Olemme viettäneet nyt perheen kanssa kolmisen kuukautta Balilla. Edessä on vielä vajaa kuukausi reissua. Emme ole miljonäärejä, emme ole voittaneet lotossa tai saaneet jättimäistä perintöä kaukaiselta isotädiltä. Emme toki ole köyhiäkään, vaan tavanomainen keskituloinen pulleasti toimeentuleva kaksilapsinen perhe Helsingistä. Miten matkamme sitten taloudellisesti on ollut mahdollinen?

Ensimmäinen kikka on ärsyttävän yksinkertainen. Se on niin tylsähkö asia kuin säästäminen. Mä olen aika huithaippeli rahan kanssa, mutta olen silti jotenkin aina onnistunut säästämään. Opiskeluaikoinakin (kävin opiskelujen ohessa töissä) siirsin joka kuukausi rahaa sivuun rahastoihin, eläkevakuutukseen ja säästötilille. Silloinkin paukautin säästötilin säpäleiksi yleensä juuri matkoja varten. Nyt töitä tekevänä säästäminen on ollut tietenkin helpompaa. Siirrän rahaa sivuun joka kuukausi, tuli mikä tuli.

Tällä kertaa matkamme mahdollistaja ei kuitenkaan ollut suoranaisesti säästäminen. Koska jouduimme aikaistaa reissu-unelmamme toteuttamista vuodella alkuperäissunnitelmasta, matkamme osui samoihin kohtiin kuin kotimme remontti. Pääsoin kotimme remontti tehtiin vanhan kodin myynnistä saaduilla voitoilla, mutta päädyimme viimetingassa remontoimaan keittiömme, joka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan tehdä sitten joskus. Siihen paloi reilusti yli 20 000 euroa, eli käytännössä kaikki matkaa varten säästämämme rahat.

Uskalsimme silti toteuttaa unelmamme ja lähteä matkaan, sillä minä teen koko reissun ajan töitä. Kuten tuossa linkkaamassani työpostauksessa kerronkin, olen tehnyt paljon vähemmän töitä kuin normaalisti, ja esimerkiksi rahaa tupaan tuovia sisältöyhteistöitä on ollut tosi vähän. Se on ollut ihan tarkoituksellista, sillä en toki lähtenyt maailmalle vain istuakseni nenä kiinni läppärissä. Silti on sanottava, että uskoin voivani tehdä tänä aikana enemmän blogihommia, joista voisin lähettää laskun perään. Esimerkiksi Australia-piipahduksemme aikana sain sydämentykytyksiä ja sellaista ”perheenelättäjätahdistusta” maan kalliista hintatasosta.

Omien tulojeni lisäksi sisältöä kukkaroomme tuo Suomen valtio. Mies on oikeutettu kotihoidontukeen, sillä emme asu ulkomailla vuotta kauempaa. Mies on siis tällä hetkellä hoitavapaalla lasten kanssa, joten kiitos Suomen mahtavien perhevapaajärjestelyjen, mies ylipäätään sai töistä vapaata ilman irtisanomista ja lisäksi vielä saa rahaa ratkaisustaan. Miehen saama kotihoidontuki Helsinki-lisällä on kuukaudessa rapiat 500 euroa, mikä on tropiikissa iso raha.

Budjetti pitää tasapainossa myös kodissamme olevat vuokralaiset. Koska koti on vuokrattu tutuille ja vain osa-aikaiseen käyttöön, keskeneräinen remonttikaan ei haitannut. Nurkkiin sai tavaroidemme lisäksi jäädä maalipurkit, porakoneet ja seinille kiinnitetyt maalinäytteet. Sopimamme vuokra ei ole suuren suuri, mutta vastapalveluna saamme myös jonkun pitämään kodista huolta poissaollessamme, kastelemaan kasvit sekä availemaan postimme ja lähettämään niistä tarvittaessa kuvia meille (näistä jälkimmäisistä iso kiitos myös ihanille naapureillemme).

Iso säästö asumiskuluihin tuli myös siitä, että otimme asuntolainastamme kolmeksi kuukaudeksi lyhennysvapaata. Tietenkin parasta olisi maksaa lainaa pois nyt kun korot ovat alhaalla, mutta hitto vie. Aina ei tahdo tehdä järkevästi. Olemme siis makselleet vain korkoja (jotka tosiaan ovat ihan olemattomat nyt) sekä vastiketta. Lyhennysvapaa oli ihan ilmoitusluontoinen asia, jonka pystyi pankin kanssa hoitaa puhelimessa. Ensi kuussa lähdetään taas lyhentämään lainaa.

Säästöä on tullut myös muista kotimaan menojen karsimisesta. Päivähoitomaksuissa säästämme kuukaudessa reippaat 400 euroa. Puhelinkulut ovat minimissään, sillä Suomen-luurimme liittymineen ovat lähinnä hätätilanteita varten olemassa. Netin saamme lainattua majapaikoistamme ja kahviloista (vaikkakin kunnolla toimivista yhteyksistä olisin valmis maksamaankin). Harrastukset ovat tauolla, ja salimaksuista, jäsenmaksuista ja kausimaksuista jää kuukaudessa laitettavaksi matkaan parisataa. Bussikorttiakaan ei tarvitse ladata, emmekä ole syöttäneet VR:lle satasia junamatkoista, kuten normaaliarjessa. Hesarin tilaus on tauolla, samaten kuin muiden aikakausilehtien (tai no, remontoijana päätin, että Dekon tahdon tulevan inspiraatioksi matkamme aikanakin).

Enemmän rahaa menee ainoastaan matkavakuutuksiin, jotka jouduimme pidempää reissua varten päivittää. No ja okei, Spotify, Yogaia, BookBeat ja Netflix ovat edelleen tilauksessa, mutta niistä on ollut iso ilo täällä (paitsi Netflix toimi vain Australiassa, jossa ehdimme katsoa kolme jaksoa Narcosta, joten sen tarpeellisuutta olisi voinut miettiä).

Ennen matkaamme hankimme käteistä myös myymällä vanhoja tavaroitamme. Muutossa jäi tarpeettomaksi kaikenlaista huonekaluista kodin pienesineisiin. Myimme myös erinäisiä vauvatavaroita, ja esimerkiksi yhdistelmärattaitastamme huudettiin Huutonetissä lopulta ihan käsittämättömän paljon.

Kun Suomen kulut oli karsittu minimiin, oli aika miettiä, mihin meillä on varaa. Hintataso onkin osittain se syy, miksi päädyimme viettämään talvemme Balilla. Täällä elinkustannuksemme ovat niin alhaisia, että matkamme on mahdollinen. Kunhan saa kasaan lentolippujen hinnat, paikanpäällä eläminen on paljon edullisempaa kuin Suomessa. Täällä on postaukseni yhden kuukauden kauppalaskuista Balilla, mutta paljon edullisemminkin voisi elää, jos kävisi asioimassa aamuvarhaisella tai iltasella paikallisilla toreilla.

Balin asumiskustannuksista taas esimerkkinä Ubud, jossa maksoimme isosta kahden makuuhuoneen villastamme 800 euroa kuussa. Se tekee asumiskuluiksi 200 euroa kuukaudessa naamalta. Siinä on iso säästö pääkaupunkiseudun asumiskustannuksiin verrattuna, etenkin kun hintaan kuuluu sähkö, vesi, netti ja yleensä siivouskin. Villaamme olisi tarvittaessa sujahtanut toinenkin perhe jakamaan kustannuksia.

Mitä kauemmin yhdessä paikassa viipyy, sitä edullisemmaksi vuokrahinnan pystyy neuvotella. Siksi maksamme nyt reissatessa ja majapaikkaa useammin vaihtaessa asumisesta enemmän, mutta olemme pyrkineet siihen, että yöhinta ei olisi 40 euroa enempää. Yleensä pääse helposti allekin. Esimerkiksi homestay-majoituksista saa etenkin yksin matkustaessa yön helposti kymmenellä eurolla.

Perheellisenä kulut ovat tietenkin isommat kuin vaikkapa yksin matkustaessa, mutta samalla voimme ikään kuin jakaa kustannuksia, vaikka maksut yhdestä kukkarosta menevätkin. Voimme asuttaa pienen bungalowin nelistään, vaikka oikeastaan sinne mahtuisi vain kaksi aikuista. Taksilla kulkee saman hintaan neljä ihmistä kuin yksikin. Ravintolassa lapsille riittää yksi ravintola-annos puoliksi. Monissa paikoissa lapset saavat esimerkiksi aamupalan ilmaiseksi tai alennusta vaikkapa sisäänpääsymaksuista.

Nyt tosiaan vietämme reissumme viimeisiä viikkoja, minkä pystyy nähdä myös pankkitililtä. Kun on tottunut siihen, että aina on ollut säästössä rahaa ja lisäksi vielä mukava puskuri huonoja päiviä varten, kyllähän tuo tyhjyyttään kaikuva pankkiholvimme saa aikaan vatsaan ikäviä tuntemuksia. Kevät näyttää kuitenkin reippaammalta töiden suhteen, ja kotona työpöydän ääressä on taas aika laittaa tuulemaan ja keksiä, mitä kaikkea sitä tekisikään työkseen loppuvuoden.

Vaikka tämä talvi oli puhtaasti rahallisesti ajatellen älytön tempaisu, olen onnellinen, että sijoitimme roposemme juuri tähän; perheeseen, tropiikkiin ja kiireettömyyteen.

Jaa: