©Lahiomutsi Nanso Suunnittelu Vaatteet Kevat 2018 -3271

Kaupallinen yhteistyö: Nanso. Postaus sisältää arvonnan

Ala-asteikäisenä minä ja koulukaverini julkaisimme koulun kopiokoneella printattua lehteä, jossa minun vastuullani oli tyylipalsta. Kirjoitin lehteen muina muotitoimittajina omat pomminvarmat mielipiteeni esimerkiksi siitä, mikä juuri nyt on pukeutumisessa kaikista kiinnostavinta ja että millä eritavoin collegepaitaa voi yhdistellä asuissa. Se oli aikaa ennen nettiä ja tietokoneita, joten lehti kirjoitettiin käsin, ja tyyliajatukseni olivat puhdasta intuitiota maustettuna Suosikista, Koululaisesta ja Sinä&Minä-lehdestä imettyihin signaaleihin.

Vaikka oma vaikuttavuuteni tyyliseikoissa ulottui tuolloin pienen kyläkoulun oppilaisiin, samalla tavalla tyylejä aistii myös suomalaisen vaatebrändin pääsuunnittelija. No ainakin tavallaan, ja jos pienen kyläkoulun kasvatti asian niin tahtoo nähdä. Nanson pääsuunnittelija Noora Niinikoski (kuva alhaalla) nimittäin kertoo, että tämän kevään Nanson värivalikoiman kanssa hänelle vain yksinkertaisesti tuli fiilis, että siellä on oltava yhtenä värinä esimerkiksi aqua.

Intuitio on siis vahvasti mukana suunnittelutyössä, mutta sen lisäksi Nanson vaatesuunnittelutyö on Exceleitä, trendien seuraamista, kangasmessuja, yhteistyötä, myyntitilastoja, Pinterest-kansioita, ymmärrystä kaupallisuudesta, trendiennusteita ja kankaiden hukkapalojen minimoimista. Noin muun muassa. Nooran rooli paletissa on vastata malliston suunnasta ja kokonaisuudesta. Hän ei itse piirrä mitään, mutta linjaa sen, mitä tehdään ja on vastuussa kaikkien suunnittelijoiden työstä.

Minulla on postauksessa päällä Nanson tämän kevään uutuuksista poimimani kokonaisuudet, jotka toimivat sekä töissä toimistolla että kotona lasten kanssa puuhaillessa. Minulle vaatteet ovat ihan uusia, mutta Noora puhuu niistä jo mennessä muodossa, ymmärrettävästi. Tällä hetkellä nansolaisten työpöydällä kun on jo kevät 2019. Siitä on pidetty starttipalaveri viime vuoden syyskuussa, ja ensi kuussa Nanson toimistolle Helsingin Sörnäisiin saapuvat ensimmäiset prototyypit ensi vuoden kevään vaatteista. Ennen starttipalaveriakin Noora on jo tehnyt rutkasti ajatustyötä.

Nooralla on työkoneellaan sesonkikohtaiset inspiraatiokansiot, joihin hän kerää sen kuuluisan intuition johdattelemana ihan kaiken mielenkiintoisen sälän. Kotipäivinä hän saattaa tutkia esimerkiksi Instagram-tilejä ja poimia sieltä mielenkiintoisia sirpaleita talteen. Nanson tapaan monet firmat ympäri maapallon käyttävät myös maksullisia trendiennustepalveluita, kuten lontoolaista WGSN-trendipalvelua. Sieltä ei tietenkään voi kopioida mitään suoraan, mutta trendiennusteet antavat inspiraatiota ja vahvistusta suunnittelijan omille ajatuksille.

Ideoita vaatemallistoihin haetaan myös esimerkiksi taidenäyttelyistä ja muista kulttuuririennoista. Noora tekee suunnittelijoidensa kanssa myös ideamatkoja, ja viimeksi he ovat käyneet fiilistelemässä maailman tapahtumia Kööpenhaminassa. Noita tässä ajassa kiinnostavia asioita lähdetään muokkaamaan Nanson suomalaisesta elämäntavasta kertoviin raameihin. Tällä hetkellä pinnalla on esimerkiksi uni ja skandinaavisuus, mikä tietenkin natsaa Nanson kanssa täydellisesti.

Sitten fiiliksiin aletaan sekoittaa myös järkeä. Suuntaa haetaan menneiden mallistojen myyntihistorioista, jotka antavat varmuutta myös siihen, mitkä tulevat olemaan työpöydällä olevan malliston niin sanotut volyymijutut. Suunnittelijat eivät siis aloita tuotteiden piirtämistä tyhjästä, vaan taustalla on paljon tehtyä duunia. Pohjalla voi olla edellisiltä kausilta poimittu hyvä malli, johon lisätään jotain uutta. Mukana mallistoissa on aina myös muutama tuote, josta tiedetään jo suunnitteluvaiheessa, että se ei tule olemaan suursuosikki. Sellaisia vaatteita sanotaan brändituotteiksi. Niillä voidaan viedä Nanson brändiä eteenpäin, revitellä ja näyttää mihin kaikkeen Nanso taipuu.

Nooran mielestä jokaisessa mallistossa pitää olla myös tuotteita, jotka herättävät mielipiteitä. Sellainen on tämän kevään mallistossa Nooran mukaan Jenni Ropen printti Piha, joka rakentaa Nanso-ajatusta uudella tavalla. Tuo minun vekkuli mekkoni on juurikin tuota kuosia – ja tähän mennessä olen saanut juuri siitä mekosta eniten kehuja ja kyselyitä, kun olen uusissa nansoissani tuolla kylillä kulkenut.

Ilman printtejä Nanso ei olisi Nanso, ja Noora kehuukin, että Suomessa on erinomaisia printtisuunnittelijoita. Puolessa vuodessa Nansolla prosessoidaan noin 25 erilaista printtiä; kukka- ja luontokuoseja sekä geometrisia kuoseja raidoilla ja pisteillä. Nooran tehtävä on pitää huolta, että kuosisuunnittelijoiden printeistä muodostuu mallistoon kokonaisuuksia. Siksi Noora käy koko ajan vuoropuhelua myös freelancerina työskentelevien kuosisuunnittelijoiden kanssa, jotta kaikki saavat kiinni Nooran mallistoajatuksesta. Vaatteista pitää syntyä kokonaisuuksia jo ihan senkin takia, että ne näyttävät hyvältä myymälässä.

Kuosien ja mallien lisäksi suunnittelutyössä tärkeää on tietenkin kangas. Nansolla ne valitaan käymällä itse kangasmessuilla ja keräilemällä sieltä feelereitä, eli pieniä kangastilkkuja. Niiden perusteella kankaita tilataan aluksi viiden metrin pätkiä. Kankaista tehdään koetuotteita, joita toimistolla käytetään ja pestään ihan normiarjessa. Näin nähdään, miten kangas käyttäytyy; kutistuuko se, nukkaantuuko.

Nanso käyttää vaatteissaan edelleen pääasiallisesti luonnonmateriaaleja. Noora kertookin kankaiden olevan kuin ruuanlaiton raaka-aineita. Valitsemalla hyvät raaka-aineet ei kikkailua tarvita, vaan raaka-aineista saa varioimalla tehtyä aina hieman erilaisen ja hyvän lopputuloksen. Ja kuten ruuanlaitossa, myös vaatesuunnittelussa pitää miettiä hävikkiä. Vaatetta suunnitellessa pitää ottaa huomioon se, että sen valmistamisesta syntyy mahdollisimman vähän hukkapaloja. Ennen varsinaista tuotantoa vaatteista valmistetaan myös samplet, joilla tuotteet esitellään jälleenmyyjille ja agenteille sekä kuvataan verkkokauppaan ja kuvastoihin. Sitten, puolitoista vuotta varsinaisen suunnittelutyön käynnistymisestä, vaatteet laitetaan esille myymälöihin.

Että vähän enemmän ihmisiä, työtä ja huomioonotettavia asioita vaatesuunnittelun ja tyyliennusteiden taakse kätkeytyy kuin 11-vuotias Hanne osasi kuvitella!

Sitten vielä sananen noista kuvissa päälläni olevista vaatteista. Piha-mekosta olikin jo puhetta. Rakastan sen hulluttelevaa helmaa, skarpisti laskeutuvaa materiaalia ja sopivasti vinksallaan olevaa kuosia. Tämä on valikoitunut minulle päälle niin palaveriin kuin darrapäivään, joten veikkaisin parin viikon käyttökokemuksen perusteella tämän vakiinnuttavan paikkansa vaatekomeroni monikäyttömekkona.

Toinen postauksen mekoista on graafinen Tuuli-mekko, josta on tuon minun musta-valkoisen version lisäksi myös upea vihreä versio. Se on kulkenut päälläni niin kolumnikuvauksiin kuin rautakauppaan. Ja siinäkin on taskut, kuten kunnon mekoissa pitääkin.

Tällä hetkellä tässä kotityöhuoneella postausta naputellessani minulla on jalassa Tuokio-housut, jotka ovat ensimmäiset aikuishousuni koskaan: puuvillaiset mustat perushousut, jotka menevät ihan jokaiseen tilanteeseen. Eivätkä purista! Nyt en enää ymmärrä, miten olen voinut elää ilman aikuishousuja 34 vuotta. Tuokio-housujen kanssa yhdistin kuvauksissa sinisen Villis-neulepuseron. Tuollainen ohut ja keveä villapusero on sitä lajia, että kaltaiseni vilukissa kaveeraa sen kanssa kesät ja talvet. Paidan leikkaus on ihanan armollinen minun vartalolleni. Se on napakka yläosasta, mutta jättää vatsalle tilaa hyllyä löysähkön alaosan alla.

Pellavaisissa Sarastus-housuissa on hulmuava lupaus kesästä. Minä tein niistä toimistokelpoiset yhdistämällä housuihin korkeat korot ja Selja-puseron. Mutta käykääpä katsomassa, miten samat pöksyt ja muut Nanson pellavat seikkailevat hellelukemissa Stellan ja Henriikan päällä. Lämmin hiekka, auringon pussailemat ihot ja pellava, ah! Blogikollegoiden tontilta voi myös ihailla, miten pellavainen Sarastus-jakku toimii tropiikissa sellaisena joka-paikan-vaatteena. Minä olen toistaiseksi pitänyt sitä aamutakkina, ja voi että miten ihana se siinä toimessaan onkaan! Jakussa on arkenakin lupaus lempeästä aamusta ja paahteisen pehmeästä maitokahvista.

Sarastus-tunika tuo mieleen äitini 90-luvulla Intiasta ja Sri Lankasta ostamat hellehaitulat, ja näen jo mielessäni, miten se kulkee mukanani niin rannalle kuin kesäkahvilaan. Nyt kun paljaita sääriä ei vielä tarkene vilautella, yhdistin pellavatunikaan Nanson peruslegginsit. Legginsit ovat päällä juuri sopivasti jämäkät, ja myös niiden ommellen tehty prässi vie ajatukset kauaksi perhevapailla rei’ille kuluttamistani pieruleggareista.

Ja loppuun vielä arvonta! Sain ilokseni mahdollisuuden arpoa teidän kesken kolme lahjakorttia, joilla voi lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälöistä. Laitan kaksi lahjakorttia jakoon täällä blogissa ja yhden Lähiömutsin Instagrammissa – molempiin saa osallistua. Jos tahdot osallistua arvontaan, jätä tämän postauksen kommenttiosioon terveisesi ennen tiistaita 6. maaliskuuta. Muista myös kirjoittaa kommentointilomakkeeseen sellainen sähköposti, jota seuraat, sillä olen voittajiin yhteydessä henkilökohtaisesti.

Jaa: