![](https://lahiomutsi.fi/wp-content/uploads/2016/11/b9bfb-25c225a9lahiomutsi_kaamosvasymys2-345x230.jpg)
Miten se on edes mahdollista? Hyville unille pitäisi nyt periaatteessa elämässäni olla ihan hyvä pohja. Lapset nukkuvat pääsääntöisesti yönsä. Saan tehdä työt päivisin, joten illat voi varata rauhoittumiselle ja nukkumaan pitäisi päästä ajoissa. Tykkään nukkumisesta ja tiedän, miten hyvää kunnon uni minulle tekee. Tiedän myös, miten liian vähäinen uni tekee minusta huonomuistisen ja rähisevän hermopussin. Miksi minä en nuku?
Aloin miettiä tätä, kun olin hiljan kuuntelemassa Liftedin Taneli Rantalan luentoa elämäntapamuutoksesta ja sen toteuttamisesta pysyvästi. Taneli kertoi, että me ihmiset teemme 95 prosenttia tekemisistämme tietyllä tavalla, koska ollaan totuttu tekemään niin. Minä olen tainnut tottua valvomaan, eikä rytmin kääntäminen olekaan niin helppoa kuin kuvittelin.
Asensin hiljan iPhoneni unikellon toimintaan. Se on nerokas. Sen lisäksi, että se herättää aamuisin, se myös ilmoittaa, koska pitäisi mennä nukkumaan. Lintujen laulu herättää joka arkiaamu seitsemältä, ja tasainen rytmi heräämisessä tasoittaa petiä hyville yöunille. Koska tarvitsen vähintään kahdeksan tunnin unet, nukkumaan pitäisi siis mennä viimeistään kello 23. Unikelloni ilmoittaa lempeästi kello 22.30, että pian pitää mennä nukkumaan. Olen luvannut itselleni, että siinä vaiheessa viimeistään sammutan koneen, jos työpäivä on venähtänyt iltavuoroksi.
Tätä nukkumaanmenohälytystä on jatkunut nyt parin kuukauden ajan, ja samassa kello myös laskee sen ajan, kun nukun. Ei se esimeriksi lasten aiheuttamaa valvomista tiedä, jos en sitten satu koskemaan puhelimeen. Unitilastoni paljastavat totuuden, jota en varmasti uskoisi ilman dataa: en ole mennyt mittausten aikana kuin kerran nukkumaan ennen vuorokauden vaihtumista. Päiväkeskiarvo kuluneilta kuukausilta on 6 tuntia ja 26 minuuttia unta vuorokaudessa. Se on minulle ihan liian vähän. Kun tietää, että yleensä loppuyön unet katkeilevat lasten kömpiessä väliin, kunnon unet jäävät varmasti alle kuuteen tuntiin yössä. Ei ihme, että etenkin näin marraskuun synkkyydessä silmissä on sahajauhoa ja päässä pisteleviä männynneulasia.
Syyn täytyy olla siinä, että kuluneet vuodet ovat totuttaneet minut tähän rytmiin. Kärsin siitä, että jouduin vuosia elää vasten luontaista aamuihmisen rytmiäni, mutta silti valvominen on jäänyt päälle.
Liftedin Tanelin luennolla muistutettiin taas siitä mahtavuudesta, että aivot ovat plastisia, eli ne voi opettaa uusille tavoille. Kun jotain uutta tapaa tekee toistuvasti, siihen käytettävät aktiiviset hermoradat vahvistuvat. Uuden tavan muodostuminen vie aikaa noin 2 kuukautta, minkä jälkeen se on automaatio. Tämä pätee niin liikunnan aloittamiseen, tupakoinnin lopettamiseen, ruokavalion parantamiseen kuin nukkumiseen.
