyt syysvaatteiden hinnoista – siitäkin huolimatta, että äiti oli ne hankkinut kirpputoreilta, ja pyysi siis vain puolikasta kuluista, eikä tasausta siitää, miten valtavasti oli käyttänyt aikaa metsästäessään toimivia, oikeankokoisia ja lapsille mielekkäitä vaatteita pitkin nettiä ja kivijalkakirpputoreja.
Asunnon omistussuhdekin on meillä tasan puoliksi. Kuulin kyllä myöhemmin, että ensiasuntoon olisi kannattanut laittaa prosentti enemmän toiselle ja seuraavassa asunnossa sitten toisinpäin. Näin olisi saanut ensiasunnonostajan verohelpotukset kahdesti. Tämän todenperää en tiedä.
Testamentin tekoa tarvitsisi meidänkin miettiä. Ja nyt häiden lähestyessä mahdollista avioehtoa. Ja ainakin edunvalvontasopimus pitäisi tehdä. Huh, kamalan aikuisia asioita.
Meillä on ollut yhteisen asuntolainan myötä lainanhoitotili. Sinne laitetaan joka kuukausi sovitut summat. (Laskettu jossain vaiheessa koko vuoden asumiskulut.) Nyt pitää taas tarkistuslaskea.Meillä on muutamia suuria laskuja vuodessa, joita olisi mahdoton maksaa tuosta noin vain ilman tätä tiliä. Omakotitalossa on sellaisia suuria iloja kuin tontin vuokra, kovien pakkasten tuomat sähkölaskut ym. Sinne tilille on vain vaikea säästää muita tarkoituksia varten, koska täytyisi rakastaa matematiikkaa, että jaksaisi hahmottaa, onko tilillä ”ylimääräistä” muihin hankintoihin. Joten muita hankintoja varten säästämme sitten muiden tilien kautta.
Omakotitalossa on tosiaan kaikkia sellaisia maksuja, joista kerrostaloasukki voi olla autuaan onnellisena tietämätön. Mutta vakuutusmaksut ovat meilläkin joka vuosi sellainen peikko, joka saa aikaan paniikinomaista sydämentykytystä. Pitäisi siis säästää niitä varten joka kuukausi, ettei sitten kerralla tarvitse jostain jo hussatuista rahoista löytää monta satasta laskuja varten.
Meillä uudella puolisollani ja minulla on yhteiset rahat mutta tällä hetkellä vielä omat tilit. Mukana menossa on minun 5 v poika mutta hänenkin menot menee yhteisistä rahoista. Tienaamme suhteellisen saman verran tai mies pari sataa enemmän. Minä taas saan lapsesta elatusmaksun ja lapsilisän. Mies maksaa kaikki asumiskulut (hänen asuntolaina ja vastike) sekä yleensä myös yhteiset isommat laskut. Minä omistan toisessa kaupungissa asunnon joka on vuokralla ja sitä maksan itse (mitä nyt vuokran jälkeen jää maksettavaksi, lähinnä verot). Sen lisäksi minä maksan päiväkotimaksun ja ruokamenoja enemmän sekä pääosan lapsen hankinnoista. Olemme avaamassa nyt näinä päivinä yhteisen taloustilin niin asia helpottaa. Minä lyhennän vähemmän omaa asuntolainaani joten laitan myös tuloistani osan säästötilille. Tilannetta helpottaa kun on tarkoitus mennä naimisiin ensi kesänä ja myös yhteinen lapsi on haaveissa. Ennen sitä käydään sitten tarkasti kaikki läpi. Mahdollisesti ostamme yhteisen asunnon ja laitamme sen molempien nimiin sekä siirrämme mun omistaman asunnon yhteisiin nimiin myös ja pidämme sen sijoitusasuntona. Vielä pitää miettiä sitäkin että miten lasten asiat järjestetään kun jos saadaan yhteinen lapsi niin heillä tulee olemaan eri isät. Lähinnä perintöjen jakautuminen ym. Keskustelua tulee vaatimaan. Ja mielellään otan vastaan neuvoja mäkin miten näin uusioperheessä olisi reilua jakaa varallisuus ja tulot.
Vaihtoehtona ei ole että eletään erillisissä talouksissa. Kun asuin yksin lapsen kanssa sain asumistukea ja päiväkotimaksut oli 0 e. En voi asua kenenkään kanssa yhdessä niin että meillä olisi erilliset taloudet. Myös me molemmat avomieheni kanssa koemme että haluamme yhdessä elää ja yhdessä myös talous hoitaa. En mä muuten tässä uudessa suhteessa voisi ollakaan. Mies oli myös lomautettuna pari kuukautta nyt syksyllä ja minä maksoin silloin isompia menoja säästötililtäni ja olen yhtä valmis häntä auttamaan jos lomautus vaikka jatkuisikin.
Hyvä saada mukaan myös kokemuksia uusperhekuvioista rahan kannalta! Siinä riittääkin vielä enemmän keskusteltavaa ja sovittavaa sekä selvitettävää kuin vaikka meidän perheen tapauksessa. Kuulostaa siltä, että olette löytäneet teille sopivan tavan tähän hetkeen ja että raha-asioista keskustellaan avoimesti, hyvä juttu!
Toivottavasti joku muu täällä voisi antaa niitä käytännönvinkkejä uusperheellisille.
Tuo vakuutustili on erittäin hyvä idea, pitänee laittaa käytäntöön. Odotan innolla, että saan tuon Julian kirjan käsiini. Varasin sen kirjastosta jo joitakin viikkoja sitten, mutta jono on pitkä.
Joo, vakuutustili on ihan nerokas idea, en käsitä, miten ei ole tullut itselle mieleen! Julian kirjan jono kirjastoissa taitaa tosiaan olla pitkä; toivottavasti saavat hankittua niitä kirjastoon useamman kappaleen.