Tänään Unelmaduunarit-podcastissa puhutaan rahasta, palkkaneuvotteluista ja siitä, miten saada tekemästään työstä tarpeeksi rahaa.

Vieraana meillä on ekonomi ja diplomi-insinööri Elina Lepomäki, joka on painanut duunia paikoissa, joissa voi suorastaan haistaa rahan ja vallan. Hän on ex-pankkiiri ja nykyinen kansanedustaja, joka on joka on sekä tienannut paljon rahaa että tehnyt duunia pienellä liksalla kartuttaakseen omaa kokemustaan.

Tämä aihe on itselleni kaksipiippuinen. Ymmärrän raha-asioista nolostuttavan vähän, ja välillä ihmettelen, miten oikein voinkaan pyörittää menestyksekkäästi yhden naisen yritystäni. Kun Satu – ekonomi ja tarkka Exel-nainen – kysyi podcastia varten yritykseni viime vuoden nettotulosta, ei minulla ollut mitään muistikuvaa. Piti tarkistaa.

Se tietenkin kertoo myös siitä, että tulen taloudellisesti toimeen mukavasti. Jos raha olisi tiukassa, tilitilanteen todellakin tietäisi sentilleen. Miehen hoitovapaa-aikoihin on kyllä mahtunut kuukausia, kun oma laskutukseni on tahmannut ja raha on aiheuttanut huolta. Kotimme remontti ei ole seisonut vain ajanpuutteen, vaan myös rahanpuutteen takia. Ne kaudet ja rahasta aiheutunut  ahdistus ovat olleet hyviä muistutuksia siitä, miten onnekas on voidessaan nykyään elää niin, että rahaa ei tarvitse miettiä koko ajan esimerkiksi ruokakaupassa asioidessaan.

Voisin väittää, että tienaamani rahat eivät ole tärkeitä (koska aivan hemmetin moni muu asia on massia tärkeämpää), mutta puhuisin palturia. Totta kai se on tärkeää. Minä tykkään rahasta. Tykkään sen tuomasta vapaudesta ja sen mahdollistamista asioista. Esimerkiksi se, että asumme nykyään neliössä kaksion sijaan, on parantanut elämänlaatuamme ja siten onnellisuuttamme merkittävästi ja enemmän kuin olisin onnellisena kaksiossa asuessani voinut kuvitella. Vielä viisi vuotta sitten minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta ostaa omaa osuuttani meidän nykyisestä kodistamme.

Itse koen saavani työstäni myös palkkaa, joka ei varsinaisesti näy tilille realisoituvassa valuutassa. Mutta se näkyy elämänlaadussa. Saan tehdä työkseni asioita, joista olisin muuten valmis maksamaan. Voin laittaa yrityksen kuluiksi asioita, jotka ennen olivat vapaa-ajan rahamenoja.

Työstä saamani arvo on myös se, minkälaisen työn tekemistavan se mahdollistaa. Kun työn ja vapaa-ajan raja ei ole pystysuora viiva, työn ja perheen yhdistäminen onnistuu lempeämmin. Hyvänen aika, mehän vietimme niiden miehen hoitovapaakuukausien aikana viime talven Balilla!

Mutta hei, ennen kuin lähtee ihan sivuraiteille, takaisin siihen konkreettiseen työn arvoon; rahaan. Uusimmassa Unelmaduunarit-podcastissa puhumme siis suorin sanoin rahasta ja palkasta. Jaksossa Elina kertoo jokaiselle työtä tekevälle sopivat vinkit oman työn hinnoitteluun ja niihin hetkiin, kun pitää osata kertoa oma palkkatoiveensa.

Puhumme siitä, miten työhön laitetulla ajalla ei lopulta ole monilla aloilla niinkään merkitystä, vaan tärkeintä on arvo, jonka tuottaa työnantajalle tai asiakkaalle. Mietimme myös tekijän brändin arvoa ja keskustelemme siitä, voiko itsensä alihinnoitella – vai pitäisikö se sen sijaan ajatellakin investointina tulevaan.

Podcastin voitte kuunnella tuon yllä olevan playerin kautta tai täällä. Kaikki Unelmaduunareiden julkaistut jaksot löytyvät kootusti täältä ja lisäksi muun muassa iTunesista ja puhelimen omasta podcast-sovelluksesta.

Ja hei, kertokaa ihmeessä palautetta, se olisi mahtavaa. Palautetta on kätevin jättää Unelmaduunarit-podcastin omien Facebook-sivujen kautta. Päivitämme sivuille kootusti kaikki podcastiin liittyvät päivitykset ja jutut.

 Täällä postaus siitä, miten ja miksi kuunnella podcasteja.

Täällä postaus siitä, mikä Unelmaduunarit-podcast on.

Jaa: