No ei maar saanut meidän perheen päivänsankari tänään suunnitelmien mukaan kotibrunssia tuorepuristettuine appelsiinimehuineen ja vastapaistettuine croissantteineen. Palasimme koko poppoo eilen iltasella viikon reissusta niin väsyneinä, että edes ruokakaupassa ei jaksanut käydä.

Niinpä tänään jääkapista löytyi vain nahistunut purjo ja reunoistaan kovettunut goudapala. Eipä saatu kaupasta edes kakkuaineksia, kun 24 h Alepankin ovet olivat säpissä. Isänpäiväkukkina toimi olohuoneen pöydälle unohtuneet leikkokukat, joiden limaisessa vedessä lilluvat varret olivat jo homeessa.

Mutta onneksi ravintoloissa on varauduttu brunssien järjestämiseen vähän paremmin! Lähiöjeppe mieli Arabiassa sijaitsevaan Dylaniin, mutta sen kattaukset olivat tuttuun tapaan varattu loppuun. Mutta kappas, Dylanihan on tosiaan laajentanut lähelle metron päätepysäkkiä Ruoholahteen, josta löytyy Dylan Milk. Säkällä taisimme saada kattauksen viimeisen vapaana olleen pöydän.

Mä en ole mutsiuduttuani käynyt Arabian Dylanissa, mutta muistan, että siellä oli lapsiperhemeteliä just sen verran, että edellisillan skumppapullojen poksahtelujen aiheuttama olotila tuntui pahenevan. Myös Dylan Milk näyttää olevan lapsiperheiden suosiossa, sillä jokaisessa pöydässä istui aikuisten seurassa minityyppi tai pari. Netin pöytävarauksessakin pystyy erikseen ruksia mukana tulevan lapsia ja tarvittaessa tilata syöttötuolin valmiiksi.

Tunnelmallinen ja rauhaisa Milk ei Arabiasta tuttuun tapaan ole. Enemmänkin astetta tyylikkäämpi ja pirteämpi työmaaruokala. Muppeloita varten löytyy pieni (ja ainakin vielä poikkeuksellisen siisti) leikkinurkkaus, mutta hämmästyksekseni en ainakaan bongannut lastenhoitohuonetta. Vaikka Dylan nyt mutsiutuneen silmin onkin selkeästi perheravintola (miten en ole sitä aikaisemmin huomannut?!?), se ei onneksi tarkoita lasten menua nauravine nakkeineen.

Dylan Milkin brunssinoutopöydästä löytyy kattava salaattipöytä, joka ilahduttaa runsaudellaan myös maitotuotteita syövää vegeä. Sekäsyöjille kattauksessa oli tarjolla lihaa härästä broileriin. Tänään kokilla oli kuitenkin suolasirotin löyhässä, sillä esimerkiksi sienisalaatti oli jopa mun makuun liian suolaista. Lautaselle pystyi onneksi hamstrata myös rahkaa, jukurttia, mysliä ja hedelmiä, mutta kaiholla muistelin Arabian Dylanin parempaa valikoimaa. Tai sitten darrassa perusmyslikin maistuu paremmalta, hankala sanoa.

Brunssin 18 euron hinta on sienisalaatin tapaan vähän liian suolainen, mutta se tuntuu kohtuulliselta, jos mukana on alle kolmivuotiaita lapsia. He kun saavat kiskoa navan täyteen ilmaiseksi. 4–10-vuotiaat lapset syövät yhdeksällä eurolla. Minime pupelsi menemään hyvällä ruokahalulla etenkin karjalanpiirakkaa ja hedelmiä. Tyyppi viihtyi mainosti ja tutkaili syöttötuolistaan kiinnostuneena ympärillä häärääviä lapsia.

Ja saipa Lähiöjeppe isänpäivän kunniaksi jälkkäripöydästä myös kakkunsa. Toivon kuitenkin, että vasta ensi vuonna luodaan perheemme isänpäiväperinteet. Mä kun jotenkin kokisin, että juhlan kunniaksi illalliseksi voisi syödä jotain muuta kuin noutopitsaa. Vaikka tosin päivänsankaria se ei näyttänyt lainkaan haittaavan, ja hyvin maistui mullekin.