Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Kanarian auringon alla tuntuu hieman hassulta kirjoittaa villavaatteista, mutta kotiinpaluun jälkeen se odottaa: pohjolan villavaatekausi. Meillä tosin villavaatteet ovat käytössä vuodenajoista riippumatta, ja retkeillessä villavaatteet ovat ihan ehdottomat. Ja puhun nyt juurikin sellaisista villavaatteista, jotka puetaan suoraan iholle. Sain niiden upeudesta omakohtaisen muistutuksen yhdellä viime kesän telttaretkistä.

Oli keskikesä, mutta silti ilta tuntui metsässä viileän rapsakalta. Olin ennen nukkumaanmenoa vaihtanut ylleni ohuen villakerraston, kiskonut anopin kutomat villasukat jalkaan ja vetänyt päähän villapipon. Sen jälkeen olin pujahtanut makuupussin uumeniin. Metsäpäivän jäljiltä väsytti ihan törkeästi, mutta en saanut unta. Jalkoja paleli. Yritin painaa silmiä kiinni, sillä en olisi jaksanut liikahtaakaan, mutta vilu eteni jaloista ylöspäin. Ei auttanut. Oli pakko purkautua makuupussin uumenista selvittämään tilanne.

Kokeilin jääkalikoiksi muuttuneita jalkojani ja tajusin, että olin vahingossa jättänyt villasukan alle sekoitekuituiset urheilusukat. Kiskoin urheilusukat pois jaloista vilusta väristen ja vedin sen jälkeen villasukat takaisin paljaiden jalkojen päälle. Linnoittauduin takaisin makuupussiin ja tunsin, miten lämpö alkoi hiljalleen valua takaisin jäseniin. En katsonut kelloa, mutta arvelisin, että 10 minuutissa varpaat ja sitä myöten koko kroppa olivat taas lämpimänä. Vaikka olin kuullut, miten tärkeää on pukea villa juurikin suoraan iholle, vasta omakohtainen kokemus metsäretkellä sai uskomaan sen kunnolla.

Lapsilla on toki päiväkodissa ja noin muutenkin käytössään sisävaatteiden ja ulkovaatteiden väliin puettavat villavaatteet – tulevana talvena jotain minun itse neulomaanikin – ja sen lisäksi niin sanottuja saapasvillasukkia, joita anoppini onneksemme koko perheellemme neuloo. Mutta sen lisäksi koko perheellä on ulkoillessa ja etenkin retkillä käytössä ohuen ohuet merinovillakerrastot.

Lasten kerrastosetit ovat Polarn O. Pyretin, joiden pehmeän villan löysin aikoinaan näiden merinovillapipojen kautta. Ohuet pipot mahtuivat pyöräilykypärän alle, mutta pitävät silti korvat lämpiminä kirpeinä syyspäivinä pyöräillessä. Lasten villapaidat ovat nämä ja villahousut nämä. Esikoinen tahtoi omansa marjapuuron pinkkinä, kuopus tummansinisenä. Lisäksi lapsilla on ohuet merinovillaiset sukat, jotka ovat retkeilyn lisäksi mahtavat etenkin luistellessa ja ihan vain talviöinä nukkuessa, kun muksuilla on tapana potkia peitto pois päältä. Mekko ja sukkahousu -yhdistelmää rakastava esikoinen sai taas täksi talveksi myös merinovillaiset sukkahousut. Muut PO.P:n villavaatteet löydät täältä.

Merinovilla on siitä fiksu materiaali, että se tosiaan toimii ohuen ohuenakin ja suoraan iholle puettuna niin paljon paremmin pitämässä lämpöä kuin paksu kasa mitä tahansa muuta materiaalia. Retkillä ja loskaisina talvipäivinä ulkoillessa oppii arvostamaan myös sitä, että villa tuntuu lämpimältä myös märkänä, eikä märkä villa ylipäätään tunnu niin inhottavalta ja kylmän märältä kuin vaikka kastunut puuvilla. Villa myös siirtää kosteutta iholta, minkä takia se toimii hyvin myös talviurheillessa, kuten luistellessa ja hiihtäessä.

Merinovillan kuidut on pitkiä ja pehmeitä, minkä takia se ei kutita. Merinovillavaatteet voikin pukea suoraan iholle toisin kuin vaikka suomalaisen lampaan karkeasta villasta tehdyt vaatteet. Villa on tietenkin eettisesti asia, joka ainakin itseäni pohdituttaa vuodesta toiseen. Polarn O. Pyret vaatii kaikilta villatuottajiltaan mulesing free -sertifikaattia, joten sen puolesta PO.P:n villavaatteissa voi nukkua yönsä hyvin siellä metsässä.

Villavaatteissa on erinomaisen käyttömukavuuden lisäksi se hyvä puoli, että ne eivät täytä lapsiperheen jo muutenkin pursuilevaa likapyykkikoria. Villalle kun riittää useasti ihan vain tuulettaminen raikkaassa ulkoilmassa. Tahraiset villavaatteet kannattaa kuitenkin pestä heti, sillä villakuidulla on tapana imaista likatahra itseensä ikitahraksi, jos sen antaa muhia liian kauan vaatteessa.

Polarn O. Pyretin villavaatteet voi pestä joko käsin tai villapesuohjelmalla 30 asteessa. Älkää nyt tehkö kuten me, mutta kerrottakoon, että me pestään villavaatteet monesti muun saman värisen pyykin kanssa 40 asteessa. Villaa ei saisi kuivata suorassa auringonvalossa tai lämpöpatterilla, ja lisäksi villa vaatii tasokuivauksen. Kerrottakoon jälleen jotain, mitä en suosittele kokeilemaan kotona: meillä villa kuivataan ihan henkareilla kylppärin kuivaustelineessä roikkuen.

Etenkin uusi villavaate nyppyyntyy aluksi helposti, kunnes kangas niin sanotusti asettuu. Nyppyjä voi nyppiä irti ihan käsin, mutta mä käytän hellävaroin nyppyleikkuria. Se on muuten ihmelaite se, saa pesunukkaisetkin vaatteet näyttämään melkein kuin uusilta.

Ai että, toivottavasti päästään villavaatteinemme vielä kerran tälle vuodelle yöpymään metsään. Pari vuotta sitten pystytimme teltan puiden alle vielä syyskuun alussa, ja silloin meillä oli vauva. Piirun verran vaille 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan kanssa voisi kuvitella venyttävänsä telttailukautta vielä pidemmälle. Oli se niin ihanaa; nauttia ruskassa kylpevän metsän kirpeästä raikkaudesta ja tähtitaivaan tuijottelusta villaan kääriytyneenä.

Jaa: