Meille tuli miehen kanssa viime viikolla täyteen 19 vuotta yhdessä. Siinä on niin monta vuotta, että sitä on vaikea hahmottaa. Miten me ollaan ehditty elää yhteistä elämää niin kauan, kun ihan juurihan itse olin 19-vuotias? Tuollaisia vuosipäivälukemiahan näkyy vain Hesarin ilmoituksissa, joita kuvittavat auringon haalistamat mustavalkokuvat.
Mutta kyllähän ne luvut tosiaan rullaavat, kun toisen on löytänyt viereensä teininä ja vietettyjä syntymäpäiviä alkaa nyt olla alla varhaisen keski-ikäisyyden verran. Selasin albumeita sieltä ihan suhteemme alkuvuosilta. Uskomatonta, miten paljon ehdimme yhdessä kokea, nähdä, oppia ja kasvaa jo muutamassa vuodessa – saati näiden 19 vuoden aikana.
Ja ei käy kieltäminen, etteikö ihmeellistä ole myös se, että ollaan yhä yhdessä. Että hän on tahtonut pitää minut vierellään, rakastanut ja tukenut silloinkin, kun olen ollut rakastettavan sijaan täysi vittupää. Että minä, joka kyllästyn helposti asioihin ja kaipaan vaihtelua elämään, tahdon vain ja ainoastaan hänet. On se eri epeli tuo rakkaus!
Pääsimme viikonloppuna viettämään parisuhdeaikaa kuluneiden pikkulapsivuosien edestä. Ensin perjantaina kuukausia sitten sovitut treffit, illallinen lauttasaarelaisittain ja stand up -keikka samoilla mestoilla. Ja sitten vielä lauantaina ystävien kihlajaisten kunniaksi juhlitut iltakemut tunnelmallisessa viinibaarissa, josta kömmimme suosiolla nukkumaan hotellille. Kiitos ystävällemme Outille tämän parisuhdeaikahurvittelun mahdollistamisesta!
Siinä kun oli aikaa jutella miehen kanssa keskeytyksettä, tuli taas puheeksi häät. Mehän emme ole naimisissa, vaikka vaihdoimme kihlat 16 vuotta sitten. Olin silloin 18-vuotias, mutta mikään höveli teinikihlaus ei silti ollut kyseessä. Kyllä se nyttemmin jo pieneksi jäänyt renkula vasemmassa sormessani pujotettiin paikoilleen lupauksena siitä, että naimisiin ollaan menossa. Kihlajaisetkin vietettiin pohjalaiseen tapaan; kihlatun morsiamen kotiin kutsuttiin juhlimaan koko pitäjä ja puolet toisesta. Ne hääjuhlat vain ovat jääneet pitämättä.
Naimisiin menemisestä on kyllä puhuttu vuosien aikana monesti. Esikoista odottaessa sitä mietittiin monta kertaa ihan juridisista syistä. Pohdimme, että voisimme käydä pyörähtämässä maistraatissa, ja pitää juhlat sitten joskus myöhemmin. Mutta oli siinä vähän muunlaiset elämänmuutoskelat käymättä ensin läpi, joten häät jäivät. Sen sijaan otettiin henkivakuutukset, jotta jos toinen kuolee, toinen ei jää lasten ja asuntolainan kanssa rahallisesti liemeen. Hieman vähemmän romanttinen, mutta fiksu veto sekin.
Mietittiin vuosien saatossa myös sitä, josko laitetaan kemut pystyyn sitten, kun yhteisiä vuosia tulee mittariin 15. Se vuosipäivä tuli ja meni, ja näemmä kirjoitin silloin siitä, miten vessapaperirullateline voi olla yksi ihanimmista saamistani rakkaudentunnustuksista. Sen jälkeen naimisiin menemiselle on asetettu kaksi eräpäivää. Minä olen vitsillä heittänyt, että kun tässä ollaan oltu sorja ja nuori morsian vuodesta -98, voisin sentään ennen nelikymppisiäni vaihtaa etutitteliksi vaimon. Ja toinen takaraja on ollut seurustelusuhteen 20-vuotispäivä. Eli päivä, johon on alle vuosi.
Teemmekö kumpikaan asian eteen mitään? No emme. Se ei johdu siitä, ettemmekö haluaisi naimisiin. Tahtotila on molemmilla vahva, ainakin viimeksi tarkistettaessa. Saamattomuus johtuu siitä, että tuo rinnallani kulkeva sulhanen on enemmän tekijätyyppiä, kun minä olen ajatukset toimintaan saattelevaa suunnittelijatyyppiä. Ja siitä, että tykkäämme molemmat juhlista. No ja siitä, että tykätään näemmä sitten kuitenkin omia häitä enemmän esimerkiksi matkustelusta tai rempatusta kylppäristä.
Antakaas kun selitän.
Tahdomme siis ehdottomasti juhlat, sillä mikä olisi ihanampi syy kutsua tärkeitä ihmisiä koolle kuin rakkaus. Voimme pyörähtää maistraatissa arkisesti vaikka lounastunnilla, mutta silloin pitää jo olla sovittuna päivä juhlille. Muuten se vain jää ja jää.
No, sitä varten pitäisi aloittaa suunnittelu. Näissä vajaassa 20 vuodessa olen oppinut, että se on minun vahvuuteni – yhteiset projektit kyllä käynnistyvät, kunhan minä olen ne polkaisemassa vauhtiin. Tiedän kyllä, että juhlia voi järjestää lyhyessäkin ajassa ja vähäisellä hössötyksellä, mutta ihan esimerkiksi tilan vuokraamisessa saattaa joutua olemaan liikkeellä monta vuotta aikaisemmin. Kuulin juuri, että Lonnaan on tehty varaus hääjuhlille kesälle 2022.
Tämä on ehkä se, missä pykii. Minä rakastan olla osallisena toisten ihmisten häissä – edelleen; mikä olisi ihanampi syy juhlia kuin rakkaus – mutta omat hääni eivät ole koskaan ole olleet minulle mikään juttu. En ole koskaan haaveillut minun ja mielitiettyni häistä. En ole piirrellyt koulukirjojen nurkkiin hahmotelmia hääpuvuista, kirjoittanut kaverini kanssa kirjeitä häähaaveista tai vuodattanut päiväkirjan sivuille ajatuksiani unelmieni hääpäivästä, kuten tiedän muutaman rakkaan ystäväni tehneen. Toki näin päiväunia Leonardo Dicaprion pussailusta. Mutta häistä en ole haaveillut, en Leon enkä kenenkään muunkaan pojan kanssa. Hääkipinä ei syttynyt aikuisenakaan.
En ikimaailmassa voisi olla se ihminen, joka varaisi hääpaikan viiden vuoden päähän. Häämessut saavat ihan ajatustasolla aikaan allergiaa. Eräällä nimeltä mainitsemattomalla kesän 2019 morsiamella oli häälehti, jota selailin (pusuja muru, on ihan ookoo omistaa sellainen lehti, eikä tarvitse selitellä, että sait sen, et ostanut, haha). Lehteä selaillessa tuli heti vähän oksennusta suuhun, niin vahvasti mieleni hylki lehden sivuilla esiteltyä maailmaa. Lisäksi lehden takasivulla oli häiden to do -lista. Sen ensimmäiset asiat olivat hommia, jotka olisi aviisin mukaan hyvä hoitaa kolme vuotta ennen häitä. Eli meidän mahdollisten häiden tapauksessa kaksi vuotta sitten. Että mitähän vittua. Ihan saatanan sekopäistä, anteeksi vain.
En tiedä, olenko tajuamattani traumatisoitunut häistä, vai mitä tämä on. Mutta ajatus häiden suunnittelusta tuntuu jotenkin, äh, vaivaannuttavalta? Minähän rakastan juhlien järjestämistä, ja voin ihan hyvin askarrella kaksi viikkoa öisin lastenjuhliin dinosauruksen jalanjälkiä ja ihan tosissani silti väittää nauttivani siitä. Mutta heti kun mietin vaikka pöytäkorttien askartelua omiin häihin, tekee mieli lähteä sen sijaan vaikka kaljalle. En minä meidän rakkautemme nostamista jalustalle juhlien ajaksi nolostele, pidettiinhän me ne mahtipontiset kihlajaisetkin. Mutta jotenkin se kaikki häihin liittyvä ”elämäni onnellisen päivä” -mouruaminen tuntuu itselleni todella kaukaiselta, vieraalta ja oudolta.
Ystävälläni oli ehdottaa häänihkeyteeni selitys, jonka pelkään voivan pitää ainakin osittain paikkansa. Koska kuitenkin pidän rakkausjuhlista, juhlien järjestelystä ja miehestäni – haha – ehkä pelkään omien häiden herättävän henkiin bridezillan, karsean morsiantyrannin. Koska sitten kuitenkin, olenhan minä merkinnyt nämä häät itselleni joskus ylös esimerkkihäiksi tunnelmasta, jonkalaista toivoisin meidänkin häihin. Ja myönnettäköön, että vintageliikkeissä käydessäni olen jo vuosien ajan selannut läpi morsiusmekot, jos vaikka se täydellinen kolttu lymyilisi siellä. Mitä jos oikeasti olenkin ihminen, joka menee ihan sekaisin yhdestä päivästä elämässään, ja alitajuntani koittaa suojella minua ja läheisiä saamalla minut käyttäytymään omia häitä kohtaan kyynisesti ja tuhahdellen.
Sitten on vielä se kolmas syy. Hääjuhlat voi järjestää toki edullisestikin – ainakin kolttu ja sormus olisivat varmasti joka tapauksessa käytettyinä tai muuten kierrätettyinä – mutta jonkin verran se kustantaa. Tahtoisimme panostaa esimerkiksi ruokailuun, eikä se halvaksi tule. Mitä nyt olen tuttavapiiriltä kysellyt, aika yleinen rahasumma häihin menneestä pätäkästä on noin 10 000 euroa. Kun mietimme sitä summaa, mietimme aika nopeasti myös matkoja, joita sillä rahalla saisi. Tai sysipaskan kylpyhuoneen sekä vessan remonttia. Seikkailuja maailmalla vai häät? Toimiva ja tyylikäs arki vai yhden päivän juhlat? Sori, mutta meille molemmille valinta on ollut niin selkeä jo lähes 20 vuoden ajan, että naimisiin asti ei olla päästy (eikä kylppäriäkään remontoitu, mutta ei mennä nyt siihen).
Saas siis nähdä. Tulenko aina olemaan morsian vuodesta 1998, vai olemmeko me miehen kanssa ensi vuonna näihin aikoihin aviopari.
Päädytte varmasti juuri teille oikeaan ratkaisuun! Häät tosiaan voi järjestää onneksi monella tavalla jos sellaisiin päätyy. En itse koskaan ihmeemmin haaveillut häistä tai edes miettinyt asiaa, mutta mieheni tavattua se tuntui jotenkin itsestäänselvältä eikä ajatus ahdistanut (kuten joskus aiemmin teki). Vietimme juhlat, joissa pääasia oli ihmiset, tunnelma ja hyvä ruoka ja musiikki ilman ainuttakaan hääleikkiä tai juurikaan mitään muitakaan perinteitä. Ja häät pidimme Helsingissä emmekä kummankaan syntyseuduilla, koska en itse pohjalaislähtöisenä halunnut ainakaan niitä puolen pitäjän seurantalohäitä (tietänet mistä puhun).
Noin näkisin sen meilläkin menevän, tärkeintä olisivat ihmiset, tunnelma, hyvä ruoka sekä musiikki. Ja juhlat ehdottomasti Helsingissä 😀 Täällä meidän elämämme nykyään on, samaten kuin valtaosa vieraista, joita kutsuisimme.
Kyllä, saatanan sekopäistä touhua on monilla tuo naimisiinmeno. Meidän häihin meni 1000 (kyllä, tuhat) euroa. Kallein hankinta oli uusi puku miehelle.. Itse tehtiin, talkootyönäkin. Saatiin meidän näköiset suloiset häät ja hyvät muistot. Ei seottu kumpikaan, inhoan hääsekoilua. Olen ollut sen jälkeen kaasona ja anna mun kaikki kestää…
Suurin niistä on rakkaus, ei häiden budjetti. 🙂
Niin parasta, että olette voineet järjestää häitä osittain talkootyönäkin <3 Ja inhimillisellä budjetilla :) Me tahdottaisiin panostaa ruokaan ja aikaa sekä vaivaa säästääksemme ostaa sen ulkopuolelta. Ja jos ruuan kanssa säästää aikaa ja vaivaa, ei voi säästää rahaa :D Se olisi se kallein osuus, muun pystyy järjestää pienemmällä panoksella.
http://www.pakettihaat.fi
Vink, vink! 😀
No tuohan on kätevä palvelu! Fiksua. Meillä kaatuisi heti ruokaan, sillä tarjonta ei ole ihan sitä, mitä omiin häihimme toivoisimme, mutta varmasti muille häitä pohtiville mainio vinkki!
Mikä teidän häiden teema on? Öö, no vaikka se, että me mennään naimisiin…
Meidän häät oli ihanat, maailman parhaat bileet, vieraina 25 elämämme tärkeintä ihmistä.
Nyt vaan kalenterista varaamaan päivää. 🙂
Ihanaa, kiitos tästä kirjoituksesta!
Terveisin: 13 vuotta saman miehen kanssa seurustellut kihlaamaton kolmekymppinen hääallergikko, joka joutuu toistuvasti perustelemaan muille miksi ei olla naimisissa. Jatkossa näytän siis tämän postauksen, joka aika hyvin tiivistää ajatuksemme 😀
Jotenkin on kyllä ristiriitainen juttu noi häät. Toisaalta aiheuttaa allergiaa (juurikin tuo häälehtien maailma, tai erilaiset hääohjelmat) toisaalta kaltaistani esteetikkoa viehättää kovasti linkkaamasi kaltaiset rennot ”pinterest-häät”. Ja kyllä, tiedän millaisen hääpuvun laittaisin jos olisi tarvis. Mutta laittaisinko ikinä tuhansia euroja yksiin juhliin. En kuuna päivänä pystyisi sellaiseen. Ja vaikka on ihanaa osallistua muiden ihmisten häihin, ajatus itsestäni morsiamena ja omista häistä on jotenkin kiusallinen. Ja lähipiirissä on tupannut menemään niin, että isot ja komeat häät on myös ennakoineet eroa myöhemmin. Jotenkin karistaa sitä häiden romanttisuutta ajatuksena. Mutta näin 37-vuotiaana kahden lapsen äitinä juridisesti avioliitto olisi järkevää jos toinen meistä kuolee (ah, miten romanttista! ) Ehkä maistraattiin 1.8.18?
Muuten, ihan mielenkiinnosta, mitä sen lehden mukaan olisi pitäisi tehdä häiden eteen kolme vuotta ennen juhlia?
Kiitos tästä. En ole siis ainoa kummajainen tässä maailmassa ajatuksineni.
Kauhustuttaa ajatus häihin menevästä rahasummasta. 10000€:lla päästää perheen kanssa matkaamaan vaikka missä, ja se remontti… no ehtiihän sen varataan matka, on ollut itselle aina parempi vaihtoehto jos jostain ylimääräistä rahaa on ilmestynyt.
Jos häät järjestää niin täytyyhän sinne pyytää tädit, sedät, enot, serkut perheineen ja liuta kavereita eli aletaan lähentelemääm 100 hengen juhlia. En osaisi järjestää pieniä häitä ”vain läheisimmät” en tietäisi mihin rajan vetäisin.
Mutta jos pitäisi juhannushäät niin kaikki eivät pääsisi 😀
No ehkä joskus kun olisi rahaa sekä matkaan, remonttiin ja häihin.. 😉
Haa, hauskaa lukea että et saa jotain aikaan, vaikka blogissa usein näyttää siltä että saat kaikkea ihanaa aikaiseksi koko ajan. Me järkättiin häät kolmessa kuukaudessa ja paikkana oli täältä keksitty Köket! Kaikki toimi upeasti ja ei tarvinnut muuttua bridezillaksi.
Metsähäät? Samalla tyylillä kuin lasten synttäritkin❤
Komppaan tätä, tai jos ei metsässä niin jossain ulkona, kesäillassa, musiikkia ja rakkautta. Mekonkin voi vaikka tehdä itse! Kaikkeen ei vaadita rahaa, kyse on vain valinnoista! Päivää ruksimaan nyt vaan! <3
Ihana kirjoitus! Mä oon kyllä haaveillut häistä lapsena, aika lailla suunnitellut aikuisenakin (koska yks hääpäivä päätettiin ja kirkko ja juhlapaikka varattiin, ja sitten esikoisen laskettu aika ilmestyi siihen lähettyville ja ne kemut siirrettiin hamaan tulevaisuuteen). Rakastan häitä ja juhlien järjestämistä ja siis että saisin väkertää kaikkea mahdollista ja juhlia suvun ja ystävien kesken – ihan huippua. MUTTA se raha! Oon niin pihi nainen ja mielelläni käytän rahat johonkin järkevään, että ahdistaa ajatuskin. Meilläkin juhlat olisi noin 100 henkeä joten pakosti tulee kalliiksi. Eli me on tehty juurikin keittiöremppaa ja olkkariremppaa ja muutama muukin olisi jonossa.
Mut silti on vähän mietitty (näin melkein kolme vuotta etukäteen) että jos 2020 mentäis naimisiin, meillä olis 10 vuotta silloin. Nyt kun miettii ni ei vielä tarvi tehdä mitään ja sit jos päättää et joo tuolloin, niin aikaa olis niin paljon että ehtisi tehdä itse ja säästää.
Tai sitten vaan maistraattiin joku kaunis päivä.
Rupia heti kyselöhön ens kesäksi isonkyrön vanhaa kivikirkkua ja hääpaikaksi vaikka Orisbergistä tai sitte tanssihääpaikaksi Pukkilansaaresta vapaata aikaa!!!
Me pyörähdettiin miehen kanssa salaa maistraatissa vuonna 2005 tunnettuamme toisemme 1,5 vuotta. Piti saada miehelle oleskelulupa Suomeen. Ajatuksena oli, että sitten joskus, kun tulemme kaapista, vaihdan sukunimen ja pidetään bileet. Sukunimi vaihtui, mutta bileitä ei tullut. En tiedä, miksi.
Jossain vaiheessa ajateltiin, että pidetään hipat, kun ollaan oltu naimisissa 10 vuotta. Päädyttiin tuolloin viemään esikoinen hoitoon isovanhemmille ja siivottiin varasto.
Viimeisimpänä ajatuksena oli juhlia 15 vuoden kunniaksi, mutta hitot! Avasit silmäni, en ollut tullut ajatelleeksi taloudellista puolta ollenkaan. Ehkä me mieluummin vain reissataan nekin rahat!
Tuntuu, että monesti juuri tuon turhanpäiväisen hössötyksen takia niin monet jättävät ihan turhaan ne ihanat omat (oikeasti tosi tärkeät) juhlat pitämättä. Ja sitten myöhemmin harmittaa.. saatetaan maistraatissa mennä naimisiin ja joskus myöhemmin juhlat. Harvemmille ne juhlat tulee myöhemmin.
Minä olen sitä mieltä, että nykyään kaiken kiireen ja muun ympärillä juhlitaan aivan liian vähän! Silloin kun on aihetta, niin juhlimaan vaan! Ja kyllähän oikeasti hyvät kemut saa halvallakin aikaiseksi (nimin. kokemusta on). Sekin on ihan ihmisten kulutustottumuksista kiinni.
Muutamalla tonnilla mekin aikoinaan päästiin ja väkeä oli sadan päälle. Ruoka meillä oli suurin osa kuluista. Ja se on sellainen, mistä en halua tinkiä! Ei älyttömyyksiä, mutta laadukasta.
Hei! Minulla on sinulle ehdottaa loistava ratkaisu vähän erilaisten hääjuhlien järjestämiseen, joissa yhdistyy myös koko perheen ja läheisten ystävien ja sukulaisten yhteinen matka! Työskentelen ystäväni Marin apuna Toscanan Tuuli nimisessä yrityksessä ja järjestämme suomalaisille asiakkaillemme häitä Italiassa, pääosin Toscanassa. Yli 50 onnellista hääparia ja ikimuistoista hääjuhlaa on jo takana. Kun menee naimisiin ulkomailla, saa samalla loman ja yhteitä aikaa läheisimpien kanssa. Puitteet ovat loistavat kun siviilivihkiminen suoritetaan historiallisessa kaupungintalossa tai keskiaikaisen kylän muurien suojissa. Ruoka on herkullista, palvelu korkeatasoista eikä juhlissa tarvitse laskea viinilasillisia vararikon pelossa… Usein juhlat ovat suhteellisen pienet ja vain läheisimmät ihmiset ovat mukana, mutta myös lähes sadan hengen juhlia on järjestetty. Turhasta ei tarvitse stressata kun on mukana kokenut hääjärjestelijä ja kun lomalla ollaan voi kaiken ottaa vähän rennommin, upeasta hääpuvusta ja kampauksesta tinkimättä. Vilkaisepa ihmeessä nettisivujamme ja ota yhteyttä jos kiinnostuit! Tästähän voisi tulla loistava yhteistyöprojekti! 🙂 https://toscanantuuli.com/
t. Minna
Ihana kirjoitus! <3 olisin voinut itse kirjoittaa tuon, tosin en yhtä hauskasti ja meillä on miehen kanssa vasta reilut 15 vuotta yhteiseloa, johon sisältyy kohta kolme lasta, muuttoa, remppaa, matkustelua ja ihan muutaman päivän päästä se uuden karhea kylppäri ja kun sen remontti pölyt on saatu siivottua hyppäämme ensi viikolla lentokoneeseen etsimään aurinkoa ja lämpöä ennen kuin on aika laittaa jouluruuat uuniin ja kolmas vauveli pullahtaa maailmaan. Kieltämättä, ei tässä kauheasti ole ehtinyt häitä miettiä kun on ollut muuta mielenkiintousempaa ennen sitä. 🙂 kyllähän sitä vanhanakin sitten ehtii, vai onko se nyt niin justiinsa.
Siis tämä hääjuttu on kyllä semmosta, että huh huh. Kun itseäni kosittiin menin kaksi päivää sen jälkee hääpukuliikkeeseen, josta ilmoitettiin, ettei tänne saa tulla sisälle, jos aikaa ei ole varattu. Sitten hän kuitenkin kaivoi varauskirjan ja alkoi kysellä hääpäivää, joka oli kolmen kuun päähän sovittu. Ei kuulemma sillä aikataululla saa mekkoa!! Mit vit? Kauppa pullisteli mekkoja ja yhtään ei löydy 3kk päähän! Itkuhan siinä tuli. Peruin lopulta ajan, koska en kyllä tuosta kaupasta osta mitään. Menen sitten jossain muussa mekossa naimisiin, jos ei häämekossa. Kaunis morsian -liike onneksi pelasti hääni!!! Sinne sai marssia sisään, kun itselle sopi ja palvelu oli jotain aivan muuta!
Kuulostaa kyllä uskomattomalta, että 3 v aikasemmin pitäisi varata..! Onkohan tuo vaan Helsingissä. Me mentiin puolen vuoden varoitusajalla naimisiin ja häistä tuli just Ihanat 🙂 noin sata henkeä oli paikalla. Eikä se lysti edes kauhean montaa tonnia kustantanut, ja oltiin vielä niin nuoria opiskelijoita, että vanhemmatkin auttoi tosin maksamisessa, koska itse kutsuivat osan porukasta. Jos nyt pitäisin häät, ne olis ehkä vähän intiimimmät, mutta ihanat oli kyllä ne isotkin kaikkine sukulaisineen.
Meitä oli yhteensä 13 kun mentiin naimisiin, osa ei edes tiennyt tulevansa hääjuhlaan. Syötiin hyvin ja juotiin ja pukeudtiin fiinistä (ja mulla oli lyhyt musta hottis cocktail- mekko); vihkiminen oli juhlatilassa, mun valassa oli lainauksia CMX:n biiseistä ja taustalla soi Elvis.
Ainoa asia mistä mä olin tarkka oli hääkuvaus; halusin että meille jää jotain konreettista muistoksi mitä katsella jälkeenpäin ”että ollaan joskus panostettu kunnolla ja oltu nättejä ja laihoja”. Nyt oli 9 vee hääpäivä että ehkäpä vuoden päästä pitää muistella vähän isommin.
Aiemmin olen työkseni järjestänyt häitä ja ”käsitellyt” morsiamia ja jo sen takia mulla ei ollut mitään tarvetta ”upota siihen hääkuplaan”.
Että ihan hyvin voi vaan kutsua porukkaa yhdessä vähän paremmalla dinnerille kun on niin kiva nähdä kaikkia yhdessä ja sitten pamauttaa naimisiin. Itse saa kumminkin järkätä vähän extraa (väkertää hääkarkkeja, päättää kukka- asetelmat, painattaa nätit häämenut, jälkkäriksi voi ottaa sen hääkakun, bestmannille ja kaasolle voi tilaan tullessa laittaa rintakukat ja kaaso/bestman kyltit (nyt voi jo repeillä), samoin anopeille nessupaketit kouraan) jos siitä tykkää.
Tämä kirjoitus oli kuin suoraan omalta näppikseltäni! Tosin yhteisiä vuosia miehen kanssa on aika paljon vähemmän takana.
En välitä järjestää juhlia itseni kunniaksi (synttärit tai muut), mutta rakkaus olisi mielestäni paras syy juhliin. Olisihan se hauskaa pitää juhlat edes kerran elämässä. En kuitenkaan ole ikinä haaveillut häistä, enkä välitä olla keskipisteenä juhlissa.
Häähössötys vaan on niin oksettavaa. Kaikkein eniten kuitenkin tosiaan kauhistuttaa ne rahasummat, jotka häihin saisi uppoamaan. Olen pihi muikkeli, joten 10 000 euroa häihin kuulostaa naurettavalta. Itsekin menisin edullisesti asujen ja sormusten suhteen, mutta ruokaa ja juomaa kyllä pitäisi olla. Olen vähän vilkuillut kivojen paikkojen tilavuokria ja tullut siihen tulokseen, että ehkäpä meidän häät pidetään sitten, kun on oma piha, jossa häät voi juhlia. Tosin voi olla, että siinä vaiheessa juhlarahat kuluvat remontteihin. 🙂
Joku muukin naimisiinmenossa minua häiritsee. En ole vielä ihan varma, mikä se on tarkalleen. Jotenkin se liittyy siihen, että naimisiin muka pitäisi ”päästä”. Joillekin se on ehkä pakollinen statusasia, tuntuu siltä.
Hyviä perusteluja, mutta ehkä joskus kannattaa vaan laittaa tuulemaan. Me menimme mieheni kanssa nopeasti naimisiin tutustumisen jälkeen ja häätkin järjestettiin pikaisella vauhdilla (menimme naimisiin 4kk tuntemisella ja nyt on oltu 7v yhdessä ja kolme lasta 😀 ), kun on päivämäärä sovittuna, niin siihen tähdätään ja kyllä ne saa järkättyä jos on tahtotila, eikä tarvitse ryhtyä häähirviöksi. Kihloihin menosta häihin oli 3kk ja siinä ajassa saatiin järkättyä Tampereella häät 150 hengelle hintaan 10 000e. Okei, ei maksettu läheskään kaikkea itse, mutta järjestettiin, varattiin, suunniteltiin jne. kaikki itse ilman häälehtiä tai -messuja. Uskomattoman kauniit ja tunnelmalliset häät saatiin aikaiseksi, eikä poltettu itseämme loppuun. Kieltämättä, ruokamenot oli suurin menoerä, varmaan puolet budjetista. Mutta, kyllähän pienemmälläkin rahalla saa hienoja juhlia aikaiseksi! Meidän ajatus olikin alunperin pienemmät häät, mutta minulla on iso suku ja vanhempani olivat sitä mieltä, että kaikki kutsutaan, niin siinähän se sitten vähän paisui. Mutta hei, en tuomitse, vinkkaan vaan, että lyhyelläkin ajalla on mahdollista onnistua! Ihana blogi sulla, mukavaa joulunalusaikaa! 🙂
Hyvä postaus ja antoi myös itselle lohtua muiden luomiin odotuksiin. Ollaan oltu mieheni kanssa kihloissa nyt reilu vuosi ja lähes viikoittain joku sukulainen/tuttu/ystävä tai opiskelukaveri kysyy/vihjailee/utelee häistä tai niiden suunnittelusta. Kun kerron, ettei niitä vielä ole edes suunnitteilla moneen vuoteen on vastaus yleensä ”ai noiko on semmoset teinikihlat kun ette naimisiin halua”(ikämme siis 23 ja 24) Ei, ei ja vieläkerran ei. Meillä ei ole kiire yhtään mihinkään. Tahdottiin mennä kihloihin, nostaa suhde ns. seuraavalle tasolle ja luvata rakastaa toista niinä kaikista vittumaisimpina hetkinäkin. Ja kyllä, naimisiin ehkä joskus päästään. Kiitos siis tästä postauksesta ja jatkossa haistatan kissankakat moisille utelioille. 😀
Täällä samanmoisia tuntemuksia: tuntuu järjettömältä laittaa yhteen päivään se 10 000 euroa. Ja tuntuu myös, että vaikka häät haluaisikin, niistä haluaisi kuitenkin intiimit ja rennot, kun kumpikaan meistä ei halua olla eläintarhaeläin edes sitä yhtä päivää. Vaikealta yhtälöltä tuntuu, kallistutaan varmaan lopulta juuri joko ulkomaan häihin aivan pienen piirin kesken tai vastaavasti samankaltaiseen tilaisuuteen Suomessa. Me kaksi ja aivan tärkeimmät jossain kauniissa paikassa. Siihen luultavasti päädytään.
Vaikka tosiaan samalla tuntuu kamalalta ajatus siitäkin, että jos kaikkia ystäviä ei saakaan silloin häihin mukaan. Pelkään vähän, kaduttaako myöhemmin, jos niitä isoja juhlia ei pidäkään, onhan niissä kuitenkin se hauska oma tunnelmansa. Huoh…
Tiedän että tämä on nyt ihan typerä kommentti: MUTTA MENKÄÄ NAIMISIIN, HALUAN LUKEA SUN HÄÄJUTTUJA JA KATSOA SUN HÄÄKUVIA!!!! 😀 Pliiiiiss (do it for the content!)
Tehän ootte pitäneet enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi ulkoilmajuhlia ennenkin, joten pitäkää ensi kesänä vaikka Larun rannassa hääpiknik nyyttärityyliin, eli häälahja ruokalahjoina paikan päälle. Lapsille uikkarit mukaan ja tekeminen on taattu (kaason tehtävä sillä kertaa uimavalvoja). Toki tässä on suuri säähaaste, kuten kaikessa Suomen kesään liittyvässä.. Onnea pitkästä taipaleesta, täälläkin 14v ja rapiat mittarissa ja siihenkin on jo mahtunut monenlaista❤️
Olen juhlinut kahdet häät ja tällä tokalla kertaa (tämä liitto kestää) olisin halunnut mennä naimisiin ihan vain kahden todistajan läsnä ollessa ja käyttää säästyneet rahat matkaan. Mies puhui mut ympäri. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin voin todeta hänen olleen oikeassa. Tässä ne pointit mitä hän käytti:
– Me ollaan käyty monissa juhlissa ja ihanissa häissä. Ihmiset rakastaa häitä ja on meidän vuoro olla maksajana ja tarjota ihmisille ihanat juhlat
– Mikä olisi parempi syy käyttää rahaa kuin rakkauden juhliminen?
Ja olihan hän oikeassa. Rakastan meidän molempien lapsuudenperhettä ja suurinta osaa suvuista. Reilua on, että mekin järjestämme aina välillä näitä kalliita kemuja eikä vain aina se suvun vanhempi puoli 50 vuotisjuhliaan järjestäessään tai ääritapauksessa hautajaisia.
Kymppitonni meni, mutta ei kaduta. Siitä rahasta 8000 e meni syömiseen ja juomiseen 🙂
Muita syitä naimisiin menemiseen (nämä on niitä kylmiä faktoja, ei mitään ihkua):
– leskeneläke
– olette virallisesti toistenne läheiset (jos toinen on vaikka hengityskoneessa)
– leskellä on oikeus asua kuoleman jälkeen yhteisessä kodissa
– monissa työehtosopimuksissa naimisiinmenopäivä on palkallinen vapaapäivä
– aviopuolison kuollessa toinen saa puolet yhteisestä omaisuudesta tasinkona, ei perintönä – ei perintöveroja tai jos haluatte tehdä keskinäisen testamentin, niin olette 1. perintöveroluokkaa, aviopuolisot 2. veroluokkaa
– oikeus tulla haudatuksi sukuhautaan
– oikeus päättää puolison hautajaisjärjestelyistä (jos ei ole yli 18 v lapsia, niin aviopuolison sukulaiset päättävät halutessaan kaiken)
– matkustaessanne oikein konservatiivisiin maihin vain aviopuoliso on olemassa, avopuoliso ei ole mitään
Meidän parisuhteessa mulle nuo järkisyyt olivat tärkeimmät 🙂
–
Me mentiin naimisiin juuri järkisyiden takia, ollaan juridisesti yhdessä jos jotain sattuu. Kai se oli samalla myös osoitus että tässä ollaan ”for Kong haul” kun kihlat vaihdettiin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja naimisiin mentiin parin vuoden seurustelun jälkeen. Vuosi hitaammin kuin piti, pääsykokeet meni uusintakierrokselle.
Häitä haluttiin juhlia, meidän rakkauden takia ja kiitoksena vanhemmille. Mietittiin ensiksi bileitä isolle porukalle, mutta kun molemmilla on isot suvut ruokailu olisi ollut luokkaa hernaria soppatykistä. Päätettiin sitten kutsua molempien perheet syömään ravintolaan niin pääsee helpolla ja saa kunnon sapuskat. Isot kemut pidettiin sitten kun oli lapsen ristiäiset ja tarjottavaksi riitti kahvi ja kakku.
Minusta tää oli jotenkin ristiriitainen postaus. Siis haluat naimisiin, mutta ärsyttää se miten muut juhlii?
Minusta ne häälehdet, -messut ja -hössötykset on tarkoitettu juurikin niille 18-vuotiaille tai vähän vanhemmille just kihlautuneille, joilla on kolme vuotta aikaa seota aiheesta. Ei meille keski-ikäisille, lapsiperheiden äideille, joilla hössötys- ja prinsessavuodet on auttamatta ohi.
Etenkin häät voi ja kannattaa pitää omalla tyylillään. Toki voi olla pitämättäkin, mutta nimimerkillä E oli aika hyvä lista järkisyistä. Nuorena voi olla idealisti, kunhan on vanhana järkevä.
Mais comment lui paraphraser ?
Hot Porn videos
En jaksa uskoa tuohon, ettei juhlia voi järjestää suunnittelematta vuosia. Pah ja pah ja puh. Me mentiin miehen kanssa naimisiin noin kuukauden ”suunnittelun” jälkeen (vuosia yhdessä oli rutkasti), maistraattiajan ja esteiden tutkimisen sai kätevästi netistä ja sopiva juhlatila (ravintola) löytyi pienellä haulla, häämatkakin buukattiin nopsaan. Häihin kutsuttiin lähin perhe ja ”karattiin” häämatkalle, kaverit saivat samaan aikaan postissa kutsun juhlimaan meidän 1kk hääpäivää. Meidän tyylin juhlat ja hyvin pieni stressi, paljon iloa 🙂
Itsellä vähän samoja pohdintoja ollut. 12 vuotta ollaan oltu yhdessä. Jossain vaiheessa mietittiin että pitäisikö lasten takia mennä naimisiin, mutta ääh. emmä tiiä. jotenkin niin ei-minua juttu. Niin monta eroa nähnyt, ja myös sen ettei se naimisissa olo takaa mitään. Mä en vaihtaisi sukunimeä, vihaan koruja eli en ees mitään sormusta käyttäisi, ja oon tosi huono järjestämään juhlia 😀 jotenkin tuntuu myös kahlitsevalta koko ajatus. oon aina ollut tosi itsenäinen ja vapaa sielu.. ton ihmisen kanssa haluan olla lopun elämääni, ja jotenkin koen että se lupaus mikä ollaan keskenämme tehty toisillemme painaa enemmän kuin naimisissa olo. oon myös ollut niin monissa tylsissä häissä, että pelkään itse järjestäväni sellaiset. plus se rahan kulutus.. huhuh.. ja niin moni päätyy vielä eroon niiden tuhansien eurojen jälkeen.. mutta me ollaan tyytyväisiä susiparina 🙂
Ehkä tässä on samaa kuin lapsen hankinnassa: osa suunnittelee ja puntaroi exceleineen pitkään, aloittaa foolihapot ja laihduttaa kuukausia aiemmin, sisustaa lapsen huonetta jo ennen kuin munasolu on irronnutkaan.
Toiset saa lapsen sen kummemmin miettimättä, jopa vahingossa.
Ja silti molemmista lopputuloksista syntyy ihania nyyttejä.
Mä menin naimisiin ilman hääjuhlia. Ei ole edes sormuksia hankittu. Olen ollut nyt naimisissa 10 vuotta. Lasten odotusaikana en uskaltanu tehdä mitään isompia hankintoja, ja elin yhtä askeettisesti kuin häihin valmistautuessa, keskittyen saamaan opinnot pius alta ennen synnytystä.
Silti lapset ja avioliitto tuntuu ihanilta, vaikka molemmat sain matalalla profiililla.
Ps. Teidän häät seuraisin kyllä tiiviimmin kuin Linnan juhlat ja olympiahiihdot. Uskoisin että niissä olisi jotain niin omaperäistä, aitoa elämää. 🙂
Meillä oli pienet häät, enemmänkin bileet, n. 50 hengelle. Ihan meidän näköinen juttu. Kustannuksia ei käytännössä ollut: saimme lahjaksi omalta perheeltä asioita juhliin; appi hoiti tilan, vanhempani juomat, ystävä meikit ja kampaukset, toinen ystävä valokuvauksen jne. Kaikki olivat tyytyväisiä: me, koska emme halunneet turhia lahjoja ja läheiset, koska tiesivät oikeasti antavansa jotain mitä tarvitsimme. Vierailta kielsimme lahjat täysin ja ilmoitimme, että tilassa on kolehtipurkki johon saa halutessaan jättää tai olla jättämättä täysin anoonyymisti jotain jonka käyttäisimme sitten häämatkaan. (Tämä siksi, että ihmisillä on jostain syystä käsittämätön tarve antaa lahjoja vaikka kiellettäisiin ja esim. Tilisiirto matkaa varten on mielestäni vaivaannuttava, kun pitää miettiä mikä on sopiva summa.) Edelleen 10 vuoden jälkeen muistelen sitä ihanaa päivää ja meidän näköisiämme juhlia! Ainoa mitä joskus mietin on oma pukuni: se oli ihana, minun tyylisen ja mukava päällä ja ihailen sitä hääkuvissani, mutta jälkikäteen tajusin, että elämässäni ei ehkä koskaan tule eteen sellaisia juhlia joissa voisi tosissaan pistää överiksi! 😀 Joten jos nyt juhlisimme, saattaisin valita huomattavasti näytyävämmän puvun!
Harva tosiaan hoksaa sitä että avioliitto tuo mukanaan myös ilmaisen vakuutuksen kun mahdollisessa puolison menehtymistilanteessa leski saa leskeneläkettä. Avopuolisolla ei tätä etua ole. Se on aika merkittävä sosiaaliturvan muoto ainakin jos on pieniä lapsia jotka pitäisi sitten yksin saada kasvatettua aikuisiksi.
Tutunkuulosta pohdintaa! Meilläkin tulee 12 vuotta täyteen yhdessä, ja lapsikin on. Naimisiin ei ole ollut kiire, mutta nyt jotenkin yhtä äkkiä tullut keskustelunaiheeksi, juurikin noista järkisyistä kuten leskeneläke ym. Koska ei haluta kuluttaa tonneja häihin (isot suvut ja kaveriporukat jotka kaikki haluaisivat tulla), päätettiin vaan että ensi keväänä/kesänä käydään maistraatissa ja lähdetään pelkästään häämatkalle 🙂
Hymyilytti. Mulla ja miehelläni kohta 25 vuotta yhteistä taivalta takana, eikä olla naimisissa. Käytettäisiin mekin ne löysät 100- 10 000 euroa ihan johonkin muuhun kuin johonkin määrittelemättömään juttuun nimeltä häät. Ja niin, eikä olla edes kihloissa, eikä olla menossakaan. Naurattaa myös kaikki ylenpalttinen morsianten häähössötys, messuineen, lehtineen päivineen. Voisi luulla että rivien välistä paistaa ettei mies ei halua kanssani naimisiin, mutta voin vain sanoa että hän on joskus ollut se osapuoli joka häistä joskus aikoinaan erehtyi jotain mainitsemaan. Viittasin vain kinthaalla ja nauroin. Eiköhän me näinkin tämä homma klaarata, ilman papin aamenta.
Itseäni eniten tökkii se, että häät ’pitäisi’ järjestää tietyn kaavan mukaan. Ollaan poikaystävän (10 vuotta takana ja toinen lapsi tuloillaan) kanssa välillä juteltu meidän unelmahäistä ja ne olisi sitten jotain aivan muuta kuin perinteiset suomalaiset tahi belgialaiset häät, hän on belgialainen. Voisiko olla tämä se isoin syy sullakin? Rakkausjuhlien järjestäminen kiinnostaa, mutta ei häiden perinteisen kaavan mukaan (ja normihintalapulla varustettuna).
Mikäli naimisiin mielii, niin ei siihen tarvii sitä 10 000 euroa käyttää. Jos tuon verran ylimääräistä, niin mieluummin remontti tai reissu, ja naimisiin sitten pienemmällä budjetilla. Hyvien bileitä ei määrittele hinta-lappu, vaan se miten käytössä olevat rahat on hyödynnetty.
Me mentiin naimisiin parin kuukauden varoitus-ajalla ja reilun 1000 euron budjetilla, pitäen sisällään vaatteet, kukat, ruuat ja juomat. Mies käytti vanhaa pukuaan. Häissä oli yhteensä 10 henkeä, pitäen myös meidät mukanaan.
Häihin kuten moneen muuhun asiaan saa upotettua, niin suuren summan rahaa kuin lystää. Pienestä isoon, ihan halujen ja kukkaron mukaan. Mitään pakkoa suuren summan käyttämiseen tai vuosien suunnitteluun ei ole. Myös pienellä budjetilla ja nopealla toiminnalla saa hyvät häät. Kukin valintansa mukaan.
Ehdoton suositus häille täältäkin! Me mentiin naimisiin maistraatissa salaa -09 ja vihdoin viime syksynä pidimme häät. Noin 100vierasta, lähimmät sukulaiset ja ystävät. Kun esikoinen syntyi -06, oli pieni ajatus vihkimisestä kastejuhlassa, mutta onneksi se jäi. Sanoin papille (sama, joka esikoisen kastoi), että nyt, vuosien ja neljän lapsen jälkeen sitä Jumalan siunausta ja tahtomista tarvitaan. Eli meillä siis oli kirkossa myös tuo siunaus. Ja se oli kyllä mahtavaa, että me yhä tahdomme!
Juhlat olivat hauskat ja rennot, oli morsion ryöstöä ja biletystä pikkutunneille. Juhliin meni reilu 2000€. Saatiin hurjan paljon järjestelyapuja kavereilta, koska ”kaikkien” häät on olleet jo vuosikausia sitten ja siten ei ollut ihmisillä tympääntymisiä (”taas jotku häät..”). Huomattava oli myös se rahasumma, jonka saimme lahjaksi. Teimme sillä koko perheen yhteisen häämatkan, johon taas ei olisi varmaan ollut kuuden hengen perheessä muuten varaa. Eli tavallaan plus miinus nolla-tilanne!
Häät on ihana juhla ja niin monessa asiassa voi säästää, ihan ilman, että juhlat siitä jotenkin kärsisivät. Meillä tehtiin siis päätös häistä toukokuulla (en saanut kampaaja-aikaa, eka vapaa aika oli elokuun lopulle ”mun” kampaamossa ja koko ajatus lähti sit siitä) ja juhlat syyskuulla. Naikaa!!!!
Haha, mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia joskus: ei mun pitänyt mennä naimisiin – ja jos menisinkin, niin lounastauolla maistraatissa. Sitten tapasin mieheni, ja aloin saman tien (oikeesti) kuvitella häitämme. Ei nyt sentään heti menty naimisiin, vaan kolmen vuoden jälkeen kihloihin, ja siitä kolmen vuoden päästä, viime vuonna, naimisiin. Häät piti järjestää pienellä suunnittelulla, mutta menin kihlojen jälkeen lukemaan hääfoorumeita, ja tajusin _oikeesti_ haluavani sellaset vuosien suunnittelua ja järjestelyä vaativat häät. Reilu kaks vuotta ennen häitä alotin suunnittelut ja hääblogin, ja se kymppitonnihan niihin meni, mutta ei oo kaduttanut. Ei se ollut täydellinen päivä, ja kyllä meillä on ollut yhtä onnellisia päiviä muulloinkin, mut ne oli just täydelliset meidän häiksi, sai kerrankin kaikki läheiset yhteen lähelleen ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Ja nyt on uskomattoman monta täydellistä valokuvaa meistä (ennen häitä niitä oli ehkä viis), mikä sekin lohkaisi 1400e budjetista, mutta voipahan vanhana kattoa, että on yhtenä päivänä ainakin ollut kaunis 😀
Maratonkommentti, mutta pointtina siis, että suosittelen järkkäämään ne häät. Jos kiinnostaa lueskella tällaisen siviilissä semijärkevän häähullun bloggailuja, niin päivittelen blogia (https://marrasmorsian.blogspot.fi) vielä silloin tällöin; seuraavaks olis tarkotus käsitellä just sitä rahanmenoa 😉