Minä en ole koskaan saanut viikkorahaa. En ole myöskään koskaan saanut rahaa kotitöiden tekemisestä. Teini-iässä en myöskään koskaan saanut pyytämällä rahaa vaatteisiin, cd-levyihin, leffalippuihin tai muihin niin sanottuihin ylimääräisiin menoihin. Monialayrittäjien lapsena vanhempieni työ on mahdollistanut sen, että olen voinut tehdä taskurahojeni eteen töitä. Niistä rahoista olin sitten itse vastuussa käyttöä ja loppumista myöten.
Sain taskurahaa marja- ja vihannestilan töistä, kuten tillipenkin perkauksesta, mansikoiden poimimisesta, ruohonleikkuusta ja porkkanoiden kastelusta. Myöhemmin sain vaativampia tehtäviä; perunoiden istutusta, torimyyntiä ja jäätelöpallon pyöritystä markkinoilla. Pizzeriassa ja kahvilassa pyyhin pöytiä, täytin tiskikonetta, punnitsin raaka-aineita valmiiksi ja kuurasin asiakasvessoja. Yhden kesän ajan säästin kaikki tienaamani taskurahat kannelliseen lasipurkkiin, ja loppukesästä ostin Vaasan Anttilasta strereot kolmen cd:n vaihtajalla. Voi sitä onnea ja ylpeyttä, kun ihan itse säästämilläni rahoilla ostetut bassot jytkyivät Blurin ja No Doubtin tahtiin!
Lopulta olin tarpeeksi vanha omaan verokorttiin ja aloin tehdä töitä ihan palkallisena ja palkallisen vastuulla sekä tehtävillä, kunnes 17-vuotiaana hain ja pääsin ensimmäiseen vanhempieni ulkopuoliseen yritykseen töihin myymään ja paistamaan hampurilaisia. Perinteinen yrittäjäperheen lapsen tarina siis.
Siksi nyt omien lasten kohdalla olen vähän hukassa. Miten opetan heille rahan arvon, kun en voi tarjota samaa kuin vanhempani? Viikkoraha tuntuu itselleni vieraalta ajatukselta, ja oman huoneen siivouksesta ja koko perheen vastuulle kuuluvista kotitöistä en tahdo tehdä kauppatavaraa. Miten ylipäätään opetan heille rahan käyttöä, kun maksan oikeastaan kaiken verkossa tai kortilla, jolloin lapset eivät näe kuin aniharvoin rahaa konkreettisena edessään?
Esikoinen on jo pitkään ollut kiinnostunut rahasta, joten nyt olisi hyvä sauma aloittaa talouskasvatus. Molemmilla lapsilla on kyllä omat säästötilinsä, mutta se on liian abstrakti käsite näin alkuun. Ensin pitäisi ymmärtää ylipäätään se, että paljon kolikoita ei välttämättä tarkoita sitä, että on tosi paljon rahaa. Olemme koittaneet puhua siitä, miten kaikki maksaa. Se että imuroi (sähkö), se että käy suihkussa (vesi) ja se että matkustaa metrolla (matkalippu ja verot). Se tuntuukin olevan lapsille hankalin sisäistettävä; että raha ei ole aina sidottavissa johonkin konkreettiseen asiaan, vaan että kaikki maksaa aina, jollekin. Eihän edes kuoleminen ole ilmaista!
Työni bloggaajana aiheuttaa sen, että lasten kanssa rahakeskusteluihin tulee yksi lisäsävy. Tämä aihe olisikin ihan oman postaksensa arvoinen pohdiskelu. Olemme puhuneet paljon siitä, miten työni mahdollistaa meille perheenä asioita, jotka eivät muuten olisi mahdollisia ainakaan siinä määrin kuin nyt. Saan arvostelukappaleita vaikkapa satukirjoista, työhöni kuuluu kivoja koko perheen reissuja ja saan toisinaan osan kaupallisten yhteistöiden palkkioista vaikkapa lastenvaatteina. Vanhempi lapsi alkaa jo ymmärtää aika hyvin, että nämä asiat ovat sidoksissa töihini ja että mikään saatu ei ole ilmaista.
Oravannahkakauppa onkin helpompi ymmärtää kuin rahana laskutettava työnarvo tai pankkitilillä näkymättömänä oleva valuutta. Kävin taannoin kuulemassa Nordean tutkimustuloksia lapsiperheiden säästämisestä. Voisin siitä kirjoittaa myöhemmin ihan erikseen, mutta itselleni parasta antia tuossa aamupäivässä oli loppukeskustelu, johon heitin kysymyksen siitä, miten opettaa lapsille rahan käyttöä ja rahan arvoa. Pankin henkilökunnan ja muun yleisön joukosta nousi esille muutamia hyviä pointteja.
