Voitteko uskoa, että meillä on sänky! Siis ihan oikea neljällä jalalla seisova sänky! Kun marraskuussa kirjoitin sänkyhaaveistamme, moni teistä lukijoista vinkkasi tsekkaamaan Kiteen Huonekalutehtaan valikoiman. Ja sieltä se moninaiset vaatimukset ja odotukset täyttävä sänky sitten löytyikin. Kiitos siis teille!

Päädyimme ostamaan Notte-sängyn, joka osuu unelmieni sängystä tekemääni toivelistaan niin hyvin, että se on kuin mittatilaustyönä tehty. Koivusta tehdyssä sängyssä on freesiä ja ajatonta skandinaavisuuta, mitä tietenkin korostaa vielä se, että sänky on Avainlippumerkin arvoisesti suomalainen. Kiteen Huonekalutehdas valmistaa tuotteensa nimensä mukaisesti Kiteellä, Pohjois-Karjalassa. Etenkin futon-patjan kanssa Notte-sängyssä on myös ripaus japania. Sirot jalat saavat sen asettumaan 60-vuotiaaseen kotiimme kuin se olisi aina ojennellut sorjia kinttujaan tuossa. Vinossa olevat jalat taitavat ihan harkitusti hakea innoituksensa 50-luvulta.

En edelleenkään oikein sisäistä, että tuo makuuhuoneeseen avautuva näkymä tosiaan on meiltä. Etenkin kun saimme vihdoinkin kotimme ensimmäisen verhotangon kiinni seinään, reilun kahden kuukauden kuluttua muutosta. Nyt ei enää tarvitse öiksi tunkea ikkunoiden väliin kauhtunutta ja reikäistä hippilakanaa, jonka toin mukanani Intiasta joskus 1990-luvulla. Hippireuhka yhdistettynä punaisena hehkuvaan tunnelmavaloon on saattanut antaa ulkopuolelle vähän todellisuutta pöllyisemmän kuvan huoneen käyttötarkoituksesta.

Tähän mennessä huone on ollut luola, johon on ryömitty nukkumaan, mutta nyt se on ihan oikea makuuhuone. Keskeneräinen, mitäpä muuta täällä ikuisuusremontin keskellä, mutta silti levollisuutta ja rentoutta edistävä huone, jonne on kiva käpertyä lepäilemään jo ennen varsinaisia yöunia. Vaikka yhden huoneen antaminen vain parisängylle tuntuu huikentelevalta tilanhaaskaukselta kaksiossa asumisen jälkeen, nautin tilan tietynlaisesta yksinkertaisuudesta. Tämä huone on pyhitetty hyvien unien näkemiselle ja levolle.

Oikeassa sängyssä nukkuminen tuntuu lähes viiden vuoden tauon jälkeen jännittävältä. Vähän kuin olisi hotellissa omassa kodissaan. Siirryimme miehen kanssa nukkumaan lattianrajaan puoli vuosikymmentä takaperin, kun meidän välissämme nukkunut esikoinen vauvana alkoi ryömiä. Tuntui turvallisemmalta nukkua vain tatameille asetetun futonin päällä. Sitten perheeseen syntyi toinen sängystä tipahtelija, ja olimme jo tottuneet sänkyratkaisumme askeettisuuteen. Käytännöllisyyden lisäksi se näytti kivalta. Vaikka lapset sitten jossain vaiheessa siirtyivät nukkumaan omiin sänkyihinsä, pääsivät he ilman apua kiipeämään meidän väliimme kesken yön, kun sänky ei ollut korkea.

Nyt meillä on ihan oikea aikuisten sänky. Pienet marakatit (tai ainakin toinen heistä) kiipeävät sänkyymme edelleen lähes joka yö, mutta enää he eivät kupsahtele sängystä päälleen alas. Pölykoirat juoksentelevat sängyn alla, eivätkä enää hypi sänkyyn samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Siksi päiväpeittokin tuntuu vähän turhalta. Tuntuu mukavammalta jättää petaus osittain auki, valmiina kaappaamaan syleilyynsä päiväunia kaipaavan.

Jaa: