Me toden totta mennään naimisiin! Täytyy silti sanoa, että jos emme olisi joskus laittaneet takarajaksi häille 20 vuoden yhteiseloa, tuskin olisimme saaneet aikaiseksi alkaa järjestää juhlia nytkään. Mutta onneksi takaraja oli. Nyt kun järjestelyt ovat käynnissä, on kupliva ilo tulevista juhlista ja niiden järjestelyistä alkanut tarttua. Miten ihanaa voida järjestää juhlat rakkaudelle, keskellä synkintä marraskuuta!

Asiat ovat edenneet jotenkin ihmeen helposti, vaikka vasta loppukesästä päätimme laittaa hösseliksi ja naulasimme päivän kalenteriin. Vain kerran meinasi kylmätä, kun vahingossa menimme selaamaan jotain netissä olevaa listaa asioista, jotka pitää hoitaa (kolme vuotta) ennen häitä. Asioihin lungisti suhtautuva mieskin hetken tuskaili, onkohan meistä sittenkään tähän. Mutta paskat moisista listoista, päätimme, tehdään tämä omaan tyyliimme.

Eniten aikaa meni oikean tilan löytämiseen, mutta sekin olin sitten lopulta sattumien kautta ihan selkeä juttu. Kutsut laitoimme suosiolla vain netissä, sillä nettiin olisi joka tapauksessa pitänyt ohjata lisätietojen perässä. Juhlat kun järjestyvät tässä hiljalleen, ja juhlaväki on mukana järjestelyssä. Sormus on kaiverrettavana, ja maistraatista on haettu todistus siitä, että naimisiin menollemme ei ole esteitä.

Minä sain rinnalleni kolme rakasta kaasoa, ja tajusin vasta jälkikäteen saaneeni yhdeksi kaasokseni ammattituottajan. Hän nakutti pyytämättä hääjärjestelyt Excelehin jatkojohtoja ja juuttinaruja myöten, kyselee catering-palveluilta tarjouksia tuottajan jämptiydellä ja laskeskelee häidemme budjettia, joka meillä ollut lähinnä tasolla ”sen verran kuin rahaa riittää”. Toinen kaaso on luvannut tehdä meille hääkakun ja toimia kirppishaukkana tilan somisteita etsiessä.

Parin vintagemekkokokeilupäivän jälkeen tajusin, että hartiani, pituuteni ja pömppövatsani eivät ihan mahdu 50-luvun petitehääkuvastoon. Niinpä kolmas kaaso käytti tietämättäni yhden illan kaivamalla netin syövereistä esiin second hand -mekon, josta tiesin jo ennen sovitusta, että tämä ylläni tahdon mennä naimisiin. Mekko on nyt pesulassa, ja se saattaa olla sopiva ihan ilman muokkaamista. Oli vähän fiilis, että voiko tämä mennä näin helposti, eikö nyt mekkoasioissa ainakin pitäisi vähän tuskailla.

Servietitkin ostimme, joten mikäli kuulopuheita on uskominen, yksi iso häädraama on sillä vältetty. Satuimme miehen kanssa reissuillamme Havin tehtaanmyymälään, jossa sattui olemaan kivoja syyssävyisiä serviettejä. Pitäisikö ottaa noita meille häihin, kysyin. Otetaan vain, sanoi mies ja alkoi kaivaa isosta alekorista servettipakkauksia syliinsä.

Yksi ystävä on luvannut kerätä tyhjiä lasipurnukoita kukkia ja kynttilöitä varten, ja luonto tarjoaa marraskuussakin suurimman osan koristeista. Toinen ystävä on luvannut laulaa vihkiseremonian aikana, kolmas tiesi ohjata hyvän dj:n luo. Meikki- ja kampaus on varattuna, samaten kuin ammattilaisleikittäjät pikkuvieraille. Viime viikonlopun vintageliikekierroksella löytyi laukku sekä korut hääpäiväksi ja mekko hääjuhlien jälkeisen aamupäivän brunssille.

Hurjasti tehtävää vielä riittää, ja muutama iso asiakin ruokailusta vihkiseremoniaan on vielä ihan levällään. Mutta kyllä ne sieltä, yksi asia kerrallaan juhliksi muotoutuvat. Ai että, miten paljon rakastankaan järjestää juhlia! Vähän enemmän saisi vuorokausissa toki olla aikaa, mutta niin aina.

Tämä kaikki on tuonut niin kivaa lämpöistä säpinää syksyyn, että tästä eteenpäin ei kyllä unohdeta marraskuista vuosipäiväämme, kuten on ollut tapana. On mukava ajatus, että tästä eteenpäin joka marraskuussa tekisimme miehen kanssa jotain kivaa yhdessä, juhlistaisimme meitä. Loisimme lämpöä ja rakkautta muuten niin pimeän ja synkän marraskuun keskelle.

Jaa: