Olimme tuossa tovi ja toinenkin sitten Riikan kanssa puimassa bisneksiä ja kuulumisia lounaalla. Kun olin kiskonut vatsani pinkeäksi pad thaita, Riikka päätti, että nyt otetaan asukuvat – myös minusta. Ja niinpä Riikan toimesta tuli vihdoin tallennettua kameraan se nahkahame, jonka ostin kirpparilta nahkashortien ja villapaidan kanssa sillä kerralla, kun oikeasti olin mennyt etsimään hellevaatteita.

Asianmukaisissa asukuvissa minulla olisi tällaisen nahkahameen kaverina tietenkin sirot kengät, mutta koska asianmukaisuuteni kanssa on muutenkin vähän niin ja näin, mennään enemmän totuus edellä. Jos joutuu kyntämään vaihtoehtoisesti joko ruskeassa sohjossa tai kengänpohjia nakertavassa sorassa, kenkien on oltava sen mukaiset. Arctips-huopalapikkaani ovat kaukana siroista, mutta kauniit ne silti ovat, ja tasapainokin säilyy laakeilla kengillä luistellessa varmemmin kuin koroilla. Vilukissa kun olen, villaisten kenkien allakin on tietty vielä kerros villaa paksujen anopin neulomien villasukkien muodossa.

Mutta siitä nahkahameestahan minun piti kertoa! Se on lähestulkoon sulautunut takalistooni kiinni siitä päätellen, miten usein löydän itseni liikenteestä nahkahame päälläni. Olen painellut menemään nahka naristen niin lasten kaverisynttäreillä, baarin tanssilattialla kuin palavereissa.

Hame istuu kuin valettu – pömppövatsankin kohdalta totta kai – ja rakastan sen kynämallia sekä polvien yli hivuttautuvaa mallia. Voisin kuvitella, että sitten joskus viittätoista plusastetta ja kuivia katuja myöhemmin se tulee näyttämään aika törkeän hyvältä kaverilta kaupungin kesäpäivissä ja -öissä. Ehkä siihen mennessä olen jo luopunut villasukista, ja voin käyttää vähän paremmin nahkahameen kanssa mätsääviä kenkiä.

Paitana minulla on Nanson alerekistä syksyllä bongaamani poolokauluksinen ribbipaita. Kuljin oikeastaan koko esiteini-ikäni tuollaisissa paidoissa, ja muistan miettineeni ensimmäiset poolopaidat nähdessäni nyt vuosikymmeniä myöhemmin, että ei muuten ikinä. Mutta silmä tottuu ja yhtäkkiä sitä onkin innoissaan pooloista ja ribbimateriaalista kuin olisi itse juuri keksinyt koko jutun. Näillä näkymin tulen siis ihan pian himoitsemaan pitkiä ja laatikkomallisia liivejä, sillä sellaisten kanssa minä pooloni silloin muinoin yhdistin. Itse asiassa ihan vähän himottaisi jo. Liivihyllyn kautta siis ensi kirppiskierroksella.

Kaulassa minulla killuu aivan kertakaikkisen herkullinen mustikkakoru, jonka sain sen suunnittelijalta Mine Güngöriltä. Korun materiaali on koivua ja kaulani kaunokainen on tehty tuossa ihan kivenheiton päässä Herttoniemestä, Helsingin Vallilassa.

Noin vain, muina mutseina nahkahameessa.