Yhteistyössä Ipanainen

Siellä ne pölyyntyvät sängyn alla yhdessä matkalaukkujen kanssa. Otimme matkarattaat mukaan Balille varmuudeksi, vaikka aikaisempien Aasia-kokemuksien perusteella tiesimme, miten niiden kanssa varmasti käy. Turhathan ne täällä tropiikissa ovat. Viidakossa, kapeilla poluilla ja huonokuntoisilla kylänraitilla matkarattaiden kanssa tuntuisi vain samalta kuin olisi päätynyt potkukelkan kanssa aavikolle.

Onneksi meillä on mukanamme meille jo entuudestaan hyvin tutun Tula-kantoreppuperheen uusin tulokas, Tula Coast -kantoreppu. Kuten Tula-repuista muutenkin, siitäkin on saatavilla myös standarikantoreppua isompi taaperokoko, joka meillä on käytössämme. Sen kyydissä kaksivuotias kuopuksemme matkaa silloin, kun pienet jalat eivät enää jaksa kävellä tai kun lapsi on parempi napata turvaan repun uumeniin innokkailta apinoilta, ahtailla teillä poukkoilevilta skoottereilta tai turhan mielenkiintoisilta jyrkänteiltä.

Tula Coastin juju on sen soveltuvuus etenkin hellesäille ja lämpimään ilmastoon, kuten tänne Balille. Sen paneeliosa sekä irrotettava unihuppu ovat ohutta, hengittävää ja verkkomaista mesh-kangasta. Muuten reppu on ihan samanlainen kuin perus-Tula; simppeli, mukava ja tukeva. Tarkempia käyttökokemuksia taaperokokoisesta Tulasta voit lukea tästä Lähiömutsin vanhasta postauksesta. Lämpötilojen huidellessa yli +30 asteen, hieltä ei tietenkään voi välttyä Coastinkaan kanssa, mutta hengittävän kankaan ansiosta ilmastointi toimii kuopuksemme kulkupelissä paremmin.

Meidän perheellämmehän on ollut kantoreput käytössä jo esikoisen aikoina, kun kantoliinakuukausien jälkeen siirryimme kantoreppuihin. Samalla kaavalla mentiin myös kakkoskierroksella. Ensin kantoliinat, sitten luovaa sekakäyttöä ja lopulta pelkät reput. Vauvan kasvaessa taaperoksi ja alkaessa liikkua yhä enemmän, reppu tuntuu omassa käytössä kätevämmältä. Lapsen saa tarvittaessa nopeasti repun kyytiin ja sieltä pois.

Meillä on normiarjessa käytössä kahden lapsen aikana hyvin palvelleet taaperokokoiset kantoreput, yksi Tulan ja yksi Wompatin. Eniten ne ovat käytössä juurikin retkillä ja matkoilla, mutta myös lapsen sairastaessa reppu pelastaa. Kipeä lapsi tahtoo olla lähellä nukkuessaankin, ja repun kanssa saan kädet vapaaksi ja arjen sujumaan sairastuvalla. Minä en koskaan oppinut tekemään kantoliinoissa sidontoja selkäpuolelle, mutta kantorepun kanssa selässä kantaminen on helppoa. Parivuotiasta en enää jaksaisikaan kantaa edessä pitkiä aikoja.

Olen koittanut bongailla, millä tavalla paikalliset lapsiaan täällä Balilla kantavat. Rattaita ei ainakaan Ubudissa näy, mutta lapsia käytännössä kannetaan ensimmäiset elinkuukautensa. Balilaiset nimittäin uskovat, että vauvat ovat taivaasta laskeutuneita jumalia aina puolivuotispäiväänsä asti. Siksi nämä pienet jumalolennot eivät saa koskettaa maata kuuteen kuukauteen, vaan heitä kunnioitetaan pitämällä heidät erossa maan likaisuudesta. Kun vauva täyttää puolivuotta, pidetään iso seremonia, johon osallistuu koko kylä. Silloin vauvan jalat saavat vihdoin koskea maata, ja samalla lapsesta tulee jumalolennon sijaan ihminen.

Käytännössä en tiedä, miten balilaiset pitävät lapsensa poissa maasta kokonaisen puolivuotisen. En ole nähnyt ihan pieniä paikallisia vauvoja kuin kaksi kertaa. Toinen oli kiedottu huivilla kaupan edustalla istuvan naisen rinnalle. Toinen kiisi skootterilla muun perheensä kanssa: isä piti vauvaa kainalossaan pitkittäin kuin kukkapuskaa ja ohjasi toisella kädellä skootteria. Ehkäpä apuna ovat huivien lisäksi perheyhteisöt, jotka Balilla ovat isoja ja tiiviitä. Auttavia käsiä luulisi riittävän.

Meille Tula Coast -kantoreppu on apukädet ja menopeli samassa paketissa. Tarvittaessa se toimii myös päiväunipaikkana, sillä unihupusta saa hyvän tuen nukkuvan lapsen päälle. Lapsi tykkää istuskella reppuselässä, josta näkee hyvin ympärilleen ja jossa hän on samalla turvallisesti lähellä äitiä tai isää. Hän pyytääkin päästä reppuun, kun alkaa väsyttää tai muuten vain yläilmoissa oleva matkustuspaikka houkuttaa.

Tämä meillä yhteistyön tiimoilta lainassa oleva kantoreppu palautuu reissumme jälkeen Ipanaiselle, josta sitä saa vuokrata. Hinta on 15 euroa ensimmäiseltä viikolta ja seuraavilta 10 euroa per viikko. Ipanaisella on muutenkin kattava valikoima erilaisia kantovälineitä, joita voi ostamisen lisäksi vuokrata juurikin vaikka matkoille. Kätevää, jos esimerkiksi tällaiselle taaperokokoiselle ja hellesäille suunnitellulle repulle ei muuten olisi niin paljon käyttöä, mutta suunnitelmissa on matka tropiikkiin.

Vuokraus antaa myös mahdollisuuden testata, onko kantaminen oma ja lapsen juttu. Mikäli kantovälineeseen ihastuu niin kovasti, että sen tahtoo omakseen, Ipanainen hyvittää vuokraushinnan kantovälineoston yhteydessä. Reilu meininki. Kantoreppuja ja liinoja voi vuokrata sekä Ipanaisen Hakaniemen myymälästä että verkkokaupasta.

Me jatkamme nyt reppureissausta täällä Balilla, mutta kertokaahan te muutkin ihmeessä kokemuksia matkoilla ja retkillä kantamisesta sekä vähän isomman lapsen kulkemisesta kantovälineen kyydissä.

Tässä muutamia poimintoja Lähiömutsin kantamisaiheisista postauksista lisäluettavaksi:

Jaa: