Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Minun ja miehen alavatsan perhoset tanssimaan saanut rakkausreissu ystävien häihin loppui oksennustautisten lasten väliin. Että terkkuja perheestä vain! Hääjuhlien jälkeisenä sunnuntaina mummilasta tuli viesti ystävältäni, joka kertoi lasten alkaneen oksentaa kuluneen yön aikana.

Ensin olin että voi vittu.

Sitten olin että voi rakkaat lapsiparat. Olla nyt surkeana ja kipeänä, kun molemmat vanhemmat ovat toisella puolella Suomea.

Sitten olin että voi vittu. Nyt se tauti tarttuu ainakin minuun ja pahimmillaan oksennetaan pian kaikki mummilassa olijat, ja esikoiselta menee eskarin aloitus ohi.

Sitten olin että voi onneksi ystävä tajusi laittaa viestin vasta aamulla. Ei mennyt juhlatunnelma pilalle, kun ei kuitenkaan oltaisi voitu mitenkään auttaa.

Sitten olin että voi vittu. Kuinkahan pahasti ystävä ja minun vanhempani ovat traumatisoituneet lastenvahtikeikan yrjöisestä käänteestä. Suostuvatko he enää ikinä hoitamaan meidän lapsia?

Eipä siinä sitten kuin kohti arkea. Sunnuntaisen hääbrunssin jälkeen ajeltiin miehen kanssa Pohjois-Karjalasta Pohjanmaalle oudossa välitilassa. Rakkauden, hääjuhlien tunnelman ja kahdenkeskisen vapauden huumaannuttamina, matkalla kohti vääjäämätöntä oksennustautia.

Kuuden tunnin ajomatkan jälkeen mummilassa odottivat taudin väsyttämät lapset ja oksennuspyykkiä jauhava pesukone. Kukaan ei ollut tiettävästi traumatisoitunut pahemmin, ja muutama yrjöannos oli jo osunut pesusaaviinkin. Kömmin mukuloiden väliin, paijasin ja halasin. Pienet rakkaat nakkimakkarani. Luin iltasadun ja odotin, kunnes hengitykset tasoittuivat uneen.

Seuraavat yöt nukuin varmuudeksi tartuntaherkimpänä eri huoneessa kuin muu perheeni. Mies nappasi vielä yhden yön yrjöt hoidettavakseen, kunnes tauti antoi periksi. Ihmeenkaupalla minä tai kukaan muukaan aikuisista ei sairastuttu.

Junaliput siirrettiin parilla päivällä eteenpäin, ja vakuutusyhtiö korvasi säätämisen hintalapun. Esikoinen ehti eskarin aloitukseen, vaikka oksennustaudin takia oltiinkin kotona vasta ensimmäistä esikoulupäivää edeltävänä iltana, reissun rähjäännyttäminä ja kuutamolla siitä, mitä ja missä huomenna tapahtuu.

Että hienosti hoidettu Yrjö, kaikkien lapsiperheellisten elon yllätysesiintyjä. Ei paljon ehtinyt murehtia arkea, kun se tuli jo.