Viime viikon perjantaina tapahtui se, mistä olen haaveillut kaikki äitivuodet. Olen mehustellut ajatuksella, että voisin keskeytyksettä ommella niin kauan kuin huvittaa, vaikka yötä myöten. Että kaikki ompelukamat voisivat olla levällään, eikä kukaan kävisi välissä päröttämässä lankarullia ja leikkimässä minun saksilla. Ja kuulkaa, nyt niin kävi!
Perjantai-iltasella pakkasin kangaskassiin ompelukirjan ja valmiiksi piirtämäni kaavat. Niitäkään ei oikeastaan olisi tarvittu, sillä kaikki ompeluhurmioon tarvittava odotti metro- ja junamatkan päässä Kantsussa. Siellä Kanneltalolla järjestettiin yömyöhään kestävät ompelulanit. Talo tarjosi kaiken kankaista ompelulankoihin, saumureista kaavapapereihin ja vetoketjuista ompelukoneisiin. Oi oi, kotikaupunkirakkaus lepatteli kutitellen rintapielessä!
Sain kaveriksi Outin, vaikka kysyessäni mietin, onko kässähommia työkseen tekevällä intoa tulla vielä vapaa-aikanakin pyörittämään puolalankaa. Onneksi oli! Harvoin kaltaiseni You Tuben ja kantapään opettama ompeluamatööri saa kässäkaverikseen 20 vuotta alalla olleen ammattilaisen.
Eikä me todellakaan oltu kahdestaan. Kuten tietokoneiden ympärillä pyörivissä laneissa, myös ompelulaneissa tarkoitus on juurikin kerääntyä yhteen saman tekemisen äärelle. Illan aikana paikalla pyörähti ainakin 50 kässäilijää, ehkä jopa 70. Nuorimmat olivat alta 10-vuotiaita, vanhimmat vahvasti eläkeiässä. Paikalla olleiden ohjaajien ansiosta ihan aloittelijoidenkin oli mahdollista kokeilla ompelua. Paininjalkojen alla näytti valmistuvan ainakin mekkoja, kasseja ja keppihevosia. Moni oli myös korjaamassa vanhaa; kaventamassa farkkuja ja paikkaamassa ratkenneita saumoja.
Minä aloin tehdä esikoiselle Mekkotehdas-kirjasta Alina-mekkoa. Mekon saajan toiveesta valitsin mekon erilaisista versioista sen kaikista hörselöisimmän ja pöyheimmän. Mekon kankaiksi valitsin Marimekon lahjoittamista kankaista erilaisia kuoseja, tämäkin mekon tulevan käyttäjän toiveiden mukaisesti. Yksivärisyys ja yksinkertaisuus ei tule kyseeseen, kun mekkoa pitää 6-vuotias prinsessa-agentti-merenneito-salapoliisi-poni.
Outi sai ommeltua takkinsa vuorikankaan kuntoon (suutarin lapsella ei ole kenkiä ja ompelijalla itsellään ehjää takkia), minkä jälkeen minä taas sain Outista seuran lisäksi korvaamattoman ompeluopen. Kirjan ompeluohjeet saivat aivoni solmuun, mutta kiitos Outin, mekko valmistui sauma saumalta.
Opin Outilta myös paljon uutta. Niin paljon, että vanha tuttu tahdon tietää kaikesta kaiken -himoni nousi taas esiin. En ollut ennen esimerkiksi tiennyt, mikä ero on saumurilla ompelulla ja saumurilla huolittelulla. Outi myös sai ammattilaisnikseillään minun huolimattomasti leikkaamani kankaat ojoon – niin hyvin kuin se mahdollista oli. Harvemmin sitä voi tehdä tyttärelleen mekkoa yhdessä naisen kanssa, joka on valmistanut pukuja myös muun muassa linnan juhliin.
Lopulta vähän ennen puoltayötä mekko oli viimeistelyä vaille valmis. Reilu viisi tuntia siihen meni, ja pätkissä ilman apua tehtynä aikaa olisi mennyt varmasti kolminkertaisesti. Seuraavana aamuna liian lyhyiden yöunien jälkeen olo oli kuin krapulaisella, mutta esikoisen ilme mekon nähtyään paikkasi univajeen. Kun mekko oli todettu iiiiihanan lisäksi kooltaan sopivaksi, huolittelin saumat saumurilla – kuten edellisiltana olin oppinut – ja ompelin olkaimet paikoilleen. Jahka saan mekon kuvattua, todellakin esittelen luomuksen myös teille.
Ajatuksesta valmiiksi mekoksi alle vuorokaudessa. Missä seuraavat lanit?
Aivan unelmahommia teillä siellä! Mikä se saumurilla ompelun ja huolittelun ero on?
Niin siistiä tosiaan! Mä meinasin postaukseen jo kirjoittaa auki tuon eron, mutta sitten alkoi huolestuttaa, osaanko ja muistanko sanoa kaiken oikein. Mutta yritän. Saumurilla ommellessa käytetään kaikkia neljää lankaa. Huolitellessa kolmea lankaa, eli sen kun vain irroittaa oikeanpuolimmaisen neulalangan, eli langoitusta ei tarvitse tehdä uudestaan, ja kun taas tahtoo huolittelun sijaan ommella, pujottaa langan takaisin paikoilleen neulaan. Mikä ero lopputuloksessa? Kun ompelee, kankaaseen tulee pitävä sauma. Mutta kun huolittelee saumat esimerkiksi ompelukoneella ompelun jäljiltä, ei tule samanlaista saumaa, vaan pointti on huolittelussa.
Ymmärtääköhän tuosta nyt mitään, en tiedä 😀 Parhaiten eron huomaa, kun kokeilee 🙂
Kiva teksti! Yksi lukijakin tässä, joka oli paikalla. Kyseinen tapahtuma oli minulle sen luokan unelmien täyttymys, että pakko oli ex tempore päästä mukaan, vaikka se söi arvokasta söpöstelyaikaa. Matkustin nimittäin perjantaina yli neljä tuntia junalla viikonlopun viettoon poikaystävän luokse, ja matkalla satuin lukemaan tästä tapahtumasta, joka olisi melkein naapurissa. Onneksi muru ymmärsi ompeluhimon, ja kolme tuntia raaskin lanittaa. Viimeistelyn jätin kotiin. Tämä oli myös minun eka kerta laneilla, IT-ATK-poikaystävä kyllä pyöritteli silmiään lanit-sanan käytöstä… Mutta niin mahtavaa että tällaista järjestetään!
Ihana poikkis, että ymmärsi tapahtuman merkityksen sulle <3 Ja mahtavan nopeasti sait aikaan, mä olin paikalla ihan loppuun asti. Toki aikaa meni myös muuhun kivaan; jutteluun, syömiseen ja sitten ihan vain yleiseen säätämiseen :D Lanit-sanan käyttö muissakin kuin atk-tapauksissa tuntuu saavan aikaan silmien pyörittelyä. Mutta hei, local area networkin voisi myös suomentaa sosiaalinen verkosto, jolloin myös yhdessä ommellessa ollaan asian ytimessä :D
Meillä on duunissa käsityökerho, joka järjestää säännöllisesti kerran kuukaudessa ompeluviikonloppuja duunin neukkarissa. Tilaisuus on ns Open house, kuka vaan voi tulla ja kerholla on firman harrastusbudjetista hankittu ompelukone, saumuri ja muut vermeet, joten sinne voi mennä ilman omaa konetta jne. Muutakin toimintaa kerholla on.
Aivan ihanaa kun saa levitellä isolla neukkarin pöydälle kamansa ja tehdä monta tuntia putkeen ompeluhommia. Vaikka ompelua on kerran kuukaudessa niin silti saan enemmän aikaseksi kuin kotona ommellessa. Ja samalla tutustuu uusiin ihmisiin.
Ja vertaistuki.. aina löytyy joku, joka osaa neuvoa, jos itsellä menee sormi suuhun.
Niin ja kyseessä on IT talo eli ei tosiaankaan mitään tekemistä meidän toimialalla käsitöiden kanssa. =)
Vau, kuulostaa ihan supermahtavalta! Onpa ihana idea. Ja ihan varmasti saa kerran kuussa rauhassa ommellen enemmän aikaan kuin pätkissä kotona. Ja uudet kaverit ja opit siitä vielä kaupanpäällisiksi, jes!
Oi ihanaa että tällaista järjestetään, ja vielä tarpeet talon puolesta! Sun postaus herätti mun vauvavuoden marinadeissa hautuneen ompeluinnostuksen ja tällä kertaa yritin itsekin tsempata ja tehdä vauvan housuihin jopa koristetaskut, vaikka sellaiset on mun taidoilla sama kuin yrittäisin iltapukua. Viskari vei sakset ja vauva repi kaavapaperit ja usko loppui kun en ymmärtänyt miten ohjeen mukaan kasatusta kangasmytystä voisi ikinä syntyä taskua, mutta kun lopulta käänsin sen oikein päin niin mitä helkkaria, mua tuijotti täydellinen linnunpönttötasku. Mikä tunne – tää on mun tekemä! oikein pulssi kiihtyi 😀
Moi,
Olipas mahtavaa törmätä tähän postaukseen netin syövereissä. Ensinnäkin: Ihan mielttömän ihanan mekon sait tehtyä ja toiseksi: oot kyllä saanut kiteytettyä tässä tekstissä niin loistavasti sen Ompelulanien perusajatuksen, mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle 🙂 Me koitetaan saada järjestettyä Kanneltalossa seuraavat lanit taas ensi syksynä.
Mukavaa kevättä!
Julia