©Lahiomutsi Paasiainen Munien maalaus luonnonmukaisesti Mustikka Kurkuma Punasipuli Punajuuri Versojen kasvatus Herne Kevat-4831

©Lahiomutsi Paasiainen Munien maalaus luonnonmukaisesti Mustikka Kurkuma Punasipuli Punajuuri Versojen kasvatus Herne Kevat-4831Vaikka taivas yskii lumikuuroja ja sää arpoo välillä aamuksi kumpparikeliä ja toisena kirpakkaa pakkasta, kevät on täällä. Ei vielä terminen kevät, mutta henkinen kevät kyllä. Valo on alkanut kujeilla päivisin työhuoneen seinillä, kuten sillä keväisin on tapana. Poltan yhä kynttilöitä, mutta niiden värit ovat vaihtuneet talven huurteisista pastelleista tipunkeltaisiin. Ihan pian tulee se hetki, kun huomaa, ettei ole tullut sytyttäneeksi kynttilöitä viikkoihin. On niin valoisaa.

Viherkasvit ovat ottaneet kasvupyrähdyksiä, ja uusien lehtien ja varsien sävyä kutsuttaisiin vaatekatalogissa sanalla keväänvihreä. Ilma tuoksuu katupölyltä ja aurinkohippusilta. Niissä kohdissa piennarta, joihin valonsäteet osuvat päivän aikana hanakammin, tuoksuu routaisen maan väsynyt ja kankea taistelu uutta kasvukautta vastaan.

Tänä vuonna olen saanut ensimmäistä kertaa äitiysvuosieni aikana napattua kiinni pääsiäisen valmistelusta ajoissa. Palmusunnuntain virpojat ovat tulleet Pohjanmaalla trullitusperinteen keskellä kasvaneelle aina vähän yllättäen. Nyt päiväkoti askarteluineen ja koristeltuine pajunoksineen on kuitenkin pitänyt huolen siitä, että lapseni pitävät huolen mutsinsa juhlavalmisteluaikataulusta. Kuten jokainen iso ja pikiriikkinen juhlapäivä, leikki-ikäisten mielestä pääsiäinen on parasta ikinä ja siitä täpinöinti kannattaa siksi aloittaa viikkoja etukäteen.

Pääsiäisen kristillinen puoli ei  kuulu pääsiäisjuhliimme (ajattelin kyllä käydä katsomassa Maria Magdaleenasta kertovan leffan), mutta olemme alkaneet löytää niitä perinteitä, joiden puuttumista vielä muutama vuosi sitten harmittelin. Me juhlimme kevättä, uuden kasvukauden alkua ja pimeyden taittumista valoon.

Lapset olivat vuodessa ehtineet unohtaa mämmin, mutta olivat jälleennäkemisestä innoissaan ja kikatuttavan kauhuissaan kuin ekakertalaiset ikään. Syötiin iso tuokkonen neljään pekkaan parissa päivässä. Rairuohon sijaan lapset saivat kylvää multaan herneen- ja auringonkukanversoja, kun niitä ensin ole maltettu vuorokauden verran liottaa vedessä. Heti aamulla käydään yhdessä tutkimassa ikkunalaudalla olevien kylvöastioiden tilanne. Parissa päivässä muutama ujo herneenverso on alkanut puskea esiin. Kevät!

Lisäksi pääsiäinen on meille narsisseja, pupuja, suklaamunia, pajunkissoja ja maalattuja kananmunia. Lapset ovat maalanneet kananmunia ihan vesiväreillä, mutta minä koitin nyt ensimmäistä kertaa värjätä munia ruoka-aineilla. Näin viime pääsiäisenä jossain lehdessä vinkin pääsiäismunien värjäykseen luonnon omin voimin, ja se kuulosti juuri sopivalta hippinoitaliemen keittelyltä minun pääsiäispuhteekseni.

Niinpä tyhjäsin sen verran kananmunia, että niistä sai valmistettua jättimäisen annoksen pinaattikropsua. Kropsu on vähän kuin pannukakku, mutta pohjalaiseen tapaan littana ja sekä suolaisen että makean kanssa tarjottavaksi sopiva. Me laitoimme tällä kertaa päälle voita, juustoa, paprikaa ja salaattia, minkä jälkeen kiedoimme koko komeuden rullalle ja pistelimme suuhun päivällisenä.

Vatsa täynnä oli hyvä aloittaa liemien keittely. Laitoin hellalle kolme kattilaa, joista jokaiseen kaadoin vähän vettä, lorauksen etikkaa värinkiinnittäjäksi ja jotakin värjäävää ruoka-ainetta. Mustikkaa siniseen, punasipulia (etenkin kuoria) vihertävänkeltaiseen ja punajuurta vaaleanpunaiseen. Yhteen kulhoon keitin vielä vettä ja ripottelin keltaista väriä taikovaa kurkumajauhetta.

©Lahiomutsi Paasiainen Munien maalaus luonnonmukaisesti Mustikka Kurkuma Punasipuli Punajuuri Versojen kasvatus Herne Kevat-4833Sitten asettelin tyhjennetyt kananmunat mukaan keitokseen ja annoin hellalla olevien liemien kiehahtaa, kunnes sammutin levyt. Väri alkoi tarttua heti, mutta annoin munien kuitenkin olla jäähtyvissä keitinliemissä vielä tunnin-pari, minkä aikana kävin välillä pyörittelemässä munia. Ruoka-aineilla värjätyistä kananmunista tuli kauniin marmorisia. Melkoinen velho tuo luontoäiti!

Tulevan palmusunnuntain virpomiset saattavat jäädä meiltä väliin tälläkin kertaa, sillä takataskussa on liput Pohjanmaalle pääsiäiseksi. Mies on töissä koko pääsiäisen, joten lähdetään lasten kanssa kolmistaan vanhempieni luo. Maitokärryssä on toivottavasti pyörät ehjinä, jotta päästään tämänkin vuoden lankalauantaina kurvailemaan niillä pitkin lakeuksia – trulleiksi pukeutuneina ja vitsat sekä kolhuiset kahvipannut kainalossa kolisten.

Jaa: