©Lahiomutsi Arkikuva 5 Kuraeteinen rappukaytavassa-2114

©Lahiomutsi Arkikuva 5 Kuraeteinen rappukaytavassa-2114Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Minä olen tyytyväinen ja onnellinen kerrostaloasuja. Yhtä asiaa kuitenkin välillä mehustelen omakotitaloelämästä; kuraeteistä. Sellaista meillä ei ole, mutta Helsingin 8 kuukautta kestävä muta-aika ja likomäriksi lumihangessa itsensä peuhaavat lapset ovat saaneet keksimään muita keinoja.

Vanhassa kodissa pesutupa sijaitsi matkalla pyöräkellarista kotiin, joten piipahdimme sinne kurapesulle. Nykyisessä kodissa se vaihtoehto ei oikein toimi, mutta onneksi keinot on monet. Nykyisen kotikerrostalon ulkoseinässä on vesihana ja vesihanan viereisessä varastossa kastelukannut pihaviljelmien ja kukkaistutusten kasteluun. Kurakelillä tehdäänkin eka pysähdys vesihanan luona.

Täytän kastelukannut vedellä ja huljuttelen lasten kuravaatteista suurimman osan mudasta pois kastelukannun suihkussa. Sama käsittely tehdään tarvittaessa myös rattaille. Onneksi uudelleenverhoilemissani vintagerattaissa on kernikankaiset istuinosat, joten nekin voi tarvittaessa huuhtaista puhtaaksi. Toisinaan saan ohikulkevilta pitkiä katseita, kun huuhtaisen kastelukannulla puhtaaksi samalla sekä rattaat että rattaisiin nukahtaneen lapsen.

Sitten kotirappuun. Olivat muksut sitten lumesta märkiä – kuten kuvassa – tai mutaa tippuvia, ulkovaatteet riisutaan jo rapussa kotioven ulkopuolella. On nimittäin luonnonlaki, että jos eteisessä on rapaa, hiekkaa tahi muuta sotkevaa ja paikasta toiseen kulkeutuvaa, lapset pyörivät siinä kuin koira kakassa ja juoksevat sen jälkeen peuhaamaan sänkyysi. Siksi kamat riisutaan jo puolittain rappukäytävän puolella, minkä jälkeen muksut saavat käsipesun jälkeen sännätä leikkeihinsä ja minä jään siivoamaan sotkuja.

Pipot, hanskat ja kaulahuivit ravistelun ja mahdollisen puhdistuksen jälkeen kuivumaan rättipatterille. Ehkä villasukatkin. Kengät huuhtaisen rätin kanssa hanan alla tai lumikeleillä laitan kengät vain valuttamaan loput (rapa)vedet kylppärin viemärin päälle. Haalarit ja mahdolliset kuravaatteet jynssään rätillä, jos tarpeen. Sitten ulkovaatteetkin kuivumaan kylppäriin ripustamiini koukkuihin. Toisinaan saattaa olla järkevintä iskeä kamat suoraan pesukoneeseen. Sitten villavaatteet omille paikoilleen eteisen hyllykköön, noin. Ah ja oma sateenvarjo! Se mahtuu juuri ja juuri vielä levällään minikylppärin lattialle kuivumaan.

Vielä pitää siivota hiekat rappukäytävästä. Lakaisen sotkut ja tarvittaessa pyyhkäisen vielä rätilläkin. Ulko-ovi kiinni. Muutama harjanveto vielä eteisenkin puolella, kunnes on valmista. Myöhemmin illalla – yleensä siinä vaiheessa, kun on menossa suihkuun ja nakuna kylppäriin mennessään muistaa suihkukopin peittävät ulkovaatteet – järjestelen kuivumassa olleet ulkoilukamat vielä paikoilleen eteiseen. Noin vain!

(Sitten on ne ihanat ja yleensä kesäiset päivät, jolloin tarina on lyhyempi. Niin lyhyt, että se kuulostaa ihan utopistiselta nyt: sisälle vain tullaan, minkä jälkeen lapset laittavat vaatteet ja kengät eteisessä paikoilleen, pesevät kätensä ja pian voidaan jo miettiä, josko mentäisiin vielä illaksi ulos.)

Täällä arkikuva samalta viikolta kolmen vuoden takaa. 

Jaa: