Me toden totta mennään naimisiin! Täytyy silti sanoa, että jos emme olisi joskus laittaneet takarajaksi häille 20 vuoden yhteiseloa, tuskin olisimme saaneet aikaiseksi alkaa järjestää juhlia nytkään. Mutta onneksi takaraja oli. Nyt kun järjestelyt ovat käynnissä, on kupliva ilo tulevista juhlista ja niiden järjestelyistä alkanut tarttua. Miten ihanaa voida järjestää juhlat rakkaudelle, keskellä synkintä marraskuuta!
Asiat ovat edenneet jotenkin ihmeen helposti, vaikka vasta loppukesästä päätimme laittaa hösseliksi ja naulasimme päivän kalenteriin. Vain kerran meinasi kylmätä, kun vahingossa menimme selaamaan jotain netissä olevaa listaa asioista, jotka pitää hoitaa (kolme vuotta) ennen häitä. Asioihin lungisti suhtautuva mieskin hetken tuskaili, onkohan meistä sittenkään tähän. Mutta paskat moisista listoista, päätimme, tehdään tämä omaan tyyliimme.
Eniten aikaa meni oikean tilan löytämiseen, mutta sekin olin sitten lopulta sattumien kautta ihan selkeä juttu. Kutsut laitoimme suosiolla vain netissä, sillä nettiin olisi joka tapauksessa pitänyt ohjata lisätietojen perässä. Juhlat kun järjestyvät tässä hiljalleen, ja juhlaväki on mukana järjestelyssä. Sormus on kaiverrettavana, ja maistraatista on haettu todistus siitä, että naimisiin menollemme ei ole esteitä.
Minä sain rinnalleni kolme rakasta kaasoa, ja tajusin vasta jälkikäteen saaneeni yhdeksi kaasokseni ammattituottajan. Hän nakutti pyytämättä hääjärjestelyt Excelehin jatkojohtoja ja juuttinaruja myöten, kyselee catering-palveluilta tarjouksia tuottajan jämptiydellä ja laskeskelee häidemme budjettia, joka meillä ollut lähinnä tasolla ”sen verran kuin rahaa riittää”. Toinen kaaso on luvannut tehdä meille hääkakun ja toimia kirppishaukkana tilan somisteita etsiessä.
Parin vintagemekkokokeilupäivän jälkeen tajusin, että hartiani, pituuteni ja pömppövatsani eivät ihan mahdu 50-luvun petitehääkuvastoon. Niinpä kolmas kaaso käytti tietämättäni yhden illan kaivamalla netin syövereistä esiin second hand -mekon, josta tiesin jo ennen sovitusta, että tämä ylläni tahdon mennä naimisiin. Mekko on nyt pesulassa, ja se saattaa olla sopiva ihan ilman muokkaamista. Oli vähän fiilis, että voiko tämä mennä näin helposti, eikö nyt mekkoasioissa ainakin pitäisi vähän tuskailla.
Servietitkin ostimme, joten mikäli kuulopuheita on uskominen, yksi iso häädraama on sillä vältetty. Satuimme miehen kanssa reissuillamme Havin tehtaanmyymälään, jossa sattui olemaan kivoja syyssävyisiä serviettejä. Pitäisikö ottaa noita meille häihin, kysyin. Otetaan vain, sanoi mies ja alkoi kaivaa isosta alekorista servettipakkauksia syliinsä.
Yksi ystävä on luvannut kerätä tyhjiä lasipurnukoita kukkia ja kynttilöitä varten, ja luonto tarjoaa marraskuussakin suurimman osan koristeista. Toinen ystävä on luvannut laulaa vihkiseremonian aikana, kolmas tiesi ohjata hyvän dj:n luo. Meikki- ja kampaus on varattuna, samaten kuin ammattilaisleikittäjät pikkuvieraille. Viime viikonlopun vintageliikekierroksella löytyi laukku sekä korut hääpäiväksi ja mekko hääjuhlien jälkeisen aamupäivän brunssille.
Hurjasti tehtävää vielä riittää, ja muutama iso asiakin ruokailusta vihkiseremoniaan on vielä ihan levällään. Mutta kyllä ne sieltä, yksi asia kerrallaan juhliksi muotoutuvat. Ai että, miten paljon rakastankaan järjestää juhlia! Vähän enemmän saisi vuorokausissa toki olla aikaa, mutta niin aina.
Tämä kaikki on tuonut niin kivaa lämpöistä säpinää syksyyn, että tästä eteenpäin ei kyllä unohdeta marraskuista vuosipäiväämme, kuten on ollut tapana. On mukava ajatus, että tästä eteenpäin joka marraskuussa tekisimme miehen kanssa jotain kivaa yhdessä, juhlistaisimme meitä. Loisimme lämpöä ja rakkautta muuten niin pimeän ja synkän marraskuun keskelle.
Marraskuun pimeys nimenomaan tarvitsee jotain ihanaa, lämpöistä pirskahtelevaa onnea kuten häät ja myöhemmin hääpäivän vietto ❤️ Ihania järjestelyjä teille Blogiasi pitkään lukeneena ja fanina olisi ihana nähdä sinun häätyylisi aikanaan jos niin henkilökohtaisen kuvan tahdot jakaa meille lukijoille.
On tosiaankin mahtavaa juhlia juurikin marraskuussa <3 Ja kyllä minä varmasti vilautan kuvia sitten itse juhlistakin :)
Ai että ihanaa <3 Saisko mennä itekin uudelleen naimisiin ja kokea taas tuon järjestelyn ja odotuksen tuomat perhoset vatsassa? 😀 Ja sen itse juhlapäivän ihanuudet <3
Hahaa joo, tätä olen kuullut muutamalta muultakin; että voi kun voisi taas itsekin olla menossa naimisiin, saman puolison kanssa, että saisi kokea kaiken uudestaan 🙂
4 kuukautta oli meille ihan passeli aika 🙂 Ei keritty miettiä servettien ja maailman toiselta puolelta tilattavien kukkien väriä ja kutsukorttien fonttia turhan kauaa (naikkareiden mukaan näihin olisi pitäis käyttää useita päiviä, tilata testiversioita yms). Rykästiin juhlat kasaan ja hyvät kemut oli 🙂 Suurin haaste oli juhlapaikan sijainti 300km päässä kotoamme, mutta onneks sukulaisia ja tuttuja asui lähempänä ja puhelimet on keksitty.
Hyviä juhlasuunnitteluhetkiä!
Joo apua, että pitäisi tilata testiversioita kutsukorteista. Ymmärrän, että joku varmasti sellaisesta nauttii, mutta kaikkien ei onneksi tarvitse tehdä niin 🙂 Ja kiitos, enpä olisi uskonut, että jo juhlien suunnittelu voi olla näin kutkuttavan kivaa <3
Anteeksi mutta nuo sun kulmakarvat on suoraan sanottuna ihan järkyttavat. Katso netistä kulmakarvamokat, menee samaan kastiin. Yritä tehdä luonnollisemman näköiset ja älä laita niitä melkein yhteen! On häirinnyt jo kauan aikaa ja nyt oli pakko sanoa jotain.
Olen myös lukenut tätä blogia jo kauan aikaa enkä – rehellisesti sanoen – ole ikinä ole kiinnittänyt kirjoittajan kulmakarvoihin mitään negatiivista huomiota. It’s all good. 🙂
Eiköhän Hannen kauniit kulmat ole a) ihan ikiomat ja jopa aidot tai vähintäänkin b) hänen oma mieltymyksensä <3 Jotain rajaa mielipiteiden ilmaisuun, kiitos
Olipas ikävästi sanottu! Meidän mummo muistutti aina, ettei kaikkea, mitä mieleen juolahtaa, tarvitse ääneen sanoa, varsinkaan, jos se on jotain ikävää.
Ja toiseksi, en ole ikinä kiinnittänyt kummempaa huomiota kulmakarvoihin, joten kaipa ne sitten on ihan hyvät ovat. 😀 ainakin ihanan vahvat ja näkyvät luonnostaan, toisin kuin minulla!
Haha, jestas. Jos vieraan ihmisen _kulmakarvat_ ovat häirinneet ”jo kauan aikaa”, kyllä se mieltä häiritsevä asia taitaa olla ihan jossain muualla. Toivottavasti paha mielesi helpottui edes vähän, kun sait sanoa rumasti toiselle ihmiselle kasvottomana netissä. Ei varmasti tarvitse edes katsoa netistä käytösmokia, kun ymmärrät itse tehneesi moisen.
Olisivatkin kulmakarvani melkein yhdessä; olisin mielelläni kuin Frida Kahlo, yksi esikuvistani <3 Mutta pentele, kun menin teininä nyppimään kulmiani, eivätkä ne enää koskaan kasvaneet ennalleen.
Olen pahoillani etta loukkasin sinua. En tieda miksi tuli sanottua niin ruman kuuloisesti. Olen vain ajatellut etta luonnollisemman näköiset kulmakarvat ja luonnollisempi meikki pukisivat sinua paremmin, olet tosi kaunis luonnostaan! Pahoitteluni viela.
Vau, kuulostaa hyvältä ja tulee varmasti just teidän näköiset häät! 🙂 Ja hyvät juhlat tulee stressaamattakin, me mentiin naimisiin vauvavuoden jälkeen töidenaloituksen kanssa samoihin aikoihin eli oli siinä samaan aikaan muitakin muuttujia mielessä, ja mahtavat juhlat oli!
Mäkin uskon, että juhlista tulee meidänlaiset ja meidän näköiset <3 Te olette kyllä melkoisessa myllerryksessä laittaneet juhlat pystyyn, vau!
Meilläkin oli aikanaan marraskuussa häät ja koristelun kannalta se oli tosi kiitollista. Häät alkoi vasta illalla ja tilassa paloi laskujeni mukaan yli 80 kynttilää. Sen lisäksi vähän keijuvaloja ja riisipaperipalloja, ja taianomainen tunnelma oli siinä.
Kyllä, ihan menee kylmät väreet, kun mietin sitä tunnelmaa, jonka kymmenillä kynttilöillä saa marrakuiseen iltajuhlaan <3
Aivan ihania mekkokokeiluja ja värikylläitä sovituskuvia! Vuosikausia blogia lukeneena: Odotan kans, jos vain päädytte jakamaan kuvia ihanista rakkausjuhlistanne<3
Oli ihan mahtavaa päästä sovittelemaan kaikkia upeita vintageherkkuja! Että melkein sääli, että SE mekko löytyi sitten niin helpolla :DDD Varmasti minä palasia itse juhlistakin tuon tänne blogiin.
Ha, tuletko meille järkestämään juhlat 😀 Viikko sitten pidettiin 1V juhlat ja tänä viikonloppuna 70V lounas hyvin pienellä porukalla ja minä olen ihan stressaantunut ja hermoromahduksen partaalla tämän asian kanssa. minä siis INHOAN järjestää juhlia. Tykkään suunnitella niitä, mutta käytännön toteutus on harvoin minulle mitenkään päin katsottuna miellyttävä kokemus. Jopa joulu silloin kun on vieraita tulossa on aika kaamea. Minä laskeudun joulun viettoon vasta joulupäivänä kun saa ihmiset ovesta ulos. Ja jos joku ihmettelee miksi sitten järjestän niin lapset tahtovat juhlia synttäreitä, sehän on selvä (no ei se 1V, mutta isosisko), tuo 70V lounas oli joku aivopieru jonka sanoin ääneen ennen kuin ehdin ajatella ja mies haluaa jouluna kutsúa vanhempansa meille jostain syystä… Minä voisin paeta jouluksi lasten kanssa omille vanhemmilleni, mutta siihen en saisi lupaa enkä halua ehdointahdoin mitään välirikkoa sen takia. Saan jouluni sitten vuorokauden myöhemmin.