Kaupallinen yhteistyö: VR

Onko oikeasti mahdollista päästä tuonne ilman omaa autoa? Olen saanut vastata tähän varovaisen innostuvaan, mutta hivenen epäuskoiseen kysymykseen useita kertoja seikkaillessamme ympäri Suomea junalla. Ja yllättäähän se itsenikin harva se kerta, miten monenlaiseen paikkaan kaltaisemme autoton perhe voi kotimaassaan matkata raiteita pitkin.

Joskus nappaamme reissuilla alle vielä taksin, mikä on etenkin lomalla ok, kun arjessa ei muuten ole autoon liittyviä kuluja. Silloin tällöin vuokramökkimatkoille vuokraamme auton. Monesti käytämme paikallisia julkisia liikennevälineitä ja toisinaan nappaamme vielä alle lautan tai vaikka yhteysaluksen. Mutta lähes aina taitamme sen pääasiallisen matkan leppoisasti raiteita pitkin. Mahdollisuus liikkua, tehdä asioita tai vaikka nukkua päikkärit matkan aikana ovat meneväiselle sakillemme tärkeitä matkamukavuustekijöitä, vihreämmän liikkumistavan lisäksi.

Juna napattiin alle myös tämän kuun alussa, kun jatkoimme Kuopion lähettyvillä vietetyltä mökkilomalta suoraan junalla kohti pohjoista, käymättä välillä kotona. Meitä kiehtoi kokea Kajaanissa sijaitseva Ärjänsaari, josta olin nähnyt edelliskesänä vain muutamia paratiisimaisia kuvia somessa.

Huomioni kiinnittäneissä kuvissa oli kainuulainen saari, joka valkoisine hiekkoineen, viheriöivine puustoineen ja ympärillä laineilevine vesistöineen näytti äkkivilaukselta ihan joltain toisen pallonpuoliskon saarelta, kunnes tajusin, että rantahietikon ylle taipuvat puut olivat palmujen sijaan mäntyjä ja auringossa kimalteleva meri olikin syvän sininen pohjoismaalainen järvi.

Niinpä kuljimme Kuopiosta pohjoiseen JVG:n Ikuinen vappu -biisiä rallatellen ja katselimme maisemia raidepätkällä, jolla en ole koskaan ennen matkannut: Siilinjärvi, Lapinlahti, Iisalmi, Sukeva ja Kajaani. Itselläni on yleensä tapana käyttää matka-aika hyödyksi naputtamalla koneella töitä, ettei sitten kohteessa tarvitse niitä enempiä miettiä. Nyt kuitenkin pidin läppärin rinkassa ja lyöttäydyin mukaan perheen Uno-korttipeliin. Ostettiin vielä myyntikärrystä kaikille retkijuhlajuomat: kaakaot lapsille ja teet aikuisille. Loma!

Kuopion ja Kajaanin välin sujahtaa junan viemänä vajaassa 2 tunnissa, ja jos on ajoissa ostamassa lippuja, säästölipulla tuo matka maksaa aikuiselta 9,70 euroa. Nyt kesällä säästölippuja on runsaasti saatavilla, joten Suomessa voi seikkailla edullisesti.

Helsingistä matkaa Kajaaniin saa taittaa kuutisen tuntia, ja katsoin että esimerkiksi nyt heinäkuun lopussa olisi vielä säästölippuja jäljellä, jolloin hinta on aikuiselta 24,80 euroa suuntaansa. Jos matkaat perheen kanssa, noin pitkälle matkalle suosittelen ottamaan perhehytin – lasten kanssa matkaamisesta ja tuhansien raidekilometrien aikana karttuneista vinkeistäni kirjoitin enemmän täällä.

Kajaanin päässä olimme sopineet saareen venekuljetuksia tekevän paikallisen yrittäjän kanssa tärskyt marketin pihaan. Luonnollisesti Oulujärvi kuskaa kaltaisiamme autottomia vaikka suoraan juna-asemalta venesatamaan ja siitä Ärjänsaareen, mutta me piipahdimme ensin kaupassa hakemassa eväät kolmen päivän ja kahden yön telttaretkellemme.

Perillä satamassa ymmärsin, miksi Oulujärveä kutsutaan myös Kainuunmereksi; iso järvi aaltoili vaahtopäisenä kuin meri heinäkuun alun aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä. Pieni vene keikui korkkina aallokossa matkatessamme horisontti puolelta toiselle viipottaen Ärjänsaareen. Puolta tuntia myöhemmin seisoimme säiden harmaannuttamalla laiturilla, jonka molemmille puolille avautui sirpin muotoinen pitkä hiekkaranta.

Joskus vielä muistan ottaa noihin hetkiin mukaan sykemittarin. Olen varma, että levottomana pomppima sydämeni ottaa joka kerta mihin tahansa saareen saapuessa monta astetta levollisemman tahdin.

Retkemme ajaksi oli tiedossa sadetta ja vilpakkaa kesäsäätä, joten pystytimme leirimme suosiolla saaren ainoan katetun keittokatoksen lähettyville. Saarella on myös autiotupana toimiva vanha kalamaja, mutta se oli tunkkaisessa ja homeisessa kunnossa, kun sinne retken teimme.

Tulentekopaikkoja ritilöineen on saarella ripoteltuna useampaan paikkaan, ja polttopuita löytyy saarelta vapaaseen käyttöön niitäkin. Samaten käymälöitä on ripoteltuna pitkin sirpin muotoista rantakaistaletta. Saaressa on kaivoja, mutta niiden vesi oli käyttökiellossa ainakin meidän retkemme aikaan, joten rahtasimme juomaveden ja ruuanlaittoveden paikalle kanistereissa.

Ärjänsaaren ympärysmitta on noin 10 kilometriä, joten sieltä löytyy lääniä retkeilyyn ja yöpymiseen. Silti saaressa on vielä melko hiljaista, sillä kuulemma harva paikallinenkaan on vielä löytänyt tietään takaisin Ärjään, ja muualla Suomessa tästä salaisesta ja vasta viime vuonna kaikille avatusta aarresaaresta ei ole ehditty juurikaan vielä supista.

Ärjänsaari on ollut lähihistoriassaan nyttemmin jo lopetetun paperitehtaan työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä käytössä ollut lomasaari. Muilla sinne ei tuohon aikaan ollut asiaa, mutta kun suurimmalla osalla paikallisista oli jonkun tuttavan kautta kytkös tehtaaseen ja sitä myötä Ärjänsaareen, on Ärjällä paikkansa monen kajaanilaisen menneissä kesämuistoissa.

Valtio osti Ärjänsaaren UPM:ltä vuonna 2017 ja siitä tehtiin valtion luonnonsuojelualue, jota hallinnoi Metsähallituksen Luontopalvelut. Vuotta aikaisemmin saarelle meinasi käydä köpelösti, kun lomasaaritoiminnan loputtua saarella aloitettiin hakkuut. Greenpeace kuitenkin sai keskeytettyä hakkuut ja pelastettua eroosiolle alttiin saaren. Vuonna 2018 saarta alettiin hiljalleen kunnostaa retkeilyä varten.

Saaren historia näkyy söpöissä – vaikkakin ränsistymään päässeissä – pikkumökeissä, jotka näyttävät ihan aikuiskokoisilta leikkimökeiltä. Autioituneina ne luovat maagista tunnelmaa muutenkin hiljaiselle saarelle. Yksi saaren vanhemmista mökeistä, 30-luvulla rakennettu Kotila-mökki on entisöity nätiksi kuin karkki, ja keltaisessa mökissä laiturin lähellä alkoi kesäkahvilatoiminta juuri meidän reissumme loputtua. Mökistä voi vuokrata myös esimerkiksi kajakkeja tai sup-lautoja tai ottaa kurssin niiden käyttöön.

Saaressa on tänä kesänä myös kesälampaita ja viikoittain vaihtuvat lammaspaimenet, joille heillekin on kunnostettu yksi vanhoista mökeistä. Saunala-mökin lähettyvillä laiduntavia lampaita saavat kaikki retkeilijät käydä moikkaamassa, ja me käytiinkin rapsuttelemassa lampaita joka päivä.

Muuten elo saaressa hakeutui perusrytmiinsä; ruuanlaiton, syömisen ja nukkumisen ympärille. Vaikka aurinkoinen sää olisi varmasti pukenut paratiisisaariretkeämme paremmin, oli koleassa ja sateissa säässäkin oma tunnelmansa. Kiskoimme päiväunia teltassa, luimme sekä pelasimme korttia ja kuuntelimme sateen ropinaa keittokatoksessa lättyjä paistaen. Tekee kumman hyvää olla välillä tekemättä mitään, näemmä myös kaltaisillemme säntäilijöille.

Kun ei satanut, teimme piipahduksia mäntyiseen metsään ja korkeille hiekkatörmille, joissa luonto hiljalleen syö saarta saaden reunimmaiset puut tipahtelemaan ryskyen järveen. Ärjä tarkoittaa tuulista paikkaa tai jyrkkää rantatörmää, ja tämän saimme tuta todeksi retkemme aikana.

Jääkauden jäljet voi nähdä etenkin lentohiekka-alueen hienon hienossa hiekassa, jonka muodostaman jyrkän rantatörmän mittasuhteita ei kuvista oikein edes hahmota. Pudotusta törmän laelta veteen oli kymmeniä metrejä. Lentohiekalla paikalliset kuulemma laskettavat pulkalla niin kesäisin kuin talvisin, mutta omat lapseni vetelivät pyllymäkeä pulkan puuttuessa. Sateen ja auringon vuorotellessa taivas oli etenkin lentohiekan valkoisuutta vasten välillä ihan epätodellisen näköinen.

Lähtöpäivän aamuna taivas oli heleän sininen ja kuorrutettu vain muutamalla hattaraisella poutapilvellä. Kuoriuduimme villakerroksista, ja lapset ehtivät kirmata nakuina pitkin rantaa sekä kieriskellä itsensä ihan hiekkaisiksi ennen kuin sovittu venekyytimme tuli.

Olen ahnas kokemaan uutta, mutta nyt jäi vahva tunne, että tänne vielä palaamme. Ehkä sellaisina kesäpäivinä, kun rinkkaan ei tarvitse pakata juuri uikkareita kummempaa ja kun ehkä saaren saunoista jotakin vuokrataan jo retkeilijöillekin.

Koko Ärjä-retkemme löytyy videopäiväkirjatallenteena Lähiömutsin Instagramista nimellä Ärjä ja Kajaani.

Tässä Ärjänsaari-retken kulut kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:

  • Junaliput Kuopio-Kajaani-Kouvola, joista osa edullisempia säästölippuja ja osa peruslippuja: 188,8 euroa. (Nämä saatu yhteistyön kautta.) Olimme sekä ennen Ärjän-reissua sekä sen jälkeen muilla lomamatkoilla, mistä johtuvat meille erikoiset junayhteydet.
  • Ruuat ja herkut junassa: 44,50 euroa
  • Ruokakauppa (josta myös evästä ja tekemistä paluumatkajunaan): 174,46 euroa
  • Autokuljetus keskustasta satamaan ja takaisin: 40 euroa
  • Venekuljetus saareen ja takaisin: 60 euroa (lapset 10 euroa, aikuiset 20 euroa)
  • Yhteensä: 507,76 euroa

Ehdimme Kajaani-matkamme aikana viettää jokusen aikaa kaupungilla ja yöpyä yhden yön yli, kunnes aamujunalla sitten jatkoimme matkaa taas toisen ystäväperheen kanssa mökille. Tässä tärppimme Kajaaniin:

Ravintola Anorak (Brahenkatu 3): Vanha puutalo on toiminut muun muassa kirjastona, synnytyssairaalana ja kansakouluna, mutta nyt siellä majaansa pitää Ravintola Anorak. Listalla on pohjoismaalaisen keittiön antimia, mikä jäi vähän harmillisen valjuksi kokemukseksi seurueemme kohdalla. Kivan miljöön ja cocktail-valikoiman perässä voisin suunnata Anorakiin illalla ystävien kanssa tai treffeille sen söpiksen kanssa.

R-Collection tehtaanmyymälä/kangasmyymälä (Kasarminkatu 8): Kajaanissa perustettu ja siellä yhä päämaajaansa pitävä R-Collection on itselleni tuttu jo lapsuuden anorakeista ja nyt myöhemmin merkin vaatteiden simppelin mielenkiintoisista leikkauksista ja jämptistä laadusta. Tehtaanmyymälässä oli siis käytävä. Tällä kertaa löytyi lapsille vaatteita (yhdet ehjät leggarit kaapissa, raksi seinään!)

Kajaanin linnan rauniot (Linnankatu 27): Joen keskelle on 1600-luvulla rakennettu linna ja sittemmin raunioituneen linnan keskelle on 1930-luvulla rakennettu perusruma maantiesilta. Häiriintynyttä, ja siksi kummallisella tavalla kiinnostavaa. Tutkailimme pienen linnat rauniot ja ihastelimme kivisillä raunioilla kukkivia kivikkokasveja.

Kartanohotelli Karolineburg (Karoliinantie 8): Yövyimme saariretken jälkeen yhden yön Suomen pohjoisimmassa kartanossa, Karolineburgissa. Saapuessamme paikalle, ei huoneemme ollut vielä valmis, joten saimmekin sen sijaan samaan hintaan kartanon sviitin.  Ei haitannut!

Kartano kaipaisi vähän freesausta, panostusta ja rakennusvuosisatansa kunnioittamista – esimerkiksi sviitin lattioita peitti kauttaaltaan muovimatto ja aamupalalla pöytiin oli levitetty kahisevat muoviset kertakäyttöpöytäliinat – mutta saletisti ikimuistoisempi ja tunnelmallisempi yö se silti oli kuin jossain perushotellissa. Kahden telttayön jälkeen oli ihana saunoa oman huoneen saunassa ja levittäytyä nukkumaan kahteen makuuhuoneeseen.

Tässä Kajaani-päivien kulut kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:

  • Yksi yö kartanohotellissa: 206 euroa
  • Ravintola: 54 euroa
  • Ostokset (R-collectionilla): 140,30 euroa
  • Taksit (toisella kertaa satoi ja toisella oli kiire, joten matkatavaroiden sekä muksujen kanssa päädyttiin iisimpään vaihtoehtoon): 25,80 euroa
  • Yhteensä: 426,10 euroa
Jaa