Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret
Pyykkimuija tässä terve! Pidempään blogiani seuranneille ei ole voinut jäädä epäselväksi se, että jollain vinksahtanneella tavalla tykkään pyykinpesusta ja vaatehuollosta. Legenda tietää kertoa, että ennen lapsia jopa silitin jokaisen silitettävissä olevan vaatteen collegepaidoista alustoppeihin. En ole enää ihan varma, uskonko itsekään tuohon legendaan, sen verran monta lapsiperhevuotta ja pursuilevaa pyykkikoria sen päälle on ehtinyt kertyä.
Mutta sen tiedän edelleen varmaksi, että vaatteiden ekologisuudessa lopulta isoin merkitys on vaatteen käyttäjän toimilla. Ei auta, vaikka vaate olisi kuinka ekosertifioitu, jos sitä vain roikuttaa kaapissa. Kaikista ekologisinta on se, että hankittuja vaatteita käytetään. Tämän lisäksi merkittävää on myös se, miten vaatteen käyttäjä tai käyttäjän vanhemmat pesevät ja huoltavat vaatteita.
Tänään pureudutaankin pyykkimuijan lemppariaiheeseen, eli lapsiperheen pyykinpesuun ja vaatehuoltoon. Vinkkejä varten olen haastatellut Polarn O. Pyretin väkeä, mutta mukana on myös paljon omaa ajan myötä kertynyttä tietotaitoa. Uudet vinkit ja niksit ovat aina tervetulleita, joten laittakaahan kommenttiosio kuplimaan kuin saippua!
Näin tunnistat kestävän puuvillavaatteen
Toimiva pyykkihuolto alkaa jo vaatekaupasta. Puuvillavaatteissa kannattaa tunnustella kankaan paksuutta, sillä paksumpi puuvilla on kestävämpää. Polarn O. Pyretin – kuten muiden vaatevalmistajien – puuvillaostaminen on muuttunut viime vuosina. Ennen voitiin ostaa isoja eriä puuvillaa, josta riitti materiaalia useaksi kaudeksi. Nykyään puuvillaerät ovat pienempiä ja niissä on enemmän vaihtelua. Esimerkiksi sateisina aikoina puuvillasta tulee helposti nukkaantuvampaa. Jotta puuvilla pysyy hyvänä, sen kuidun pitäisi olla vähintään 30 millistä.
Jos asiakas huomaa tuotteessa jotain vikaa, po.pilaiset pyytävät, että se vietäisiin takaisin myymälään. Näin saadaan selvitettyä, missä vika on. Polarn O. Pyretiltä kerrottiin, että puuvillasatojen vaihteluista huolimatta PO.P:n reklamaatioprosentti suhteutettuna ostettujen tuotteiden määrään ei kuitenkaan ole noussut vuosien saatossa.
Jos ja kun tahtoo varmistaa värien pysymisen vaatteissa, kannattaa ostaa läpivärjättyjä vaatteita. Sen tunnistaa kurkkaamalla vaatteen nurjalle puolelle. Jos se on eri värinen kuin päällisosa, vaate ei ole läpivärjätty, vaan väri tai printti on painettu. Silloin käytön ja pesun myötä kankaan alkuperäinen väri alkaa puskea vaatteesta läpi, mikä näyttää pesunukalta ja saa värin haalistumaan.
Lisäksi kannattaa tsekata, että saumat ovat suorassa ja ehjiä. Tuorein oppimani asia on se, että jos vain suinkin mahdollista, hanki puuvillavaate ilman elastaania. Silloin vaatteen voi sen elinkaaren päässä kierrättää ja valmistaa uudeksi kuiduksi. Esimerkiksi kuvissa meidän päällä olevat Polarn O. Pyretin perusmalliston luomupuuvillaiset vaatteet ovat pääsääntöisesti valmistettu 100 prosenttisesti puuvillasta, mutta sekin kannattaa aina tarkistaa.
Tahranpoistossa merkitsee aika ja kikkakolmoset
Tahrat irtoavat vaatteista sitä helpommin ja varmemmin, mitä nopeammin niiden kimppuun ehtii käydä. Itselläni vauva-ajoilta käsilaukun vakiovarustukseen jäivät kosteuspyyhkeet, joilla voi kylillä kulkiessaan antaa tahraiselle vaatteelle esipesun.
Itse suosin tahranpoistossa luonnonmukaista (ei vegaanista) sappisaippuaa. Sitä saa ekokauppojen lisäksi ainakin Helsingissä ihan perusmarketeista. Ekologisinta sappisaippua on ostaa palasaippuana. Palana sappisaippua myös kestää kauemmin ja sitä on helppo jynssätä tahroihin. Pahimpiin rasvatahroihin käytän myös ihan ei-ekoa käsitiskiainetta.
Yksi meidän perheessä eniten käytössä olevista tahranpoistokikoista on suoraan vedenkeittimestä mustikkatahroille kaadettava tulikuuma vesi. Tahraisen kankaan voi pingottaa esimerkiksi lattiakaivon päälle kylppärissä, jolloin kuuma vesi hulahtaa kankaan läpi ja vie samalla tahran mennessään. Toinen maagisen hyvä kikka on aurinko. Kun tahraisen vaatteen levittää kosteana kuivumaan aurinkoon, aurinko vaalentaa ja poistaa tahrat ihan ilman hankausta.
Pese harkiten ja ajatuksella
Meillä pyörii pesukone nykyään noin kerran päivässä. Silloin vaatehuolto pysyy hallinnassa. Vielä muutama vuosi sitten koneellisia piti pyörittää aika usein kaksi päivässä, kun mukana pyykkirallissa olivat vielä kestovaipat. Isoin muuttunut tekijä on kuitenkin se, että minun vaatteeni eivät enää sotkeennu niin helposti. Jos ennen lapset onnistuivat sotkemaan omien vaatteidensa lisäksi myös minun vaatteeni, nykyään riittää aika usein, että vain tuuletan omat vaatteeni ulkona.
Minä vien iltaisin esimerkiksi farkut, villapaidat ja sekä omat että lasten villakerrastot parvekkeelle tuulettumaan henkarissa. Ostin hiljan tuollaisen monirivisen housuhenkarin (kuva alhaalla), jonka nahkea pinnoitus estää vaatteiden liukumisen pois henkarilta. Nyt mahtuu enemmän tavaraa tuulettumaan, eivätkä vaatteet enää lentele maahan tuulessa. Etenkin pakkasten aikaan vaatteet ovat aamulla ihanan raikkaat, mutta ulkoilma tekee ihmeitä ihan kaikkina vuodenaikoina.
Villavaatteiden huollosta olen kirjoittanut tarkemmin täällä.
Pesuun menevät vaatteet kannattaa kääntää nurin jo siinä vaiheessa, kun ne nakkaa pyykkikoriin. Kuuden vuoden jälkeen ensimmäinen lapsi on jo oppinut tekemään tämän omien vaatteidensa kanssa itse, nuorimmaisen kanssa harjoitukset ovat vielä kesken. Vaatteet lajitellaan pyykkiin pesuohjeiden ja värien mukaan. Me pesemme kolmea erilaista koneellista: tummaa, värikästä ja vaaleaa. Lakanat, pyyhkeet ja rätit sitten vielä erikseen neljäntenä. Vaatteet pitäisi pestä kankaan vaaleimman sävyn mukaan, eli jos siinä on on vaikka printti valkoisella pohjalla, vaate kuuluu vaaleiden pyykkien joukkoon.
Herkät vaatteet, kuten sukkahousut kannattaa sujauttaa pesupussiin. Itse laitan pesupussiin myös värin- ja liankerääjäliinan. Mielestäni näin vaatteiden värit pysyvät kirkkaampina.
Itse suosittelen valitsemaan fosfaatittoman ja zeoliitittoman pesuaineen. Maalaisjärjen mukaan pahvipakkauksessa myytävät pyykkipulverit ovat ekompi vaihtoehto kuin muovipulloissa myytävät vettä sisältävät nestemmäiset pesuaineet. Muista myös pesupähkinät! Meidän sotkumääriin niiden teho ei riitä, mutta ehkä teillä on toisin.
Minä käytän tarvittaessa pyykinpesuaineen kaverina pesuainelokerossa myös ei-ekoa tahranpoistoainetta, kuten Vanishia. Tämä ihan siksi, että on kuitenkin parempi saada tuote puhtaaksi ja käyttöön kuin joutua heittämään ikitahrainen vaate pois. Huomioithan, että Vanishin teho toimii vain 40 asteen pesuissa ja sitä alle. Ruokasooda on luonnonmukainen Vanish, ja sitä käyttäessä kannattaa muistaa, että se valkaisee. Eli sitä kannattaa sujauttaa vain valkopyykin joukkoon.
Pesuainetta annostellaan yleensä ihan liikaa. Suuri vaahtomäärä saattaa ehkä näyttää puhdistavalta, mutta oikeasti silloin saattaa pestä pyykkinsä tahmaiseksi ja likaiseksi, kun pyykkiin jää suuria määriä pesuainejäämiä. Uudet koneet tunnistavat vaahdon määrän, ja jos pesuainetta on annostellut reilulla kädellä, kone myös käyttää sen huuhteluun enemmän vettä ja energiaa.
Sitten vieno pyyntö kanssaeläjältä ja luonnolta: älä käytä kaupan keinotekoisia ja kamalan hajuisia huuhteluaineita. Paras huuhteluaine on ihan ruokakaupasta saatava väkiviinaetikka, jota voi lorauttaa ruokalusikallisen tai pari huuhteluainelokeroon. Se raikastaa pyykin, oikoo ryppyjä ja vähentää tekokuitujen sähköisyyttä. Kestovaippaperheessä etikka on ehdoton pyykkäyksessä. Kosteana pyykki tuoksahtaa etikkaiselle, mutta kuivuessaan haju haihtuu.
Jos huuhteluveteen tahtoo mukaan tuoskua, muutama tippa eteeristä öljyä huuhteluainelokerossa ajaa asian. Eteerisiä öljyjä saa esimerkiksi Frantsilalta.
Puuvillavaate kestää periaatteessa aina 60 asteen pesun, mutta Polarn O. Pyretillä monissa puuvillavaatteissa saattaa olla silti 40 asteen pesumerkintä ihan vain siksi, että kuumemmat lämpötilat kuluttavat enemmän energiaa ja vaatetta. PO.P:n alusvaatteissa, yökkäreissä ja vastasyntyneiden vaatteissa on kuitenkin aina 60 asteen pesumerkintä. Puuvillakuitu aukeaa vasta 60 asteessa, joten joidenkin tahrojen poistamiseen tarvitaan kovemmat lämpötilat.
Ulkovaatteiden huollosta- ja pesusta olen kirjoittanut ihan oman postuksensa täällä.
Kuivata pyykit ulkona ja henkareilla
Pyykkien kuivaaminen ulkona on kaikista energiatehokkainta ja plussana saa vielä huumaavan puhtaan pyykin tuoksun. Kerrostaloissa kannattaa hyödyntää myös omaa parveketta ja taloyhtiön tuuletusparvekkeita.
Pyykit kuivuvat kuulemma pakkasessakin, mutta itse en osaa sisäistää tätä. Plussasään aikana viemme pyykit taloyhtiön pihassa olevalle pyykkinarulle kuivumaan, mutta näin talvisin käytämme paljon ilmalämpöpumpullista kuivausrumpuamme. Ne pyykit, joita en tahdo rumpuun laittaa, kuivaan kylpyhuoneen rättipatterilla, seinään kiinnitetyillä kuivausoksilla sekä kuivausoksilla roikkuvilla henkareilla. Etenkin omat mekkoni kuivaan henkareilla, jotta vältyn silitykseltä.
Korjaa tai korjauta rikkinäiset vaatteet
Jos – ja lasten kanssa kun – vaatteisiin tulee reikiä, paikkaa ne. Itsestäänselvyys, joka ei kuitenkaan enää kuulemma ole itsestäänselvyys. Itse vien ompelijalle hankalimmat tapaukset, kuten vetoketjut, mutta muuten mies tai minä osaamme paikata ja korjailla vaatteet itsekin.
Etenkin kuopuksen housuista kuluvat polvet aika usein puhki. Ne on mukavin paikata hauskoilla paikoilla, ja ollaan käytetty aika usein näitä Polarn O. Pyretiltä saatavia. Värikkäitä paikkoja voi tehdä myös itse jämäkankaista.
Ulkovaatteiden paikkaukseen PO.P:illa on heijastavat paikkansa, mutta näistä minulla ei ole kokemusta. Rymyävästä sakista huolimatta reilun kuuden äitiysvuoteni aikana vain yhdet ulkohousut ovat saaneet palkeenkielen polveensa, ja silloin mies korjasi ne samaisella aineella, jolla korjaa vedenpitäviä kalastushousujaan.
Sen sijaan ulkovaatteiden ja kuravaatteiden lahkeiden kumilenksuja meillä kuluu ainakin yksi tai kaksi paria kaudessa. Niitäkin voi ostaa PO.P:lta erilaisissa väreissä. Polarn O. Pyretin haalareiden, ulkohousujen ja kurahousujen lahkeissa on napit, joihin ehjät kumilenskut voi kiinnittää.
Noin, siinäpä melkoinen paketti pyykkäystä ja vaatehuoltoa! Jos tämäkään ei vielä ollut tarpeeksi, kannattaa tsekata tämä parin vuoden takainen postaukseni, johon keräsin pyykkivinkkejä teiltä lukijoilta saamistani pyykkäyskommenteista, joita kertyi lähes 600 kappaletta.
Kuvissa meillä on tosiaan päällä PO.P Orginals -malliston raitatuotteita ja peruspaitoja. Harmaa-valkoiset raidalliset pöksyt löytyvät isommassa koossa täältä ja pienemmässä koossa täältä, esikoisen pitkähihainen valkoinen täältä, kuopuksen valkoinen t-paita täältä ja oma harmaa raitapaitani täältä. Lempeän pehmeää luomupuuvillaa kaikki.
Kuka olikaan se ompelija, jonka palveluksia suosittelit joskus ehkä vuosi sitten? Olisi tarvetta löytää ompelija, ja tuntuu vaikealta summanmutikassa vain valita joku…
Hmm, kenestäköhän olen puhunut. Meillä on tapana viedä korjausompelua vaativat vaatteet tässä omalla kylällä Herttoniemenrannan puolella olevaan ompelimoon, CityStar se taitaa olla nimeltään. Hyvä työnjälki ja edulliset hinnat – ja sitten se, että on lähellä. Mutta olen myös puhunut töölöläisestä NonaK:sta, jossa teetätin lasten sänkyihin vetoketjupeitot.
Hmm, se oli jokin paikka, jonne veit kassillisen vaatteita korjattavaksi, sen muistan. 🙂 Ja ymmärsin, että heillä voi myös teettää vaatteita. Haluaisin teettää paitapuseron, vaikka se varmaan kalliiksi tuleekin.
Ah niin, aivan! Se on Remake! He muuttivat myös Töölöön, mikä on itselleni kaupunginosa, jossa tulee käytyä jotenkin tosi harvoin. Tosiaan, vein sinne korjattavaksi ja modattavaksi esimerkiksi vintagetalvitakkini, joka nytkin joka päivä palvelee käytössä 🙂
Juuri se, kiitos paljon!
Nonni, hyvä hyvä! Toivottavasti tulee just ja täysin sellainen paitapusero kuin tahdot 🙂
Hyvä postaus, allekirjoitan kaikki vinkit! Jostain härskistä syystä huomio vaan kiinnittyi noihin miesten ”kalustushousuihin” . Ahhahhhaa, kiitos päivän piristyksestä!
Haha, on melkein niin helmi typo, että olisi pitänyt jättää se tekstiin, mutta kävin nyt kuitenkin korjaamassa 😀
Kiitos! Luen aina kaikki postaukset, mutta tämäntyylisistä, arkisista, pidän erityisesti! =)
Niin kiva kuulla, että luet aina kaikki postaukset <3 Arkea, juhlaa ja vapaapäiväiloa iloisesti sekaisin, sellaisena koitan niin elämäni kuin blogini pitää :)
Lenksujen suhteen halvemmalla pääsee kun ostaa metritavarana saatavaa nappikuminauhaa 🙂
Polarn O. Pyretiltä saa heidän omiin housuihin ja haalareihin maksutta mustat jalkalenkit. Mielestäni ne on hieman vahvempaa kuin se perinteinen reikäkuminauha, jota olen myös testannut.
Ah niin joo, olenkin tätä joskus miettinyt, mutta sitten unohtanut ja testaaminen on jäänyt. Kiitos kun muistutit!
Ja Veeralla hyvä pointti; PO.P:lta tosiaan saa heidän omiin tuotteisiin mustat jalkalenksut maksutta.
Tuo on oikeasti hyvä kikka, että putsaa tahran heti reissussa kosteuspyyhkeellä. Toimii. Ja kalustushousut saivat minutkin hihittämään :).
Onpa teillä kivaa pyykkivuorolla! Meiltäkin löytyisi talon yhteinen pesula, mutta olen niin laiska varaamaan vuoron ja menemään sinne edestakas, että kotona tulee pestyä 95% pyykeistä.
Joo, ne kosteuspyyhkit toimivat niin hyvin, että joskus on pitänyt oikein tutkia, mitä ihmettä niissä on – että uskaltaako niitä käyttää lapsen herkän ihonkin putsaukseen 🙂
Kaluhousut on nyt korjattu, vaikka olikin sen verran mehukas typo, että olisi melkein pitänyt jättää paikoilleen haha!
Me pestään nykyään aina vaatteet kotikoneessa, mutta kylpyhuoneemme on niin pieni, ahdas ja pimeä, että siellä ei olisi saanut kuvia – niinpä lähdettiin tällä kertaa pyykkibailaamaan pesutupaan. Tykkään taloyhtiöiden pesutuvista ihan hurjasti; niissä on maalla ja omakotitalossa kasvaneelle edelleen sellaista ihanaa kaupunkiarkiromantiikkaa, josta pidän 🙂
Musta kaikkein paras pyykinpesuvihje on ollut, että pitää vaatemäärän pienenä. Silloin pyykkivuori ei pääse koskaan kasvamaan valtavaksi eivätkä likaiset vaatteet muhi kovin pitkään siellä vuoren uumenissa.
Totta, tuo on varmasti hyvä vinkki ja porkkana, jos ei meinaa muuten jaksaa / muistaa laittaa konetta pyörimään 🙂
MISTÄ TUOLLAINEN HOUSUHENKARI TIEDOT MULLE HETI NYT?
Mäkin rakastan pyykinpesua. Silittämistä … en … mutta muuten diggaan pyykkihuollosta. Luin tän postauksen ihan intona läpi.
Mutta pyykkejä kyllä kannattaa kuivata ulkona pakkasella! Niistä tulee ihan superraikkaat ja ihanat! Äiti just eilen hekumoi sillä, miten ihaniksi lakanat nyt ulkona kuivuvat 😀
Rakas ystävä tuolta läheisen mäen päältä opetti mulle yhden HC-tahranpoistokikan: Fairya ja kiehuvaa vettä. Tällä pelastin yhden rakkaimmista rakkaimman paitani.
(Ja vielä: voi kun saiskin helpommin pelkkää puuvillaa ilman elastaania. Nyyh.)
Ai niin, henkarin ostopaikka unohtui laittaa, se on siis Gigantista. Kahden henkarin setti, mikä on just hyvä nelihenkisen perheen kamojen päivittäiseen tuuletukseen.
Mä en voi käsittää, miten pyykit voivat kuivua pakkasella, mutta pitäisi uskaltaa / muistaa / tajuta kokeilla seuraavalla lakanapyykkikerralla. Koska hitsi vie, kaipaan välillä niin sitä, että saa pujahtaa nukkumaan narulla kuivuneisiin pellavalakanoihin. Ihan eri fiilis! Pakkasilla onneksi sitten taas voi viedä täkit ja tyynyt ulos ja tuoda ne takaisin huumaavan tuoksuisina.
Ja hei, mäen päällä asuvan ystävän vinkki on varmasti erinomainen HC-kikka. Jos mikään ei auta, koitan käsitiskiainetta tai tulikuumaa vettä, mutta en ole tajunnut yhdistää niitä. Nerokasta.
Ja joo, nyt kun olen herännyt tuohon elastaaniasiaan, tajuaa, että sitä on ihan joka paikassa. Silloinkin, kun en vain voi ymmärtää, miksi sitä on kankaaseen pitänyt lisätä.
Kiitos Hanne tuosta elastaanilinkistä ja -vinkistä – vaikka se näin ensihätään saakin vain armottoman ketutuksen aikaan! Jauhemaisten ja nestemäisten pesuaineiden ekologisuudesta voisi vääntää kättä monella argumentilla: supertiivististettyjen mestemäisten pesuaineiden kuljetus vie toisaalta vähemmän energiaa ja niiden sanotaan myös pesevän paremmin: ei tästä taida sitä absoluuttista totuutta olla olemassakaan.
Elastaaniasia on itsellekin ihan uusi. Vasta tuo Outin postaus sai ajattelemaan asiaa. En ollut ollenkaan tajunnut, että tuotetta ei voi kierrättää uudelleen kuiduksi, jos sen kankaassa on vähäänkään elastaania.
Tuo pesuaineasia on tosiaan hankala. Me käytettiin jonkin aikaa esikoisen ollessa vauva nestemäisiä pesuaineita, kun kuulin jostain, että nestemäinen lähtisi paremmin vaatteista irti. Ettei sitten jäisi jäämiä vauvanvaatteisiin ja vaippoihin. Mutta kun etenkin niiden vaippojen kanssa haluttiin käyttää esupesuohjelmaa, aika pian vaihdettiin takaisin jauheeseen. Myös se pakkausmuovi ahdisti. Mistä tulikin mieleeni, että meille on tulossa taloyhtiöön muovikeräysastia, mikä on niin niin mahtava juttu!
Havahduin tuohon elastaaniin samaisen artikkelin johdosta ja tulin siihen tulokseen, että on tosi vaikea välttää elastaanittomia vaatteita. Pitäisi koko pukeutumistyyli miettiä aivan uusiksi. Valmistajilla esim. nanso, nosh, second schance, on mallistossa vain yksi tai kaksi vaatetta, joissa ei ole elastaania. Monilla valmistajilla ei ole mallistossaan yhtään elastaanitonta tuotetta esim. nokian neulomo. Jotenkin ristiriitaista on myös se, että puuvilla pitäisi pestä 60 asteessa, jotta tulisi puhdasta, mutta elastaania ei voi pestä yli 40 asteessa eli joutuu tekemään valinnan puhtaan tai kunnossa pysyvän vaattee välillä. Haluaisin kuitenkin valita molemmat ominaisuudet.
Joo, tuo elastaaniasia on tosi kinkkinen. Meidän perheemme vaatekaapeissakin sitä on lähes jokaisessa vaatteessa, mikä pääsi yllättämään. Vintagevaatteissa sitä ei ole, mutta lähes kaikissa uutena hankituissa. Ja sitten kun sitä on vielä lisätty sellaisiin vaatteisiin, että en ymmärrä, miksi. Tottumuksesta? Siksi että kangasta on hankala voida ostaa alihankkijoilta ilman elastaania?
Vaikka tulenkin pukeutumaan elastaania sisältäviin vaatteisiin, on hienoa, että Outin ansiosta tähän asiaan on herätty. Valtamediatkin kirjoittivat aiheesta referoiden Outin postausta. Mä tutkin aina pesulaput tarkkaan, mutta silti ei ole tullut mieleen kyseenalaistaa niissä näkyvää elastaania. Toivoisin, että tekstiiliteollisuuskin herää tähän asiaan, vaikka koneista varmasti on hidas.
Sun blogi edustaa mulle ihanalla tavalla ”sit kun” – elämää ja kuten eräs muukin kommentoija, niin myös itse tykkään eniten näistä arkisista. Sit kun vauva kasvaa niin mäkin haluan taas jaksaa tuulettaa vaatteita ja pistää pesuaineet somiin purkkeihin. Ja nauttia pyykinpesusta, koska itsellekin se on niitä harvoja kotitöitä joita teen mielellään. Arjesta puheen ollen olisi muuten mielenkiintoista lukea postaus teidän päiväohjelmasta, siis ihan arkisesta, että miten esim handlaatte iltapuuhat. Se on yks taistelukenttä mikä mua päivittäin mietityttää, että miten tää ois pitänyt hoitaa? Lopputuloksen perusteella ei ainakaan näin…
Mun äiti sanoi ihanasti joskus esikoisen vauva-aikana, kun harmittelin, että en taaskaan saanut päivän aikana mitään aikaiseksi. Äiti totesi, että saithan jotain mielettömän tärkeää: vauvan taas yhtä päivää vanhemmaksi. Se oli tärkeä opetus, jota koitin pitää mielessä. Kun lapset kasvavat, haasteet muuttuvat, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan elämä helpottuu paljon. On aikaa nauttia arkisista kivoista jutuista, kuten nyt siitä, että pesuaineet on näteissä purkeissa 🙂
Iltapuuhien kanssa mä olen kyllä viimeinen ihminen, jolta kannattaa neuvoa kysyä. Oli aika, kun suorastaan vihasin iltatoimia. Lapset olivat pienempiä kuin nyt ja silloinkin mies oli aika usein illat töissä, joten vastuu iltatoimista oli minulla. Se oli sellaista liukuhihnasaippuointia ja kaaoksen hallintaa, enkä todellakaan ollut siinä mitenkään hyvä. Kädet eivät vain riittäneet, tuntui, että koko ajan joku itki. Tämäkin muutos on tullut niin hiljalleen, että sitä ei ole edes tajunnut vasta kuin nyt. Iltatoimet eivät edelleenkään ole lempirutiinini, mutta siitä on tullut osa tavallista arkea. Ei suoritus. Pahoittelut, mitään vinkkiä ei siis ole antaa.
Hei, kiitos hyvistä vinkeistä!
En ole tajunnutkaan, että vanish toimii 40 asteisessa tai sen alle pesuissa. Siis nimenomaan se, että kuumemmissa pesuissa ei kannata käyttää.
Mikä tuo yksi sininen nöyhdänpoistaja on? Tai sellaiseksi sen luulen. On tuossa kuvassa missä on popin vaatteita sappisaippuan ja nypynpoistajan kera. Tummissa vaatteissa kun vaalea nöyhtä näkyy, ja tarrarulla hupenee hankalissa tapauksissa liiankin kanssa. Niin jos tuossa olisikin näppärämpi konsti!?
Kiva, jos vinkeistä oli iloa 🙂
Joo, tuo Vanish-vinkki tuli itsellenikin uutena tietona joskus ihan hiljan. Ennen laitoin sitä myös kuudenkympin pesuihin.
Sininen asia pöydällä on Prymin Villakampa. Se on hölmösti tuossa ohuiden villaneuleiden kaverina, vaikka sitä ei voi kyllä tuollaisille ohuille neuleille käyttää. On liian kovakourainen. Mutta paksummille neuleille ja vaatteille se on passeli peli. Ei mikään huippujuttu, mutta hyvä kuitenkin.
Me saatiin juuri vähän aikaa sitten lahjaksi sellaista ihan varsinaista pyykkietikkaa, jossa on siis kivan raikas mieto tuoksukin, joka jää vaatteisiin sittenkin kun etikan haju kuivuessa haihtuu. PALJON miellyttävämpi haju kuin jotkut noista varsinaisista huuhteluaineista, joita toiset ihmiset lotraa…esim. yksi naapurimme, aina haistaa kun joku sen perheen jäsen on kulkenut rappukäytävässä… 😀 Mutta kokeilun perusteella ihastuin kyllä tähän pyykkietikkaan! On toki kalliimpaa kuin tavallinen etikka, mut ehkä siitä ylellisestä fiiliksestä voi vähän maksaa, kun on nätti ja hyväntuoksuinen pullo 😉 Huuhteluainetta en ole muutenkaan käyttänyt kuin ainoastaan lakanapyykkiin, mutta tuo pyykkietikka menee ihan arkipyykeille mukavasti kun poistaa esim. hienhajua!
Joo, mä olen kuullut niistä pyykkietikoista! Testannut en vielä ole, kun olen ollut niin tyytyväinen etikka + eteerinen öljy -settiin. Mutta voisin hyvinkin ihastua pyykkietikkaan, sillä olen juuri se, joka fiilistelee arkisten asioiden kauneutta ja ihanuutta – kuten nyt nättiä pyykkietikkapulloa ja hyvän tuoksuisia pyykkejä 🙂
Itse pesen pyykit ekopesupalloilla, vaatteet on usein töiden jälkeen mutaisia, tomuisia ja hikisiä, hyvin tuntuu nuo lähtevän mutta pahempiin tahroihin ei kyllä tehoa (pitää kokeilla tuota ruokasoodaa/fairya&kiehuvaa vettä!). Aiemmin pesin pesupähkinöillä ja niillä vaatteisiin jäi jotenkin tunkkainen haju, pallojen kanssa ei oo ollut samaa ongelmaa.
Ah niin, ekopesupallo! En ole sitä kokeillutkaan. Ehkä vielä ei kannatakaan, sen verran likaista pyykki on pikkulapsiperheessä. Mutta ehkä joskus vielä suurin osa vaatteista ei ole rasvaisissa ja värjäävissä ruokatahroissa 🙂 Pesupähkinöistä mäkin muistan tuon tunkkaisen hajun, nyt kun otit sen esiin. Meillä tosin ei pesupähkinöiden pesuteho riittänyt valitettavasit noin muutenkaan.
Ihan pakko laittaa tänne sulle selvitys siitä, miksi pyykkejä kannattaa kuivattaa pakkasella ulkona.
Ilmiön nimi on sublimaatio eli jään tai lumen olomuodonmuutos suoraan vesihöyryksi.
Kun siis viet märät pyykit ulos pakkaseen ne hetken kuluttua jäätyy ja muuttuu levymäisiksi.
Seuraavaksi sitten se hokkuspokkus. Siellä ne jälleen liehuu. Se jäätynyt vesi on muuttunut suoraan vesihöyryksi. Se raikkaus mikä tolla metodilla pyykkeihin tulee on ihan omaa luokkaansa. Kokeile!
Kuulostaa niin älyttömältä! 😀 En oikein vieläkään ymmärrä, miten se on mahdollista. Siksi on kyllä pakko testata itse. Voin vain kuvitella, miten huumaa tuoksu pakkasella kuivattuihin pyykkeihin tulee <3
Kiitos vinkeistä! Mä tykkään pestä pyykkiä täysiä koneellisia ja oikean väristen kanssa. Tästä johtuen meillä tehdään suurin työ likapyykin lajittelussa omiin jakeisiinsa, joita onkin kuusi rivissä, tummat ja valkokirjo, joita on eniten on jaettu neljään- ja kuuteenkymppiin, täysvalkoiset ja herkät ovat sitten omat jakeensa. Ja herkän pyykin pesen meillä minä. Tämä systeemi on osoittautunut todella toimivaksi ja aikaa säästäväksi. Vaatteita toki pitää olla kaikilla riittävästi, kun välillä menee toistakin viikkoa koneen pyörimisen välillä.