Materiaa on siis paketteihin kääritty, vaikka otsikko ehkä antaakin muuta odottaa. Joulupukilta toivottiin hartaasti Frozenin Elsa-mekkoa, ja toive on kuultu. Kuopus tykkää paukuttamisesta ja musiikista, joten arvelimme hänen toivovan joulupukilta puista rumpua – vessaharjojen, viemärikansien, sähköjohtojen ja loputtomien kiipeilymahdollisuuksien lisäksi. Lisäksi olen pitkin vuotta hankkinut lahjoja, kun sopivia on tullut vastaan: lääkärileikkisetti, pupupussukka pinneille ja muutamia kirjoja. Pari lahjaa olen tehnyt itse. Yhtäkkiä lahjoja onkin aika läjä.
Kun kysyin esikoiselta äitini puolesta joululahjatoiveita, sydän oli sulaa. Esikoisen ensimmäinen ehdotus oli, josko mummi ja paappa voisivat käydä leikkimässä hänen kanssaan useammin. Voi rakasta! Minä en ollut tätä hänen mieleensä pedannut, vaan nelivuotiaskin sen jo ymmärtää. Kun kaikkien isovanhempien ja isoisovanhempien luokse on useita satoja kilometrejä, arvokkainta ja toivotuinta on yhdessä vietetty aika. Siinä jäävät Frozenit ja yksisarviset toissijaiseksi.
Vaikka meidän joulukuusemme alta tulee aina löytymään myös materiapaketteja lapsille, tässä muutamia ajatuksia siitä, miten vanhempien lisäksi esimerkiksi lapsen sukulainen, kummi tai aikuinen ystävä voi ilahduttaa lasta aineettomalla lahjalla. Samalla voi antaa lahjaksi sitä arvokkainta: lahjan antajan aikaa. Voin varmasti puhua aika monen vanhemman puolesta kun sanon, että jos lahjan antajana on perheen ulkopuolinen, samalla antaa myös valtavan tärkeän lahjan lapsen vanhemmille.
Leffalippu. Tämä toimii vuodesta toiseen. Leffateattereissa menee koko ajan sopivia elokuvia myös nelivuotiaille. Ja sitä vanhemmille tietty vielä enemmän. Ihaninta on, jos lahjaan sisältyy lupaus yhteisestä leffapäivästä tai -illasta sekä saavillinen popcorneja jaettavaksi.
Vuosikortti Korkeasaareen tai vaikka Sealifeen. Jotkut kohteet eivät menetä hohtoaan, vaikka niissä kävisi harva se viikko. Etenkin jos lapsi saa retkikaveriksi sen tärkeän tyypin, jolta lahjan sai. Vuosikortti saattaa kuulostaa tyyriiltä, mutta ei itse asiassa ole sitä. Esimerkiksi Korkeasaareen vuosikortti 4–17-vuotiaalle maksaa 20 euroa ja aikuiselle 50 euroa. Sillä summalla pääsee moikkamaan saukkoja vaikka joka päivä!
Pääsylippu Snadistadiin tai muuhun sisäleikkipuistoon. Nämä ovat välillä ihan horroria aikuiselle, mutta lapsekkaalla heittäytymisellä siitä selviää – ällös huoli! Enkä ole vielä tavannut lasta, joka ei tykkäisi näissä paikoissa remuamisesta.
Päiväristeily yhdessä lapsen kanssa. Saletisti jännittävä ja odotettu seikkailu lapselle. Pallomeri! Hissejä! Leikkipaikka! Jätskiä! Päiväkaraoke! Muumi! Rappusia! Kavereita! Seisovapöytä! Ainakin meillä elämys, josta lapset täpinöivät vielä pitkään.
Yhteinen harrastus. Miten olisi vaikka lapsi ja aikuinen –capoeira? Jos et ehdi tai välimatkojen takia edes pysty harrastaa lapsen kanssa, ehkäpä jonkun harrastuksen sponsorointi silti olisi mieleinen lahja lapselle?
Yhteinen hemmottelupäivä. Mitä jos menisitte yhdessä yhdessä lapsen kanssa vaikka kampaajalle tai käsihoitoon. Kun varmistaa etukäteen, näistä molemmista saa lapsille sopivan version. Tietenkin käsihoito – käsikylpy, hieronta, kuorinta, käsivoide ja ehkä vielä kynsilakkakin – toimivat myös kotona tehtynä. Tämän päälle vielä sopivasti luuhailua kahvilassa, jossa lapsi saa itse valita vitriinistä juuri sitä, mitä haluaa.
Liput museoon, teatteriin, balettiin jne. Etenkin Helsingissä riittää museoita ja kulttuuririentoja, joista valita. Meillä lapset ovat tykänneet ainakin Kiasmasta ja Design Museosta. Kansallisteatterissa menee esimerkiksi Veera Salmen Mauri ja vähä-älypuhelin. Kansallisoopperassa taas näyttäisi olevan lippuja jäljellä esimerkiksi Pieni Merenneito -balettiin. Lahjan kylkeen tietenkin lupaus lähteä seuraksi.
Kylpyläpäivä. Vesipetojen unelmapäivä on pulikoida lämpimässä kylpylässä koko päivän. Ja laskea liukumäkeä yhdessä lahjan antajan kanssa! Myös kymppikortti läheiseen uimahalliin miellyttää varmasti kaksijalkaista vesieläjää.
Yhteinen elämyspäivä. Miten olisi vaikka kokkauskurssi yhdessä tai satuhierontatunti? Satuhieronta kotona toimii varmasti myös, kun tilanteesta tekee spesiaalin esimerkiksi valoin ja musiikein. Hohtominigolf on salettiin monen lapsen mieleen sekin.
Ravintolaillallinen. Etenkin useamman lapsen perheessä vain lapselle pyhitetty aika illallisen ääressä on jotain äärimmäisen harvinaista. Lahja voisi olla esimerkiksi illallinen seudun fiineimmässä kuppilassa tai lupaus, että lapsi saa valita minkä vain ravintolan ja ruuat siellä.
Kirpputoripäivä. Tämä ei varsinaisesti ole aineeton lahja, mutta aikaa on siinäkin käärittynä pakettiin. Ajatuksena siis lähteä lapsen kanssa rauhassa kirpparikierrokselle, jossa lapsi saa ostaa mitä vain haluamaansa tietyllä summalla – kunhan se on kierrätettyä.
Mahtavia ideoita! Samoilla linjoilla sun kanssa. Ja pitää kysyä tuosta ruutuisesta lahjapaperista, mistä tuota saa?
Anu
Ihana toive lapsella <3
Näissä muissa listatuissa ideoissa pitää vaan muistaa käyttää järkeä ja luovuutta. Jos lapsi asuu vaikkapa Jyväskylässä niin Korkeasaaren kausilippu voi olla vähän hassu. Tai itse olen usein saanut tai voittanut Finkinon leffalippuja, mutta aina asunut kaukana kyseisen ketjun teattereista. Yhtään en siis käyttänyt. Toisaalta se yksi reissu lahjanantajan kanssa kaksin sinne Korkeasaareen voi olla kaukana asuvalle lapselle ihan yhtä iso tai jopa suurempi kuin kausilippu Halsinkiläiselle. Pitää vaan muistaa että on sitten itse valmis lähtemään jos vanhemmat eivät ehdi tai pääsekään 😉
Hyviä ideoita kaikin puolin ja kaikki ovat sovellettavissa asuinpaikan tai tilanteen mukaan. Aina joku paikka on tarpeeksi lähellä.
Mutta tosdiasan kyllä minusta kuuluu myös saada niitä materialahjoja myös. Niissäkin voi kyllä käyttää harkintaa ja ostaa leluista kestäviä ja pitkään palvelevia, hankkia vaatteita tarpeeseen ja ne sukset tai luistimet jotka lapselta puuttuu. Ja tietysti kuunnella myös joitakin lapsen toiveita. Minusta on hieno idea että toivoa saa yhtä lahjaa. Silloin ei iske toiveähky, kuten itselleni pienenä. Lahja on myös silloin varmasti paljon arvokkaampi ja vanhemmat tietävät mikä se kaikista hartain toive on. Ei tarvitse arvailla kahdestatoista mikä olisi se tärkein.
Paketoinnissa voi muuten myös suosia kierrätystä ja mielikuvitusta. Joskus teininä paketoin vanhempien lahjaa aattoaamuna enkä löytänyt mistään enää lahjapaperia. Kaivoin sitten lehtipinosta hesarin keskiaukeaman jossa oli koko aukeaman kokoinen joulupukin kuva. Ihan tekstisivutkin toimivat varmasti jos niihin vaikka painaa hauskoja kuvia tai liimaa tarraa ja laittaa nauhan ympärille. Edellisvuoden papereita voi hyödyntää siltä osin kun ovat pysyneet siisteinä eikä pidempiä narujakaan kannata pois heittää.
Meillä on muodostunut vähän itsestään tapa että paljon ostetaan lapselle ympäri vuoden kirppareilta vaatetta ja leluja, mutta joulu ja syntymäpäivä ovat ne kun saa uutta. En karsasta sitäkään että joululahjoja tulee kirpparilta tai vaikkapa sukulaislasten leikkimän, mutta joskus on hauskaa saada itsekin ostaa ihan uusia juttuja ja vaatteita. Sopivasti jouluna talvijuttuja ja kevään syntymäpäivänä kesäjuttuja. Vähän kuin kertarysäyksellä varastotäydennystä ja sitten vuoden mittaan täydennellään tarpeen mukaan kierrätysjutuilla.
Kiva, jos tykkäät ideoista 🙂 Ruutuinen lahjapaperi on Granitista.
No eikö ole ihana! Ja mulla on ihan sama lahjatoive itselle – tärkeiden ihmisten kiireetöntä aikaa 🙂
Mutta joo, toki pitää käyttää järkeä ja harkintaa, missä lahjan saajan on ne aineettomat lahjat mahdollista käyttää 🙂 Tässä oli puhtaasti tällinen pääkaupunkikeskeinen esimerkki, jota voi sitten säätää parhaansa mukaan.
Sanomalehteen kääriminen on tosi kiva idea mustakin. Yhtenä jouluna käärin lahjat hollantilaiseen musta-valkoiseen sanomalehteen (asuin silloin Hollannissa). Ne olivat tosi kauniita paketteja mielestäin!