©Lahiomutsi Isosaari Telttailu Yopyminen Retki Helsinki-9351

Pakkasimme toukokuun lopulla rinkkoihin makuupussit ja lähdimme Isosaareen tämän kesän ensimmäiselle telttaretkelle. Helsingin ulkosaaristossa sijaitseva Isosaari on palvellut vuosikymmenien ajan puolustusvoimia, ja vanha sotilassaari avattiin yleisölle viime vuoden kesäkuussa. Meille saariseikkailu Isosaaressa oli ensimmäinen laatuaan.

Matkasimme saarelle saaristolautalla, joka lähtee Kauppatorilta. Liput kannatti buukata etukäteen, sillä ne olivat jo kauden alussa toukokuisena lauantaina loppuunmyytyjä. Merimatka saareen kesti noin 40 minuuttia, mikä oli juuri hyvä aika. Lapset malttoivat istua sen ajan melkein paikoillaan, eli toisin sanoen vain yksi rasiallinen marjoja ehdittiin muussata jalkojen alle, vain yksi löi nenänsä niin että siitä tuli verta ja vain yksi tipahti penkiltä päälleen lattialle.

Samalla kun laiva lipui kohti ulkosaaristoa ja lapset olivat lapsia, aikuisilla oli ainakin periaatteessa mahdollisuus tasailla hengityksensä saaristolaiseen tahtiin. Ja vaikka en itsekään olisi uskonut sitä silloin viime hetkellä hiki päässä laiturille juostessani (ja tajutessani siinä samalla unohtaneeni pakata itselleni vaatteita), niin kävi taas. Meren rauhoittava vaikutus on ihmeellinen. Puinen alus myötäili aaltoja, ja tunsin selvästi liplatus liplatukselta, miten kireydet niskassa alkoivat antaa periksi.

Isosaari on nimensä mukaisesti iso saari, noin Suomenlinnan kokoinen. Kaikki osat siitä eivät vielä ole yleisölle avoinna, mutta silti saarella riittää lääniä, metsää ja rantaa tutkittavaksi. Saarella pesii myös merikotkapariskunta, ja pesimärauhan takia osa saaresta oli suljettu. Koitimme tähyillä taivaalle, josko olisimme saaneet nähdä merikotkan liitelevän sinistä taivasta vasten, mutta tällä kertaa ei tärpännyt. Kuulemma myös hylkeet viihtyvät saaren lähettyvillä.

Me pystytimme teltan merkitylle telttailualueelle, kolmen muun telttailevan seurueen jatkoksi. Telttapaikan hinta Isosaaressa on 10 euroa, minkä lisäksi jokainen yöpyjä maksaa vielä muutaman lantin. Telttapaikan hintaan periaatteessa olisi pitänyt kuulua viereisen Rikaman salin alakerrasta löytyvät suihku ja wc sekä astianpesumahdollisuus, vesipiste ja jopa mikro, mutta paikka ei ollut vielä auki, eikä saaren muu henkilökunta oikein tuntunut tietävän asiasta mitään. Se aiheutti hämmennystä alkuun, sillä olimme varautuneet esimerkiksi juomaveden kanssa vesipisteeseen.

Lopulta päädyimme hakemaan juomavettä saunalta ja auki olevalta Upseerikerholta, joten eipä hätiä. Nyt kesäkuussa kaikki telttailualueen fasiliteetit ovat kunnossa, joten jos (perhe)telttailu kiinnostaa, mutta metsä tai autiosaari tuntuu vielä liian jännittävältä vaihtoehdolta, Isosaaressa telttailun riemun kokeminen on tehty helpoksi.

Mikään pääkaupunkiseudun kaunein saari Isosaari ei ole, mutta mielenkiintoinen kyllä. Yhdessä hetkessä kävelet nurmikentällä vanhojen ja tyhjillään olevien rivitalojen vieressä ja toisessa hetkessä olen rannalla, joka näyttää siltä, että meri on saanut pauhata sen rannoilla yksinään vuosisatoja. Helsingin kaupunki on kehittämässä saarta, ja mielenkiinnolla odotan, minkälaiseksi Isosaari tuosta vielä muotoutuukaan.

Se lauantai oli väreilevän lämmin. Me päädyimmekin viettämään koko päivän rannalla. Lapset räisköttivät meressä, kauhoivat hiekkaa ja rakentelivat mielikuvituskylää rannalta löytämistään kepeistä ja kivistä. Me istuimme miehen kanssa kylki kyljessä rannalla ja vain nautimme. Hetkeen ei ole roseviini maistunut niin hyvältä kuin se rinkan sivutaskusta kaivettu taskulämmin jämäpullollinen, joka kaadettiin pahvimukeihin.

Iltasella menimme saunaan. Saunamaksu oli aikuisilta 10 euroa, lapsilta 5 euroa ja meidän alle 7-vuotiaat mukulat löylyttelivät ilmaiseksi. Mikä luksus päästä telttaretkellä saunaan! Yleisellä saunavuorolla oli hiljaista, joten saimme kylpeä ihan vain meidän sakin kesken. Kiuas naksui, ja mietimme, mitä kaikkea nämä seinät ovatkaan historiansa aikana ehtineet nähdä.

Saunalta johtivat portaat laiturille, jonka päässä meri näytti epätodellisen siniseltä. Neljä talviturkkia jäi sinne, Itämereen. Kaupungin siluetti näkyi horisontissa, mutta sen äänet hukkuivat mereen. Oli ihan hiljaista; kaikki ohi ajavat veneetkin kulkivat purjeilla. Vain läheisestä Santahaminan varuskunnasta kuului välillä ammusharjoitusten ääniä.

Saunan jälkeen kaikilla oli kiljuva nälkä. Grillauspaikan kadoksissa olevista ritilöistä osa löytyi onneksi läheisestä ojasta, ja puuttuvien polttopuiden sijaan tuli saatiin syttymään irtorisuilla. En tiedä, ollaanko grillauspaikkaa parantelemassa katoksella ja hornilla tulevaisuudessa, voi olla, sen verran keskeneräiseltä se vielä näytti ja sellainen käsitys me grillauspaikasta oltiin saatu. Oli miten oli, ruoka maistui jumalaisen hyvältä. Jos ruoka maistuu ulkona aina erityishyvältä, aivan uutta maustetta se saa, kun alle on vielä ottanut pitkän saunavuoron ja uinnin meressä.

Sinä iltana ei kenenkään tarvinnut odotella unta, vaan minäkin luovutin kirjani kanssa jo ennen kymmentä ja tipahdin uneen. Lämpötila ei yön aikana laskenut alimmillaan kuin 15 asteeseen, mikä oli onni. Rinkkaan kun jäi tosiaan pakkaamatta kaikki omat vaatteeni, myös villavaatteet, nuo vilukissan tärkeimmät lämmittäjät. Köykäisestä varustuksesta huolimatta tämä taisi olla ensimmäinen telttayö naismuistiin, kun en herännyt kesken yön siihen, että höttöisessä kesämakuupussissani on niin kylmä, että nenänpää jäätyy.

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä toteutimme samaa hyväksi todettua saariohjelmaa kuin edellisenä päivänäkin. Aamupuuron jälkeen pakkasimme kimpsumme kasaan ja päädyimme loppuajaksi rannalle lököilemään ja harjoittelemaan päälläseisomista ja kärrynpyöriä. Upseerikerholla nautitun lounaan jälkeen hyppäsimme takaisin mantereelle vievään alukseen.

Lasten kesätoivelistalle nousi uusi ikisuosikki: Isosaari.

Jaa: