Me vietimme sunnuntain isänpäivää perinteisesti. Mies oli yön töissä, joten vaihdoimme isänpäiväsuukot, kun päivänsankari tuli nukkumaan ja minä sekä yön aikana kainaloon kavunneet lapset heräsimme.

Söimme siis isänpäiväaamiaisen kolmistaan lasten kanssa. Keitin itselleni pressopannullisen kahvia ja laitoin soimaan Uuden muusan Eevan koostaman soittolistan sunnuntain lempeään ja kiireettömään tunnelmaan sopivaa klassista. Rakastan tuota soittolistaa, vaikka luulin teini-iän wannabe-taidenuorihurahdusvuosien aikana kuluttaneeni klassisen musiikin kuuntelunautinnot loppuelämäksi.

Pianokonserton tahdissa aloimme valmistella lasten kanssa isänpäivänkakkua. Lapset halusivat tehdä selväksi, että isin valitsema musiikki (Antti Tuisku) on parempaa kuin äitin, mutta mutinat unohtuivat, kun kaivoin jauhopurnukan ja sekoituskauhan pöydälle.

Teimme saamani Gastronaatti 2 -kirjan ohjeen mukaan Hiljaisen porkkanakakun, sillä sen tekemisestä ei nimensä mukaisesti lähde meteliä. Porkkana raastetaan käsin (minä teen sen yleensä aina koneella, sillä vihaan raastinraudan rutkuttamista) ja taikina sekoitetaan käsipelillä sekin. Tuskin se miehen unta erityisemmin paransi, sillä kahdesta lapsesta ja yhdestä mutsista lähtevä meteli on vakio. Mutta ajatus on tärkein, sanotaan.

Tein samasta Gastronaatti-kirjasta brunssille myös Vege croque monsieur -leipiä, ja oli hauska huomata, että ajattelin samalla tavalla kirjan reseptien takana olevan Satu Koiviston kanssa; hänkin oli valmistanut isänpäivänä samaisia leipiä. Lisäksi tein kirjasta vielä päärynäsalaatin, kaksinkertaisena tietenkin, kun kirjassa suosiolla kehotettiin tekemään niin. Se oli muuten hyvä ohje se, sillä maanantaina kulhon pohjalta napsittiin vikat päärynät ja nuoltiin kastikkeen jämät.

Ruoka siis maistui, kun vihdoin päästin malttamattomana makuuhuoneen oven takana kurkkineet lapset herättämään päivänsankaria. Ennen ruokailua sänkyyn kannettiin läjä lasten tekemiä piirustuksia, kortteja ja lisää piirustuksia sisäänsä kätkeviä paketteja. Osa korteista jäi viime viikon sairastelun takia päiväkodille, mutta onneksi lastenhuoneessa valloillaan oleva askartelumania on sitä lajia, että voisimme perustaa korttikaupan. Isi siis sai korttinsa ja toisen korttikattauksen sitten vielä myöhemmin.

Loppupäivä kului valuen sohvan villapeittokasan ja lastenhuoneen lattialle perustetun legopalikkatyömaan välillä. Alunperin tarkoituksena oli lähteä ulkoilemaan, mutta sade hakkasi katuvalojen loisteessa vesilammikoihin reikiä sen verran äkäisenä, että päätimme muurautua sisätiloihin. Siitä seurasi seinille hyppelyä, mutta ehkä silti parempi niin. Illalla osalle sakista nousi kuume, ja aamuun mennessä myös silmätulehdus, yskä, räkätulva ja orastava korvatulehdus mainittu. Taidetaan tänä syksynä sairastaa useamman vuoden varannot täyteen.

Onneksi perheen isi terve ja jääkaapissa on vielä iso siivu porkkanakakkua.

Jaa: