Tällä viikolla saatiin iloisia vauvauutisia pariskunnalta, jonka lähes kaikki suomalaiset tietävät. Jenni Haukio ja Sauli Niinistö odottavat perheenlisäystä, ja vauvan laskettu aika on helmikuussa. Lämpimät onnittelut täältä Herttoniemestä!
Sen lisäksi, että tieto raskaudesta on ihana, Haukion ja Niinistön tulevan vauvavuoden vaikutukset ovat myös yhteiskunnalliset – niin kylmältä kuin se onnelliseen vauvauutiseen rinnastettuna kuulostaakin. Onhan tulevan vauvan isukki tasavallan presidentti, joka on ilmoittautunut ehdokkaaksi myös seuraavalle kaudelle. Presidentinvaalit järjestetään samoihin aikoihin kuin vauvaa odotetaan syntyväksi.
Pitkin nettiä esiin noussut vaalivauva-termi on kuitenkin kammottava, joka loukkaa sekä Haukiota ja Niinistöä, mutta myös jokaista lapsettomuudesta kärsivää ja kärsinyttä sekä keskenmenon läpikäynyttä. Jokainen varmasti ymmärtää, että vauvatoiveelle ei voi laittaa kalenteriin deadlinea. Tai voi, mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.
Presidentin kanslian tiedotteessa kerrotaan, että lasta on toivottu ja odotettu vuosia. Siinä avataan myös lyhyin lausein sitä, että vuosien aikana vauvahaaveet ovat kohdanneet useita vastoinkäymisiä. Useita, monikossa, vuosien aikana. Vaikka asiaa ei sanota suoraan, jokainen voi päätellä minkälaisen matkan vuodesta 2009 naimisissa olleet Haukio ja Niinistö ovat kulkeneet tähän päivään, että raskaus on edennyt niin pitkälle, että siitä uskaltaa kertoa koko Suomelle ja maailmalle.
Tietenkin vauva vaikuttaa presidentin imagoon, tuo siihen inhimillisyyttä ja pehmeyttä. Onhan näitä pressaskaboja voitettu aikaisemmin osittain esimerkiksi sillä, että esiintyy puolisonsa kanssa sympaattisemmin Tuttu Juttu -televisiosarjassa kuin ehdokaskilpailija puolisoineen. Mutta että laskelmoitu vaalivauva, huhuh. Voisi oikeastaan miettiä, että vauva olisi jopa huono juttu vaaleille. Miltä näyttäisivät gallupit, jos presidentiksi ehdolla olisikin viimeisillään raskaana oleva nainen?
On silti hyvin todennäköistä, että Niinistö voittaa vaalit, ehkä jopa ensimmäisellä kierroksella. Ja se on mielenkiintoista. Presidentin kanslian tiedotteessa kun sanotaan, että vauvauutinen on yksityinen perheasia, eikä perheenlisäys tule vaikuttamaan presidentin työn hoitoon.
Haukiolle lapsi on ensimmäinen ja Niinistölle kolmas. Esikoista odottavana minäkin kuljin tuolla kylillä huudellen, että mikäänhän ei sitten muutu. Ja kuulkaa, kaikki muuttui, ihan jokainen asia. Niinistö on elänyt viimeksi vauvavuotta vuonna 1980, joten ehkä häneltä on päässyt tämä asia unohtumaan. Toki maailmakin on sitten noiden aikojen muuttunut. Mutta valvotut yöt, yli äyräiden tulviva rakkaus ja pehmeä vauvakupla ympäröivät osallistuvan vanhemman, oli sitten presidentti tai ei. Ja vaikka ikä on vain numero, voisin väittää, että kroppa ei kestä valvomista 69-vuotiaana ihan yhtä hyvin kuin silloin nelisenkymmentä vuotta sitten.
Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaista esimerkkiä Haukio ja Niinistö näyttävät vanhemmuudesta. Onko se molempien kohdalta osallistuvaa, tasa-arvoista? Mitä jos vauva syntyy juuri presidentinvaalien aikaan? Vaalivalvojaiset vai synnytys? Pitääkö Niinistö isille korvamerkityt vapaat tai jääkö hän vanhempainvapaalle tai sitten myöhemmin hoitovapaalle – vaikka olisi presidentti? Vai antaako kanslian tiedote ymmärtää, että Haukio ottaa koko paketin harteilleen yksin ja toivottavasti vahvojen tukiverkkojen sekä mahdollisten palkattujen apuvoimien turvin?
Jotenkin en jaksa Haukion julkisuuskuvan perusteella uskoa, etteikö perheen ruokapöydässä olisi ainakin tarkkaan keskusteltu tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Haukio on presidentin puolison edustustehtävien ohella tehnyt omaa uraa ohjelmapäällikkönä, kirjoittajana ja runoilijana, joka on ottanut kantaa poliittisiinkin aiheisiin, kuten turkiksiin ja eläintenoikeuksiin. Hänkin varmasti ymmärtää, että tämä yksityinen perheasia tulee vaikuttamaan yhteiskunnallisesti.
Onko meillä siis tulevaisuudessa vanhempainvapaalla oleva latte-pappa-pressa, joka lykkii kotimaisia Ora-vaunuja Kaivopuistossa, pukee vauvalle äitiyspakkauksen raitabodya, pilkkoo porkkanasta sopivia tikkuja sormiruokailevalle naperollensa (vai ostetaanko perheeseen sittenkin valmiita soseita) ja vaihtaa vaippaa (kestot vai kerttikset?) kesäisin Naantalin Muumimaailman yleisissä vessoissa? Jännä nähdä.
Niinistöhän ei valitettavasti saa ollenkaan isyysvapaata, sillä virkamieslakia ei sovelleta presidenttiin.
Näin mäkin alkuun ymmärsin, mutta esimerkiksi tämän päivän Hesarissa lukee näin: ”Toisaalta tasavallan presidentti on yksilö, jolla täytyy periaatteessa olla kaikki ne laissa säädetyt oikeudet, joita laki yksilölle antaa. Kuten perhevapaat.” Hesari myös kertoo, että jos (ja kun toivottavasti) Niinistö pitää perhevapaita, tällöin presidentin sijaisena toimisi pääministeri.
Toivotaan ainakin että presindenttikin saisi pitää jonkunlaisen vanhempainvapaan. On se sen verran arvokasta aikaa.
Kyllä, minä toivon, että ihan jokainen vanhempi saisi kokea kotivanhemman roolin, vaikka olisi presidentti 🙂
Hyvin samoja ajatuksia minulla. Vaalivauva termi on ihan karmea heidän lapsesta puhuttaessa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kauan toivottu lapsi saapuisi presidenttiperheeseen!
http://nytheti.blogspot.fi/2017/10/vaalivauva-raivostuttaa.html
Kyllä, toivotaan kaiken menevän hyvin loppuraskaudessa ja että presidenttipari saa hartaasti toivotun lapsen <3
Ihanasti kirjoitettu!
Ajattelen, että vanhemmuus on pitkä matka, ja ei ole niin väliä, vaikka isä tekee myös virkavelvollisuuksiaan ensi viikkojen aikana. Toisaalta olisi ihanaa, että hän ottaisi niistä vapaata – isän itsensä kannalta ennen kaikkea!
Yritän siis sanoa, että minulla katse ei ole ensimmäisissä viikoissa. Maltan katsoa, mitä tapahtuu niiden ensi viikkojen ja kuukausien jälkeen. Uskon, että presidentillä on aikaa ottaa isyyden hetkensä, vaikka tarttuisi helmikuun ympärillä myös tuoreisiin virkatoimiin. Ajattelenhan samoin bloggaajistakin, jotka tuottavat sisältöä, vaikka lapsi on juuri syntynyt.
Minäkin sanon, että olipas ihanasti kirjoitettu kommentti sinulla! Ja kyllä, sehän on totta, että niitä perhevapaita voi pitää onneksi ihan pitkin matkaa, tällä hetkellä Suomessa sinne asti, että lapsi on kolmevuotias.
Synnytysajankohta ja vauvan ensiviikot osuvat nyt todella jännittävään aikaan. Kyllähän siinä ihan tosissaan pitää pohtia, jos synnytys osuu vaalivalvojaisten kanssa samaan aikaan. Että vaikka siinä tilanteessa toivottavasti jokainen ymmärtää arvottaa synnytyksen kaiken yli, pari muutakin ajatusta ja soittoa siinä pitää läpikäydä.
Jos Niinistö valitaan vaaleissa presidentiksi, hänellä on mahtava tilaisuus näyttää esimerkkiä tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja sitä miten työn ja perhe-elämän voi tablata (kun ei vaadi itseltään 100 prosenttia joka sektorilla, vaan delegoi).
Kirjoititpa kauniisti aiheesta!
Itse ajattelen, että Niinistön historian ja elämänkokemuksen huomioiden, hän varmasti tietää, mihin on vauvan tulon myötä sitoutunut. Onhan hän jäänyt kahden pienen pojan yksinhuoltajaksi vaimonsa menehdyttyä. Mielestäni myös tasa-arvosta puhuttaessa pitäisi aina huomioida perheen oma elämäntilanne, onhan meillä varmasti toimivia ja onnellisia perheitä, joissa äiti kantaa suuremman vastuun lasten ja kodin hoidosta miehen keskittyessä vaativaan työhön ja tienatessa kotiin elannon. Tällä tarkoitan siis että on myös tasa-arvoa kunnioittavaa nähdä tällainenkin perheen tyyli elää hyvänä ja arvokkaana, sillä joillekin se saattaa olla paras ja miellyttävin vaihtoehto. Äh ymmärsitköhän lainkaan, mitä haen takaa..
Ja kiitos blogistasi, se on päivien piriste!
On ihan totta, että hän varmasti tietää, mihin on ryhtymässä. Ja ehkä näin vanhemmalla iällä myös osaa arvostaa sitä pikkulapsiaikaa ja siten osallistua siihen pitämällä perhevapaita.
Yksilötasolla tietenkin on onnellisia perheitä, joissa äiti hoitaa kaiken tai onnnellisia perheitä, joissa kipparina on vain isä tai perheitä, joissa on kaksi äitiä, joista toinen luo uraa ja toinen on kotona. Mutta jos yhteiskunnallisesti ajatellaan, tasa-arvo saavutetaan vain sillä, että valtio ohjaa sitä kohden tuillaan. Sen voi huomata ihan tuosta läntisestä naapuristakin. Perheethän voivat silti tehdä ihan kuten tahtovat, mutta valtion tehtävä on tukea tasa-arvoa. Ja presidenttiparin valinta perhevapaiden jakamisessa on tietenkin huomiota herättävä ja iso yhteiskunnallinen esimerkki.
Iso kiitos kiitoksistasi, niin kiva kuulla <3
Tässä olivat kiteytettynä myös minun ajatukset tätä tekstiä lukiessa.
Perhevapaista puhuttaessa minulle tulee usein olo, että on jotenkin väärin, jos äiti haluaa olla lasten kanssa kotona eikä halua palata heti sairaalasta suoraan työelämään. Ihan kuin siinä ei tapahtuisi tasa-arvo. Esimerkiksi meillä halusin itse olla mahdollisimman pitkään lasten kanssa kotona ja mieheni piti kaikki isyysvapaat yms. mitkä vain sai pitää tällä menettelyllä. Ymmärrän kyllä pointin, että yhteiskunnallisilla ”pakotteilla” isätkin saataisiin pitämään perhevapaita, mutta tapahtuuko silloin tasa-arvo, että perheet saisivat pitää perhevapaata haluamallaan tavalla.
Eiköhän presidenttiperhe itse tiedä parhaiten mikä heille on paras ratkaisu?
Varmasti ei ole yhtä ja oikeaa keinoa tehdä maailmasta täydellistä niin, että kaikki voittaisivat ja tasa-arvo toteutuisi.
Mukavaa syksyä!
Ei tietenkään ole väärin, että äiti tahtoo olla kotona. Eikä kukaan kai ole heti sairaalasta äitiä töihin hoputtamassa – vaikka niinkin voi toki tehdä. Valinnanvapaus kun perheillä on tehdä ihan kuinka tahtovat asian kanssa, mutta yhteiskunnan tehtävä on ohjata tuilla tasa-arvoiseen suuntaan.
Esimerkiksi 6+6+6-malli antaa todella isot mahdollisuudet perheille tukienkin piirissä jakaa perhevapaita, mutta silti se ohjaisi siihen suuntaa, että on ok ja aika hiton hyvä molemmille vanhemmille ja lapsille, että koko pakettia käy välillä katsomassa toiselta puolelta kenttää. Tasa-arvo ei toteudu, jos äiti ei anna isälle mahdollisuutta olla kotivanhempi tai jos isä ei tahdo olla omien lapsiensa kanssa kotivanhempana. Tämä kaikki heijastuu tuonne työmaailmaan ja asenteisiin sekä tasa-arvoon, mistä kertoo esimerkiksi Ruotsin ja Islannin tilastot sen jälkeen, kun yhteiskunnan tukemia perhevapaita muokattiin tasa-arvoisempaan suuntaan ohjaaviksi.