Mikä nerokas keksintö pyjamabileet onkaan! Lapsiperheellisenä pitäisi ehdottomasti useammin pakata omat patjat mukaan, matkata ystävien luo ja vetää yökkärit päälle. Silloin iltaa ei tarvitse viettää vahdaten kelloa ja miettien nukkumaanmenoaikoja sekä bussiaikatauluja. Ja jos vain akkuja riittää, juhlat voivat jatkua pienimpien kemuttajien mentyä unille.

Vuodenvaihteen ajaksi me levitimme siskonpedin ystäväperheemme olohuoneeseen. Minime ja perheen tyttö ovat samana vuonna syntyneitä, mutta ikäeroa on 11 kuukautta. Siinä on aikaisemmin ollut 11 kuukautta liikaa, mutta nyt he löysivät yhteisen kielen. Ei siitä pälpätyksestä kukaan aikuinen ottanut selkoa, mutta kaksikolla itsellään tuntui olevan valtavan hauskaa.

Nuorimmainen töpötteli vanhemman perässä tai vaihtoehtoisesti vanhempi työnsi nuorimmaista edellään. He skoolasivat pikiriikkisillä kahvikupeilla ja tyhjensivät yhteistuumin lelulaatikon yrittääkseen sen jälkeen tunkea molemmat vierekkäin laatikkoon istumaan. Ilosta kiljahdellen ne möyrivät patjoista koostuvalla juhla-areenalla, hyppivät sohvalta ja kiipeilivät vieretysten nojatuolille. Kerran tultiin pää edellä alas ja kerran mentiin muuten vain itkun arvoisesti mukkelismakkelis. Perus uusivuosimeno.

Kun tehokaksikko oli saateltu untenmaille, me kaivoimme esiin lapsuusajan klassikkolautapelin, Pane miljoona menemään. Ja kaikkien ihmetykseksi jaksoimme tuhlata leikkiseteleitä aina puolille öin ja katsella tovin ikkunasta, kun jengi räjäytteli ihan ehtoja seteleitä taivaalle.

Aamulla oli mukava herätä, kun aamupalapöydän ääressä sai istua kylki kyljessä. Toivonkin vuodelta 2014 useammin siskonpetejä lattialla ja enemmän saman ruokapöydän ympärille kerääntyneitä isoja ja pieniä ystäviä.

Jaa: