nanso_hanne_96A5669

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, postaus sisältää arvonnan

Se on kasteisia heinänkorsia lämpimien kesäöiden jäljiltä ja mummilan lattialankkujen narinaa. Se on rönsyileviä kukkakuoseja ja yöpaitoja, joiden helmat ovat niin pitkät, että istuessa niiden alle pystyi vetämään kolhuiset lapsenjalkansa sykerölle. Sellainen on minun lapsuuteni Nanso. Turvallinen, mukava ja kotoisa.

Seuraava mielikuva 2000-luvun alusta. Yhtäkkiä lapsuudesta tuttu Nanso alkoi taas kiinnostaa. Suunnittelutiimiin oli palkattu muuan nuori suunnittelijafreelancer Paola Suhonen, jonka Lempivaate-mallisto tuntui heti minulta. Millenium-aikojen hopean, glitterin ja muovin keskellä Lempivaate-malliston juurevuus ja palanen räyheää 70-lukua saivat sisäisen hippilapseni onnelliseksi. Samalla mallisto oli ihan uudenlaista Nansoa, jonka leikkauksissa oli jujua ja selkää mutta leikkisää skandinaavista designia.

Sitten kului vuosia ja pölyä kertyi. Kunnes pari vuotta sitten huomasin taas lapsuuden ja nuoruuden aikaisen rakkauden Nansoa kohtaan heräilevän. Tajusin syyn siihen vasta nyt, kun sain ilokseni aloittaa yhteistyön Nanson kanssa. Kiinnostukseni oli herättänyt Noora Niinikoski, joka siirtyi vuonna 2015 Marimekolta Nanson pääsuunnittelijaksi. Nooran luotsaama ensimmäinen Nanso-mallisto ilmestyi syksyllä 2016 – samoihin aikoihin, kun huomasin Nanson taas saavan sisälläni aikaan lempeitä sydämentykytyksiä.

Mutta perutetaanpa vielä taaksepäin, aina vuoteen 1921 asti. Silloin alkoi Nanson tarina, kun joukko pirkanmaalaisia miehiä perusti Nokian rautatieasemaa vastapäätä pienen palkkavärjäämön. Alkuun yritys värjäsi kankaita ja neuloksia, mutta alkoi pian valmistaa sukkia ja alusvaatteita. Vuonna 1929 yhtiölle ideoitiin tuotemerkki Nanso, joka kasvoi tasaisesti ja lähti nousukiitoon 60-70-lukujen vaihteessa. Sen voi huomata ihan vanhempieni nuoruusalbumeita selailemalla; mukava puuvillamodaalineulos, raidat, kukat ja röyhelöt tulivat rytinällä suomalaisten vaatekaappeihin.

Yhä nykyäänkin Nanso on 100 prosenttisesti suomalaisessa omistuksessa oleva perheyritys, joka on neljännessä polvessa saman suvun omistuksessa. Matkalle on silti mahtunut paljon muutoksia, joista moni varmasti muistaa uutisoinnin Nokian ja Tornion tehtaiden luopumisesta pari vuotta sitten. Nykyään Nanson trikootuotteiden leikkaus ja ompelu tehdään etupäässä Tallinnassa tehtaalla, joka on ollut Nanson osaomistuksessa yli 25 vuoden ajan.

Samaan aikaan tehdasmuutosten kanssa Nanson suunnittelutiimin puikkoihin hyppäsi Noora Niinikoski. Edessä oli mielenkiintoinen ja samalla haastava savotta, sillä Nanso oli tehnyt tappiota monta vuotta. Nyt pari vuotta myöhemmin Noora istuu Helsingin Sörnäisissä Nanson toimistolla kanssani ja kertoo, että puski taloon tullessaan läpi ajatuksen brändiuudistuksesta.

Ja juuri se brändin tuulettaminen sai minut taas ihastumaan Nansoon. Ensimmäisenä vuonna 2016 Noora toi mallistoon muotoon ommellut neuleet. Seuraavana vuonna tulivat kangastuotteet, huivit ja farkut. Suunnittelutyössä on silti pidetty kiinni nansolaisuudesta, jossa kaiken keskiössä on mukava sekä mutkaton arkipukeutuminen töihin ja kotiin. Pölyjen pyyhkiminen brändin yltä kannatti, sillä nykyään yrityksen suunta on saatu taas käännettyä nousuun.

Materiaalien monipuolistumisen myötä Nanson tarvitsi myös etsiä uusia tehtaita Viron trikootehtaan rinnalle. Nanson neuletuotteet valmistetaan Kiinassa ja kangastuotteet taas Portugalissa, Turkissa ja Intiassa. Farkkujen toimittajana on suomalainen M.A.S.I company.

Noora kertoo, että monesti vaateyritys ostaa niin sanotun full price -tuotteen, eli alihankkija valmistaa kaiken kankaista lähtien, painaa kuosit ja toimittaa valmiit vaatteet tilaajayritykselle. Myös Nanson muut kuin trikootuotteet tehdään näin: yhteistyökumppani valmistaa Nanson suunnitteleman ja ohjeistaman tuotteen. Nanson kaikkien toimittajien ja tehtaiden on sitouduttava työntekijöiden työoloja sekä oikeuksia edesauttavan ja valvovan BSCI-organisaation periaatteisiin. Noora myös kertoo, että he näkevät tehtaidensa jengiä vähintään puolen vuoden välein.

Suurimman osan tuotannostaan Nanso valmistaa CMT-tuotantona Tallinnan tehtaalla. Lyhenne on sanoista cut, make ja trim. Silloin tuote suunnitellaan ja kaavoitetaan Nansolla Suomessa, minkä lisäksi Nanso hankkii itse tuotteiden päämateriaalit neulosvalmistajilta, pääasiassa Portugalista ja Turkista. Kaavat ja materiaali toimitetaan sitten Tallinnan tehtaalle, jossa tuote leikataan, ommellaan ja pakataan toimitettavaksi asiakkaille. Mielenkiintoista triviaa, joka oli itselleni ihan uutta tietoa tekstiiliteollisuudesta!

Minä valitsin Nanson alkukevään uutukaisista suosikkini, jotka pakkasin mukaan Kambodzan-matkalle. Tropiikissa lomailuun monet vaatteista olisivat olleet ihan liian kuumia, mutta kun valtaosa päivistä kului matkustaessa ja erinäisiin paikkoihin tutustuessa, olivat skarpit mutta päällä mukavat vaatteet juuri mainiot. Nanson vaatteet ovat reilua mitoitusta, joten yleensä L-kokoa käyttävänä päädyin lopulta kaikissa vaatteissa kokoon M.

Joustavien Nuudeli-housujen vyötärö ei kiristänyt autossa istuessa, mutta järjestötyöhön tutustuessa oli hyvä kulkea etäisesti toimistotyöläisen näköisenä, polvet ja olkapäät peitettynä. Ilta-pusero on varsinainen monitoimipaita, joka päällä saa ryhtiä niin työtapaamiseen kuin särmää perhebrunssille. Paksu kreppineulos tuntuu super mukavalta päällä, ja tykkään puseron lyhyestä helmasta, joka antaa alaosan vyötärökaitaleen pilkottaa.

Hippu-pusero oli reissussa suosikkini, ja veikkaan sen pitävän asemansa myös nyt Suomessa. Halkiolla viimeistelty pääntie ja pyöreä helma tuovat paitaan rennon keväistä fiilistä, ja paita näytti ihan erilaiselta, jos annoin sen helman hulmuta tropiikin leppoisissa tuulissa tai jos tungin sen helman Ilta-hameen sisään. Maanisena hihojen käärijänä arvostan myös sitä, että hihat ovat jo valmiiksi vajaamittaiset.

Jos silloin lapsuudessa välillä asuin Nanso-yöpaitani sisällä, nyt voisin elellä tyytyväisenä Kerä-neulepuseron uumenissa. Puuvillainen neulepusero piti lämpimänä lentokoneessa, ja nyt reissun jälkeen olen vetänyt sen päälleni niin rähjäisten vintage-farkkujen kuin räyheän nahkahameen kanssa. Puseron neulos on paksua, joten se tuntuu päällä turvallisen painavalta.

Tulppaani-mekko on omiin silmiini sitä perinteisintä Nansoa. Sinappiseen taittuva keltainen on yksi lempivaateväreistäni vuodesta toiseen, ja suoralinjaisessa sekä rennossa mekossa se näyttää erityishyvältä. Hyvässä mekossa on aina myös taskut, kuten tässäkin. Minä vedin reissussa mekon alle Nanson vanhempaa mallistoa olevat leveälahkeiset ja vajaamittaiset housut, ja se yhdistelmä näytti oikeastaan paremmalta ja mielenkiintoisemmalta kuin kuvia varten riisuttu paljaskinttuinen look. Mustien sukkahousujen ja nilkkureiden kanssa tulee sama ilmiö kuin silittäisi ruttuisen mekon; yleisilme on heti tyylikkäämpi. Mitä nyt tätä mekkoa ei tarvitse silittää. Reissussakin purin sen matkalaukusta ja puin suoraan päälle, tuosta noin vain.

Sain ilokseni mahdollisuuden arpoa teidän kesken kolme lahjakorttia, joilla voi lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälöistä. Laitan kaksi lahjakorttia jakoon täällä blogissa ja yhden Lähiömutsin Instagrammissa – molempiin saa osallistua. Jos tahdot osallistua arvontaan, jätä tämän postauksen kommenttiosioon terveisesi ennen tiistaita 6. helmikuuta. Muista myös kirjoittaa kommentointilomakkeeseen sellainen sähköposti, jota seuraat, sillä olen voittajiin yhteydessä henkilökohtaisesti.

Ja sellaista vielä, että sain vihiä huomenna torstaina 1. helmikuuta alkavasta keskusvaraston tyhjennysmyynnistä. Nanson logistiikkakeskus muuttaa, joten Nanson myymälöissä on huomisesta lähtien luvassa hyviä tarjouksia!

Kuvat: Kaisu Jouppi, blogipuolella Kaisun löytää täältä

Jaa: