Kaupallinen yhteistyö: VR. Matkakohteiden kuluista vastasimme itse.

Ällösöpöysvaroitus. Sellainen on paikallaan laittaa tähän alkuun, sillä luvassa on hunajainen tarina eräistä treffeistä. Mutta kun hyvänen aika; kaikki oli niin kutkuttavaa ja vaivatonta, että vieläkin perhoset ottavat vatsassa spurttia, kun mietinkin minun ja miehen 30 tunnin treffejä Punkaharjulla. Ihan kuin kaikki noihin tunteihin mahtunut olisi kustomoitu ajatellen juuri meitä ja meidän ajatusta täydellisistä treffeistä.

No niin, teitä on varoitettu. Ja nyt aletaan pursottaa hunajaa.

Loma junalla Punkaharjulle

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun kesällä miehen kanssa karautimme Pohjanmaalta halki Suomen Etelä-Karjalaan ystävien häihin. Se oli se reissu, jonka jäljiltä kirjoitin viimeksi siirappia ja vaaleanpunaisia sydämiä tihkuvan kirjoituksen. Tuolloin yövyimme hääparin suosituksesta Punkaharjulla Hotelli Kruunupuistossa. Ajelimme vanhemmiltani lainaan saatu auto allamme pitkin kapean harjun mäntyisiä maisemia ja huokailimme, miten tänne olisi upeaa päästä toistekin kahdestaan – ja samalla yöpyä Hotelli Punkaharjussa, joka sillä kertaa oli loppuunmyyty. Mutta eihän se olisi oikein järkevää tai oikein edes mahdollista tällaisille autottomille helsinkiläisille, mietimme.

Sitten ylitimme autolla junaradan. Heeeetkonen! Aivoni kaivoivat jostain sopukoistaan muistilapun, johon olin joskus kirjaillut talteen mietelmän siitä, että voisi lähteä miehen kanssa junalla treffeille Punkaharjulle. VR:n junakartaston tarkistus sai innostuksen kihisemään suonissa. Punkaharjulle tosiaan pääsee Helsingistä myös junalla vajaassa neljässä tunnissa – ja säästölipuilla se ei maksa kuin 20 euroa ja 10 senttiä suuntaansa yhdeltä henkilöltä. Ja että ihan unelmiemme treffikohteen Hotelli Punkaharjun vierestä löytyy peräti kaksi pikkuista juna-asemaa. Täydellistä!

Ja niin me pari viikkoa sitten astelimme miehen kanssa kahdestaan Joensuuhun vievään junaan, kun olimme ensin käyneet viemässä lapset eskariin ja päiväkotiin. Olo oli innostunut ja jännittynyt; vähän kuin olisi karkumatkalla ollut. Ystävämme kävisi hakemassa lapset päiväkodista ja yöpyisi lasten kanssa meillä. Seuraavana päivänä hän taas veisi lapset päiväkotiin ja eskariin, josta toinen ystävä heidät kävisi noutamassa, kunnes juna palauttaisi meidät kotiin huulet pussailusta hellinä. Ai että! Onni on ystävien tukiverkosto, joka mahdollistaa meille vanhemmille karkumatkat ihan kahdestaan.

Junamatka kahdestaan

Olin varannut meille junasta kahden hengen työskentelyhytin, mahdollisimman kaukaa leikkivaunusta, jossa yleensä perheenä matkustamme. Täydellinen aloitus treffeille, kun voi heti lähtöasemalta alkaen keskittyä vain toiseen. Suunnittelimme häitä, luimme ja ihan vain olimme. Jos en väärin muista, tämä taisi olla ensimmäinen junamatka kahdestaan sitten lasten syntymän. Hassua siihen nähden, miten paljon me junalla matkaamme. Miten ihmeellisen leppoisaa, hiljaista ja nautinnollista kahdestaan matkustaminen oli. Nimesin pienen hytin pussauskopiksi.

Lounaan kävimme syömässä ravintolavaunussa. Otimme pastan kaveriksi kuohuviiniä – koska treffeillä keskiviikkoisin voi! Parikkalan kohdalla vaihdoimme junaa pikkuruiseen paikallisjunaan, joka lähti säksätten viemään meitä kohti Savonlinnaa. Vajaata puolta tuntia myöhemmin jäimme pois Retretin asemalla, josta kävelimme vartin verran pitkin hiljaista ja metsän ympäröimää tietä Hotelli Punkaharjuun. Askeleet tuntuivat niin keveiltä, että ne lähtivät hyppelehtimään tahtomattanikin.

Punkaharjun hotelli

Hotelli Punkaharjun historia ulottuu aina vuoteen 1879, jolloin se avattiin Punkaharjun valtionhotellina. Pitsireunuksin ja tornein somistettu hotelli seisoo korkealla harjulla ja on sittemmin nykyisen emäntänsä Saimi Hoyerin ja hänen ex-puolisonsa toimesta saanut ylleen marjapuuroisen maalikerroksen ja muutenkin freesausta vähän joka nurkkaan. Oli ihan huvittavaa, miten sama maku meillä vaikuttaisi olevan remontoinnin suhteen. Bongasin hotellilta tuttuja maalisävyjä, meiltäkin löytyviä suomalaisia vanhoja lasiesineitä ja samoja tapetteja. Jopa sängyt olivat samoja Kiteen Huonekalutehtaan sänkyjä kuin meilläkin.

Mökkimajoitus hotellin kupeessa

Me yövyimme metsähuoneissa, eli pienessä mökissä ihan hotellin kupeessa. 15 mökin kylä on seisonut paikoillaan vuodesta 1942, jolloin ne Jatkosodan aikana rakennettiin sotaleskien ja haavoittuneiden sotilaiden perheiden lomaviettoa varten. Ne on entisöity upeasti säilyttäen vanha tunnelma, mutta tuoden mukaan harmonisesti nykypäivää.

Vähän mietittiin, miten onnistuu yöpyminen syksyllä ilman juoksevaa vettä, mutta ainakaan kaltaisillemme retkeilijöille se ei ollut lopulta lainkaan ongelma. Puucee nökötti pihalla ja saimme olla pienessä, suloisessa ja järven rantaan rakennetussa mökissämme ihan rauhassa. Kauden ulkopuolella matkaamisessa on puolensa; olimme mökkikylän ainoat asukkaat.

Ajankohta Punkaharjun-reissulle oli muutenkin täydellinen, jos meiltä kysytään. Luonto oli alkanut laskeutua syksyyn ja värit olivat tummia ja meheviä. Mies poimi minulle kauden kauneimman oranssin kimpun kantarelleista. Sieniä oli joka puolella, ja sienestys oli ihan naurettavan helppoa. Heti mökkimme ulkorappusten edessä kasvoi rypäs kantarelleja, polun vierestä sai poimia mustatorvisieniä, lampaankääpiin melkein kompasteli ja tatteja törrötti joka mättäällä. Lopulta piti ostaa hotellilta uusi kori, että saimme muutamassa tunnissa poimitun sienisaaliin mukaamme.

Metsäretken jälkeen vaihdoimme vähän parempaa ylle ja lähdimme hotellille illalliselle. Olin tilannut meille etukäteen neljän ruokalajin menun, minulle vegenä ja miehelle kotimaisella kalalla höystettynä. Hyvä luontoäiti sentään, miten hyvää ruoka oli!

Punkaharjun hotellin kasvisruoka

Ensimmäistä kertaa koskaan tuntui, että vegemenu oli todellakin hintansa väärtti. Se oli koostettu ajatuksella, erilaisia makuvivahteita ajatellen sekä paikallisia raaka-aineita hyödyntäen. Koska olimme Punkaharjulla, mukana oli tietenkin paljon sieniä. Vain moussetyyppinen suklaa-kaako-tatti -jälkkäri oli vähän valju. Syyttäkää makynystyröitäni tai 90-luvun kouluruokailua, mutta mousse ei vaan lähde makukiitoon. Mutta tunnelma, asiakaspalvelu ja harjun saletisti seksikkäin treffikumppani saivat unohtamaan mousseharmituksen.

Illallisen jälkeen hotellin rantasauna oli varattuna vain meille. Saimme nakata kiukaalle vettä vilkuilematta välillä kelloa. Olin ottanut mukaani arsenaalin kuorintavoiteita, naamioita ja muita purnukoita, joilla sain antaumuksella läträtä. Välillä hipsimme pilkkopimeässä taskulampun kanssa laiturille ja pulahdimme uimaan syksyn viileydessä peilityynenä odottavaan Puruveteen. En muista, koska olisin kylpenyt niin perusteellisesti; puunannut samalla kehon kuin mielenkin. Saunan jälkeen hipsimme mökkiimme, ja pehmeä uni kaappasi mukaansa yhtä nopeasti kuin olimme kahistelleet itsemme mukavalle myttyrälle sänkyyn.

Aamulla heräsimme lähes 10 tunnin yöunien jälkeen mökkimme ikkunasta leikittelevään valoon. En kykene sellaisiin uniin ikinä, en vaikka olisin yksin kotona. Mutta vanhassa rossipohjaisessa mökissä oli jotenkin niin hyvä ilma ja levollinen tunnelma, että unen oli helppo tulla ja olla.

Kävelimme aamiaiselle hotellille hiekkaista metsätietä pitkin ja luonto ympärillä ihan värisi uutta päivää. Aamiainen oli taivaallinen. Siemenpuuro sai kielen onnesta solmuun ja pöydän tarkoin valitut ja valmistetut antimet huokailemaan aamupalarakkaudesta: tuorepuristetut mehut, juuri oikein keitetyt luomumunat, metsäsienipatee, tillissä hölskytetyt kurkut ja paikallisen tilan pitkään kypsytetyt herkuttelujuustot. Vanhat talon nurkat naksuivat kotoisasti ja kaiuttimista soljui ranskalaisia klassikokappaleita. Nyt kun voisi pysäyttää ajan.

Lojuimme aamiaisella niin pitkään, että lopulta saimme vain pakata tavaramme ja lähteä kulkemaan takaisin junalle. Asemarakennuksen vierestä mies poimi vielä muutaman litran kantarelleja. Kapsäkit sieniä ja rakkautta pursuilevina matkasimme takaisin saman reitin kuin tullessammekin; paikallisjunan puksutus läpi harjumaisemien, myöhäinen lounas ravintolavaunussa ja kahden hengen pussauskoppi.

Päätimme, että jos vain suinkin, teemme samanlaisen treffimatkan joka syksy. En ihan heti keksi, missä muualla voisimme saada näin meidänlaisemme rakkausmatkan kuin Punkaharjulla. Junan pussauskopista alkavat ja sinne loppuvat treffit, minkä väliin mahtuu mökkeilyä söpön tyylikkäästi, retkeilyä sekä sienestystä, neljän ruokalajin kynttiläillallinen, rantasauna ihan kahdestaan, esteettistä karkkia niin sisustuksessa kuin luonnossa ja luultavasti yksi parhaista hotelliaamupaloista koskaan.

Siirappia, hunajaa, mettä!

Tässä reissun kulut kahdelta aikuiselta:

• Junaliput Helsinki-Retretti-Helsinki säästölipuilla: 80,40 euroa
• Yhden yön yöpyminen Hotelli Punkaharjun metsähuoneessa + aamupala: 125 euroa
• Rantasaunan vuokra ja kaksi saunaolutta: 62 euroa
• Neljän ruokalajin menut ja ruokajuomat: 134,80 euroa
• Ruuat, juomat, kuohuvat ja kahvit junassa: 69,10 euroa
• Ostokset (sienikori): 38 euroa
• Yhteensä: 509,30 euroa