Ensimmäinen kuukausi elämää Balilla alkaa olla takana, ja on hyvä tarkistaa taloutemme valuuttaliikenne. Olen kirjoittamassa erikseen postaukset elinkustannuksista Balilla sekä vielä siitä, miten meidän lähes neljän kuukauden irtiotto on ylipäätään taloudellisesti mahdollinen. Nyt kuitenkin otetaan tarkemmin tarkasteluun kauppalasku, joka on merkittävä menoerä niin arjessamme Suomessa kuin täällä Balilla.

Arvaattekin varmasti, että eläminen Balilla on edullisempaa kuin Suomessa. Hintaerot ovat yleensä niin selviä, että vähän hämmästyin, miten pieni ero kauppalaskuissa on Suomeen verrattuna. Ubudissa on oikeastaan vain kaksi isoa ruokamarkettia, Delta Dewata ja Bintang. Emme siis voi säätää kävelemällä neljästä lähikaupasta Lidliin, kuten Suomessa teen. Pienet marketit Balilla ovat oikeastaan vain kioskeja, joissa myydään lähes Suomen hinnoissa elintärkeitä asioita: saippuaa, vettä ja jäätelöä.

Me käytämme ruokakappanamme lähinnä Bintangia, josta postauksen kuvatkin ovat. Marketin valikoima on tosi hyvä, se on hieman kuin minikokoinen Prisma tai Cittari. Sieltä saa kaiken riisistä yrtteihin, kahvimukeista suklaaseen ja tofusta vesiväreihin. Paikallisia ihmisiä niissä kuitenkin näkyy vain muutamia, ja hekin näyttävät nappaavan koreihin vain joitakin tuotteita.

Monet paikalliset käyvätkin isojen markettien sijaan ostamassa esimeriksi hedelmänsä ja vihanneksensa erillisistä hedelmäkaupoista kylän laitamilta, joissa hinnat ovat huomattavasti edullisemmat. Mekin käymme lähimmässä fruitshopissa (Jalan Kedewatanin varrella) aina kun ohi kuljemme, mutta eniten rahaa palaa Pintangissa.

Paikalliset käyttävät myös oman puutarhan tuotteita, pitävät useasti kotona paria kanaa ja käyvät ostoksilla night marketeissa. Me emme ole käyneet iltatoreilla vielä kertaakaan, sillä niissä meno alkaa kunnolla vasta kuuden jälkeen ja ne ovat aika kaukana. Tuskinpa tällainen turre-turilainen sieltäkään paikallishintoja saisi kuukauden tinkimiskoulutuksen jälkeenkään. Mutta ihan fiiliksen vuoksi tahdon sellaisella vielä piipahtaa.

Me käymme siis pari kertaa viikossa ruokaostoksilla marketissa. Ostettavaa kertyy yleensä kukkurallisen kauppakärryn verran, eli kaksi tai kolme isoa kassillista. Suurin osa kärrystä täyttyy hedelmä- ja vihannesosastolla, ellemme sitten ole voineet tehdä ”ensin Lidlistä kaikki saatavissa oleva ja loput K-Marketista” -kikkaa balilaisittain, eli käyneet ensin pienessä fruitshopissa ja sitten vasta Pingtangissa.

Hedelmien, vihannesten ja tuoreyrttien lisäksi ostamme muutenkin pääasiassa aika perusjuttuja: öljyä, nuudeleita, tofua, tempehiä, erilaisia papuja, riisiä ja kananmunia. Kasvismaitoja on hyvä valikoima. Tyyriimpiä ostoksia ovat pähkinät ja siemenet, jotka ovat hinnoissaan myös täällä Balilla. Myös käyttämämme valmisgranola on kallista.

Toisinaan ostamme kauppareissun ohessa jätskit tai suklaat. Välillä nappaamme kärryyn pari olutta. Lapsille ostetaan leipää ja silloin tällöin jotain juustoa. Maitotuotteet ovat kalliita, eikä niitä muutenkaan oikein viitsi ostaa. Kauppamatka kestää taksikyydin ja parin kilomterin kävelyn yhdistämällä 40 minuuttia, joten mitään kylmää kaipavaa ei tahdo raahata helteessä tuota aikaa. Kauppalaskuissa näkyvät myös vessapaperit, piirustuspaperit, vesivärit, aurinkorasvat, pari (pahan makuista ja kallista) viinipulloa sekä muutama lasi ja lautanen.

Tässä litania esimerkkituotteita hintoineen (pyöristettynä lähimpään 50 senttiin, ellei hinta alle euron):

  • Vajaa 1,5 kiloa banaaneita: 39 536 rupiaa eli 2,5 euroa
  • Kananmunat (organic) 10 kappaletta: 16 800 rupiaa eli 1 euron
  • Iso paketti maustamatonta tempehiä: 7000 rupiaa eli 50 senttiä
  • Iso paketti maustamatonta tofua: 6700 rupiaa eli 50 senttiä
  • Sokerihernepaketti: 23 000 rupiaa eli 1,5 euroa
  • Kolme jättimäistä pitaijaa eli lohikäärmehedelmää: 30 000 rupiaa eli 2 euroa
  • 19 litran kanisteri juomavettä: 20 000 rupiaa eli 1,5 euroa
  • Litran kookosöljypullo: 69 000 rupiaa eli 5 euroa
  • Avokadoja (reilu kilo): 25 921 rupiaa eli 2 euroa
  • Yksi pieni parsakaali: 14 286 rupiaa eli 1 euro
  • Nipullinen tuoreita pitkäpapuja (n. 250 g): 4422 rupiaa eli 30 senttiä
  • 100 g seesaminsiemeniä: 8750 rupiaa 60 senttiä
  • 300 grammaa tuoreita edamamepapuja: 9560 rupiaa eli 70 senttiä
  • Jättimäinen nipullinen korianteria: 25 000 rupiaa eli 1,5 euroa
  • Appelsiinimehupurkki: 6300 rupiaa eli 40 senttiä
  • 400 g (tosi hyvää) granolaa: 73 850 rupiaa eli 5 euroa
  • Paahtoleipäpaketti: 13 200 rupiaa eli 90 senttiä
  • 400 g gashew-pähkinöitä: 123 700 rupiaa eli 8,5 euroa
  • 1 kilo (tuonti)porkkanoita: 28 539 rupiaa eli 2 euroa
  • Magnum-jätski: 12 000 rupiaa eli 80 senttiä
  • Bintang-olut:17 000 rupiaa eli 1 euron
  • 2,5 kiloa riisiä: 34 200 rupiaa eli 2,5 euroa

Yleensä yhden kauppareissun ja kahden tai kolmen pursuilevan kassin ruokaostokset maksavat noin miljoona rupiaa, eli 60-70 euroa. Kuukauden aikana meillä on mennyt neljän hengen taloudessa ruokakauppaan 580 euroa. Yhtä henkeä kohden se tekee siis 145 euroa kuukaudessa. Tähän ei ole huomioita fruitmarketin ostoksia, mutta ne eivät tuo lisää kuin vajaan 50 euroa sillä sieltä saa kaksi jättikassia hedelmiä, vihanneksia ja kananmunia noin 200 000 rupialla, eli 14 eurolla.

Ruokakauppalasku kuukaudelta kuulostaa aika paljolta, etenkin kun olemme Balilla. Vertailun vuoksi kaivoin esiin nettipankista Suomessa ruokakauppaan kantamamme rahamäärät. Siellä summat vaihtelevat kuukaudesta toiseen valtavasti, syyskuusta lähtien rivi on seuraava: 1000 euroa, 900 euroa, 470 euroa ja 770 euroa. Sen pidemmälle tarkempia tietoja ei ole, sillä vaihdoimme kesällä pankkia.

Ruokakauppaan meillä nelihenkisenä perheenä siis kuluu Suomessa vajaa 800 euroa kuukaudessa, mikä tekee 200 euroa per naama. Olemme yhtenä kuukautena käyttäneet ruokakauppaan vähemmän rahaa Suomessa kuin täällä Balilla, mutta silti keskimäärin säästöä tuli kuukaudessa yli 200 euroa.

Numerot eivät kuitenkaan ole suoraan verrannollisia keskenään, oikeasti säästöä on vielä enemmän. Koko viime syksyn ajan söimme kotona harvemmin kuin vuosiin. Mies teki ensimmäistä kertaa sitten esikoisen syntymän täyttä työviikkoa ja ruokaili työpäivinään ravintoloissa. Minä vaihdoin vuokratun työhuoneen kotityöhuoneeseen, mutta söin silti aika paljon ulkona ja noutoruokaa. Keittiöremontin takia elimme monta kuukautta ilman keittiötä. Molemmat lapset olivat syksyn ajan päiväkodissa neljä päivää viikossa ja söivät siellä lounaan ja välipalan (aamupalan he syövät kotona). Kaupassa tarvitsi käydä harvoin.

Me syömme normiarjessa usein ulkona. Etenkin lounastarjoukset käytämme tarkasti hyväksemme. En tiedä tarkalleen, paljonko meillä kuluu ravintoloihin ja kahviloihin kuukaudessa, mutta paljon. Saakin kulua, siitä ajansäästöstä, nautinnosta ja perheen yhteisestä ajasta olenkin valmis maksamaan. Me säästämme sitten muussa. Ravintolarakkautemme näkyy siinä, että kauppalasku on pienempi, vaikkakin ruokalasku kokonaisuudessaan isompi.

Täällä Balillakin syömme monta kertaa viikossa ulkona (neljältä hengeltä illallislasku yleensä noin 300 000 rupiaa, eli 21 euroa), mutta lopulta olemme kuitenkin syöneet monen monta ateriaa enemmän kotona nyt Balilla kuin Suomessa kuluneiden kuukausien aikana. Balin ruokakauppalaskuja olisikin parempi vertailla niihin aikoihin Suomessa, kun mies on ollut lasten kanssa useampia kuukausia perhevapailla ja näin ollen kotonakin on syöty hieman samaan tapaan kuin nyt täällä Balilla. Muistan niihin aikoihin kauhistelleeni, miten törkeästi ruokakauppaan meni rahaa, mutta näemmä olen tahtonut unohtaa ne kurkkua kuristavan korkeat summat.

Vaikka balilaiseen ruokakauppaan kulunut summa kuulostaakin tosi isolta, todellisuudessa siinä siis on monen satasen verran säästöä ruokakuluihimme Suomessa. Joku toinen turisti- tai eskpattiperhe eläisi varmasti paljon meitä edullisemmin, sillä meillä kuluu Suomessakin paljon rahaa ruokaan.

Miltä teidän ruokakauppalaskunne näyttävät kuukaudessa? Hauskaa olisi kuulla myös muualla kuin Suomessa asuvien kauppalaskujen summia. Puutalobaby-blogissa on Kristan kirjaamana havaintoja ruokien hinnoista Espanjassa.

Share: