©Lahiomutsi Tasa-arvo Perhemyonteinen Tyopaikka Tyonantaja Tyontekija Perhevapaa 13

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää ihmiset! Kävin tänään aamulla tasa-arvovaltuutetun järjestämässä tapahtumassa, jossa lanseerattiin Edelläkävijä-kampanja, joka  kannustaa työnantajia petraamaan perhevapaisiin liittyviä käytäntöjä. Se ei ole vain inhimillisyyttä, vaan näkyy työhyvinvoinnin kautta työntekijän sitoutumisena ja motivaationa. Kun työntekijät ovat onnellisia ja tyytyväisiä, se näkyy myös työnantajan menestyksessä.

Itse olen ollut raskauksien ja perhevapaiden aikana sekä määräaikaisessa työsuhteessa, freelancer että yrittäjä. Ensimmäisen raskauteni aikaan olin määräaikaisessa työsuhteessa tuotantoyhtiössä, perhevapaalla olevan työntekijän sijaisena. Äitiysvapaani alku osui näppärästi samoille seuduille kuin määräaikaisen työsuhteen loppu ja perhevapailla olleen töihin paluu. Ei siis ihme, että jatkosta ei edes puhuttu.

Työkoneeni lähetin itsekseen taksin takapenkillä työpaikalle, kun olin ennenaikaisesti syntyneen vauvan kanssa keskitalven pakkasten takia jumissa sisätiloissa ja konetta kaivattiin työpaikalla. Onnittelukimppuja tai muita muistamisia ei tainnut tulla, enkä oikein sellaisia osannut odottaakaan.

Palasin työelämään kirjoittamalla freelancerina juttuja erinäisiin aikakausilehtiin hoitovapaan ohessa. Myin juttuja lähinnä perhelehtiin, joten elämäntilanteestani oli vain hyötyä, kun juttuaiheita putkahteli mieleen vaippaa vaihtaessa. Blogistakin tienasi jo jotain karkkirahoja.

Esikoisen mennessä päiväkotiin, jatkoin friikkuhommia ja aloitin lisäksi duunit toisessa tuotantoyhtiössä. Jo työhaastattelussa tuli olo, että tänne on hyvä tulla kotikuukausien jälkeen, kun tuntui, että aivot olivat kalkkeutuneet ja en oikein muistanut, mitä toimistoarki edes on. Esimieheni oli sydämellinen ja samaan aikaan superammattilainen – se on hankala yhtälö, ja kai siksi sellaisia pomoja tuntuu olevan niin harvassa.

Työaika oli joustava. Kunhan olin läsnä viikkopalaverissa ja työtunnit tulivat kasaan sekä hommat valmiiksi, sain tehdä duunini milloin vain. Se helpotti aikataulusta kolmivuorotyötä tekevän miehen kanssa. Välillä olin työkoneellani jo aamukuudelta ja jos oli minun vuoro viedä lapsi aamulla päiväkotiin, keskustan ruuhkassa ehdin töihin vasta yhdeksän jälkeen. Arjen pyöritystä helpotti ihan valtavasti työnantajan tarjoama aamupala, joka katettiin tarjolle joka aamu. Sain viedä lapsen päiväkotiin aamupalalle ja syödä itse töissä. Täy-del-lis-tä.

Lapsi sairasteli jonkin verran ensimmäisten päiväkotikuukausiensa aikana. Sairaan lapsen hoidosta jaoimme vastuun aika lailla tasan miehen kanssa. Katsoimme, kumman työalmanakka antaisi kulloinkin parhaiten periksi, ja pyrimme jakamaan poissaolopäivät tasan. Työnantajan reaktiota ei tarvinnut pelätä, mutta harmitti aina vietävästi ilmoittaa työkavereille, joiden työtaakka noiksi päiviksi aina kasvoi yhden poissaolevan muijan verran. Töitä kun ei voinut tehdä etänä, ja projektiin ei oikein voinut ottaa ketä tahansa pystymetsästä tuuraamaan päiväksi tai pariksi.

Alkaessani odottaa toista lasta, tein toimittajatöitä freelancer-verokortilla ja lisäksi olin perustanut blogin ympärille yrityksen. Olin siis itse pomoni, jolla oli asiakkaita ja työntilaajia. Vatsan kasvaessa aloin hiljalleen ajaa alas toimittajahommiani ja irtisanoin vuokralla olleen työpöytäpaikkani. Kun vauva oli puolivuotias, mies jäi vanhempainvapaalle neljäksi kuukaudeksi. Sen jälkeen hän piti vielä suurimman osan hoitovapaista, jotka esikoisen kohdalla rohmusin itselleni. Lisäksi mies on tehnyt lyhennettyä työlistaa, ja oma muokattavissa oleva työnkuvani yrittäjänä mahdollistaa pikkulapsiperhearkemme pyörityksen loppujenlopuksi melko vähillä kitkoilla.

Yksi kinkkisimmistä (työelämän) tasa-arvon esteistä on se, että perhevapaat eivät jakaudu tasaisesti sukupuolien välillä. Rationaalisesti työnantajan on edelleen järkevintä palkata mies, koska naisista tulee enemmän kustannuksia työnantajalle. Olen yrittäjäperheen tytär, yrittäjä itsekin ja seuraan erinäisiä yrittäjäfoorumeita, ja valitettavasti ymmärrän tämän varsin hyvin. Työntekijän perhevapaat voivat horjuttaa pienyrittäjän taloutta pahasti, ja valtaosan perhevapaista pitää Suomessa edelleen äiti. Siksi potentiaalinen ”vanhemmuusriski” pitäisi saada tasattua jokaisen työntekijän kannettavaksi, ei vain naisoletettujen. Se olisi osaltaan myös tasaamassa naisten ja miesten palkkaeroa, joka on Suomessa noin 16-17 prosenttia miesten kukkaroiden hyväksi.

Mutta ei olla niin negatiivisia! Vaikka voisi kauhistella sitä, että tasa-arvovaltuutettu saa syrjinnän kieltävästä laista huolimatta edelleen jatkuvasti yhteydenottoja etenkin naisilta, joiden työsuhde on vaakalaudalla raskauden tai perhevapaan vuoksi, tasa-arvovaltuutettu lähti tuoreessa kampanjassaan positiivisen kautta. Se on hyvä tapa. Innostava ja kiihkoton esimerkki inspiroi ja vaikuttaa paremmin kuin sormella heristely.

Aamuisessa tapahtumassa oli puhumassa ihmisiä kolmelta taholta – Telialta, Goforelta ja Vantaan kaupungilta – jotka ovat saaneet tasa-arvovaltuutetun myöntämän Edelläkävijä-tunnuksen, jonka voi saada perhemyönteisiä käytäntöjä kehittäneet työnantajat. Poimin heidän esityksistään muutamia kohtia, joista jokainen työpaikka voi ottaa mallia luodakseen perhemyönteisempää työpaikkaa.

Johdon esimerkki. Kun pomotkin käyttävät perhevapaita ollessaan sellaisiin oikeutettuja, on työntekijänkin helpompi esimerkistä yhdistää työ- ja perhe-elämä. Isien pitämät perhevapaat ovat monesti edelleen lyhyitä, jolloin niiden ajaksi ei palkata sijaista. Se kasvattaa painetta palata nopeasti takaisin töihin. Työnantajan olisi hyvä nähdä kahden kuukauden perhevapaa loistavana tilaisuutena tarjota jollekin toimihenkilölle mahdollisuutta koittaa eri tehtäviä. Niin ja ei, rekrytoija ei saa työhaastattelussa udella perhetilanteesta tai vauvahaaveista. Sen sanoo lakikin.

Osana työyhteisöä perhevapaillakin. Työntekijällä säilytetään työsuhde-etuudet myös perhevapailla, ja esimerkiksi työtietokoneet ja -puhelimet säilyvät heidän käytössään. Pikkujoulut ja muut kemut sekä tapahtumat koskettavat myös perhevapailla olevaa. Esimies pitää työntekijään yhteyttä, mutta yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan. Jos esimies vaihtuu tai talossa tulee muita muutoksia perhevapaiden aikana, niistä informoidaan myös perhevapailla olevaa. Isoissa yrityksissä perhevapaalla olevalle työntekijälle ilmoitetaan myös firman avoinna olevista työpaikoista, jotta työntekijä voi halutessaan hakeutua urapolullaan ylemmäs, vaikka olisikin juuri sillä hetkellä enemmän keskittynyt vanhemmuuteen.

Soljuva paluu ja perehdytys perhevapaan jälkeen. Paluusta aletaan keskustella jo hyvissä ajoin. Työntekijä ja työantaja pohtivat yhdessä, minkä kokoinen työkakku toimii. Olisiko osa vastuista hyvä siirtää jollekin muulle? Minkälainen työnkuva on palatessa? Työpaikalla ei odoteta, että perhevapaalta palaava työntekijä tuosta noin vain sujahtaisi takaisin vanhaan työhönsä. Siksi hänelle pidetään kertaava perehdytys tehtäviinsä.

Työelämän joustot. Lain mukaan vanhempi voi olla osittaisella hoitovapaalla kunnes lapsen toinen koululukuvuosi loppuu. Osittaista hoitorahaa saa Kelalta eka- ja tokaluokkalaisen osittaisella hoitovapaalla oleva vanhempi. Esimerkiksi Telialla tätä etuutta on kuitenkin laajennettu lakisääteisten ulkopuolelle, ja vaikkapa lukioikäisten lasten vanhemmat, isovanhemmat tai perjantaisin omia työprojekteja tekevät voivat myös tehdä lyhennettyä työviikkoa. Lisäksi mahdollisuus etätöihin leppoistaa arkea.

Perhetapahtumat. Työpaikoilla järjestetään tapahtumia, joihin läheiset ovat tervetulleita – olivat ne sitten lapsia, puolisoita tai ystäviä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut työnantajana tai työntekijänä perhevapaista? Posin kautta mennessä olisi kiva kuulla juurikin niitä hyviä esimerkkejä siitä, miten toimii tasa-arvoinen ja perhemyönteinen työpaikka.

Jaa: