Voi te onnekkaat, jotka olette tänä talvena matkaamassa Balille! Lomasesongin käynnistyminen on näkynyt sähköposteissani, joissa kysellään vinkkejä Balille. Täältähän löytyvät kaikki kirjoittamani postaukset Balilta, mutta postauksia on toki sen verran, että vähän joutuu selailla haluamansa tiedon löytämiseksi.
Niinpä ajatuksenani on tässä tulevien kuukausien aikana koostaa tiiviitä tietopaketteja ja fiilispostauksia meidän viime talven vajaan neljän kuukauden Bali-reissun ajalta. Saamieni kysymysten perusteella mielessä on ainakin postaus Balin parhaista rannoista, kooste kahdeksasta kokemastamme kohteesta Balilla ja lyhyet kokemukset jokaisesta majapaikasta, joissa reissumme aikana yövyimme.
Te, joille matkailuteema ei ole niin läheinen, tarjolle on tulossa ainakin aurinkoisia kuvatarinoita pallon toiselta puolelta. Mutta te, joille reissuilu Balille on ajankohtainen, kertokaahan, mistä muusta vielä mahdollisesti käsittelemättömästä Bali-aiheesta te tahtoisitte kuulla?
Aloitetaan nyt yhdestä paljon kyselyitä herättäneestä asiasta, nimittäin Balin hintatasosta. Se tietenkin vaihtelee ihan kylän ja kaupungin, myyjän, ostajan naaman, päivän ja neuvottelutaitojen mukaan. Mitään suomalaisittain katsottuna älytöntä ja rasittavaa tinkimiskulttuuria Balilla ei ole, mutta toki etenkin isompien ostosten hinnoista kannattaa neuvotella.
Täällä esimerkiksi postaus siitä, miten vuokrata Balilta villa kuukaudeksi. Hinnassa oli neuvotteluvaraa monta sataa euroa. Toinen esimerkki yöpymisestä on Amedissa oleva Kirana Homestay, jossa maksoimme 560 000 rupiaa koko neljän hengen perheeltä yhdeltä yöltä. Hinta sisälsi aamupalan. Yhden ihmisen yöpyminen maksoi siis noin 10 euroa yö, neljältä yhteensä 40 euroa yö. Nyt näemmä ihan netin kautta varaamalla hinta olisi yhteensä 27 euroa yö, joten matkustusajallakin on väliä. Me kun olimme Amedissa sadekauden loppupuolella, eli assien reissusesongin alussa. Toisaalta sesongin parhaaseen aikaan Sanurin vuokrakämppämme ei tainnut olla kuin vajaa parikymppiä yöltä koko meidän sakilta. Mutta se olikin kämppä, ei niinkään lomailuhuoneisto.
Täällä sitten taas postaus kuukauden ruokakauppalaskusta Balilla. Me kävimme supermarketissa, jossa tuotteissa oli valmiina hintalaput. Jos olisimme jaksaneet säätää, olisimme saaneet ruokatarpeet paljon edullisemmin toreilta. Nyt kävimme edullisemmissa hedelmäkaupoissa vain silloin tällöin ostamassa pari jättikassillista vihanneksia, hedelmiä ja kananmunia.
Ravintoloissa hintataso vaihtelee ihan paikan mukaan. Esimerkiksi Ubudissa me kävimme syömässä niin alle euron lounaita kuin yli kymmenen euron illallisia. Canggun hipsteribaareissa maksoimme ilolla kauniista ja maistuvasta annoksistamme vähän enemmän, mutta kompensoimme rahantuhlausta ostamalla muutamalla lantilla nasi gorengit kulmakuppilasta. Täällä postaus balilaisista ravintolaruuista.
Eli hintataso siis vaihtelee. Seuraavaksi kuitenkin muutamia otteita muista palveluista hintoineen talven 2016 ajalta. Suurin osa hinnoista on napattu Ubudista, ellen toista mainitse.
- Pyykinpesu isohko pussillinen, sellainen noin kuuden kilon koneellisen täyttävä 70 000 rupiaa, eli 4-5 euroa. Puhtaaksi ei välttämättä tule mikään, mutta pikkaritkin on silitettynä.
- 19 litran juomavesikanisteri 20 000 rupiaa, eli 1,25 euroa
- Housujen korjausompelu 20 000 rupiaa, eli 1,25 euroa
- Puolen tunnin jalkahieronta 50 000 rupiaa, 3,15 euroa
- Balilainen tunnin hieronta 100 000 rupiaa, eli 6,30 euroa (Amedissa sama maksoi 75 000 rupiaa)
- Mopon vuokraus päiväksi 50 000 rupiaa, eli 3,15 euroa (tämä oli aika perustaksa eri paikoissa saarta)
- Snorklaussetin vuokraus päiväksi 50 000 rupiaa, eli 3,15 euroa
- Miesten hiustenleikkuu (Canggussa) 200 000 rupiaa, eli 12,60 euroa
- Lääkäri ja lääkkeet korvatulehdukseen yhteensä 300 000 rupiaa, eli 18,85 euroa.
Eli Suomea edullisemmaksi asustelu tuolla toisella puolella maapalloa tietenkin tuli, kun oli vain saanut säästettyä lentolippujen hinnat. Ja olisi voinut tulla paljon edullisemmaksi, jos olisi halunnut tinkiä asioista ja nähdä vähän vaivaa esimerkiksi ruokaostoksilla. Täällä on postaus siitä, miten meidän talven irtiotto Balilla ylipäätään oli meille taloudellisesti mahdollista. Täällä taas postaus siitä, minkälaista oli siirtää kotitoimistoarki (minä) ja hoitovapaa-arki (mies) tropiikkiin.
Voi apua, mikä ytimiä jäytävä ikävä Balille iski, kun kaivoin tähän postaukseen kuvia! Miten onnekkaita ollaan, että saatiin kokea viime talvi, yhdessä kaikki neljä.
Moikka!
Mua kiinnostaa sää…siellähän ymmärtääkseni on sadekausi aina helmikuun loppuun asti. Miten se näkyi teidän ollessa siellä? Satoiko joka päivä? Vaihtelee tietenkin vuosittain ja paikoittain…mua kiinnostaisi bali ihan mielettömästi mutta ollaan menossa helmikuussa. Kun tällä kertaa ollaan vaan parisen viikkoa en tieten tahtoen haluaisi sateeseen. Pidempään kun on niin sillä ei niin ole niin väliä olin jo luopunut balista vaihtoehtona mutta huomaan edelleen miettiväni sitä joten kysytään nyt kuitenkin
Moi! Sää on tosiaan kinkkinen, etenkin jos reissussa on vain lyhyen aikaa. Se voi olla ihan mitä vain. Me matkattiin Balille tammikuun alussa, eikä saatu vettä niskaamme kahteen ekaan viikkoon, vaikka piti olla ”pahin” sadekausi meneillään. Sitten taas Amedissa sadekauden loppupuolella satuttiin kokemaan sellaisia sateita ja ukkosia, että ei ikinä. Minä, joka yleensä fiilistelen ukkosia, pelkäsin, kun öisin ryskyi ja räiskyi kuin kauhuelokuvissa.
Mutta noin muuten sateet olivat kuuroja, jotka alkoivat melko yllättäen ja loppuivat yhtä yllättäen. Mitä nyt iltapäivisin
sellaisia osasi odottaa. Sellaisia mukavia ja lämpimiä trooppiisia kuuroja. Mietittiin silloin, että ne eivät meidän reissuamme olisi haitanneet, vaikka oltaisiin oltu ihan vain parin viikon lomalla. Mutta se Amedin myrskyviikko olisi haitannut.
Että valitettavasti en oikein osaa sanoa, niin paljon tuuristakin se on kiinni. Jos haluaa pelata ihan varman päälle täydellistä aurinkoista lomailusäätä, sitten Bali ei ehkä ole oikea vaihtoehto.
Balilla oltu about 15 kertaa, joka ikinen talvi kuukaudesta kahteen. Nyt viimeiset vuodet alkanut tympiä, paikka tai ainakin nämä Kutat ja Ubudit; täysiä turistirysiä. Kuten myös Gilit. Toki rauhaisimpiakin paikkoja löytyy, mutta niistä ei kannata julkisesti huudella.
Sadekausi tosiaan lähes koko meidän talven, mutta sateita tulee lähinnä iltaisin ja öisin tunnin tai kaksi ja todella rytinällä. Ei se varmaan ketäön haittaa, päinvastoin, ilman sateita olisi tuskallisesn kuuma. Sateenvarjoakaan ei tarvita, sateessa kävelyn jälkeen vaihdat vain kuivat vaatteet. Kylmää ei tarvitse kokea.
Hierontoja on kyllä ikävä. Tunnin hieronta vitosen! Nasi goregit alle euron, bisse euron. Lennotkin nykyään saa reiluun 500€.
Balilla on tosiaan hyvin erilaisia kolkkia, ihan kuten Suomessakin.
Kutalla ei käyty kuin vesipuistossa, Gilitkin jätettiin väliin. Ubudista sen sijaan tykättiin kovasti, mutta asuttiin ihan sivukylällä, ei keskustassa. Villamme oli tiellä, jota ei ollut merkitty kartoille. Tai kinttupolku se enemmänkin oli, autolla sinne ei edes päässyt. Se oli hyvä paikka elää arkea paratiisissa. Netit toimivat, mikä oli ehdottomuus, että sain tehtyä työni. Mutta jos olisin lomalla, en minäkään Ubudissa viettäisi koko aikaani, mutta käytettävissä olevasta ajasta riippuen piipahtaisin kyllä. Ainakin jos on kaltaiseni hippihörhöilystä ja joogasta kiinnostunut 😀
Me koettiin yhden talven aikana kahdeksan paikkaa. Ensin kuukausi aloillaan, sitten reissaten. Mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä mahtavampia paikkoja löytyi – ainakin meidän makuun. Vielä joskus palataan pidemmäksi ajaksi saarelle, ja silloin suunnataan heti pohjoiseen.
Balilainen ruoka on ihanaa, se on vegellekin paratiisi! Ja euron bisse. Ottaisin 🙂
Huomasin tuon korvatulehdusjutun ja kysyn mielenkiinnosta miten lääkärissäkäynti ja lääkkeiden saanti toimi? Itseä aina jännittää lasten kanssa reissussa että jos tulee jotain lääkkeitä vaativaa sairastumista, että saako osaavaa hoitoa ja millaisia lääkkeitä, joskus maailmalla nuo apteekitkin on melko hurjan näköisiä noitatohtorin putiiikkeja. En uskaltaisi ostaa niistä lääkettä edes itselleni..
Mies hoiti lääkärikeikan lasten kanssa, joten en tarkkalleen tiedä, miten se meni. Mutta valtavan hyvää palvelua ja tarkkaa duunia lääkäri oli tehnyt, näin muistelisin miehen kertoneen. Tämä, vaikka olimme lääkäritarpeen aikaan piskuisella saarella. Me ollaan silloin tällöin maailmalla tarvinneet apteekkeja ja lääkäriä, mutta noitatohtorin putiikkehin emme ole päätyneet koskaan 🙂 Emme Intiassa, emme Egyptissä, emme Thaimaassa, emme Balilla. Vain Berliinissä ollessani mulle on yritetty apteekissa ensin myydä homeopaattisia lääkkeitä, kun hain särkylääkettä. Jos joku tahtoo homeopaattisia lääkkeitä, se on mulle ihan ok, mutta itse tahdon ihan länsimaisen lääketieteen piirissä olevat lääkkeet.
Mitens toi mopolla ajelu lapsen kanssa sujui? Itse matkustamassa 7 vuotiaan kanssa kohteeseen. Mopoilu kiinnostaa.
Se sujui vallan hyvin. Muksut istuivat kuskin takana. Sopivan kokoisia kypäriä joutui kyllä aina tovin metsästää, mutta joka paikasta ne lopulta löytyivät. Moni pitää Balin liikennettä kaoottisena, mitä se tietty onkin, mutta itse odotin puheiden perusteella pahempaa. Mutta tarkkana sai silti olla. Etenkin kuopat tiessä ja pikkukivet saivat pitämään kielen keskellä suuta ajaessa.
Onko tietoa mikä nykyään on Balin turvallisuustilanne?
Oltaisiin perheen kanssa sinne menossa ensi vuonna.