Sain viime viikon Tauko vanhemmuudesta -postaukseen niin oivaltavan kommentin Liinalta Lähiömutsin Facebook-sivuilla, että tahdon jakaa sen teidänkin kanssanne. Liina totesi, että hänen käsittääkseen ongelma on siinä, että ihmisten pitäisi asua laumoissa, ei ydinperheissä.

Näinhän se juuri on. Ydinperheestä on muodostunut Suomessa ihanne, ja tämä on tapahtunut ihan muutamassa sukupolvessa. Yhtäkkiä perheiden pitäisi pärjätä omillaan. Itse on lapset hankittu ja itse ne on hoidettava. Kun Satu kirjoitti anoppinsa ottavan heidän kuopuksensa hoitoon vajaaksi viikoksi, kun hän lähtee esikoisen kanssa reissuun, kommenttiboksi räjähti. Koska eihän äiti nyt minnekään voi mennä ilman pieniä lapsiaan. Koska Äiti isolla Ä:llä on ainut, johon lapsella on kiintymyssuhde. Koska vain äiti kykenee hoitamaan lapsensa.

Mutta eihän se jukoliste mene niin! Minä olen paljon parempi äiti tiimissä kuin yksinäni pelaten.

Me saimme tällä viikolla harvinaisen ja odotetun vieraan, kun oma anoppini tuli auttamaan meitä. Mies oli reissussa, lapset kotona ja itselläni oli käsissä yksi iso projektideadline sekä päässä yksi jättimäinen migreeni. En tiedä, miten olisin selvinnyt, jos anoppi ei olisi ollut meillä.

Ei siitä kovin kauaa ole, kun ne anopit asuivat siellä samassa pihapiirissä talon nuoren parin ja lasten kanssa. Tänään oli Hesarissa evoluutiobiologi ja akatemiaprofessori Virpi Lummaan haastattelu. Lummaa tunnetaan siitä, että hän sai tutkimustensa perusteella selville, miksi naiset elävät niin pitkään menopaussin jälkeen. Yleensä kun eläinnaaraat jatkavat lisääntymistä kuolemaansa saakka.

Syyn pystyi nähdä vanhoista suomalaisista kirkonkirjoista 15 sukupolven ajalta: isoäidit edistivät jälkeläistensä selviytymistä. Evoluutioteoriassa puhutaan luonnonvalinnasta, ja se suosii niitä, jotka pystyvät kasvattamaan eniten jälkeläisiä. Ja parhaiten tuossa tehtävässä meistä ihmisistä Lummaan tutkimuksen mukaan selvisivät ne, joilla oli mummot apunaan. Vanhemmille naisille on evoluutiossa muodostunut tärkeä tehtävä, vaikka he eivät itse enää pysty lisääntymään: osallistuva isoäitiys.

Edelleen mummoja ja anoppeja tarvitaan. Ja pappoja sekä appiukkoja. Setiä, tätejä ja enoja, serkkuja ja siskoja. Minä en selviäisi evoluutioteorian luonnonvalinnassa, sillä en vain yksinkertaisesti kykenisi lisääntymään enempää. Jaksamiseni rajoja on koeteltu ryskyen jo nyt, kahden lapsen äitinä. Olemme olleet liikaa ydinperheenä, vaikka ihminen tarvitsee lauman selvitäkseen.

Laumassa elävien ei onneksi tarvitse olla sukulaisia keskenään. Laumahenki ja -dynamiikka koostuu siksi jostain muusta. Koska sukulaislaumamme asuu niin kaukana, me olemme keränneet laumamme muualta: ystävistä, naapureista, päiväkodin ihmisistä ja hengenheimolaisista. Ja myös te siellä olette osanen laumaani, virtuaalinen tukiverkostoni.

Tällä viikolla kuulin aivan ihanasta laumaesimerkistä. Nyt sunnuntaina äitienpäivää viettää yhdessä upea laumallinen (eronneita) äitejä lapsineen. Mukana yhteisessä äitienpäiväjuhlinnassa on myös äitien omia äitejä ja ystäviä. Meidän ydinperhekin kutsuttiin mukaan juhliin.

Share: