Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.
Minä olen tyytyväinen ja onnellinen kerrostaloasuja. Yhtä asiaa kuitenkin välillä mehustelen omakotitaloelämästä; kuraeteistä. Sellaista meillä ei ole, mutta Helsingin 8 kuukautta kestävä muta-aika ja likomäriksi lumihangessa itsensä peuhaavat lapset ovat saaneet keksimään muita keinoja.
Vanhassa kodissa pesutupa sijaitsi matkalla pyöräkellarista kotiin, joten piipahdimme sinne kurapesulle. Nykyisessä kodissa se vaihtoehto ei oikein toimi, mutta onneksi keinot on monet. Nykyisen kotikerrostalon ulkoseinässä on vesihana ja vesihanan viereisessä varastossa kastelukannut pihaviljelmien ja kukkaistutusten kasteluun. Kurakelillä tehdäänkin eka pysähdys vesihanan luona.
Täytän kastelukannut vedellä ja huljuttelen lasten kuravaatteista suurimman osan mudasta pois kastelukannun suihkussa. Sama käsittely tehdään tarvittaessa myös rattaille. Onneksi uudelleenverhoilemissani vintagerattaissa on kernikankaiset istuinosat, joten nekin voi tarvittaessa huuhtaista puhtaaksi. Toisinaan saan ohikulkevilta pitkiä katseita, kun huuhtaisen kastelukannulla puhtaaksi samalla sekä rattaat että rattaisiin nukahtaneen lapsen.
Sitten kotirappuun. Olivat muksut sitten lumesta märkiä – kuten kuvassa – tai mutaa tippuvia, ulkovaatteet riisutaan jo rapussa kotioven ulkopuolella. On nimittäin luonnonlaki, että jos eteisessä on rapaa, hiekkaa tahi muuta sotkevaa ja paikasta toiseen kulkeutuvaa, lapset pyörivät siinä kuin koira kakassa ja juoksevat sen jälkeen peuhaamaan sänkyysi. Siksi kamat riisutaan jo puolittain rappukäytävän puolella, minkä jälkeen muksut saavat käsipesun jälkeen sännätä leikkeihinsä ja minä jään siivoamaan sotkuja.
Pipot, hanskat ja kaulahuivit ravistelun ja mahdollisen puhdistuksen jälkeen kuivumaan rättipatterille. Ehkä villasukatkin. Kengät huuhtaisen rätin kanssa hanan alla tai lumikeleillä laitan kengät vain valuttamaan loput (rapa)vedet kylppärin viemärin päälle. Haalarit ja mahdolliset kuravaatteet jynssään rätillä, jos tarpeen. Sitten ulkovaatteetkin kuivumaan kylppäriin ripustamiini koukkuihin. Toisinaan saattaa olla järkevintä iskeä kamat suoraan pesukoneeseen. Sitten villavaatteet omille paikoilleen eteisen hyllykköön, noin. Ah ja oma sateenvarjo! Se mahtuu juuri ja juuri vielä levällään minikylppärin lattialle kuivumaan.
Vielä pitää siivota hiekat rappukäytävästä. Lakaisen sotkut ja tarvittaessa pyyhkäisen vielä rätilläkin. Ulko-ovi kiinni. Muutama harjanveto vielä eteisenkin puolella, kunnes on valmista. Myöhemmin illalla – yleensä siinä vaiheessa, kun on menossa suihkuun ja nakuna kylppäriin mennessään muistaa suihkukopin peittävät ulkovaatteet – järjestelen kuivumassa olleet ulkoilukamat vielä paikoilleen eteiseen. Noin vain!
(Sitten on ne ihanat ja yleensä kesäiset päivät, jolloin tarina on lyhyempi. Niin lyhyt, että se kuulostaa ihan utopistiselta nyt: sisälle vain tullaan, minkä jälkeen lapset laittavat vaatteet ja kengät eteisessä paikoilleen, pesevät kätensä ja pian voidaan jo miettiä, josko mentäisiin vielä illaksi ulos.)
Täällä arkikuva samalta viikolta kolmen vuoden takaa.
Asumme kerrostalon alakerroksessa (ulko-oven tasolla siis) Länsi-Saksassa ja käytän tuota samaa rappukäytävämetodia itsekin. Meillä ei ole eteisessä kuramattoa, sillä asunnon ulko-ovi ei pääsisi sellaisen kanssa aukeamaan (ovi aukeaa siis asuntoon sisään). Meillä ei ole vesihanasysteemiä ulko-ovella, joten jos vaunut on oikein kuraiset, niin haen sisältä kastelukannun, jolla huuhdon renkaat puhtaiksi. Sitten jätän vaunut rappukäytävään (on onneksi tilava/leveä rappukäytävä) kuivumaan. Olen myös saanut naapureilta monesti ihmetteleviä katseita tätä toimitusta suorittaessani.
Täällä talvi on vähälumisempi (lue: lumeton), mutta märkää ja kuraa/rapaa kyllä riitttää. Esikoinen aloittaa ensi viikolla metsäpäiväkodin (saatiin vihdoin puolen vuoden haku-urakan päätteeksi hänelle päiväkotipaikka, ja vieläpä tällainen erikoisempi, ovat siis ulkona metsässä koko päivän!) ja ravan ja hiekan määrä oletettavasti vain lisääntyy sen myötä Varsinkin kun aluksi olen kuopuksen kanssa siellä mukana päivät (Saksalainen päiväkotiin sopeutuminen on melkoisesti erilainen kuin Suomessa… todella pehmeä laskeutuminen).
Tsemppiä taistelussa kuraa ja hiekkaa vastaan, kyllä se kesäkin joskus sieltä taas tulee, ja sekä ulos lähteminen että sisään tuleminen nopeutuvat noin kymmenenkertaisesti
Toi onkin kätsyä, että voi näppärästi vaikka kotoa hakea kastelukannulisen vettä, jos asuu katutasossa. Nyt meillä täällä Helsingissä on onneksi ihanasti lunta, joten kamoja tarvitsee vain kuivatella. Miten iso helpostus kura-aikoihin nähden jo se. Kesä ja menemisen ja tulemisen helppous tuntuu silti tosi oudolta ajatukselta, mutta eihän siihen taas mene kuin ihan tovi 🙂
Metsäpäiväkoti kuulostaa ihanalta (ja toki kuraiselta myös haha)!
I hear you woman! Mä myös haaveilen 50-neliöisestä painepesurein varustetusta rapalaarista, josta pääsee sisätiloihin vain kolmen suihkun kautta kulkemalla. Ja myös siitä hitonmoisesta kuivaushuoneesta, jossa ois kattokoukkuja kuin teurastamolla konsanaan. Sais joka asusteen kerrankin ilmavasti kuivamaan. Ja vielä kolmantena tarvittaisiin oma pesukone rapapyykille, jotenkin mua ahdistaa pistää niiden jälkeen koneeseen omat alusvaatteensa.. Kesää odotellessa!
Oooh, kuvailit juuri mun arkea helpottavan unelmakonseptin. Tänne kans ja!
Minulla on selkeästi niin paljon mitä en tiedä kaupunkiasumisesta 😀 En ole edes tullut ajatelleeksi että vaikka meillä kotona ei kuraeteistä juurikaan käytetä sen hankalan sijainnin takia niin jo tuulikaapin puuttuminen tuo omat haasteensa. Meillä kun rapaiset ulkovaatteet riisutaan tuulikaapissa. Näin kura ei kulkeudu eteiseen jonka kautta kävellään huoneesta toiseen (miksi muuten juuri eteisen pitää olla se risteyshuone jonka kautta kaikki kulkeminen aina tapahtuu kun se kuitenkin pääasiassa on aika ahdas, täyttä erilaista talon ulkopuolella liikkuessa tarvittavaa tavaraa ja noin tuulikaapin puuttuessa myös rapainen? Miksi ei eteisestä kuljeta vaikka olohuoneeseen josta olisi väylät muihin tiloihin?
Jäin myös hetkeksi hämmästelemään että vieläkö teillä käytetään rattaita, mutta niin, onhan teidän nuorempi tosiaan vielä ihan ratasikäinen 🙂
Eikö pahin rapa lähde ihan huuhtomalla että ei tarvitsisi pestä kuin muutaman kerran talvessa ulkopukuja ja kuriksia? Silloin voisi käyttää koneen pikapesulla kerran vaikka tyhjänä (tosi ekologista) ennen muiden vaatteiden laittoa jos epäilyttää.
Menneinä rapatalvina olen tainnut pestä ulkopukuja ehkä kolmasti tai neljästi (mukaanlukien kevään viiminen pesu ennen säilöön laittoa) ja tänä talvena kun meillä on riittänyt lunta ja pakkasta en ole pessyt pukuja vielä kertaakaan. Kuriksia muutaman kerran syyspuolella. Tosin minä olen vähän hysteerinen siitä että kulutan turhilla pesuilla sen vedenpitävyyden niistä pois ja siksi katselen harmaita hihansuita aika pitkään ennen kun pesen ja silloin niissä voi olla jo ikitahra.
Joo, kerrostaloasumisessa on eronsa omakotitaloasumiseen, omasta mielestäni niin huonossa kuin hyvässä 😀 Ja eroa asumisessa ja kurahommissa taitaa olla myös kurahommissa noin muutenkin. Mä haaveilen, että voitaisiin kans pestä noin harvoin ulkokamoja, mutta ei se kyllä onnistu Helsingissä ja meidän rymysakilla. Mieluummin kuivatan puhdasta vettä valuvia kuin kuravettä valuvia kamoja – vaikka eihän sellaiseen nyt tietenkään joka päivä ole aikaa, vaikka vaatteet olisivat kuravellillä päällystetty. Mutta siinä vaiheessa on viimeistä pyöräytettävä pesukone käyntiin, kun kamat alkavat haista uitetulle ja likaiselle koiralle. En vain kestä sitä hajua 😀
Juu, ratasikäinen meillä edelleen on. Pyöräkauden ulkopuolella ja autottomassa perheessä rattaat ovat sellaiset arjen helpottajat, että ei luovuta niistä ikinä haha!
Tuulikaappi on muuten hyvä kuraeteisen korvaaja sekin. Tuppaa nuo eteiset kun noin muuten yleensä olemaan se kodin risteyskohta, jossa rampataan.
Haluan vielä palata varmistamaan että en tarkoittanut millään tavalla moittia kommentillani. Näin jälkikäteen luettuna se ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen, mutta ehkä saan anteeksi kun sanon että meillä on vauva joka on jotain sukua, siileille, mäyrille, kummituseläimille tai muille yöotuksille. Ei ihan ajatus kulje kuten kulkisi jos saisi kunnolla unta. Sitä vaan kirjoittaa mitä päähän pälkähtää miettimättä sen pidemmälle.
Annalle näin helsinkiläisen asujan näkökulmasta (kylppäritilat alle 4m^2 ja osan vie pyykkitorni) kommentti, että ei, kaupunkirapa ei kyllä lähde huuhtomalla, ja ei ole mikään ällömpää kuin roikuttaa kylppärissä kuravettä tiputtavia vaatteita…siksipä meillä pestään kuraiset vaatteet ihan huoletta, Reiman vedenpitävyys ei ole kärsinyt edes pahimman vuoden kerran viikkoon pesusta. Toki pienet kurapolvet pyyhitään vaan puhtaaksi jne, mutta henk.koht. kuivaan mieluummin puhtaita kuin likaisia pyykkejä meidän minitiloissa 😀
Joo ja meidän kuraeteinen on hissi. Matka ylimpään kerrokseen kestään lähes minuutin, siinä ajassa lapsi kuoritaan likaisista vaatteista jotka kiikutetaan sit eteisen läpi jatkokäsittelyyn kylppäriin toivoen ettei paljon rapaa tippuisi matkalle…
Mekin pestään pahimpaan kura-aikaan (lapset on silmäripsiä myöten rapaisia päiväkoti- ja etenkin metsäpäivien jälkeen) ulkokamat jopa kerran viikossa. Muuten tietty putsaillaan rätillä, mutta se kun ei auta yleiseen törkyisyyteen tai etenkään ryvettyneiden haalareiden löyhkään 😀
Ah, ihanaa ajan hyötykäyttöä teillä hississä!
Lapsi seisomaan isoon ikea-kassiin. Riisutaan lapsi, likaiset/lumiset/märät ulkovaatteet ja kengät jäävät kassiin ja lapsi nostetaan pois. Kassin voi kiikuttaa kylppäriin ja tyhjentää kun jaksaa (tai muistaa :D) ja jatkokäsitellä kamppeet.
Talven ehdottomasti paras puoli on se, että sisälle kulkeutuvan kuramutaliejuhiekan määrä on murto-osan murto-osa siitä mitä se on keväällä tai syksyllä. Meillä Keski-Suomessa onneksi on vielä kunnon talvia, tänä talvena lunta on tullut parin edellisenkin edestä.
Tämä taitaakin olla aika yleinen niksi; samaa vinkattiin niin Lähiömutsin Facessa kuin Instassa. Erinomainen kikka tosiaan. Kaikkeen se Ikea taipuu 😀
Ja voi kyllä, kunnon talvi on niin niin parasta etenkin näin pikkulapsiperheellisenä. Nyt kun Helsingissäkin on ihan kunnolla lunta ja lämpötilakin on pysynyt miinuksella jo usaemman päivän, jos ei viikon, elämästä tulee heti niin paljon kivempaa ja helpompaa.
Meillä on minimaaalisella kylppärillä varustetussa kerrostaloasunnossa mielestäni ihan kivasti toimiva ratkaisu. Heti ovesta sisääntullessa on 1,5 metrin pätkä sellaista rullasta myytävää kuramattoa. Lapset tietää, että pitää pysyä maton päällä niin kauan kunnes kaikki kuraiset jutut on riisuttu, sitten ne ripustellaan maton kulmaan parkkeerattujen rattaiden tankoihin tai kenkätelineen päälle. Kun vaatteet ovat kuivuneet, harjaan ne kenkäharjalla, yleensä pahimmat kuorrutukset rapisee siinä pois, välillä tietty tarvitaan rättiäkin, sitten imuroin kuramaton, joka ihmeen hyvin pitää hiekat paikallaan. En tiedä onko imurin täyttäminen hiekalla hyvä imurille, mutta ei kai se hiekka kylppärin lattiakaivossakaan hyvää tee. Tai ainakin mun hermot säästyy, koska kura kylppärissä tuntuu musta jotenkin sietämättömältä.
Kuramatto on varmasti kätevä 🙂 Meillä ei voi eteisessä olla mitään mattoja, sillä ovet eivät muuten mahtuisi aukeamaan. Ja totta tuo, että kuivunut rapa lähtee paremmin kuin märkä ihan vain harjaamalla. Hyvä kikka sellaisille perheille, jotka eivät voi huljutella vedellä suurimpia likoja jo ulkona / pesutuvassa.
Mäkin mietin putkien kestävyyttä, kun vanhassa kodissa pestiin hiekat ja kurat pesutuvan viemäriin. Millainenkohan systeemi päiväkodeissa (ja kotien kuraeteisissäkin ehkä?) on, kun niissä on ihan rakennettuna pesupaikat, joissa suurimmat hiekat ja ravat pestään vaatteista pois. Tai ainakin meidän päiväkodissa on. Nyt kun me tehdään huuhtelumyllytys kastelukannulla pihalla, likavesi valuu katuviemäriin.
Systeemiä en tiedä, mutta sen tiedän että noissa on joku juttu, koska ne on piirustuksissa merkitty erikseen.
Me ollaan keksitty jo vuosia sitten ratkaisuksi kuivauskaappi eteisessä. Ja jo mainittu rullatavarana myytävä kuramatto, josta hiekat ei lähde niin helposti pyörimään pitkin kämppää. Mutta kuivauskaappiin kuivumaan kaikki märät tai lumiset kamat, tarvittaessa huuhtaisen ensin hanan alla lahkeensuut ja hanskat. Ihan huippua, ettei likomärkiä haalareita tarvitse ripustella pitkin kylppäriä ja siirrellä sitten suihkussakäynnin ajaksi ties minne. Ja kamat saa kuivaksi vielä saman päivän ulkoilua varten, jos tarve vaatii. Meillä ulkovaatteet on enimmäkseen teknisiä materiaaleja, jotka eivät mitään rättipatteria kestä, mutta miedon lämmön kaapissa kyllä (tai ilman lämpöä ovi auki, jos ei ole kiire kuivattaa). Toki kaappia voi pyykinkuivaukseenkin käyttää, mutta ensisijaisesti kuivaan ne muualla, juuri siksi kun se kaappi on yleensä aika ryönäisessä kunnossa 😉
Oh, oma kuivauskaappi olisi kyllä luksusta! Kamat kuivuisivat nopeammin ja lisäksi just tuo, että ei tarvitsisi roikotella niitä mutavettä valuvia ja pahalta haisevia ulkokamoja pikiriikkisessä kylppärissä.
Minun lapsuudenkodissa oli/on kuivauskaappi 🙂 Se myös säästää vähän taloa turhalta kosteudelta muutenkin märkään vuodenaikaan. Toki energiasyöppö se on, mutta siinä on paljon muita niin hyviä puolia että en kyllä jossain määrin korvaavat tuon. Eikä pienin etu ole kunnon kuivaustila.