Kaupallinen yhteistyö: Fiskars

Pakkanen on käynyt puraisemassa kasvimaita eteläistä Suomea myöten, ja oli aika täällä Helsingissäkin syksyn viimeiselle palstahommalle: talvivalkosipulin istutukselle. Eikä hätää, vielä kyllä ehtii ainakin eteläisemmässä Suomessa hommiin!

Jos et ole kokeillut talvivalkosipulin kasvatusta – ja tykkäät valkosipulista – suosittelen kokeilemaan. Nimittäin jos jossain, omasta maasta nostetussa valkosipulissa eron kaupan kaukomailta rahdattuun verrokkiin huomaa selvästi. Toisin kuin kuivat, pikkuiset ja toisinaan ihan kitkerän ummehtuneelta maistuvat tuontivalkosipulit, itse kasvatettu talvivalkosipuli kasvaa komean kokoiseksi ja sen kynnet ovat aromikkaita ja kostean meheviä.

Omavaraistelusta kiinnostuneena – kaupunkiolosuhteisiin soveltaen – on myös palkitsevaa, että jo muutaman kokonaisen valkosipulin kynnet istuttamalla saa mukavan kokoisen sadon. Nimittäin jos kaikki menee kasvussa hyvin, jokaisesta kynnestä muodostuu uusi muhkea talvivalkosipuli kynsineen. Valkosipuli myös säilyy hyvin, vaikkakin lajikekohtaisia eroja on, ja haaveissani siintävät keittiössä roikkuvat valkosipulilettirivistöt, jotka riittäisivät koko talveksi.

Talvivalkosipuli kaipaa kylmäkäsittelyn

Talvivalkosipulin istutusohjeet ovat kuulostaneet niin kryptisiltä, että takana oli monen monta kaupunkiviljelyvuotta ennen kuin uskaltauduin sitä kokeilemaan. Se on harmi, sillä talvivalkosipulin kasvattaminen on lopulta ihan helppoa.

Ainut kommervinkki niissä on istutus syksyllä. Talvivalkosipulit nimittäin kaipaavat kylmäkäsittelyn, syksyllä maahan istutettavien kukkasipuleiden tapaan. Kun talvivalkosipulin istuttaa syksyllä, se saa kylmäkäsittelyn luonnollisesti.

Talvivalkosipuli istutetaan, kun maan lämpötila on tipahtanut alle +10 asteen, mieluiten allekin. Liian aikaisin istuttaessa sipuli saattaa innostua kasvamaan liikaa, kun sipulin on tarkoitus ainoastaan juurtua. Kalenterissa istutusaika sijoittuu johonkin syyskuun lopun ja marraskuun alun väliin, riippuen kasvuvyöhykkeestä ja säätiloista. Minulla on maahan törkättävä lämpömittari, millä maan lämpö on helppo tarkistaa, mutta ilmankin pärjää. Ensimmäinen pakkasyö on itselleni merkkinä, että nyt viimeistään kannattaa ryhtyä istutuspuuhiin.

Tänä syksynä opin toiselta palstaviljelijältä, että jos talvivalkosipulin istuttaminen jää syksyllä, keväälläkin vielä ehtii, kun käyttää istukassipulit jääkaapin kautta. Mummiltani perimä puutarhakirja vahvistaa tämän: kevätistutuksessa sipuleita säilytetään noin kuukauden ajan jääkaapissa tai muussa viileässä paikassa, minkä jälkeen ne voi istuttaa kasvupaikalle.

Erilaisia talvivalkosipulilajikkeita

Itse olen ostanut istutettavat talvivalkosipulini lähipuutarhalta. Siellä on näin syksyisin hyvä valikoima erilaisia istukasvalkosipuleita, jotka ovat ehjiä ja muutenkin hyväkuntoisen oloisia ja näköisiä.

En ole saanut tarpeeksi kokemusta osatakseni sanoa, mitkä lajikkeet ovat hyviä, mutta koitin valita lajikkeet sitä mukaa, että ne valmistuisivat eri aikaan. Kiinnitin huomiota myös varsien letitysmahdollisuuteen ja varastointikestävyyteen. Näin jälkikäteen muistin, että olisi ollut kiva valita jotain kotimaista kantaa. Jos ne ovat pärjänneet täällä vuosikymmeniä, eivätköhän ne sopeutuisi mukavasti myös Kivinokkaan.

Talvivalkosipulia voi lisätä myös valkosipulin kukkiin muodostuvista itusilmukkeista. Se on useamman vuoden mielenkiintoinen projektinsa se, johon toivottavasti pääsen vielä palaamaan onnistunein tuloksin. Viime vuoden itusolmukkeet kun mätänivät talven ja märän kevään aikana maahan, ihan kuten lähes kaikki sipulikukatkin.  Siksi nyt aloitin oman valkosipulikannan kasvattamisprojektin taas alusta.

Nämä lajikkeet istutin:

• Primor Aikaisin lajike, joka ei sovellu varastointiin, mutta jota pääsee käyttämään jo kesällä kokatessa.  Keskikokoinen lilahtava sipuli, jossa on pyöreät tasakokoiset kynnet.
• Therador Aikainen ja iso vaaleanliila valkosipuli, jonka pitäisi olla varma ja kestävä viljeltävä. Sopii varastointiin, ja varret saa letitettyä.
• Thermidrome Aikainen ja iso vaaleanlila sipuli. Kehujen mukaan erittäin voimakas, kestävä ja kaunis lajike. Soveltuu erinomaisesti varastointiin.

Näin istutat talvivalkosipulin maahan

Vaikka talvivalkosipuli on kaiken kaikkiaan helppo kasvatettava, parhaan sadon siitä saa muhevassa, ravinteikkaassa ja aurinkoisella paikalla olevassa maassa. Jos siis mahdollista, kannattaa pedata valkosipulille mukavat kasvuolosuhteet valitsemalla sille mieleinen kasvupaikka. Ja kuten maan kunnosta huolta pitävässä ja kasvitauteja ennaltaehkäisevässä viljelyssä yleensäkin, samalla paikalla ei kannata kasvattaa samaa kasvia peräkkäisinä vuosina, vaan viljelykierron olisi hyvä olla neljän vuoden mittainen.

Itse olen kasvattanut talvivalkosipulia kasvulavoissa, mutta nyt valitsin penkin avomaalta. Olin jo peittänyt sen puista pudonneilla lehdillä, joten siirsin ne ihan ensin sivuun.

Sitten aletaan istutushommiin. Sitä varten tarvitaan:

• Fiskars Xact istutustalikko
• Lannoitetta (kompostia tms. itse käytin purkissa myytävää sirkankakkaa)
• Fiskars Solid istutuspiikki tai Xact istutuslapio
• Ei pakollinen, mutta hyvä lisä: puun tuhka
• Istukastalvivalkosipulit
• Pudonneita puiden lehtiä katteeksi

Talvivalkosipuli tarvitsee viljelijältä vähän jeesiä, jotta se jaksaa puskea juurensa maahan. Jos siis maa ei ole muhevaa, sitä kannattaa ainakin työstää ilmavammaksi. Pieni istutustalikko on hyvä tähän puuhaan, sillä maan pieneliötoimintaa ei ole syytä turhaan myllätä rikki sen enempää kuin tarvitsee.

Koska valkosipuli kaipaa ravinteikkaan maan menestyäkseen, tässä kohtaa maahan on hyvä muokata mukaan myös lannoitetta.

Seuraavaksi maahan tehdään istutuskoloset. Jotkut tekevät istutuslapiolla vaot, mutta itse käytän mieluiten Fiskarsin istutuspiikkiä. Sillä saa tehtyä juuri oikeankokoiset ja oikeansyvyiset koloset, sillä piikin kyljessä on mitta-asteikko. Talvivalkosipuli istutetaan 10 sentin syvyyteen ja yleisen ohjeistuksen mukaan 20 sentin välein. Minä kuitenkin tapaan istuttaa kaikki taimet ja sipulit aina vähän lähemmäs kuin ohjeistus sanoo. Aarin palstaläntillä ei ole varaa tuhlailla maa-alaa, ja vaikka kasvien kasvulle pitää tietenkin jäädä tarpeekseen lääniä, yleensä ohjeistuksesta on varaa vähän nitistää.

Kun istutuskoloset tai vaot ovat valmiita, irrotetaan valkosipulin kynnet varovasti toisistaan. Ne istutetaan maahan kantapuoli alaspäin. Ennen kuin koloset täyttää mullalla, voi kolosiin ja maahan ripotella puun tuhkaa.

Puunpoltosta syntyvä tuhka on toimiva lannoite, joka nostaa maan pH:ta. Meillä sitä tulee näppärästi kesämajalla takanpolton yhteydessä. On ihanaa kun polttopuu menee hyötykäyttöön tuhkia myöten! Tänä syksynä opin, että tuhka auttaa myös sipulikärpästen torjunnassa. Emme ole niiden kanssa joutuneet palstallamme tekemisiin, ainakaan vielä, ja josko tuhka pitäisi huolen, että sipulikärpäset eivät kotiudu palstallemme jatkossakaan.

Kun tuhkat on levitetty, peitellään istutetut sipulit mullalla. Päälle levitetään vielä suojaavaksi, lannoittavaksi ja maatuvaksi katteeksi puiden tippuneita lehtiä.

Kesällä talvivalkosipuli kaipaa lannoitetta ja vettä

Jos kaikki menee toivotusti, keväällä maasta alkavat nousta valkosipuleiden vihreät varret, jotka ovat paksuja sekä kovia ja muistuttavat mielestäni vähän purjoa.

Talvivalkosipuli kaipaa kesällä kasvaakseen lisälannoitetta. Me olemme tavanneet keväällä lannoittaa kaikki maat hevosenlannalla ja kesällä lannoitukseen käytetään kompostoitua biojätettä ja laimennettua pissaa. Ruohosilppu tai muu viherkate kesällä lannoittaa sekin ja samalla toimii suojaavana katteena. Lisäksi kate pitää huolta siitä, että penkissä ei ala kasvaa muuta kuin talvivalkosipulia, joka ei oikein jaksa taistella tilastaan muiden kasvien kanssa.

Kasvattaakseen mehevät ja isot kynnet, talvivalkosipuli tarvitsee säännöllistä ja runsasta kastelua. Kate auttaa tässäkin pidättämällä kosteutta maassa.

Kukkavarret kannattaa leikata pois, jotta sipuli keskittää kasvuvoimansa mullan alle. Ellet sitten tahdo antaa kukkiin kasvaa itusolmukkeita ja koittaa kasvattaa niistä valkosipuleita.

Noin muuten valkosipuli saa kasvaa rauhassa kevään ja kesän, kunnes tulee aika korjata sato.

Loppukesästä aletaan kerätä talvivalkosipulin satoa

Kellastuvat naatit ovat merkki siitä, että talvivalkosipulin sato on valmis nostettavaksi (kuvassa naatit ovat jo kuivahtaneet ja siksi osasta kynsiä kuori on irtoillut, mutta mitään vakavaa, paitsi oppimista, ei vitkuttelusta onneksi seurannut). Valkosipulit voi huuhtaista puhtaaksi mullasta noston yhteydessä.

Varastoitavaksi tarkoitetut sipulit pitää kuivattaa lämpimässä ja ilmavassa paikassa vähintään parin viikon ajan. Itse olen nostanut sipulit mökin räystään alle naulaan roikkumaan, mutta ihan yhtä hyvin, tai ehkä paremminkin, homma hoituu sisätiloissa. Jos sipuleita ei saa mihinkään roikkumaan, ne voi asetella myös sanomalehtipaperin päälle kuivumaan.

Kun valkosipulit ovat kuivuneet, niiden juuret voi leikata pois ja letittämättömistä sipuleista leikata varret muutaman sentin mittaiseksi.

Valkosipulit säilyvät huoneenlämmössä letitettyinä roikkuien tai esimerkiksi paperipussissa, korissa tai virkatussa sipulipussissa.

Lähteet:

• Suomalainen piha ja puutarha -kirja
• Hyötykasviyhdistys