Hesarissa oli tänään artikkeli perhejuttujen lempiaiheestani: työn ja perhe-elämän yhdistämisestä lempeästi. Esimerkkiä oli lähdetty hakemaan Ruotsista, jossa alle 8-vuotiaiden lasten vanhemmilla on mahdollisuus napsaista työajoistaan pois enintään 25 prosenttia. Myös Suomessa vanhemmilla on oikeus osa-aikatyöhön, mutta sitä mahdollisuutta käytetään jutun mukaan Ruotsissa selvästi enemmän kuin Suomessa. Mitään tilastovertailuja en tästä onnistunut löytämään.
Artikkelissa esimerkkiperheenä on tukholmalainen pikkulapsiperhe, jossa vanhemmat tekevät lyhennettyä työviikkoa. Myös siis isä, mitä näin Suomessa on kai valitettavasti edelleen olennaista alleviivata erikseen. Se on perheen isästä itsestään selvää, sillä ”suurin piirtein kaikki meillä (töissä) tekevät näin”.
Myös meidän perheessä pikkulapsiperhearkea on vanhempainvapaiden jälkeen muokattu mukavammaksi erinäisin hoitovapain ja oman joustavan yrittäjäaikatauluni avulla. Kun suvun luomat tukiverkot eivät ole läsnä arjessa ja toinen vanhemmista tekee kolmivuorotyötä, en oikeasti tiedä, miten me olisimme taplanneet tämän ilman työaikojen joustavuutta.
Hesarin jutussa haastateltu äiti miettiikin, että ilman lyhennettyä työviikkoa hän olisi varmaan yksinkertaisesti huonompi vanhempi. Jo kolahti. Tiedän niin, mistä tuo mutsi puhuu.
Kun meillä mies palasi syksyllä pitkän hoitovapaapätkän jälkeen töihin, hän alkoi tehdä täyttä työviikkoa. Sitä ennen hän on lähes poikkeuksetta tehnyt lyhennettyä työviikkoa, eli käyttänyt oikeuttaan joustavaan hoitovapaaseen (kun lapsi on alle kolmevuotias) osittaiseen hoitovapaaseen (mahdollista lapsen 2. luokan lukuvuoden loppuun saakka). Lain mukaan työnantajan on myönnettävä vapaa, sillä sen voi evätä vain painavin syin. Kelaltakin tästä ratkaisusta saa muutaman setelin, mikä on uskomattoman hieno etu.
Eikä aika syksystä tähän päivään ole ollut itselleni mikään helpoin, kuten on tässä tullut varmasti puuduttavankin monta kertaa todettua erinäisissä käänteissä. Yksi olennaisista syistä on ollut se, että perhe-elämän arkihärdelli on siirtynyt niin painavasti minun harteilleni. Miehellä on tarkat työajat, minulla ei, joten säädän omaa päivääni muiden mukaan. Lasten päiväkotipäivät ovat noin 6-7 tunnin mittaisia, mikä tarkoittaa välillä sitä, että oma työpäiväni on viisituntinen. Ei se riitä. Työt valuvat iltoihin, öihin ja viikonloppuihin. Mies on arkisin yhden päivän kotosalla lasten kanssa, viikonloppuisin hommaa kipparoin minä miehen ollessa pitkälti töissä. Koko perheen yhteistä vapaata on tosi vähän.
Ja kyllä, minä olen ollut huonompi vanhempi. Väsynyt ja ärtynyt, lyhytpinnainen ja malttamaton. Vaikka me molemmat vanhemmat osallistumme arkeen ja sen pyörittämiseen niin hyvin kuin pystymme, vuoromme jakautuvat sen sijaan että voisimme elää sitä vahvemmin yhdessä. Elomme perheenä on ollut ihan liiaksi läpsystä vaihtoa.
Miksi sitten päädyimme tähän ratkaisuun? Rahan takia. Totta kai lyhennetty työviikko tuntuu lompakossa, ja rahamassi oli tyhjä miehen pitkän hoitovapaan ja Bali-talven takia (tai ansiosta, niin tyytyväisiä noihin sijoituksiin olemme). Perheemme on siitä onnekkaassa asemassa, että olemme aina voineet säästää perhevapaita varten. Nyt vain oli säästötilitkin nuoltu pohjaa myöten. Mietimme myös, että jos ikinä haluamme remontin edes suurin piirtein valmiiksi, nyt olisi hyvä hetki tienata sen verran kuin vain kyetään. Ja sitä paitsi, molemmat meistä tykkäävät töistään. Me haluamme tehdä duunia.
Menneet kuukaudet ovat kuitenkin muistuttanut kahdesta asiasta. Ensinnäkin; jos hyvin käy, saamme tehdä töitä vielä monen monta kymmentä vuotta. Esikoinen sen sijaan kuopii kotona lähtökuopissa jo kymmenen vuoden päästä. Ja toiseksi, remontti kyllä jaksaa odottaa ja pysyy stabiilina vuosien ajan, mutta perhe sen sijaan ei. Hyvinvoivan perheen arvoa ei pysty ynnäämään Exceliin.
Kaiken arkihässäkän keskellä olimme oikeastaan jo unohtaneet mahdollisuuden osittaiseen hoitovapaaseen. Muistimme sen vasta tällä viikolla, kun olemme miehen kanssa koittaneet pohtia, miten hoidamme tulevan kesän päiväkotilomat, työt ja lomat. Aikaisempina kesinä lapset ovat voineet olla päiväkodista poissa vähintään kolme kuukautta, kiitos erinäisten perhevapaiden sumplimisten ja lomien yhdistelyn. Perheen yhteistä vapaatakin on ollut tulevaan verrattuna ruhtinaallisesti, mistä kiitos mukana kulkevalle työlleni. Nyt pitkät isikesät eivät enää ole mahdollisia, mutta miehen osittainen hoitovapaa on.
Onneksi sen ei tarvitse olla joko tai. Kiitos työelämän joustojen, voi elämäänsä saada sovitettua lempeästi molemmat; ihanan työn ja rakkaan perheen.
Mä olen ymmärtänyt että se on niin että osittaista hoitorahaa voi saada vain alle 3-vuotiaasta ja joustavaa hoitorahaa vain 1. ja 2. luokalla olevasta lapsesta? Vai olenko väärässä? Teidän lapsethan eivät nyt kuuluu kumpaankaan ryhmään noista 🙁
Näin mäkin oon ymmärtänyt, paitsi termit toisinpäin. Joustava -> alle 3v ja osittainen -> 1. – 2. luokkalaisista. Jollei näihin ole tullut nyt jotain muutoksia?
…nopealla Googlailulla tajusin (ehkä?), mitä tarkoitetaan…eli oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on (lyhennetty työaika), mutta Kela maksaa korvausta vain alle 3 v ja sitten 1. – 2. luokalla olevista.
Nää termit on tosiaan sekavia, samaten kuin käytänteet. Mutta jos en nyt ihan täysin väärin ole ymmärtänyt, osittaista hoitorahaa saa tosiaan vain 1. ja 2. luokalla olevista lapsista (joustava hoitoraha on sitten alla kolmevuotiaasta), mutta se on varma, että osittaista hoitovapaata kyllä saa tässä välilläkin. Kelan tukemaa se aika ei kai sitten ole.
Mutta ylipäätään se, että on lakiin kirjattu mahdollisuus saada lyhennetty työviikko pienten lasten kanssa eläessä, on upea juttu. Ihan yhteiskunnallisestikin. Mä näkisin, että moni vuosiksi kotiin jäävä vanhempi tarttuisi tähän mahdollisuuteen, jos vain sitä tuotaisiin enemmän esille.
Tietenkin se pieni Kelan korvaama summakin olisi kiva lisä, mutta sehän on niin pieni, että voisin kuvitella, että monien perheiden vaakakupissa sitä enemmän painaa työajan joustojen ja lisääntyneen perheajan tuoma arvo arjen mielekkyyteen.
Ihan mielenkiinnosta kysyn miksi lapset ovat hoidossa vain 6-7 tuntia jos se ei riitä töiden tekemiseen? Minä ajattelen sen niin että jos lapset viihtyvät päiväkodissa niin 7,5-8h päivä on ihan ok, erityisesti jos kyse on jo melkein esikouluikäisestä. Kun eihän sekään ole lapsille hyvä viesti, että jatkaa töitä vielä päiväkotipäivän jälkeen eikä ole kunnolla läsnä tai jatkuvasti huolissaan kun töitä ei ole saanut tehdyksi. Olen siis itse testannut molemmat vaihtoehdot ja todennut, että lyhyemmät päivät eivät ole vaihtoehto jos työt eivät aidosti joudu sinä aikana loppuun. Nyt olen vakituisessa päiväduunisss ja työmatkojen vuoksi päiväkotipäivät ovat sen 7,5-8h ja se on ihan ok, koska päiväkodissa on niin selkeä rytmi ja lapsi tykkää olla siellä.
Hyvä kysymys, jota mekin ollaan pohdittu paljon näiden vuosien aikana, kun ollaan oltu päiväkodin asiakkaita. Alkuun esikoinen oli vain kolme päivää, vaikka molemmat oltiin täyspäiväisesti kodin ulkopuolisissa töissä tuolloin. Opittiin aika nopeasti, että eihän siinä ole mitään järkeä. Mieluummin levänneet vanhemmat ja enemmän päiväkotia kuin kuolemanväsyneet vanhemmat ja vähän päiväkotia.
Ja sitten vielä se, että lapset tykkäävät päiväkodista, ja meidän perheemme kokemukset päiväkodista ovat pääsääntöisesti pelkästään hyvää.
Tuo 6-7 tuntia on toiminut hyvin entisessä arjessa, mutta tänä syksynä tilanne on sitten ollut erilainen kuin aikaisemmin. Pakettia pitää siis ruuvata. Olen tykännyt siitä, että – vielä kun voi – aamut lasten kanssa ovat leppoisia. Syödään yhdessä aamupala ja aloitetaan aamu rauhassa. Lapsetkin tuntuvat tykkäilevän lempeistä aamuista. Mä itse olen kokenut tämän itselleni parhaaksi, tunnen itseni ja tiedän, että stressaan siitä, että tämä komppania pitäisi kurahaalaripäivinä saada tiettyyn kellonlyömään jonnekin. Nyt ei vielä tarvitse, ja nautin siitä. On myös kiva viedä lapset suoraan päiväkodin pihalle kuin riisua ja säätää sisätiloissa vain sen takia, että pian lapset taas pukisivat ja lähtisivät ulos. Ensi syksystä ja eskarista lähtien tilanne on sitten jo eri, eikä tule muuttumaan vuosiin. Sitten pitää olla tiettyyn aikaan koulussa ja se siitä. Lyhyesti sanottuna tässäkin on ollut kyse pyrkimyksestä tehdä arjesta lempeämpää, mutta kuten sanottu, nykyisessä arjessa se ei sitten toimi. Nyt pitää vain muuttaa palettia mahdollisuuksien mukaan meidän perheelle parhaiten sopivaksi.
Täällä vastailee lastentarhanopettaja. Päiväkodissa pedagogisesti suunniteltu (pienryhmä)toiminta ajoittuu useimmiten aamuun/aamupäivään, esim meidän ryhmässä aamupiiri klo 8:30, toiminta n klo 9-10 ja sitten ulkoilu. Jos lapsi tuodaan usein vasta ulkoiluaikaan, jää päivän pedagogisesti tärkein anti välistä, lapsi jää ilman usein jotakin hänelle tosi mieluista toimintaa, kavereiden leikit ovat ehtineet jo ihan eri tavalla käynnistyä ja niihin pitäisi mennä kesken mukaan. Meillä on pari lasta tarhassa, joita tuodaan myöhemmin, ja näiden lasten kohdalla kurjaa on jos vaikka yhteiset ohjatut askarteluhetket jää aina välistä… Toki sen askartelun voi tehdä vaikka iltapäivällä, mutta se ei ole sama asia, jos kaverit teki jo aamulla. Tämä siis näkökulmana, että myöhäisempi päiväkotiin tulo ei aina ole lapsen etu.
Niin kuin itse totesit, eskarivuonna viimeistään pitää sitten jo tulla kellontarkasti paikalle, se kun on lakisääteistä moneltako alkaa (meidän kunnassa joko 8:30 tai 9). Nojoo, tämän ei ollut tarkoitus mitenkään syyllistää, vaan antaa toinen näkökulma. Minun mielestäni lapsi ei yleensä kärsi n 8 tunnin hoitopäivistä, mutta moni jotka ovat joka päivä hoidossa 9-10 h voi jo oireilla siitä, varsinkin jos lomiakaan ei paljoa pidetä (näitäkin on paljon, valitettavasti, omankin lapsen hoitopäivä helposti venyy siihen 9 tuntiin…)
Eli kehottaisin miettimään, josko lapset voisi viedä päiväkotiin vaikkapa aamupiirille (tai jos haluaa nopeuttaa aamuja, niin jo aamupalalle), niin ei jää lapsilta mitkään toimintahetket välistä ja sinä saat työtunteja aamuun. Toki jos hoitoaika ylittää 35h viikossa niin maksukin nousee 80 % täyteen maksuun (en ole varma ovatko tuntirajat samat myös Helsingissä, mutta luulisin), mutta onko se ratkaisevaa? Ennemmin ehkäisisin sitä, ettet uuvu työtaakkasi alle, jos työtä jää vielä iltaisinkin tehtäväksi… Hyvinvoiva äiti on lapsenkin etu.
Ja sitten itse aiheeseen: työajan lyhennys on kyllä hieno juttu, jos siihen vain on mahdollisuus. Itse olisin kaivannut sitä nimenomaan lapsen ekaluokan alkuun. Mutta en saanut, vaikka sitä pyysin… Työnantaja vetosi, että liian hankala järjestää (ja ymmärrän sen kyllä, että päiväkodeissa varsinkin lto:lla tuottaa hankaluuksia itse työhön) ja se siitä. Musta on tyhmää, että puhutaan lakisääteisestä oikeudesta, vaikka laissa on kuitenkin porsaanreikä, ettei sitä olekaan pakko myöntää.
Tämä.
Minä äitinä ajattelin, että ”ihanaa syödä lapsen kanssa aamupala yhdessä ja kaikessa rauhassa, ja lähteä sitten vasta päiväkotiin”. Kuinka ollakaan, homma ei palvellut yhtään ketään (tai no ehkä äitiä), sillä just noi oli aamupiirit taputeltu ja kavereilla leikit käynnissä täyttä höyryä. Ei ollutkaan kiva tipahtaa päivään kesken, ja jäädä kaikesta tästä ulkopuolelle.
Niinpä päädyttiin siihen, että vaikka työaika olisi joustanut myöhäisempiä aamuja, oli järkevintä viedä lapsi jo aamupalalle. Mukelo pääsi heti päivän touhuihin mukaan ja leikkeihin messiin. Lopulta järjestely osoittautui äidinkin kannalta kivaksi, koska siinä ehti sitten juoda toiset aamukahvit ylhäisessä yksinäisyydessä.
Mä kyllä ajattelisin, että osaava henkilökunta järjestää sitä ohjattua toimintaa sellaisiin aikoihin, että kaikki pääsevät osallistumaan – joskus aamuisin, joskus iltapäivisin. Meillä jo unirytmi on sellainen, että nukutaan aina yhdeksään tai jopa kymmeneen, ja en kyllä revi lasta aiemmin sängystä, jos ei ole pakko 😀 Itse arvotan perheen kesken vietetyt, kiireettömät hetket korkealle. Lapsi saa seuraavat kymmenen vuotta elämästään osallistua aikataulutettuun, ohjattuun toimintaan, mutta tällaisiin hitaisiin aamuihin on aikaa vain nyt.
Pakko kommentoida vielä tähän. Toki ohjattua toimintaa on muulloinkin kun aamupäivisin, mutta henkilökunnan työvuorojen vuoksi ”varsinainen” päivän toiminta on pakko painottua siihen aamupäivään, yleensä klo 9-10(/11). Klo 11 on ruoka, jota ennen pitäisi ehtiä aamupv-ulkoilu, sitten ruokailun jälkeen nukkariaika, joka kestää kahteen jolloin viimeiset nukkujat herätetään ja klo 14 väiipala. Resurssit ja päivähoidon muut raamit määrittävät toimintaa siis enemmän kuin henkilökunnan osaavuus…
Varhaiskasvatuslaki määrittää, että 24 (Helsingissä ja muutamissa muissa kunnissa 21) lasta kohden pitää olla kolme kasvattajaa. Kolmen kasvattajan työvuorot menevät vain sellaisessa rytmissä, että voi olla, ettei kaikki kolme ole samaan aikaan lapsiryhmän käytettävissä kuin aamupäivästä klo 9 eteenpäin. Nukkariaikana ja iltapäivisin on usein kokouksia ja koulutuksia, jotka sitovat osan henkilökunnasta. Jos ei omalla tiimillä ole kokousta niin voi olla toisen ryhmän apuna esim nukkarivalvojana. Samoin jos aamuvuoro on tullut aikaisin töihin (työvuoro voi alkaa klo 6), niin tämä lähtee kotiin jo nukkariaikana.
Loppujen lopuksi se aika päivästä, jolloin ryhmän koko henkilökuntamäärä on paikalla, on todella lyhyt. Lapsia voi olla kuitenkin täysi ryhmällinen koko päivän… Tämä on ihan normikäytäntö päivähoidossa.
Meillä on 1-5v 21 lapsen ryhmä, jonka olemme jakaneet puoliksi ”pienryhmiin” sen perusteella, mihin aikaan tapaavat tulla päiväkotiin. Toisen ryhmän ulkoillessa toiset ovat sisällä toiminnassa klo 9-10 ja toisella ryhmällä sama toiminta klo 10-11. Eli perheet ovat voineet vaikuttaa osallistuvatko heidän lapsensa klo 9 vai klo 10 alkavaan pienryhmätoimintaan. Iltapäivällä päiväunien ja välipalan jälkeen harvoin on enää aikaa tai henkilökuntaa vetämään pienryhmätoimintaa.
Itse asiassa työnantajan kuuluu antaa osittainen hoitovapaa. Siitä voi kieltäytyä vain jos siitä koituu vakavaa haittaa työnantajalle. Ja näin on erittäin harvoin ja erityisesti lto:na pk:ssä en näe mikä peruste voisi olla. Kts. Työaikalaki 4.luku 4 artikla https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055#a55-2001
Meilläkin lapsen hoitopäivä venyi vähän alle 7h päivästä about 8h päivään ihan siitä syystä, että klo 15 hakiessa lapselta meni käämit kun ulkoleikit oli pahasti kesken ja vasta päästy pihalle. Niinpä pidennettiin päivään niin että haetaan lapsi klo 16. Meillä siis luonteva pk:hon vienti aika on ollut about klo 8 (lapsi pääsee aamupalalle ja sitten alkaakin päivän aktiviteetit) ja tosiaan iltapäivän ulkoleikkihetki on lapselle kiva vapaan leikin aika (vs. se että mennään kotiin ja lapsi mankuu että haluaa leikkitreffeille ;)).
Meillä oli käytössä lyhennetty työaika lapsen ekan päiväkotivuoden ajan, se helpotti arkea kovasti. Nyt kun lapsi on kohta eskari-iässä, niin normityöaikakin menee ihan jees, etenkin kun työajan saa päättää itse ja voidaan miehen kanssa limittää vähän päivää niin, että toinen vie ja toinen hakee. Koulun alkaessa sitten ihmetellään miten järjestetään kuviot lyhyiden päivien kanssa, mutta onneksi on vielä edessä eskarivuosi ja ihana varhaiskasvatus. Niin ja pakko sanoa, että ihan paras helpotus ruuhkavuosien elämään oli kun pk, työpaikka ja koti oli kaikki alle 15 minsan kävelymatkan päässä toisistaan, harmi että tämä onni loppui jokin aika sitten ja pitää totutella siihen että ruuhkabussissa taas töihin pitää körötellä…
Lyhennetty työaika helpottaa kyllä arjen sumplimista huomattavasti! Teen itse vuorohommissa 60-prosenttista työaikaa palattuani nyt vuodenvaihteessa töihin, mies päivätöissä täysiaikaisesti. Lapset 4 ja 2, ja meillä vielä niin huippu tilanne, että lasten isoäiti hoitaa heitä kevään ajan mun arkivuoropäivinä. Ei siis vielä kiireisiä päiväkotiinlähtöaamuja 🙂 ja itsekin ehtii nauttia kiireettömistä hetkistä lasten kanssa, kun ihan joka päivä ei ole tiukkaa aikatauluttamista.
Itse olin osittaisella hoitovapaalla 9/14-9/15, jonka jälkeen jäin kotiin, kun kuopus oli saapumassa perheeseemme. Nyt palasin viime syksynä töihin ja jälleen 80 prosenttisella työajalla. On kyllä hyvä!
Esikoinen aikanaan sekä kuopus olivat päivähoidon aloittaessaan 1v8kk ikäisiä.
Voin sanoa, että itse olen töissä tehokkaampi ja virkeämpi lyhyemmällä työajalla kuin mitä olen ollut täydellä työajalla aikana ennen lapsia.
Hienoa, että tälläinen mahdollisuus on.
Melkoisia kiemuroita: huomasin juuri, että osittaista hoitorahaa voi saada, jos lapsi on 1. tai 2. luokalla ja on töissä enintään 30 h/vk.
Toisaalta, jos asuu kunnassa, jossa subjektiivinen päivähoito-oikeus on poistettu ja eka/tokaluokkalaisella on pienempi sisarus päiväkodissa, ei täyttä päivähoito-oikeutta enää ole. Kun toinen vanhemmista on työssä alle 30 tuntia viikossa, nuorempi lapsi voi olla hoidossa enintään 20 h/vk. Se taas ei enää riitä esim. 29 tunnin työssäoloon.
Eläköön Helsinki, Espoo (nykyään käsittääkseni Vantaakin), jotka eivät ole rajanneet subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Tämä on väärää tietoa. Vaikka kunnassa olisi rajoitettu subjektiivista päivähoito-oikeutta, on lapsella aina oikeus päivähoitoon kun vanhemmat ovat töissä. Ei ole olemassa mitään alle 30 tuntia rajaa.
Nuo mahdollisuudet ovat kyllä hyviä joustoja! Itse tein 4-päiväistä työviikkoa molempien lasten ekan päivähoitovuoden ja se toimi oikein hyvin.
Minäkin ihmettelin tekstiä lukiessani hieman sitä että miksi lasten päivähoitopäivät on noin lyhyitä jos työaika niiden aikana ei riitä mutta vastasitkin jo yllä tähän. On varmasti tosi yksilöllistä, mutta itse en ole koskaan kokenut päivähoitopäivien pituutta ongelmaksi, ennemminkin lapsia saa hakiessa houkutella leikeistä pois. Ja aamut on tottumuksesta nopeita ilman turhaa säätöä – ylös, hampaat, vaatteet, ulos ja juuri aamiaisen loppumetreiksi hoitoon eli saavat sen siellä.
Kyllä mäkin pitäisin ne lapset siellä päiväkodissa koko työpäivän ajan. Niin me kaikki muutkin vanhemmat (käsittääkseni) tehdään. En ihan ymmärrä miksi lyhyt päiväkotipäivä olisi asia joka priorisoitaisiin kaiken muun yli. Itse harrastan sitä että sovin kaikki pankki- ja muut asioinnit todellakin niin että lapset ovat vielä hoidossa päiväkodissa. Ja ennemmin menen yksin kauppaan ja haen lapset vasta sitten. Meillä lapset ovat aina olleet 8-9 h päiviä. Enkä syyllisty kyllä siitäkään vaikka omani olisivat siellä pihalla viimeisinä jäljellä klo 17. Pidän myös siitä että aamupala hoituu siellä (sitä paitsi se on säästöäkin omaan talouteen) ja aamuissa ei tuhraannu täten niin paljon aikaa.
En oo lukenut tuota Hesarin juttua, niin en tiiä joko tämä siinä sanottiin, mutta Ruotsissa asuvana kertoisin vielä, että lyhyet hoitopäivät on vähän sellainen statusjuttu täällä, mikä kertoo et on varaa tehdä sellainen valinta ja laittaa lapset rahan edelle. Samalla sitten vanhempainvapaan aikana saa lasta pitää vain 15h päivähoidossa ja hulluna saa selittää kun me ei sitä mahdollisuutta käytetä vaan isosisko on nyt ollut kotihoidossa vauvan syntymästä saakka. Kaikista parasta on se, että hyvin suuri osa ottaa ulos kaikki vanhempainvapaat päivät, mikä tarkoittaa että toinenkin vanhempi on vähintään 90 päivää lastenhoitohommissa ja päikyssä aloitetaan tavallisimmin vasta 1,5-vuotiaana.
Minä komppaan edellisen lastentarhanopettajan kommenttia, että lapsille on yleensä parempi että tulevat päiväkotiin jo aamusta. Mieti miten helppoa se olisi sinullekin. Lapset heräävät, pestään hampaat ja puetaan vaatteet päälle. Ei tarvitse kotona pukea kurahousuja yms. vaan nopeasti vain päälle niin että pärjää matkan päiväkotiin. Lapset syövät aamupalan päiväkodissa ja ehtivät kaikkeen toimintaan mukaan. Sinä palaat kotiin ja aloitat työt tai vaikka syöt yksin rauhassa aamiaista. Vähemmän siinä tulee säätöä ja kiirettä kun aamuista jää suorittamatta lasten aamupala ja kuravaatteiden pukeminen. Ja ei se 7-8 tuntia ole niin pitkä päivä. 9-10 tuntia jo on.
T.eskariope
Lyhennettyä työ-aikaa saa tehdä lapsen toisen luokan loppuun asti. KELAn maksamaa tukea saa alle 3 vuotiaasta ja eka ja tokaluokkalaisesta. 3-6 vuotiaan kanssa saa siis tehdä lyhenettyä työaikaa, mutta lisärahaa siitä ei saa.
(Äh, kirjoitin eilen jo pitkästi kännyllä, mutta viesti katosi kuin tuhka tuuleen. Yritän uudelleen koneella.)
Meidän lapset on aina menneet aikaisintaan yhdeksäksi päiväkotiin (nyt eskarilaisen kanssa eksakt yhdeksäksi) eikä koskaan ole annettu ymmärtää, että olisi hyvä tulla aikaisemmin. Pikemminkin olen aistinut, että helpompi henkilökunnalle, kun on puettavia vähemmän, kun tyypit tulevat suoraan pihalle. Lapset eivät tunnu myöskään jääneen leikeistä tai muustakaan paitsi.
Ihmettelen siis kovasti näitä tässä esiin nousseita mielipiteitä siitä, että aamupala on tyyliin päiväkodin paras anti. Minulle ja lapsille on ainakin mieluisaa ja tärkeää syödä aamulla yhdessä ja sisarusten vähän leikkiäkin – vaikka ei se aamutouhu aina niin harmonista välttämättä olekaan.
Itse olen suorastaan aina vähän säälinyt niitä lapsia, jotka raijataan yönpimeydessä nopeasti kotoa syömään päiväkodin loisteputkien alle. Tuo mielikuva varmasti siis oma ongelmani, 🙂 mutta koen kyllä vahvasti, että perheaamupala on tärkeä ja sillä on oma arvonsa. Jos siis työaikojen takia mahdollista kuten meillä on.
Nuo kommentit varmaan koskivat ajatusta, että yleensä päiväkodeissa aamu-ulkoiluun mennään n.klo10 ja sitä ennen on jo yhdessä touhuttu monenlaista. Nyt en sit tiedä, meneekö Hannen lapset päiväkotiin klo 9 suoraan pihalle vai klo 10 suoraan pihalle. Ja ehtivätkö mukaan ohjattuun toimintaan yms. Riippuu myös ryhmän pienryhmätoiminnasta ja muusta arjen järjestelystä, jääkö lapsi ns. jostain paitsi tullessaan klo 9 tai 10. Yleensä jos klo 9 saapuu, ei menetä vielä mitään. Eli ei se aamupala ole se juttu siellä päiväkodissa. Se kuitenkin saattaisi helpottaa Hannen aamuja ja antaa lisää työaikaa.
Kuten täällä jo tuotiinkin esiin, alle 3-vuotiaan vanhempi saa joustavaa hoitorahaa, jos lyhentää työaikaansa lastenhoidon vuoksi. 1.-2.-luokkalaisen vanhempi saa osittaista hoitorahaa samasta syystä. Joustava hoitoraha on kuitenkin osittaista hoitorahaa suurempi. Työaikaa saa lyhentää aina tokaluokan kevääseen asti, noina välivuosina ei vaan tule Kelalta tukea. Näiden joustojen käyttö ei muuten myöskään vaikuta päivähoitosopimukseen. Itse olen käyttänyt tätä työajan lyhennystä vuosia, lapsilla kuitenkin ollut välillä kokopäiväinen hoitosopimus työni epäsäännöllisyyden vuoksi. Toki taloudellisesti kannattavaa jos voi sitoutua lyhempään hoitoaikaan, mutta itse katsoin että tuo mahdollisuus satunnaisiin pidempiin päiviin on rahan arvoinen.
Keskusteluun aiheesta rauhalliset aamut vs. aamupala päiväkodissa vielä yksi näkökulma: perheet, joissa lapset heräävät viiden, kuuden aikaan aamulla. Meillä lapsi menee aamupala-aikaan päiväkotiin, sitä ennen hän on ehtinyt kotona leikkiä koululaisveljen kanssa, syödä aamupalaa, lukea Aku Ankkaa, katsoa lastenohjelmia, välillä myös ns. hyppiä pitkin seiniä. Että ei me kaikki raahata lapsia puoliunessa päiväkotiin, vaikka ne siellä jo heti kahdeksan jälkeen ovatkin 🙂
Erittäin hyvä pointti. Aika monet pienet lapset, omani mukaanlukien, heräävät kuuden aikoihin. Vaikka olemme välillä päiväkodilla 7:30, ei ketään (paitsi minua itseäni) ole tarvinnut repiä sängystä ylös. Noina aikaisina aamuina päiväkodissa on myös aina tosi rauhallinen tunnelma. Aikanaan kun lapset olivat parivuotiaita ja lapsen herääminen tarkoitti omaakin heräämistä, niin mulle tuli itselle kyllä myös se olo että menee työaikaa hukkaan jos tuntikausia kotona pyörii. Aikainen startti takasi aikaisemman kotiintulonkin. 🙂 mutta jokaisessa elämäntilanteessa ja -vaiheessa toki yleensä ratkaisut vaihtelevat. Päiväkotipäivienkin suhteen.
Ilmeisesti eri kunnissa on eri käytäntöjä hoitopäivien / tuntien vaikutuksesta hoitomaksuun. Asun Järvenpäässä ja 4-päiväisellä työviikolla on saanut hieman alennusta hoitomaksusta ainakin ne vuodet mitä meillä muksut päiväkodissa ovat olleet. Laskutus perusteet ovat vaihtuneet, mutta jonkin sortin alennuksen on saanut koko ajan täydestä hinnasta 4-päivän viikolla. Kun tein 6 h päivää (+työmatka päälle), niin silloin maksoimme täyden hinnan. Eli mikäli mielii 80 % työaikaa, niin tarkistakaa miten teidän kotikunnassa päivähoidon hinta muodostuu palkka / varatut tunnit, miten noilla on vaikutusta. Pienen alennuksen saattaa saada ainakin 4-päivän viikolla.
Kommenttina tähän ja tarkennuksena aikaisempaan kommenttiini: kyllä myös omassa kotikunnassani säännöllisistä vapaapäivistä (esim. 1/vko) ja/tai lyhyemmästä hoitopäivästä tulee selkein perustein alennus päivähoitomaksuun. Mun pointti oli, että ihan vapaaehtoisesti maksettiin kuitenkin täyttä maksua, koska mun työ on epäsäännöllistä ja miehen työ taas sitovaa, ei voi tarvittaessa lähteä aiemmin tms. Käytännössä lapset vietiin klo 8.30 ja haettiin kolmen jälkeen, puoli neljältä viimeistään. Yhteen aikaan tekivät neljää päivää viikossa. Tuli kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti päiviä, jolloin piti olla viiteen, mun matkojen tms. takia. Jos tällaista tarvetta on, kannattaa laskeskella, mikä on edullisin (ja vaivattomin) vaihtoehto: maksaa täyttä maksua ”varmuuden vuoksi” vai palkata niihin tarvittaviin tilanteisiin hoitaja, jolle maksetaan palkkaa. Ellei sitten ole puolisolla joustava työ tai hyvät tukiverkostot.
Nyt vain yksi lapsi päiväkodissa ja lisäksi pikkukoululainen, teen edelleen lyhennettyä työaikaa. Lapsella kokoaikainen hoitosopimus, on hoidossa käytännössä klo 8.45-16. Olen miettinyt, hilaisiko tuon alle seitsemään tuntiin, jolloin saisi Helsingissä maksusta alennusta. On kuitenkin yksittäisiä päiviä (1-2/kk), jolloin lapsi pitää viedä jo 7.30, en tiedä miten nuo päivät sitten hoituisivat, jos hakea pitäisi jo klo 14.30. Ehkä vaan maksan edelleen täyttä maksua… Tuntuu kyllä siltä, että päivähoidon laskutussysteemi ja oikeastaan koko toiminnan suunnittelu nojaa ajatukseen, että vanhemmilla on säännöllinen työaika, mielellään virka-aikana klo 8-16.
Lyhyempi työaika tuo mielestäni valtavasti joustoa arkeen. Taloudellisesti se ei ole välttämättä kannattavaa (suosittelen laskemaan kyllä tarkasti, sillä joskus menetys on aika pieni), mutta aikatauluihin tulee väljyyttä. Äkkisältään voi tuntua, että esim. tunti enemmän lasten kanssa arki-iltana ei tunnu missään, mutta pitkällä aikavälillä eron kyllä huomaa. Vaikka yksittäiset päivät voi olla silti kiireisiä (tai ns. paskoja), niin silti ehditään tehdä tai vain oleilla enemmän, ruokapöytään ei tarvitse hoputtaa. Työstä riippuen myös omia voimavaroja luultavasti jää enemmän olla oikeasti läsnä lapsille.
Kiitos aiheen esiintuomisesta! Tämä oikaisi myös oman virheellisen käsityksen työajan lyhentämisen mahdollisuudesta, kun lapset 4- ja 9 v. Nyt siis anomus esimiehelle lähtenyt ja jo ilolla odotan työelämäkevennystä!
On ihanaa taata lapsille myöhäisempi aamu niin kuin teet! Mutta jos lapset ovat jo yhden arkipäivän isänsä kanssa niin ei kai haittaisi, vailka olisivat pidempään päiväkodissa muina päivinä? Meillä toimii niin, että olen meidän 4-vuotiaan kanssa kotona keskiviikot, muina päivinä hän on hoidossa klo 9 – 16.45.