Kaupallinen yhteistyö: HioP, postaus sisältää alekoodin
Sitä nautintoa ja iloa ei oikein pysty edes kuvailemaan, se pitää itse kokea. Kaivoin viikonloppuna pitkästä aikaa esiin ompelutarpeistoni ja huristelin kuopukselle collegetakin ja -pöksyt. Se tunne, kun kangas liukuu ompelukoneen paininjalan alla ja yksi sauma kerrallaan kankaasta alkaa muodostua vaate. Rakastan! Siinä yhdistyy kutkuttava luomisen vimma ja nautinto jonkun konkreettisen sekä hyödyllisen aikaansaamisesta. Tuntuu, että abstraktin luovan työn vastapainoksi tarvitsen juuri tuota; kankaan karheutta sormenpäissä ja tekemisen lopputulosta, jota voi koskettaa.
Oman säväyksensä ompeluun tuo se, että tekee vaatteita lapsilleen. Minussa kasvanut lapsi minun tekemissäni vaatteissa – en ihan ehti keksi mitään suloisempaa ja sykähdyttävämpää näkyä. Kuopus tahtoi pukea hänelle tekemäni housut heti päälleen, enkä tietenkään hennonut kieltää, vaikka myöhemmin samana päivänä napatuissa blogikuvissa olisi ollut kivempi esitellä hieman vähemmän likaiset pöksyt.
Ompeluhommiin minut innosti tällä kertaa HioP. Se on Rovaniemen Vanttauskosken kylässä toimiva yritys, jonka toimintafilosofia on yksinkertaisesti mahdollistaa amatööriompelijallekin ompeluonni. Yrityksen takana oleva sisaruskaksikko myy kotiin toimitettavia tee-se-itse -ompelupaketteja, joissa on ompelukonetta ja lankaa lukuun ottamatta kaikki mitä lastenvaatteen ompeluun tarvitsee.
Viimeinen silaus HioPille tulee YouTubessa olevista yksinkertaisista ja vaihe vaiheelta etenevistä suomenkielisistä ohjevideoista, joita seuraten aloittelijakin onnistuu ja pääsee mukaan ompeluflow’hun. Erinäiset video-ohjeet ovat olleet kaltaiselleni itseoppineelle kässämuijalle pelastus myös kirjoitettujen ohjeiden kanssa, sillä lähes jokaisen käsityöprojektin kanssa päädyn hakemaan YouTubesta apua milloin erikoisten silmukoiden tekemisen kanssa ja milloin kanttinauhan ompelun kanssa. HioPin ohjeiden kanssa ei tarvitse hakea apua ja tietoa useammasta paikasta, kun kaikki on näytetty ja kerrottu yhdellä videolla.
Kuten monesti, HioPinkin tarina lähti alun perin yrittäjien omasta tarpeesta. Sonja, toinen HioPin perustajista, kertoo, miten puolitoista vuotta sitten sai lapsen. Hän tahtoi tehdä lapselleen itse vaatteita, mutta kryptisesti kirjoitettujen ohjeiden kanssa meni koko ajan sormi suuhun. Sonjan sisko oli huomannut saman, mistä alkoi muodostua idea yritykselle. Sonja itse on pääammatiltaan opettaja ja hänen siskonsa hammaslääkäri, mutta sisarusten äiti on käsityönopettaja, joka on aikaisemmin toiminut mallimestarina ja kaavoittajana Rovaniemellä 70-80-lukujen vaihteessa toimineella lastenvaatetehdas Sini-Saumalla. Yritysidean toteuttamiseen löytyi osaamista omasta perhepiiristä.
Minä valitsin siis testiin HioPin baggyhousut ja bombertakin. Arvelin etukäteen, että housuihin omat amatööritaitoni varmasti riittäisivät ilman video-ohjeitakin, mutta että bomberissa olisi jo vähän haastetta ja pähkinää purtavaksi. Tilasimme paketin yhdessä kuopuksen kanssa, sillä hän sai testailla ja valita HioPin nettisivuilla erilaisia väriyhdistelmiä vaatteiden kankaaksi ja resoreiksi. Tummista sävyistä pitävänä kolmevuotias valitsi mustaa, harmaata ja hippusen verran minttua. Jos esikoinen olisi saanut valita, värikavalkadi olisi ollut trooppisilta perhosilta lainattu, mutta valitettavasti nyt HioPin kaavat loppuvat kokoon 116 ja vain kuopus sai mutsin tekemät vaatteet. Mutta ei hätiä muut kotiompelijat, isompia HioP-kokoja on kuulemma mietitty.
Tilaamisen jälkeen HioP-paketit saapuivat parissa päivässä ja niissä oli nätisti viikattuina ja mittaan leikattuina tarvittavat kankaat, resorit, kaavat, kuminauhat ja nepparit. Paketin silkkipaperikääreistä tuli kaavapaperit, joille kaavat pystyi kaava-arkilta jäljentää. HioPin kankaat tulevat pirkanmaalaisesta neulomosta. Kaavat painetaan kotikaupungissa Rovaniemellä. Neppareita lukuun ottamatta kaikki muutkin HioP-vaatteen valmistamista varten tarvittavan tarvikkeet ovat Suomessa valmistettuja.
Avasin ohjevideon Youtubesta ja aloin tehdä. HioPin vaatteet on suunniteltu niin, että niitä tehdäkseen tarvitsee ihan vain perusompelukoneen, jolla voi ommella suoraa ommelta ja siksakkia. Mutta koska itse omistan myös saumurin ja jousto-ommelta tekevän ompelukoneen, käytin ommellessani niitä. Muuten tein tarkasti ohjeiden mukaan. Piirsin nyt ensimmäistä kertaa saumavarat huolella ja mittaa käyttäen, kun yleensä olen vedellyt saumavarat silmämääräisesti samalla, kun jo leikkaan kangasta.
Video-ohjeet olivat yksinkertaiset ja helposti seurattavat. Opin samalla ihan uusia yksinkertaisia asioita, joista on varmasti hyötyä tulevissa ompeluksissa. Opin esimerkiksi mittaamaan ja kohdentamaan hihan- ja lahkeensuut resoreihin tavalla, joka varmasti on jokaiselle matikassa taitavalle itsestäänselvyys, mutta itselleni ihan uusi asia. Lisäksi opin, että yläosissa sivusaumojen kohdistus kannattaa aloittaa kainaloista. Sillä tavalla tuli heti siistimpi ja kestävämpi sauma.
Vaatteet valmistuivat nopeasti ja ihanan helposti. Mukana oli myös ihan vain ompelutuuria, mistä kertoo se, että temppuileva saumurini ei sotkenut lankoja kuin kerran. Mutta suurin syy leijailevan ompeluilon syntymiseen olivat helpot video-ohjeet. Bomberin kanssa meinasi sattua vain yksi moka, kun olin laittaa väärän hihan kiinni väärään etukappaleeseen, mutta tajusin mokani onneksi ennen ompelua.
Ratkojaa tarvitsin vasta kun innoissani ja ajatuksissani päästelin menemään housujen viimeistä saumaa, eli kuminauhakujaa, ja unohdin jättää siihen pujotusaukon kuminauhalle. Koska käytin ompelukoneen jousto-ommelta, ratkominen oli kinkkistä puuhaa ja lopulta tuloksena oli reikä. Tiedä sitten, oliko tämä alitajuntani temppusia, sillä olin jo aikaisemmin miettinyt, että itse tekisin vyötärön kuminauhakujan sijaan mieluiten resorilla senkin. Niinpä päädyin nyt kaivamaan omista kätköistäni lisää mustaa resoria, jonka HioPin ohjeet mielessäni osasin mittailla ja ommella paikoilleen ihan ilman ylimääräistä googlailua YouTubessa.
Tee se itse -ompelupaketti ei ole mikään kertakäyttöinen ilo, vaan nyt kun minulla on toimivat kaavat ja ohjeet perusvaatteisiin, voin surrautella omista kangasvarastoista lisää vaatteita kuopukselle. Housuissa on sen pepusta väljän ja nilkoista piukan mallin ansiosta ainesta kuopuksen lempparipöksyiksi, ja minä arvostan, että käännettävän lahjeresorin ansiosta housulahkeisiin saa jemmattua vähän kasvuvaraa. Bombertakkeja toivoakseni ehdin tehdä kesäksi muutamat lisää, sillä tuon mallisia collegepusakoita kuopus tykkää käyttää kesäsäiden lempeydessä ulkona. HioPilta voi ostaa myös ihan pelkkiä lastenvaatekaavoja, mikäli kangasta löytyy jo omasta takaa.
Tekemistäni HioP-vaatteista tuli mielestäni ihan hurjan hienoja! Etenkin bomberin kauniita kauluksia ja särmiä hihoja katsellessa ihmettelen, että ihan itsekö tosiaan osasin tuon tehdä. Baggyt olivat tosi helpot ommella, joten niitä suosittelen pipon lisäksi ensimmäisiksi töiksi, mikäli ompelusta ei ole kokemusta. Minä en ole mikään nopea ompelija, mutta housut valmistuivat kaavan piirtämisestä viimeiseen saumaan parissa tunnissa. Tuo aika on siis ihan mahdollista nipistää ompelulle pikkulapsiperhearjessakin!
Kinusin teille myös alekoodin, ja sellaisenhan sain, jippii! Nakuttamalla kassalla koodin lahiomutsi, saat tilauksen loppusummasta -10 prosentin alennuksen. Koodi on voimassa ensi viikon tiistaihin 14. päivä asti. Ompeluiloa!
Wau! Ehkä minäkin joku päivä opettelen ompelemaan, kunhan kuopus tuosta hieman kasvaa. Ompelikurssit tuntuu jotenkin väkinäisiltä ja palauttaa mieleen koulun käsityötunnit (oli kamalaa :D). Tekisi mieli tilata jo nyt, vaikka tiedän ettei ompelusta kannata edes haaveilla vielä vuoteen.
Jos yhtään ompeluttaa, suosittelen <3 Mä olen käynyt myös ompelukurssilla, mutta nykyelämäntilanteeseen se ei sovi. Viikot ovat aina erilaisia, joten en voi sitoutua olemaan jossain tietyssä paikassa joka viikko tiettyyn aikaan. Video"kurssi" onnistuu vaikka iltasella lasten mentyä nukkumaan :)
Ihanaa! Olin kesällä Sonjan kanssa yhtäaikaa yrittäjyyskursseilla ja olin heti tuosta ideasta että Wau! Oikeasti suosittelen tätä kaikille jotka haluais itse ommella mutta jotenkin pelottaa se epäonnistuminen.. Lisäksi kotimainen ihana perheyritys jonka omistajat on aivan ihania tyyppejä! Ja asuvat Lapin kauneimmassa kylässä! Terkkuja Sonja jos luet tän kommentin, arvaat kyllä kuka 😀
Hauskaa, että olette osuneet samalla yrittäjyyskurssille 🙂 Tämä on kyllä mahtava konsepti, ja Lappi tuo siihen vielä ihanan lisän 🙂 Olen samaa mieltä: HioP on erinomainen tapa päästä sisälle ompelun ihanuuteen!
Olen käsityöihminen henkeen ja vereen, mutta ompelukoneen käyttö on aina jäänyt vähäiseksi, vaikka se kiehtonut onkin. Nyt parin viikon sisällä olen kuitenkin tehnyt lapselle sekä housut että paidan (housut ”vanhojen housujen pohjalta”, paita kaavoilla). Saumurikin tuli hankittua hötäkässä vähän kuin vahingossa sen ollessa tarjouksessa 😀 Mutta tämä konsepti vaikuttaa aivan mahtavalta, täytyy laittaa tuo Bomber-takki myös tilaukseen, kun muksu saa valittua sopivat värit 🙂
P.S. Sama saumuri! Oma ei ole vielä temppuillut tosin 😀 P.P.S. Käytät saumurin kanssa nuppineuloja, itse olen kuullut sen olevan melko no-no (eli jos ei pysty vetämään ilman nuppineuloja niin kangas kannattaisi harsia ensin ompelukoneella pitkällä suoralla tikillä ja sitten vasta saumuroida, tai sitten tosiaan vetää ”vapaalla kädellä”). Siis lähinnä jos tuo saumuri on kova temppuilemaan. 🙂
No eikö ole mahtava konsepti! Bomber on yllä mahtava – ja siitä saa niin erinäköisen kankaan ja resorin väriä vaihtamalla.
Mäkin hankin oman saumurini alennuksesta, Stockan Hulluilta päiviltä. Siihen asti mua oli palvellut erinomaisesti jykevä ja rautainen saumuri, joka oli äidin vanha. Siitä meni kuitenkin joku osa rikki, en nyt enää muista mikä, eikä siihen malliin saanut enää varaosia. Surku juttu, sellainen vanha painava saumuri tuntui vain jotenkin mukavemmalta käyttää kuin muovirimpula. Mutta hyvin tuo Singeri on hintaansa nähden toiminut, ei siinä.
Nuppineulat otan pois sitä mukaa, kun ompelen. Leikkuri varmaan tyssäisi muuten ensimmäiseen neulaan 🙂
Heh, en uskokaan että hurauttaisit nuppineulojen päältä, se vain oli ensimmäinen asia mitä saumureista koskaan opin, että nuppineuloja ei saa käyttää, enkä ole sitä teesiä vastaankaan osannut laittaa 😀 Turkoosi-musta bomber lähti tilaukseen; vaikeinta oli kyllä värin valinta. Nuo videotkin vaikuttivat todella avuliailta, niistä on varmasti apua paketin saavuttua 🙂
😀 Mä saumuroinnin itseoppineena olen voinut luoda itse omat teesini haha! Turkoosi-musta kuulostaa tosi herkulta väriyhdistelmältä. Jos sulla on julkinen insta, laita ihmeessä sinne kuva valmiista tageineen; mun mielestä on niin kiva aina vertailla ja ihailla vaikka samoilla ohjeilla tehtyjä villasukkia, kun lankavärit ovat erit 🙂
Sain Hiopin paketin ja olin jo kaivamassa konetta esiin, kun huomasin, että sain väärät kaavat! Siis bomberin sijaan paidan kaavat 🙁 laitoin toki viestiä yritykselle, mutta harmittaa, kun huomenna olisi ollut vapaapäivä… Parempi onni ensi kerralla 😉
Äh, eikä, voin kuvitella harmituksen, kun ompelujalkaa jo kutittelee. Toivottavasti asiaa järjestyy, ja saat bomberin ja ehkä paidankin tehtyä 🙂
Oi kun ihania! Varsinkin bomber, pitää varmaan tehdä lapselle sellainen. Kankaita on kaapit täynnä, mutta mietin pitäiskö silti tilata toi valmispaketti missä on kaikki, vihaan kun pitää kierrellä kauppoja ja etsiskellä ties mitä nippeliä ja nappelia että saisi työn valmiiksi… 😀
No eikö ole ihania! Ja joo, tiedän sen tunteen, kun joku kässäprojekti seisoo jopa kuukausitolkulla sen takia, että pitäisi käydä hakemassa joku pieni puuttuva osanen, että pääsee jatkamaan. Tuolta HioPin sivuilta saa muuten tilattua esimeriksi neppareita erikseenkin, jos vaikka ne ovat se, joka omasta kaapista ei löydy 🙂
vautsi! Tosi hienoa ompelujälkeä oot tehnyt, mahtava konsepti ja sivuseikkana huomasin että hauska idea tuo neulatyynynalle! 😀 oma ala-asteen vohvelikangasluomukseni vetelee viimeisiään, taidampa etsiä jonkun kivan pehmolelun korvaajaksi ( vaikka vähän sisimmässä säälittää työntää neuloja söpöön elukkaan :D) Aasinsiltoja pitkin tuli mieleen, että tiesitkö että neulatyynyn täytteenä kannattaisi käyttää hiuksia, ne kuulemma teroittavat neuloja!
Tuli kyllä hienot vaatteet muksulle, vaikka olen ihan harrastelijaompelija, jolla on harrastukselleen liian vähän aikaa 🙂 Ja konsepti on tosiaan mainio! Neulatyynynalle on tosiaan vähän poloinen. Olen omat neulani pitänyt aina noin – se oli alkuun vanhempieni luota muutettua hätäratkaisu, kun tajusin, etten omista omaa neulatyynyä. Suikkaisin neulat sitten lähimpään mahdolliseen neulatyynyksi kelpaavaan 😀 Nalle ei sinänsä ole mikään kätevin neulatyyny, sillä silmäneulat katoavat sen turkin sekaan tosi helposti. Nuppineulat eivät onneksi. Mutta ajatuksenani on ollut, että josko joku päivä tekisi niinkin yksinkertaisen ompelutyön kuin neulatyynyn itselleen. Mutta jostain syystä on aina mielenkiintoisempaa ommeltavaa, jos ompeluttaa. Ja ei en, en ole tiennyt hiuksista neulatyynyn täytteenä. Kuulostaa mielenkiintoiselta 😀 Sen verran omasta pitkästä reuhkasta hiuksia irtoaa päivittäin, että kyllä niillä muutaman kuukauden keräilyn jälkeen yhden neulatyynyn täyttäisi 🙂