Alkuun toteamus, joka tuskin yllättää ainakaan ketään pikkulapsiperheellistä tai sellaisena elämää viettänyttä. Lasten ollessa pieniä, sosiaaliseen elämään tulee mutka.

Ystävien näkeminen vaatii suunnittelua ja kalenterin pläräystä. Puhumattakaan treffeistä mahdollisen puolison kanssa, kun pitää vielä miettiä lastenhoitajaa. Työelämään paluu esikoisen perhevapaiden jälkeen pääsi yllättämään itseni jopa niin pahasti, että joskus ajattelin sosiaalisen elämäni olevan loppu tai ainakin pitkällä tauolla.

Ihminen on onneksi kuitenkin otus, joka on kykeneväinen oppimaan. Aloin hyödyntää erilaisia tapoja pitää ystäviin yhteyttä. Muutin lounastaukoja lounastreffeiksi. Pyysin kavereita meille syömään. Entinen bilehile tajusi, että on muitakin mahdollisuuksia tavata kuin baarit. Aloin pyytää seuraksi kavereita rientoihin, joihin joka tapauksessa olin menossa lasten kanssa; museoihin, konsertteihin, retkille.

Yksi parhaista sosiaalisten suhteiden ylläpitokeinoista on yökyläily. En ole tainnut edes lapsuudessani yökyläillä näin paljon kuin nykyään. Kuluneen syksyn ja talven aikana olemme lähes joka viikko pakanneet kyläilyreppua tai levittäneet meidän lattioille siskonpetejä.

Joulukuussa olin lasten kanssa ensimmäistä kertaa yökylässä keskellä viikkoa, ja postaukset kuvat ovatkin siltä reissulta. Vietimme rakkaiden ystävien luona itsenäisyyspäivää, ja seuraavana päivänä yhteisen aamupalan jälkeen lähdimme kukin suuntiimme päiväkoteihin ja töihin. Ihan täydellistä! Aion siis jatkossakin rohkeasti kyläillä yön yli arkenakin.

Yökyläilyn taika on säädön vähentyminen ja ajan lisääntyminen. Kenenkään ei tarvitse olla miettimässä, että ihan kohta tästä pitäisi lähteä kotiin. Lapset eivät ole ainoita, joita ärsyttää, että haalaria pitää alkaa pukea päälle juuri siinä vaiheessa, kun leikit ovat parhaimmillaan. Kaikki pakollinen mälsä hampaidenpesusta lähtien on kivempaa kaverin kanssa.

Lasten mentyä nukkumaan, aikuiset saavat vielä muutaman tunnin keskenään. Ehditään päivittää kuulumiset ihan rauhassa. Nauttia ehkä viinilasi tai pari. Ei tarvitse säätää erikseen leikkitreffejä ja aikuisystävien keskeistä aikaa.

Lempihetkiäni ovat ne, kun aamuisin herätään yhdessä ja keräännytään hiukset pystyssä aamupalapöydän ääreen koko kööri. Lapset lähtevät leikkeihinsä aikaisemmin, ja aikuiset jäävät lojumaan kahvimukiensa ääreen. Rakastan sitä tunnetta, kun saa jäädä kellumaan vapaapäivän aikatauluttomuuteen yhdessä ystävien kanssa. Mutta kuten tuli todettua, arkenakin yökyläily onnistuu, ja myös tiukan aikataulun aamuna ystävien kanssa jaettu aamu onnistui luomaan illuusion vähän kiireettömämmästä päivän aloituksesta.

Vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä kirjoitin, miten kaipaan enemmän aikaa ystävieni kanssa. Pohdin, että tulevan vuoden juttu voisi olla yökyläily. Se uudenvuodenajatus tuli toteutettua. Tänä vuonnakin aion pakata yökyläreppua mahdollisimman usein, ja kutsua kavereita pötköttelemään yönsä meille.

Jaa: