©Lahiomutsi Arkikuva 40 Lapsiperhearki-7573

©Lahiomutsi Arkikuva 40 Lapsiperhearki-7573Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Tässä kuvassa on vähän kaikenlaista säätöä päällekkäin ja yhtä aikaa käynnissä. Silleen, kuten meillä ja kai monissa muissakin lapsiperheissä yleensäkin tapana on.

Tässä kuvassa matot on viety juuri ulos tuulettumaan ja ihan just pitäisi kaivaa moppia kaapista. Edellisenä päivänä olisi pitänyt käydä siivoojan, joka meillä yleensä kerran kuussa siivoaa vähän perusteellisemmin, mutta kaikenlaisen säädön jälkeen häntä ei koskaan kuulunutkaan.

Tässä kuvassa on päällänsä sellainen pms, että kesän leppoisten kuukausien jälkeen en muistanutkaan sitä, että sisälläni asuu murhanhimoinen ja masentunut vittupää kerran kuussa.

Tässä kuvassa on juuri siirretty sohva ja romppeet sen ympäriltä keskelle huonetta, jotta mahtuu imuroimaan sohvan takaa. Sitten onkin huomattu, että ikkunoiden tiivisteet repsottaa ja alettu vaihtaa niitä. Sitten on kuitenkin huomattu, että ikkunalaudan alla on ihan hirveästi pölyä ja alettu pyyhkiä niitä ja sen jälkeen alettu tehdä jotain, minkä takia kaikki edeltävä on jäänyt kesken. Välillä on myös ehkä mietitty, että parvekkeen kesäkukat voisi ehkä tänä vuonna vaihtaa ennen ensilunta.

Tässä kuvassa minä letitän hiuksiani ja kävelen samassa, koska aina on jo se kuudestoista tätä seuraava tehtävä mielessä.

Tässä kuvassa lasten pitäisi siivota lelunsa lattialta, että mahtuu imuroimaan, mutta näyttäisi siltä, että toinen paraikaa pelaa sohvan takana salibandya ja toinen selvittää jonkun piirrosoravan reittiä piirroskävyn luo.

Tässä kuvassa kameran takana seisova mies on juuri ollut sairasvapailla töistä, koska onnistui telomaan taas urheiluharrastuksissa jalkansa. Kaikenlaista säätöä tuo urheilu saakin aikaan.

Tässä kuvassa on juuri saatu tapetti seinille, koska mies on ollut sairasvapailla, mutta ei sidotun jalkansa kanssa kuitenkaan kykenemätön tapiseeraamaan seiniä. Kaikenlaista yllättävää edistystäkin se urheilun kanssa säätäminen näemmä saa aikaan, kulman kautta kyykäten.

Tässä kuvassa mulla on yllä just sopivan kokoinen pellavamekko ja kissavillasukat, jotka tästä tovin kuluttua kaiken säätämisen seurauksena heitettiin molemmat pesun jälkeen vahingossa kuivausrumpuun.

Tässä kuvassa sohvalla on läjässä kaikki kotimme tyynyt. Ai miksi? Tietenkin koska se on maja, ja majassa kuuluu olla satakaksikymmentäkuusi tyynyä.

Tässä kuvassa taulut sun muut seinille kiinnitettävät asiat etsivät yhä paikkaansa tapiseeraamisen jäljiltä. Nyt lähes kuukautta myöhemmin tilanne on yhä sama. Lattialistoista ei havaintoa.

Tässä kuvassa keskellä olohuonettamme on kasa varastolaatikoita, joissa on talvivaatteitamme. Siinä ne olivat muistaakseni vielä ainakin kahden viikon ajan, kunnes vihdoin saatiin tehtyä vuodenaikainventaario eteiseen. Nyt tuossa paikalla on taasen läjä vaatteita, joista pitäisi ommella rikkinäiset polvikohdat kuntoon, silittää polvipaikat paikalleen ja sen jälkeen vielä ommella koneella paikat kestäviksi. Varovainen arvio valmistumisajasta tammikuu 2019. Sen jälkeen voikin sitten taas inventoida lasten vaatekaapin ja kantaa tuohon uuden läjän paikkausta odottavia vaatteita.

Tässä kuvassa olen juuri lähdössä ystäväni kanssa reissuun. Lähtöön on aikaa vajaa tunti, enkä ole vielä aloittanutkaan pakkaamista. Edessä on siis vielä ainakin panikointi siitä, miten tavarat eivät mahdu reppuun, mutta että en nyt ainakaan matkalaukkuakaan ota viikonlopun matkalle.

Tässä kuvassa nököttää lasten tarpeettomaksi jäänyt syöttö/juniortuoli, jota olen koittanut myydä erinäisillä FB-kirpputoreilla. Kaiken AV, jono, YV, mikä vika hinta, jono, mä ostan, kysyn mieheltä, jono, vapautan, en vastaa -kukelisguun jälkeen se on edelleen tuossa. Saatana.

Tässä kuvassa on leikkokukkia pöydällä.

Jaa: