Ajatuksenani oli kirjoittaa huomenna koittavasta joulukuusta. Sillä tänä vuonna se tuntuu jotenkin eritysmerkitykselliseltä. Marraskuun vaihtuminen joulukuuhun tuntuu siltä kuin saapuisi ihan hemmetin paskan, ahdistavan ja raskaan päivän jälkeen kotiin ja saisi sulkea oven takanaan. Vihdoin joulukuussa!
Mutta sitä ennen on kerrottava sananen menkoista. On nimittäin taas se aika kuukaudesta. Ja kuukautiskierto kuukautiskierrolta alan olla varmempi siitä, että PMS aktivoitui minun kehossani vasta vuosi tai kaksi sitten. Nyt kun maailma menkkojen alkamisen jäljiltä alkaa taas saada vähän värejä, enkä tahdo murhata jokaista ihmistä ympärilläni, tajuan taas yhdistää olotilani niihin pariin päivään ennen menkkoja.
Havahduin henkilökohtaisten maailmanloppujen ja kuukautisten kulkevan käsi kädessä ensimmäistä kertaa Bali-kuukausien aikana viime talvena. Joko minulla oli kai aikaa kelailla ja havainnoida omaa käytöstäni enemmän, tai sitten PMS on räjähtänyt toimimaan kropassani ja etenkin mielessäni vasta ollessani yli kolmekymppinen. Niinä parina päivänä raivoan, itken ja vihaan kaikkea ja kaikkia niin paljon, että voisin repiä vastaantulevilta päät irti vain siksi, että puhaltelevat tupakansavuja naamalleni. Lasten kanssa pelikestävyyteni on nolla.
Ja siitä hetkestä kun menkat sitten alkavat, tuntuu kuin myös paha olo ja epätoivo alkaisi valua kehosta ulos. Eilen vielä itkuun asti ahdistaneet asiat tuntuvat pieneltä jutuilta, jotka vain pitää hoitaa alta pois tai unohtaa. Eilen illalla asettelin kuivurin jäljiltä märäksi jääneitä lakanoita kuivumaan ovenpielille. Ulisin sitä, miten epäreilua on, että kuolemanväsyneenä joudun täällä ripustaa puolimärkiä pyykkejä. Sehän oli just niin hölmöä kuin miltä kuulostaakin, mutta sillä hetkellä epäreiluus tuntui sähkövatkaimena vatsassa. Tänä aamuna söin aamiaista kuukuppi toosassa ja katselin niitä ovenkarmeilla roikkuvia lakanoita puistellen päätäni. Miten sekaisin voi kroppa kantajansa laittaa.
Mutta ilman menkkasekoilujakin kulunut marraskuu on ollut raskas. Olen panostanut ankeuden torjumiseen, ja annoin itseni suosiolla fiilistellä joululauluja, torttuja ja glögiä jo kuukausi sitten. Kuusessa olleista piparikoristeistakin on jäljellä enää yksi vähän reunoistaan nakerrettu. Tänään pussitin yllätyksiä lasten joulukalenteriin, jonka tein viime vuonna. Joulutus on ollut jo tovin täydessä vauhdissa. Silti marraskuu taklasi naamalleen.
Koko kuukausi tuntui kuluvan sairastamiseen. Tällaista räkätauti-oksennus-sejasetulehdus-rutto -epidemiaa ei olla koettu ennen. Kukaan ei ole onneksi kuolemansairas, mutta kyllä se silti syö tavallista arkea ja jaksamista, kun koko ajan on joku kipeä. Koko marraskuu tuntui valuvan hukkaan jonnekin sohvan alle. Työt kerääntyivät, ja tekeminen on liisteristä. Minäkin joudun kiskomaan antibioottikuurin, mikä laittoi vatsan herkille ja laski vastustuskyvyn nollaan. Väsymys on jotain ihan lamauttavaa. Ei sellaista tahmean pehmeää kuin vaikka vauvavuonna, vaan kirvelevän pistelevää. Kuin sielu olisi palohaavoilla.
Erinäiset tapahtumat elämässä ovat vaikuttaneet yleisfiilikseen. Ensimmäistä kertaa elämässä mielen kuohunnat eivät jätä rauhaan yölläkään. En saa unta, ja aamulla herään valvomaan silmät verestävinä ennen kuin kello edes soi. Väsymys on nopeasti vetänyt sille tasolle, jossa miettii, että jäisipä auton alle silleen just sopivasti, että pääsisi sairaalaan ja saisi vain olla ja nukkua. Ei siis tervettä menoa lainkaan.
Ja tuo saatanan kura ja muta. Pimeys on miellyttävä kaveri, mutta tuo jokapäväinen sade. Lapset ovat yltä päältä mudassa ja kurassa joka päivä, ja sitä en vain jaksa enää yhtään. En jaksa enää yhtään uitetun koiran hajuista haalaria kuivumassa kylppärissä, yhtäkään kurahaalarin hinkkausta rätillä tai yhtäkään rikkalapiollista hiekkaa sekä rapaa eteisessä. Kuka hullu täällä voi elää? Voi lumi, tule jo, tule!
Onneksi on joulu, joka katkaisee hetkeksi maailman hulinan. En oikeasti tiedä, miten jaksaisin taapertaa, jos ei olisi tiedossa pientä taukoa. Kuraa, itkua ja oksennusta voi olla luvassa jouluksikin, mutta silti ajatus joulusta tuntuu juuri nyt elintärkeältä. Kiedon sen valot, lempeyden ja rauhan ympärilleni kuin painavan villaviltin.
Saan sulkea oven muulta maailmalta, olla hetken omassa pienessä kolossani perheen kanssa.
Hienosti kiteytit mun marraskuun fiilikset. Huh. Tsemppiä sinne!
Mulle marraskuu on ollut parina edellisenä vuotena tosi hellä. Nyt sitten läimäytti avokämmellä naamaan ja kunnolla. Tsemppiä sulle, mulle ja meille kaikille!
Latasin menkkasovelluksen kolmekymppisenä. Aiemmin ei ollut tarvetta. Feel you!
Pitäisin mielelläni vuoden lomat loka-marraskuussa. Saisi päiväsaikaan sen vähäisen valon verkkokalvolle. Kesällä paiskisin töitä, illalla ehtisi hyvin uimaan ja ulos, yökin olisi valoisa. Ja ne saakelin räkätaudit jäisi vähemmälle, kun päiväkodit ja koulut nukkuisi marrasviikot talviunta.
Kannatan lomakautta loka-marraskuulle! Kesällä olis kaikilla muutenkin energiat kohdillaan työnteon ja koulunkäynnin suhteen 🙂
Mä olen aina tykännyt tehdä kesällä töitä. Ihanaa, kun toimistoilla on hiljaista ja kylillä kesätunnelmaa. Valoa ja energiaa riittää työpäivien jälkeen tehdä vaikka mitä! Mutta marraskuu, huh. Mä olen sen kanssa nykyään ollut mielestäni jo ihan kaveria, mutta tämä vuosi oli paha. Ennen lapsia me otettiinkin miehen kanssa lomamatka aina just marraskuulle.
Hei, tuo PMS-homma on just noin! Aktivoituu kai 35 ikävuoden kieppeillä. Olen nyt muutaman vuoden nauttinut siitä, kun kerran kuussa inhoan koko maailmaa, joudun yksin tekemään kaiken ja muut vain maiskuttavat rasittavalla äänellä ruokaansa suoraan korvakäytäväni juuressa! Mutta sitten taas muutaman päivän päästä helpottaa ja muistan mistä kaikki johtui.
Tsemppiä hirveesti!
Joulukuiset hämäränhyssyt on ihania. Nyt kai säätietojen mukaan teidän pitäisi saada luntakin ♡.
Ah joo toi ruuanmaiskuttaminen ja kaikki! Ihan karseaa, miten voi dropata mielialan kanssa niin syvälle muutamaksi päiväksi ja sitten ihan hetkessä nousta sieltä tajutakseen, että ei hitto, miten sekaisin voi ihminen mennä hormoneidensa kanssa. Tästä PMS-asiasta pitää kyllä ottaa selvää enemmän. Näemmä pakko opetella handlaamaan se jotenkin, sillä kaveri on tullut jäädäkseen.
Joulukuu on ihana, kyllä! Ja me täällä Helsingissä saatiin heti kuun eka lunta <3 Tuskin se kauan pysyy, mutta nautin nyt niin täysillä, kun on sen tuomaa valoa ja rauhallista tunnelmaa.
Kiteytit juuri minunkin marraskuun, pimeys ja PMS ei ole ollenkaan hyvä yhdistelmä. Me sentään asutaan alueella jossa on koko talven lunta, tunnistan että se pelastaa aika paljon, mutta PMS-oireet on kyllä silti mustanneet urakalla mieltä. Itselläni PMS-oireet alkoivat nyt 30-vuotiaana tosi rajuina ja selkeästi tunnistettavina toisen lapsen saamisen jälkeen. Hurjaa synkistelyä kestää aina noin pari päivää ja sen jälkeen pikku hiljaa helpottaa. Onneksi on joulukuu. Valoa pimeyden keskelle sulle Hanne ♥️ Oot niin monta kertaa sanoittanut omia fiiliksiäni esikoisen syntymästä asti, kiitos kun kirjoitat
Pimeys ja PMS yhdistettynä on kyllä ihan horroria, huhuh. Mä en ole aikaisemmin tajunnut, että PMS tosiaan aktivoituu vasta kai näin päälle kolmikymppisenä. Ihan valtava syväsukellus synkkyyteen aina kerran kuussa, ja itse nousen sieltä ihan päivässä takaisin normaaliksi. Siinä ehtii tajuta sen eron olotiloissa, mikä on ihan hurja.
Niin kiva kuulla, että olen voinut sanoittaa omien fiiliksien lisäksi myös muiden tuntoja <3
Täällä myös yksi pms uhri. Oireet on selvästi pahentunut 35 ikävuoden jälkeen. Etsin tietoa asiasta ja löysin toedon, että B6-vitamiinin kuurimuotoinen käyttö voisi helpottaa psyykkisiä oireita. Oon ite nyt käyttänyt muutaman kierron aikana ja mielestäni vitutuksen määrä on vähentynyt enkä kiihdy nollasta sataan niin nopeasti. Liekö lume vaikutusta vai oikeaa apua, mutta pääasia mulle, että oma olo on helpompi. Mulla uutena pms oireena on tullut myös unettomuus nyt kun ikä on lähempänä neljääkymppiä kuin kolmea. 🙁
Täältä voi lukea lisää tuosta B6-vitamiinin käytöstä pms oireisiin: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00163#s3
Tämä on kyllä mielenkiintoinen juttu! En todellakaan ole tajunnut ennen viime vuosia, mistä jengi puhuu PMS-oireista kertoessaan. B6-vitamiinia pitää kyllä testata. Samaten täytyy alkaa kirjata tarkemmin noita oireita ylös parin kuukautiskierron ajan. Haluan kyllä jutella lääkärin kanssa tästä, sillä oireet ovat niin voimakkaita.
Mulla kans alkanut nyt vasta ”kypsemmällä iällä” ja parin raskauden jälkeen PMS-kiukuttelu ja -turvotus. Heti helpottaa molemmat vaivat kun menkat alkaa. Kierto on vähän epäsäännöllinen, joten aina en tosiaan ymmärrä mistä on kyse ennen kuin ensimmäinen lusikallinen on pikkuhousuissa.
Ah niin ja se turvotuskin, aivan! Just tuossa ennen menkkoja järkyttyneenä ihmettelin turvonnutta ja kipeää vatsaani. Voisiko sekin olla kuukautiskiertoon liittyvää. Turvotuksen en kyllä ole huomannut menevän sykleissä. Mielialan kanssa ero on niin jäätävä ja selvä, että ei paljon jää arvailujen varaan, mistä johtuu.
Täällä sama meno, unettomuutta, sairastelua, vitutusta ja verestäviä silmiä. Oon sun kanssa saman ikäinen ja pms-oireet on alkaneet vaivata todenteolla tässä muutaman vuoden sisällä kahden lapsen jälkeen. Oireet kestää mulla yleensä noin viikon ja yleensä oon silloin aina halukas kuolemaan tai muuttamaan yksin omaan kämppään. Ei auta kuin hengitellä syvään ja yrittää tehdä elämästä jotenkin siedettävämpää noina päivinä tekemällä vaikka väkisin edes jotain mukavaa. Hyvää joulukuuta! <3
Mä olen ollut muutamana vuotena ihan sinut marraskuun kanssa, mutta tämä tänä vuonna laittoi kyllä paskapanokset kireälle. Toi PMS-asia on ihan hullu. Ja minä olen sen ajan ihan hullu. Nyt on selvitettävä, voisiko asialle tehdä jotain. En vain voi ajatella eläväni menopaussiin asti neljän viikon välein ihan depressiivisenä.
Onneksi on vihdoin aika aukaista ensimmäinen luukku! Upean kalenterin olet kyllä tehnyt, juurevan kaunis. Onneksi jaksat kirjoittaa, kyllä näitä kuvia katsellessa oma joulumieli nousee vaikka kirjoitatkin vaikeasta aiheesta.
Mulla auttaa kirkasvalo mielen mataluuteen sekä unen saamiseen. Ystäväni joskus vinkkasi tämän ja toimii minulla, kun muistan käyttää valoa.
Oi kyllä, lasten onni ekasta luukusta oli niin ihana! Ja Helsinkikin sai heti lunta. Tuskin pysyvää, mutta nautin niin tästä lumen tuomasta valosta ja pehmeästä tunnelmasta <3 Kirkasvalolamppu on täälläkin käytössä. Tuntuu, että ainakin jotain jeesiä siitä on.
Hei nyt pitää ensimmäistä kertaa kommentoida vaikka pitkään oon sun blogia seurannu. Oon ihmetelly tuota pms asiaa ja että keksinkö nuo oireet joita ei ennen ole ollut. Mietin jo, että mikä tulehdus mulla on (ja missä reiässä) ku juilii kohtua, munasarjoja ja alapäätä. Viikonloppuna itkin saunassa miehelle, että kun oli paha mieli, ilman mitään järkevää syytä. Nyt näkyy jo valoa, onneksi.
Ihana, kun kommentoit! No joo, hyvin kuvailtu tuo, että mikäköhän tulehdus on ja missä reiässä, kun olotilat on ihan karseat. Tätä PMS-asiaa pitää todellakin kaivella lisää ja tutkimustuloksia ja tunnelmia kirjoitella ylös myös tänne blogiin.
PMS! Kiitos tuhannesti, Hanne, että nostit tärkeän aiheen esiin.
Monet ei tiedä, että PMS:ää on kahta laatua:
(1) lievempää ennen kuukautisia esiintyvää ärtyisyyttä ja fyysisiä oireita (80% naisista kokee tätä)
(2) oireyhtymäksi luokiteltu PMS (englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa usein PMDD, premenstrual dysphoric disorder), jonka oireet muistuttavat vakavaa masennusta ja josta kärsii noin 3-8% naisista
Minullakin vakavat oireet alkoivat kolmikymppisenä raskauden jälkeen. Itse olin joka kuukausi yli viikon itsetuhoisen masentunut, lähes työkyvytön, miehelle ja lapselle raivoava ihmishirviö. Ja vaikka pitkään tiedostin, että oireet johtuvat hormoneista, minulla ei ollut niihin mitään kontrollia.
Googlasin kaikki mahdolliset hoitokeinot, B6, magnesium, sinkki ja agnus castus on kokeiltu. Näistä sain lievää, mutta ohimenevää helpotusta. Lopulta taivuin kokeilemaan SSRI-lääkitystä, jonka käyttöä PMDD:een on tutkittu jo suht paljon. Jaksottainen, pieniannoksinen SSRI ovulaatiosta kuukautisten alkuun on osoitettu tutkimuksissa tehokkaaksi avuksi. Se on auttanut minuakin! Halleluja! Olen saanut elämäni takaisin.
Naiset: vakavat PMS-oireet eivät ole normaaleja. Ne eivät kuulu naisen elämään, niistä ei tarvitse kärsiä hiljaa. Menkää gynekologille, vaatikaa apua. Huolehditaan itsestämme ja seksuaaliterveydestämme. We’re worth it!
Tässä vielä linkit kahteen aihetta koskevaan tutkimukseen. Kaikki gynekologitkaan eivät vielä tiedä aiheesta tarpeeksi.
https://pdfs.semanticscholar.org/b104/c2891599f8de459712f387288ff369a1f009.pdf
https://s3.amazonaws.com/academia.edu.documents/39147866/0046352b49fe592abe000000.pdf?AWSAccessKeyId=AKIAIWOWYYGZ2Y53UL3A&Expires=1512119452&Signature=hrJTkD4ql8gcUrwLl4MUtBeNhGA%3D&response-content-disposition=inline%3B%20filename%3DThe_prevalence_impairment_impact_and_bur.pdf
Kiitos hyvästä kommentista ja infosta! Aihe on tosiaankin tärkeä ja valitettavan vaiettu, ja vähätelty – siellä se hormoneissaan taas höyryää hehheh.
Sitä voisi ajatella, että PMS variaatioineen on luonnollinen ja naisen elämään kuuluva, mutta näinhän se ei ole. Naisenhan kuuluisi luonnon suunnitelman mukaan olla raskaana tai imettää melkein koko hedelmällinen ikänsä, eikä suinkaan menstruoida joka kuukausi. Siihen nähden SSRI- tai hormonilääkitys ei välttämättä olekaan niin epäluonnollinen vaihtoehto.
Hyvänen aika, tämä oli todella asiaa avaava kommentti! En ole tiennyt näitä asioita. Ei ole mitään epäselvyyttä, ettenkö nykyisin kuuluisi tuohon porukkaan, jolle oireet muistuttavat vakavaa masennusta. Viikon verran harmaata ja paskaa, mutta noin kolme päivää sellaista syvämutaa ja mustia ajatuksia, että ei ole mitään epäilystä, etteikö niitä tulkittaisi vakavaksi masennukseksi myös ammattilaisten toimesta. Ja se ero olotilassa menkkojen alkamisen jälkeen on kuin yö pohjolassa ja päivä tropiikissa. Siinä samassa kuin menkat alkavat, olotila alkaa nopeasti parantua.
Nämä oireet vaikuttavat minun ja läheisten elämääni niin paljon, että jos siihen vain on olemassa lääkitys, olisin sitä valmis ainakin kokeilemaan.
Tämä on ihan hurjan mielenkiintoista. Jos jollain on vinkata asiaan perehtynyttä suomalaista ammattilaista, kuulisin mielelläni. Tämä aihe on sellainen, jota pitäisi pemistää enemmän täällä blogissakin. Olisi hienoa voida haastatella asian ammattilaisia.
Mä suosittelen jonkun menkka apin lataamista, esim. Clue on hyvä (siis jos sulla ei sellaista vielä ole). Auttaa ennakoimaan ja muistuttaa miksi kroppa käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.
Mulla on appi käytössä, mutta lähinnä vain siihen, että saan merkittyä kierron ylös ja varauduttua menkkojen alkamiseen. Lataankin heti tuon Cluen, jos se vaikka olisi parempi. Pitää alkaa tutkailla kehonsa tuntemuksia vähän tarkemmin, että pääsisi kärryille tästä PMS-asiasta. Sen verran rajusti se nykyään oireilee.
Hei täähän on ihan tosi hyvä! Mainiota, että täällä voi just tarkkailla myös PMS-oireita. Ja tykkään siitä, että appin voi asettaa hälyttämään lähestyvistä menkoista. Saisikohan sen muistuttamaan myös PMS-oireiden ajasta. Osaisi sitten itse ehkä vähän paremmin suhtautua niihin. Ehkä.
Ihanan rehellinen postaus, johon varmasti moni voi samaistua. Vaikka vastaavaa ei toivo kellekään niin itsekin pari kuukautta lapsen kanssa vuorotellen sairasteltuani ja jäätävistä menkkaoireista läpi kärvisteltyäni helpottaa tällaiset realistiset muistutukset siitä, että hei tätä se on muillakin enkä ole yksin. Tsemppiä sinne! Onneksi nyt saa alkaa edes fiilistelemään joulua ja seuraava marraskuu on vasta vuoden päästä 🙂
Joo, vaikka kukaan perheestä ei onneksi ole kuolemansairas, tuollaiset ihan perussairastelut kuluttavat ja vaikeuttavat perusarkea ihan hurjasti. Etenkin, kun sitä riemua kestää monta viikkoa. Mä niin toivon, että tämän talven sairastelupotti on nyt hiljalleen käytetty, ja voidaan keskittyä nauttimaan tavallisesta elämästä. Onneksi on joulukuu, siinä on toivoa!
Aamen! Juuri tämä! Pms kyllä riivannut jo vuosia mutta juuri tuo on se fiilis silloin! On kamalaa vihata ja rakastaa yhtäaikaa tietäen et huomenna tää käsittämätön viha tuntuu tyhmälle. Ja marraskuu… voi elämä. Ei ihminen voi elää marraskuussa. Onneksi on se joulu joka tuo punan jos ei poskille niin ainakin verhoihin ja kimalluksen jos ei silmiin niin ainakin kuusen oksille.
Mä olen yrittänyt kestää PMS-oireiden kanssa miettien just sitä, että tämä on nyt PMS ja että kolmen päivän päästä olet taas entiselläsi ja ihmettelet, mikä se oli. Mutta ei se siinä hetkessä auta, kun tuntuu, että tahtoo ajattelua mieluiten vaikka kuolla. Hitto, ihan hemmetin hullua. Tätä asiaa pitää selvittää enemmän.
Onneksi, onneksi on joulu!
Aamen. Marraskuu tuntuu vuosi vuodelta tahmeammalta. Pahinta on juurikin tuo lasten jokapäiväinen kuravaaterumba. Olisin jo valmis antamaan veronpalautukseni, jos saataisiin Helsinkiin lunta. Siis pysyvää lunta.
Kuravaaterumba, huhuh. Juuri muistin, mikä oli yksi syy, että viime vuonna marraskuu oli tosi inhimillinen moniin erillisiin verrattuna. Syksy oli tosi kuiva, eikä kurakelejä juuri ollut. Taisin pari kertaa kaivaa kuravaatteet lapsille esille. Nyt ne ovat päällä joka päivä. Mä olen niin onnellinen tuosta eilen sataneesta lumesta, vaikka se tuskin pysyvää on. Mutta mikä iso mielialavaikutus heti sillä lumen tuomalla valolla ja pehmeydellä!
Ah kuravaatteet ja huonosti suunniteltu kämppä, niin että hiekka kantautuu eteisestä kaikkialle, hiertää jopa sukkien sisällä.
Ah marraskuun pimeys, hyytävä tuuli ja vesisade, auto korjaamolla toisen osapuolen virheen takia, pakko pyöräillä joka paikkaan.
Ah s*nallinen määrä töitä jotka on pakko saada jouluksi valmiiksi (tai tapahtuu… no todnäk ei mitään).
Omasta kuukautis-, mieliala-, ja hormonaalinen ehkäisy -sopasta en viitsi edes aloittaa.
Onneksi, onneksi edessä häämöttää joulu, joka katkaisee tämän tarpomisen ja kääntää uuden vuoden ja kevään odotuksen!
Ps. Kun taannoin harmittelit ettet ehdi vastata kommentteihin, niin ei se minua ainakaan haittaa. En koe että maksuttoman blogin kirjoittajalla olisi mitään velvollisuutta vastata, eikä vastaamattomuus vähennä ainakaan omaa seuraamistani. Kommenteista syntyy usein kiva kokonaisuus ilman nimenomaisia vastauksiakin.
Jos jokin syy saisi vannoutuneen kaupunki-ihmisen minussa muuttamaan maalle, se olisi varmaankin mahdollisuus hyvin suunniteltuun kuraeteiseen 😀 Nykyisessä kodissa tilanne eteisen suhteen on onneksi paljon parempi kuin vanhassa kodissa. Eteinen on isohko (tai ainakin isompi kuin vanha) ja laattalattialta on helppo putsata hiekat ja kurat heti riisutumisrumban jälkeen. Mutta silti; voi lumi ja pakkanen, tule jo!
Syksyyn on tosiaan sisältynyt omassa elämässä kaikenlaista soppaa, mikä on vienyt aikaa kommentteihin vastaamiselta. Kiitos, että ymmärrät sen <3 Tahdon kuitenkin ehdottomasti olla keskutelemassa täällä kommenttiosiossa. Kommentit ovat blogien suola, ja mulle itselleni myös tärkeä virtuaalinen tuki ja mahdollisuus ajatusvaihtoon.
PMS!! Minulla pahentunut jokaisen raskauden jälkeen ja kun noita on nyt neljä, niin.. Ne saatanan sukkahousut oli joku jättänyt kaappiin toinen lahje nurinpäin!!!!! Tai toi mies! Voi vittu kun se ei tiennyt, että siskonsa haluaa rivariin eikä kerrostaloon!!!
Noin vuorokausi tulee raivottua ja sit hoksaa, mistä kyse ja sit alkaa naurattamaan! Mutta taidanpa minäkin testata tuota b-vitamiinia, sen verran kärsimystä tämä ilmeisesti muulle perheelle tuottaa
Oi tuttua, räjähtely ihan älyttömistä asioista. Sitten kun menkat alkaa ja mieli tasaantuu hetkessä taas normaalille tasolle, on ihan ihmetyksissä, että mikä se kaikkea vihaava ihmishirviö täällä eilen oikein oli.
Mä aioin testata b-vitskut ja tarvittaessa myös vahvemmat lääkkeet. Sen verran rajuja oireet on, että en tahdo elää sellaisten kanssa, jos ei pakko ole.
Ai ettien että mikä teksti,osui ja upposi kyllä todella hyvin tähän osoitteeseen. Mikään kirjoittamasi ei poista omia samankaltaisia fiiliksiä,mutta auttaa kyllä jaksamaan tässä arjessa. Joten kiitos taas kun kirjoitit ja mukavaa joulun odotusta! 🙂
Kirjoittamisella on ihmeellinen voima. Hyvä mieli lisääntyy kirjoittaessa, mutta myös raskaammat aiheet jotenkin helpottavat fiilistä sekä kirjoittajalla itsellään että samoista jutuista kipuilevilla. Mukavaa joulun odotusta sinne myös! 🙂
En usein kommentoi, mutta nyt pakko vinkata… hormonikierukka! Laitoin vuosi sitten ekaa kertaa, ikää himpun yli 40… ja kas! Menkat hävisivät ja samoin ne jäätävät PMS säädöt….
Ei tä elämä ihan seesteistä ole, sehän ois tylsää, mut yllättävät huonot fiilikset kadonneet! Ja siivouspuuskat!
Googlailinkin, että sitäkin käytetään hoitona PMS:n vakavempiin oireisiin. Mä itse tahtoisin pysyä erossa hormonaalisessa ehkäisystä (se homma ei vain ollut mua varten, reagoin tosi herkästi hormonivaihteluihin, kuten PMS:stäkin huomaa). Mutta ei tämäkään ole tervettä ja normaalia, että on viikon kuukaudesta ihmisraunio ja ihmishirviö vuorotellen.
Seesteistä musta tuskin millään keinolla saa, mutta noita pohjamutia voisi vähän tasoitella 🙂
Vielä kommentti, mullekaan ei pillerit sopineet, ei nuorena eikä raskauksien jälkeen minipillerit. Meni iho ihan kamalaksi, paino nousi yms.. Siksi en uskaltanut hormonikierukkaa ottaa ennen, mutta nyt kun se on niin pillereiden haitat ei ole tulleet esiin ja ekan parin kuukauden tottumisen jälkeen elämä helpottanut ihan tosi paljon. Ei sitä tajunnutkaan, et ne hemmetin menkat oli koko ajan tulossa tai menossa….
Nyt oli kyllä niin suoraa omasta elämästä kirjoitettu! Fuck november ja fuck pms. Mulla pahimmat pms oireet kestää viikon. Ja se on tuskaa se. Pahentunut kahden lapsen jälkeen tässä kolmenkympin iässä. Onneksi on kanssasisaria ja tietää taas ettei ole maailman ainut, joka tästä saatanallisesta vaivasta kärsii. Tsemppiä meille kaikille ja onneksi on joulukuu, ihan kohta kevät aurinko alkaa paistaa ja voi ruveta odottelemaan kesää! 🙂 kiitos mahtavasta blogista!
Huh, viikon! Mulla on ne pahimmat droppaukset ehkä 2-3 päivää. Siihen kyllä laskeudutaan harmaissa tunnelmissa, mutta se kaikista hirvein oireilu kestää muutaman päivän, minkä jälkeen loppuu kuin seinään menkkojen alkaessa.
Onneksi on joulukuu! <3 Ja Helsingissäkin lunta, ainakin jonkin aikaa :)
Oletko miettinyt, etta kavisit juttelemassa jonkun kanssa. Et esikoisen odotusaikana mennyt vaikka kehotettiin, olisiko jo aika? Niin usein tekstisi ovat niin tummanpuhuvia. Niin usein tulee itselle oikein paha olo kun tekstiaisi lukee ja aistii sinun pahan olosi. Lapset ja mies karsii. Jos olisi vaikka ihan masennusta? Koska Tama marraskuu ei tosiaan ole ensimmainen kerta hanne. Joka kk Tai ainakin joka toinen sinulta tulee teksti, joka ei ole normaalin ”huono paiva” kuuloinen olotila. Se etta pinna ei kesta lapsia ja heille huudetaan ja itketaan ja parutaan miehelle saannollisesti, ei ainakaan itselle kuullosta terveelta. Ala ota itseesi, haluan vain sanoa etta juttelu ammattilaisen kanssa voisi auttaa. Itse sen kokenut.
Juttelu ammattilaisen kanssa tekisi varmasti hyvää ihan jokaiselle 🙂 Mä olen koittanut kaksi kertaa elämässäni saada aikaa ammattilaiselle; esikoista odottaessani ja pari vuotta sitten uupumuksen aikaan. Vaikka sitä ei koskaan virallisestei todettu, niinä aikoina olen ollut masentunut. Kumpanakaan kertana en onnistunut saamaan aikaa (kukaan ei vastannut ajanvarauksen soittoaikana), ja olin liian väsynyt yrittääkseni lisää.
Tämä syksy on ollut raskas. Vaikka onneksi suurimmilta osin onnellinen ja ihana, mutta siihen on sisältynyt niin paljon asioita, jotka ovat syöneet energiaa liiaksi. Opin juuri, että PMS-oireet ovat verrattavissa vakavaan masennukseen, enkä yhtään kokemani perusteella ihmettele. Ne eivät ole normaaleja, vaan niihin kuuluu saada apua. Onneksi suurimman osan kuukaudesta olen oma itseni, joten nyt kun tiedän, alan hakea tähän selvyyttä ja apua gyneltä.
Hmm, kyllä se ihan normaalia on, että itkettää ja välillä huudetaan. Me ihmiset olemme erilaisia, toiset patoavat tunteita sisäänsä ja toisilla räiskyy enemmän.
Kun elämässä on paljon liikkuvia osia, välillä vaan väsyy. Ammattilaisen kanssa juttelu voi toki olla hyvä apu jollekulle mutta ei se vuorokausiin lisää tunteja tuo millään.
<3
Joo, mä olen aina ollut ihminen, joka kokee vahvasti niin onnen, ilon, surun, rakkauden, epätoivon ja ihan kaikki tunteiden variaatiot 🙂 Toisinaan se on ihanaa, toisinaan kamalaa – riippuen tuntemuksista 🙂
Meillä siis rakastetaan ja itketään, myös lasten kanssa. Ja puhutaan tunteista. Toki itselläni on loppuelämäksi opeteltavaa ja kehityttävää niin ihmisenä, kumppanina kuin äitinä, ei siinä.
Elämä etenkin näin ruuhkavuosina on kyllä yksi tasapainoleikki. Vaikka balanssin koittaa koko ajan löytää, välillä vaan tapahtuu jotain (esim sairastetaan kuukausi putkeen), mikä horjuttaa tasapainoa ja saa väsymään.
Toivottavasti ehdit lukemaan tämän vinkin PMS-oireisiin. Itse kärsin todella pahoista oireista ennen. Soitin jopa miehelleni töihin, että nyt ajan rekkaa päin. Ja muuten ei ollut koskaan mtn sen suuntaisia ajatuksia! Naiset ovat oikeesti tehneet jopa murhia PMS-oireisina. Nyt se vinkki siis tulee: kalsium ja magnesium. Ne tasot romahtavat (niin kuin moni muukin taso) juuri ennen kuukautisia. Itse syön jatkuvasti, mutta riittää esim viikon kuuri ennen kuukautisia. Hevoskuuri. Ei se marraskuuta pois vie, mutta helpottaa muuten niiiiin paljon elämää. Saan olla lapsen kanssa kotona, ja ajattelin itsekseni, ettei marraskuu nyt sitten ärsyttäisi niin paljon. Paskanmarjat. Joka päivä ollaan sateessa ulkona koiran ja lapsen kanssa. Ja miksen ole kymmenen vuoden aikana opettanut koiraani käyttämään kurapukua. Ja kun mies tulee pitkän päivän jälkeen vihdoin kotiin, on hän täynnä kiukkua, koska on saanut olla koko päivän sateessa ja tuulessa ulkona. Koska marraskuu. Onneksi päästään jouluksi pohjoiseen. Katsomaan oikeaa talvea. Kiitos blogistasi ja ihanaa joulun odotusta!
Kuulostaa tosi tutulta noi muutaman päivän ajan kestävät tosi tosi depressiiviset ajatukset, jotka häviävät siinä samassa, kun menkat alkavat.
Kiitos vinkeistä, nämä ovat tärkeitä! Magnesiumia mä vedänkin (suonenvedot), mutta kalsiumia en. Tästä mä tahtoisin tietää lisää. Toivottavasti ehdin selvittää! Että mikä kaikki PMS-oireet aiheuttaa, miksi ne ovat toisilla vakavan masennuksen tasolla olevia mielialadroppauksia ja miksi ne alkavat vasta myöhemmällä iällä.
Huh, koira ja marraskuu! Mä en vain ymmärrä, miten se paketti handlataan. Mä en vain millään pystyisi yhdistämään kahta lasta, miehen pitkiä työvuoroja, kerrostaloa, koiraa ja marraskuuta. Isot tsempit, oot mun sankari, että moiseen kykenet arjessa, joka päivä! Ja niin niin ihanaa kuulla, että pääsette jouluksi pohjoiseen. Mä viimeksi tänään mietin meidän kahden vuoden takaista reissua Kuusamoon. Se oli täydellistä.
Mulla ekan lapsen jälkeen menkat ja pms muuttuivat paljon ”helpommiksi”, nyt jännittää, millaiset menkat ja pms-oireet tulevat toisen lapsen jälkeen. Ei ole ollut kyllä ikävä niitä! Mutta ihana tämä postaus! Olen koko marraskuun kironnut kuraa, haalarien putsausta ja sitä ainaista hiekkaa lattialla.. lohduttavaa kuulla, että muillakin ottaa tämä vuodenaika koville! Mukavaa joulukuuta!
Oho, ai noinkin päin voi käydä! On nämä menkka-asiat sitten ihmeellisiä. Toisaalta on mullakin ikä tuonut helpotusta. Teini-iässä vatsakrampit olivat menkkojen aikaan välillä niin pahoja, että en voinut mennä kouluun. Nykyään aniharvoin joudun napata edes särkylääkettä.
Tänään taas käytin reilun puolituntia haalareiden ja muiden ulkovaatteiden putsaukseen ja sen jälkeen vielä aikaa eteisen putsaukseen hiekasta ja kylppärin putsaukseen vaatteiden putsauksen jälkeisestä mudasta. Terve. Pakkanen olisi niin tervetullut. Mukavaa joulukuuta sinne myös, kuralla tai ilman (mieluiten ilman)!
Myös täällä on koettu raskauksien pahentaman pms:n tuomat, erittäin vaikeat oireilut. Olin pitkään sitä mieltä, että hormonaalista ehkäisyä en ota, mutta annoin kuitenkin ehkäisyrenkaalle mahdollisuuden. Ja se on kyllä tosissaan auttanut! Yksistään jo se, ettei tarvi vuotaa reilua viikkoa, muttei myöskään olla henkisenä rauniona kahden viikon välein on mahtavaa <3 Syön tällä hetkellä myös mietoa mielialalääkettä imetyksen lopetuksen laukaisemaan masennukseen, mutta uskon, että tuolla renkaallakin on ollut suuri vaikutus. Kolmannesta lapsesta en uskalla enää edes haaveilla, niin kauheaa sekoilua nuo hormonit on saaneet aikaan…
Mä olen miettinyt kans, että ikinä en enää ota hormonaalista ehkäisyä. Reagoin niihin niin vahvasti. Mutta PMS on saanut vähän miettimään kantaani. Koska tämä on paljon paljon pahempaa kuin hormonaalisen ehkäisyn aikaansaama sekoilu. Tosin PMS-sekoilu kestää vain viikon kuukaudessa, hormonaalisen ehkäisyn kanssa koko ajan. Että tiedä sitten.
Tsemppiä imetyksen lopetuksen aiheuttamaan masennukseen. Kun lopetin kuopuksen yöimetyksen aika kertalaakista, mieliala droppasi todella pahasti. Selvittelin asiaa ja yhdistin sen myös juurikin imetykseen ja imetyshormoneihin. Ah, hormonit! Mun piti silloin kirjoittaa lisää aiheesta, mutta en oikein löytänyt ketään suomalaista lääkäriä tahi muuta tahoa, jota olisin voinut asiasta haastatella. Jos siis sulle lääkkeet määrännyt lääkäri tietää näistä asioista enemmän, kuulisin mielelläni hänen yhteystietonsa. Tästä(kin) asiasta pitäisi kirjoittaa. Viestiä voi laittaa myös privana hanne piste valtari at gmail piste fi.
Mainitsit, että et oikein ole innostunut hormonaalisista hoidoista, en minäkään. Pyrin etsimään muita vaihtoehtoja. Olen muutaman kerran ollut akupunktiohoidosssa (PKL, perinteisen kiinalaisen lääketieteen koulutuksen saaneen akupunktiohoitajan hoidossa) kuukautisvaivoihin ja koen saaneeni apua. Varsinaisia PMS-oireita en ole varmaan varsinaisesti kokenut, mutta 5 lapsen äitinä huomaan kehossani ja kuukautiskierrossani paljon muutoksia ja tuota ikääkin tulee vaan lisää.
Joo, en niihin mielelläni lähtisi. Siksi selvittelinkin jo, että jotkut ovat saaneet apua akupunktiosta myös PMS-oireisiin. Hyvä tietää, että sinulla on ainakin kuukautisvaivoihin jeesinyt. Mä seuraan nyt tarkemmin omaa menoa muutaman kierron ajan, ja alan sitten hakemaan hoitomuotoja. Sen verran rajuja oireeni ovat, että vaikka olen luvannut itselleni pysyä hormonaalisista hoidoista erossa, olen sitäkin valmis miettimään.