Eräs vanhempi kertoi antavansa lapselleen viikkorahan kolmessa kuoressa. Yhden kuoren sisällön saa käyttää miten tahtoo. Yhdestä kirjeestä lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Kolmannesta kirjekuoresta laitetaan vähintään tietty summa säästöön, mutta lapsi voi itse päättää, laittaako ihan koko summan vai nappaanko tällä viikolla osan käyttöön.
Tämä tapa kuulosti viikkorahaan tottumattomallekin mainiolta. Se opettaa vastuuta, näyttää konkreettisesti säästämisen mallin ja antaa lapselle päätäntävaltaa. Tuo hyväntekeväisyyteen annettava osuus tuo myös talouskasvatukseen sellaisen lempeän näkökulman, jota en ollut itse tullut ajatelleeksi.
Toinen vanhempi kertoi antavansa lapselle viikkorahaa mieluummin kuukausirahan. Se kun opettaa paremmin rahankäyttöä ja vastuuta omasta taskurahataloudestaan. Jos lapsi käyttää rahansa heti, hän oppii aika nopeasti, että loppukuussa on kurjaa, kun kaveri pyytää leffaan, eikä olekaan varaa.
Pienempiä lapsia voi opettaa rahankäyttöön helposti kirpputoreilla. Meillä on ollut lasten kanssa tapana, että kirppispäivinä lapset saavat valita yhden ostoksen (yleensä se on lelu, kuten tälläkin kirppisreissulla). Nordean tilaisuudessa käydyssä keskustelussa tajusin, että rahan arvoa voisi opettaa paremmin sillä, että kappalemäärän sijaan antaa lapsille reunaehdoksi vaikka kahden euron kolikon.
Rahan arvoa voi opettaa myös myymällä lasten kanssa yhdessä kirpputorilla heidän pieneksi jääneitä vaatteitaan. Myös koulujen varainkeruut, Kevätpörriäiset ja sen sellaiset ovat hyviä tapoja opettaa lapselle työn tekemistä ja samalla rahan arvoa, mikä ihan varmasti on totta. Muistelen vieläkin ilolla sitä lapsikaksikkoa, joka isänsä kanssa oli myymässä joulun aikaan partiolaisten joulukalenteria metriksellä. Isä oli tukena, mutta lapset itse hoitivat reippaasti myynnin, antoivat vaihtorahat ja kiittivät kauniimmin kuin moni ammattiasiakaspalvelija.
Nordean tilaisuudessa yleisöstä tuli myös erinomainen vinkki siihen, miten opettaa lapselle kaupan katetta. Ravintolapäivänä lasten pitämä pullakahvila on tähän loistava tapa. Lapset saavat pitää päivän tuoton itsellään, kunhan ensin summasta on vähennetty kulut, kuten pullataikinan ostoon kuluneet rahat.
Aivan nerokasta, ja ihan varmasti seuraavan kerran esikoisen pitäessä Anna-kahvilaansa, teen juuri näin. Siinä saa edes pienen käsityksen siitä, mistä kaikesta asian tai palvelun hinta koostuu. Se ei nimittäin ole selvää monelle aikuisellekaan. Olin vuosia sitten töissä kahvilassa, jossa ikäiseni parikymppinen työkaverini ihan todella luuli, että kaikki kassaan päivän aikana tuleva raha päätyy sellaisenaan suoraan pomon taskuun.
Nyt kun olen rahakasvatusaiheita pyöritellyt mielessäni, tajusin katsoa ulkopuolisen silmin työtäni bloggaajana. Onhan tässäkin ammatissa asioita, joista voisin lapsilleni maksaa taskurahaa. Lapsethan esiintyvät silloin tällöin kampanjakuvissa, kuten viimeksi täällä.
Vaikka kuvaushetket ovat hauskoja ja monesti koko perheen yhteistä aikaa, onhan se silti samalla työtäni. Lapset myös tietävät, että kuvaushommiin ryhdytään, koska se kuuluu äidin työhön ja että kuvat tulevat blogiin. Heistä on kiva osallistua duunipäiviini, mutta enpä usko, että heitä haittaisi, jos samalla voisi tienata vähän taskurahaa. Vaikka vaatteiden esittely ei ole yhtä rasittavaa hommaa kuin tillimaan kitkeminen tai ravintolan vessojen siivoaminen, onhan se taskurahan arvoista duunia sekin.
Mielenkiintoinen postaus vaikka meillä on vielä jokunen vuosi odoteltava ennen tämä aihen on ajankohtainen meidän perheessä.
Musta toi kuulosti tosi hyvältä ja modernilta idealta, että lapset tienaavat taskurahaa niistä postauksista joihin osallistuvat. Vanhimmalta voisi kysyä myös hänen näkökulmaansa mielipidettä esim. tuotekuvauksiin. Mä olen ainakin pariin kertaan lukenut jotain tuotepostauksiasi kun olen pähkäillyt talvivaatteiden ostoja ja olisi ihan kiva kuulla, miltä ne vaatteet tuntuvat ja näyttävät lapsen omasta mielestä.
Kiva kuulla, että aihe on myös sinun mielestäsi mielenkiintoinen 🙂
Mullakin meni hetki tajuta, että niin, tässä ajassahan se vanhempien auttaminen työssä voi olla sellaisen mun lapsuuden ”kädet savessa” -työn sijaan auttamista esimerkiksi blogihommissa.
Mä kerron lapsille, että blogin lukijalta tuli sellaisia terkkuja, että olisi kiva kuulla enemmän heidän mielipiteitään vaatteista 🙂 Hehän saavat valita vaatteet itse (reunaehtoja toki joudun välillä laittaa), mutta olisihan se varmasti kiva kuulla, että miksi lapsi valitsi juuri ne vaatteet ja että miltä ne tuntuvat päällä 🙂
Suosittelen Lapset ja raha -blogia 🙂 Meille ei aihe ole vielä ajankohtainen, kun lapsi on vielä taaperoiässä mutta terveen talouskasvatuksen haluan hänelle antaa, ja siksikin pohdinta aiheen ympärillä on mielenkiintoista. 🙂
Ah, olisinkin voinut laittaa tuon blogin linkkinä heti tekstiin! Nina osallistui tuohon Nordean keskusteluun myöskin 🙂
Käytin viiden purkin kuukausirahasysteemiä, jako saman summan muodossa.
1. Käyttöraha
2. Lyhyen tähtäimen säästö – esim tietokonepeli
3. Säästötilille
4. Hyväntekeväisyyteen
5. Vero – Keräsin verot vuoden ajalta ja niillä ostettiin useamman lapsen aikaan keinu ja kiipeilyteline, yhdellä tenavalla perheen elokuvareissu tai vastaava.
Tämä on todella hyvä vinkki. Suuri kiitos! Oma lapsi ei vielä ole sopivassa iässä mutta taatusti laitan tämän muistiin.
Itse järjestän työkseni tapahtumia. Mun 4 v on ollut mukana jakamassa flyereita. Palkka on ollut kaakao ja 1-2 e. Kerätään hänen rahojaan purkkiin ja saa sieltä välillä ottaa vaikka kirpparille, ja valita jonkun lelun omilla rahoillaan. Hän on vielä noin pieni että tämä on leikkiä. Myyyn paljon hänen vaatteitaan ja vanhoja leluja paikallisilla Facebook-kirpuilla. Hän haluaa olla mukana, kun tapahtuu rahan ja tuotteen vaihto. Nämä rahat menee toisern purkkiin, joka on minun hallussa, sieltä otan rahaa, jos tarttee ostaa jotain uutta vaatetta. Itse olen ajatellut, että myöhemmin voisi kerätä pientä rahaa tekemällä kotitöitä, toki ei isoja rahoja ja ei niistä rahaa, jotka kuuluu automaattisesti hänelle, kuten oman huoneen siivous. Saa nähdä, mihin päädyn. Itse olen tehnyt töitä tosi nuoresta jo myös, siitä on ollut paljon hyötyä työmarkkinoilla myöhemmin, mutta toisaalta, en halua kasvattaa lasta liian itsenäiseksi rahan suhteen liian varhain. Pieni lapsi eikä nuorikaan vielä täysin ymmärrä rahan merkitystä enkä halua lapsen oppivan pelkästään itsenäisen selviämisen mekanismeja. Mulle jäi vuosiksi lapsuus- ja nuoruusiän jälkeen sellainen suhde rahaan ja työhön, että loppuunpalaminen on ollut monta kertaa lähellä. En jotenkin osaa suhtautua rahaan myös hyvinvoinnin välineenä, ja itsearvostukseni perustuu liikaa sille kuinka paöjon ansaitsen ja teen töitä. En tarkoita lapsrni suhteen mitään toista ääripäätä, mutta jokseenkin joku tasapaino suhteessa rahaan ja sen merkityksern elämässä. Se on toki tosi tärkeä asia mutta ei ainoa. Tää mun omaa pohdintaa siis, toivottavasti ei kuulosta muulta kuin se on.
Voi kamala noita kirjoitusvirheitä!! Vähän kankea aamu…
Tämä on pohdituttanut itseä, koska kohta 6v. alkaa olla siinä iässä että rahan kanssa puljailua olisi syytä harjoitella. Erilliset purkit ja tiukat säännöt miten lapsi saa rahojaan käyttää kuulostavat minusta vähän turhalta, toivon ja uskon että lapsi kykenee oppimaan fiksuihin ratkaisuihin ihan pelkällä ohjailulla ja vanhempien esimerkillä. Ei mun omassa lapsuudessa vanhemmat määränneet mihin viikkorahat käytetään ja mulla on sisaruksillani oli vähän eri strategiat säästö vs. tuhlailu…lopputuloksena kuitenkin kolme hyvin toimeentulevaa ja omat raha-asiansa erinomaisesti hoitavaa aikuista.
Meillä ei siis ainakaan vielä mitään viikkorahasysteemiä, enkä halua asettaa mitään palkintomekanismia että siivoa huoneesi niin saat viikkorahan (uskon että jos/kun viikko/kuukausiraha tulee käyttöön, niin se on vastikkeetonta perustuloa, siis siinä mielessä että toki lapselta odotetaan osallistumista kotitöihin jne). Lapsella on oma säästöpossu ollut iät ja ajat ja on saanut sinne kolikoita isovanhempien/vanhempien kolikkopussista ja sitten on lapsen kanssa sovittu, että jos myydään hänen lelujaan, niin ne rahat hän saa ja nekin päätyvät säästöpossuun (lapsen vaatteistakin neiti näpsä olisi halunnut myyntirahat, mutta ne menevät uusien vaatteiden ostoon). Meillä säästöpossun aukaiseminen on ihan ok (mm. äiti lainaa sieltä kolikoita kaappipantiksi stadikalle ja tietty palauttaa ja toisaalta jos lähdetään lomalle tai joku muu spessuretki on sovittuna, niin lapsi voi ottaa possusta käyttörahaa). Mitään säästökohdetta lapsella ei ole, ainakaan mitään ei ole vielä tullut sellaista vastaan jota vanhemmat eivät ole halunneet kustantaa. Omalla rahalla sitten saa juurikin ostaa mitän haluaa, toki vanhempana autan lasta pohtimaan eri vaihtoehtoja ja arvioimaan onko lapsen ostokohde järkevä hinta-laatusuhteeltaan vai kannattaisiko ehkä rahat säästää vaikka seuraavaan kertaan jos mitään oikein mieluista ei löydy.
Mutta isoin ongelma tän viikkorahabusineksen kanssa on ja tulee olemaan (kuten myös hammaskeijun visiiteissä) se käteinen raha. Kun sitä ei itse käytä, niin sitä pitää asiakseen sit hankkia. Hyvin vaivalloista 😉
Nyt on pakko vain jättää sellainen kommentti, että jotain on nyt tapahtunut koska muutamat viime postauksesi ovat olleet oikein erityisen ilahduttavia. Vaikeita asioita juu ja oli kaupallista yhteistyötä tai ei niin eipä yhtään ole haitannut. Ja tiedätkö, reissun aikainen postauspimentokaan ei ollut pahasta vaikka kävinkin täällä kurkkimassa myös silloin. Että hei nainen, ota välillä ja ole lomallakin.
Mukavaa viikonloppua!
Mä en myöskään maksaisi lapselle esim. kotitöiden tekemisestä, mielestäni ne kuuluvat kaikille tasapuolisesti. Kuulostaa kuitenkin itsestäni aika hurjalta, että lapselle maksettaisiin viikkorahat joidenkin suurien suunnitelmien ja periaatteiden mukaisesti (kolmessa kuoressa) tai että ylimääräistä rahaa saa vain tekemällä töitä. Mielestäni vanhempien elatusvelvollisuuteen kuuluvat kyllä myös ”ylimääräiset jutut” kuten kulttuurimenot, lelut jne. Itseni on kasvatettu niin, että ei myöskään ollut mitään tiettyä viikko/kuukausirahaa, mutta rahaa sai asioihin pyytämällä, silloin kun koki tarvitsevansa/haluavansa – esim. leffalippuihin, vaatteisiin ja niin edelleen. Yhdessä sitten keskusteltiin, että ostos on jotain sellaista, mitä oikeasti haluaa, ja mihin muuhun saman rahan ehkä voisi käyttää.
Sain siis asioita melko helposti, mikä johti siihen, että materiasta ei tullut mitenkään iso juttu, joku, minkä eteen pitää taistella ja mitä himoitaan kuukausia. Opin itse harkitsemaan omia tarpeita, koska tiesin, että vanhempani kyllä luottavat harkintakykyyni ja siihen, jos todella halusin ja tarvitsin jotain. Minusta tuli todella säästäväinen ja jo teininä en mankunut mitään turhaa, koska tiesin, että luultavasti saisin mitä tahtoisin, ja kyllä minä ymmärsin, että raha ei tippunut äidille taivaasta.
Mielestäni siis tuollainen ”kaikki raha pitää ansaita työllä” -käytäntö voi opettaa myös aika rahakeskeiseksi. Nyky-yhteiskunnassa kaikki jatkuvasti korostavat, miten lapset pitää opettaa arvostamaan rahaa, ja tämä on minusta vähän ikävää. Itselleni raha on niin viimeisenä arvostuksenkohteissa. Myös eri tausta vaikuttaa varmasti, itse en ole esim. koskaan halunnut työskennellä opiskelun ohessa, enkä haluaisi, että lapsenikaan niin joutuu välttämättä tekemään. Mulle on ihan jees elää minimillä ja pärjään vähällä. Kyllä mäkin siis tein nuorena äidille jotain hanttihommia joista sain rahaa, mutta ne ei olleet mikään välttämättömyys, jos halusi ostaa mitään omaa, vaan pientä ekstraa.
Pauliinan vinkki vaikutti kyllä hyvältä ainaki isommalle lapselle jo, taidamme ottaa käyttöön. Juurikin työ lyhyen ja pitkän aika välin juttu aina hankala.
Lisäksi tuo kuukausiraha pelkästään on ihan ok kuuloinen kaikkeen omaan lapsen menoon, mutta soveltunee ehkä paremmin rahan arvoa jo vähän enemmän ymmärtävälle (4v vrt 14v).
Oon aina ajatellu, että yritän omille lapsille opettaa paremman taidon pitää rahat käsissä. Meillä ei ollut lapsuuden kotona viikkorahaa ja sai pyydettäessä kun mietittiin tarvetta, mut neki oli harvemmassa välillä pienten tulojen vuoksi. Ja toisaalta -rahaahan se vain on tiettyyn pisteeseen, eli ei se aina ole niin vakavaa. Olen itse oppinut paremmin säästämään vasta, kun tililtäni menee automaattisesti summa säästöön. Meneehän se niinkin.
Toisaalta osalla varmasti viikkorahat ja säästämiset ym on hankala paikka esim perheen pienien tulojen vuoksi. Silloin raha-asioita täytyy varmaan opetella vähän eri tavalla.
No voisko sitä taskurahaa esiintymisistä maksaa sitten, kun lapsesi ovat vähän vanhempia ? Aika pienille ajattelit sitä maksaa. Vähän kornilta kuulostaa tuo suunnitelmasi. N 10 vuotiaat ehkä paremmin tajuaisivat, mitä tekevät ja minkä eteen. Onko raha sitten kaiken A ja O ? Kun sulla on kerta ylimääräistä rahaa, niin pistä se suoraan lapsien tileille. Tästä haistaa niin suoraan Nordean taka-ajatukset. On ”kiva” lukea näitä tämänhetkisiä kirjoituksia, joissa ei ole huolenhäivääkään raha -asioista (tulot 8000 /kk), kuten joskus aikaisemmin. Nämä kirjoitukset ovat menneet sille tasolle, ettei näitä voi enää tavallinen palkansaaja lukea. Hyvää jatkoa sulle ja valitsemallesi tielle !
Meillä oli kotona karkkipäivä ja viikkoraha -ja rahat meni yleensä karkkeihin. Teininä sitten jotain muutakin tuli ostettua. Rahaa ei kuitenkaan ikinä olisi ollut esim. tupakkaan tai alkoholiin, en tiedä millä olisin sellaiset harrastukset rahoittanut, jos niikseen olisi mennyt. 16-vuotiaana muutin pois kotoa ja aloin pyörittää omaa taloutta opintotuella ja vanhempien avulla. Tarkasti piti eurot laskea ja kesätyötulot säännöstellä talvelle. CD-soitin oli minullakin kuitenkin eka kesätyörahoilla ostettu oma juttu <3
Oman lapsen kanssa toivoisin että perheen rahatilanne ei olisi niin tiukka kuin omassa lapsuudessa. Viikkorahan ajattelen ihan hyväksi tavaksi, mutta miten sen karamellin syömisen saisi järkevälle tasolle? Se onkin toinen asia. Viikkoraha on ajatuksissani vastikkeetonta, mutta kotityöt kuuluu jokaiselle ikätasoon ja osaamiseen perustuen.