Mulle on jäänyt päälle tapa, että julkaisen päivällä kirjoittamani postaukset vasta illalla. Perhevapaa-aikoina kun ehdin kirjoittaa postaukset yleensä vasta illalla lasten mentyä nukkumaan. Toisaalta olen myös huomannut, että juuri silloin te lukijat olette paremmin linjoilla ja somenostoilla saan teidät tänne lähiöön vierailulle helpommin. Niinpä istun vielä illalla koneelle, julkaisen postauksen ja teen somenostot, joita kaikkia ei voi tehdä ajastettuna. Ja yhtäkkiä on kulunut niin paljon aikaa, että puhelin lempeästi kertoo, että pitäisi mennä nukkumaan. Minä sammutan hälytyksen ja ajattelen, että kirjoitan tuosta vielä muutaman sähköpostin, naputan vähän kirjaa, vastaanpa vielä noihin kommentteihin ja katsos, mikä hauska kissavideo tuolla onkaan.
Lopulta painan silmäni kiinni ihan liian myöhään ja suoraan koneen tai puhelimen sinisen valon kajosta. Se ei haittaa nukahtamistani, sillä väsymys heittää minut suorastaan väkivaltaisesti uneen muutamissa minuuteissa. Mutta tiedän, miten paljon rauhaton ilta vaikuttaa unenlaatuuni.
Silloin tällöin vietän iltani kuten niissä haavemielikuvissani täydellisestä elämästä. Luen lapsille pitkän iltasadun, eivätkä tekemättömän työt nakuta edes alitajunnassa. Annan unituhiseville lapsille vielä suukot ja hiivin villasukissani keittiöön, jossa laitan teeveden kiehumaan. Sytytän kynttilöitä ja istun sohvalle höyryävän teemukini kanssa. Luen lehtiä, uppoudun kirjaan tai neulon. Jos mies on kotona, saan tehdä saman hänen kainalossaan tai saatamme katsoa jonkun elokuvan. Ehkä kaataa lasilliset punaviiniäkin.
Menen ajossa nukkumaan ja olo on rauhallinen ja rento. Niskoja ei kiristä, päässä ei vilistä asioita ja uneen uppoaa pehmeästi hiljalleen kuin pumpuliin.
Miksi on niin vaikeaa tehdä sama joka ilta? Liftedin Tanelin luennon perusteella taidan yrittää liian isoja muutoksia kerralla. Otetaan esimeriksi ihan mikä tahansa elämänmuutos.
Elämäntapamuutoksen saaminen pysyväksi on sitä todennäköisempää, mitä pienemmän palasen kerrallaan haukkaa. Monet kun yrittävät laittaa kerralla uusiksi koko elämänsä, mutta tajuavat parin kuukauden kuluttua, että mikään ei muuttunut. Jos esimerkiksi aikoo aloittaa aktiivisen treenaamisen, lopettaa röökaamisen ja ryhtyä kasvissyöjäksi samalla kertaa, mahdollisuudet onnistua ovat vain 10 prosentin luokkaa. Mutta jos ottaa vain yhden tavan kerrallaan, mahdollisuudet onnistua ovat jo noin 85 prosentissa. Kun yhden tavan omaksuminen vie sen kaksi kuukautta, vuodessakin ehtii lopulta tehdä elämälleen paljon. Kunhan ei vain ahnehdi liikaa kerralla.
Jos elämä on ihan rempallaan, ensimmäisenä pitäisi lähteä rakentamaan kulmakivitapoja. Muut tavat seuraavat sitten helpommin perässä. Nukkumalla hyvin parantaa nälänhallintaansa, minkä jälkeen on taas helpompi panostaa hyvään ruokavalioon. Ja kun se on kunnossa, on taas helpompi olla positiivinen ja jaksaa esimerkiksi liikkua paremmin.
Minä olen siis elämäntapamuutosten alkupäässä, nukkumisen opettelussa. Taneli muistutti, että ei missään nimessä kannata ajatella, että nyt tästä eteenpäin menen joka ilta ysiltä nukkumaan ja herään kuudelta. Täytyy olla rehellinen itselleen ja tajuta, että niin ei vain tule tapahtumaan. Uuden tavan voi aloittaa pienistä, kuten siitä, että ei katso puoleen tuntiin puhelinta ennen nukahtamista. Hyvänä apuna siihen on juurikin sen nukkumaanmenokello – kunhan ei ole yhtä jästipää kuin minä.
Nyt pitäisi siis saada raivattua koneella notkuminen pois illoista. Olen välillä koittanut julkaista postauksia iltapäivällä neljän aikoihin, kuten nyt tänään, mutta se ei toimi tai ole itsellenikään oikein mielekästä. Mutta mitä sanoisitte, jos Lähiömutsin uusin postaus ilmestyisi nykyisen ilta-ajan sijaan aamulla? Voisin ajastaa sen edellisenä päivänä ja sitten päivän alkuun nostella sen eri somekanaville. Päivän aikana ehtisin käydä teidän kanssanne keskustelua kommenttiosiossa ja jatkaa sitten seuraavana päivänä. Toimisiko se? Tällä hetkellä kun analytiikkani sanoo, että te päädytte tänne juurikin iltasella, lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun se pieni rauhallinen omahetki päivästä alkaa.
Taneli kehotti luennollaan kaikkia elämäntapamuutoksia miettiviä pohtimaan, mikä olisi se tapa, jolla haluaisi projektin aloittaa. Se pieni askel, jonka voisi tehdä jo tänään. Musta kuitenkin tuntuu edelleen, että itse en pääse eroon vanhoista tavoista, ellen käännä koko päivärytmiä ylösalaisin. Tanelin luennosta on jo monta viikkoa, enkä ole kuin valvonut kahta kauheammin. Tämän tilanteen korjaamiseen ei riitä puolituntinen ilman älylaitteen kajoa, vaan kone pitää saada kiinni viimeistään ysiltä. Minä tahdon illat tietokoneeltani takaisin vain itselleni.
Mun mielestä ainakin aamulla tai vastaavasti lapsen päiväuni aikaan olisi mukava jos olisi jotain tuoretta luettavaa. Tulisi itsekin rauhoitettua ilta-aika pois puhelimen valosta jos olisi lukenut lempi juttuja jo päivällä. =)
Mä olen kans ajatellut, että aamu voisi olla hyvä sekä perhevapailla oleville lukijoille että töissä käyville. Voisi otata sen oman ajan lukemisen parissa työmatkalla (jos kulkee julkisilla), lapsen päiväunien aikaan tai kahvitunnilla. Ja sitten ei tosiaan olisi ainakaan minusta kiinni, että sinä ja muut ihanat lukijani valvotte öisin 😀
Minäkin tykkäisin jo lukea jo päivällä, ettei se ilta-aika menisi ruutua tuijottaen. Tiettyhän voisin lukea postauksen vasta seuraavana päivänä, mutta somenostojen myötä se tulee luettua illalla tai ei ollenkaan, muisti kun on hatara.
Mitä tulee muutokseen, niin tässä asiassa en voi kehua itseäni. En niin millään. Päätimme ennen muuttoa, että uudessa kodissa puhelimet jää yläkertaan, alakerran makkarissa herätyksestä huolehtisi herätyskello. Muutosta on nyt 10kk ja edelleen puhelin on vieressä joka yö ja sitä tulee tuijotettua juuri ennen nukahtamista. Herätyskellot on ostettu, mutta lapset rakastaa leikkiä niillä ”Afrikan yötä”, joten ne pitäis muistaa nostaa päiväksi hyllyyn turvaan tai herätin voi olla missä vain tai aika voi olla millon tahansa. Pitäisi keksiä tähänkin joku pikkuaskel, mistä lähteä liikkeelle.
Eiku hei, oonhan mä nyt tosi hienosti onnistunut oleen ilman vehnää (ja hiivaa) jo parin viikon ajan. Ajatustyötä se on vaatinut, mutta ehkä muistamista ja rutiinin muodostumista edes auttaa kivuttomampi vatsa ja paremmin sopivat housut (turvotus on vähentynyt huomattavasti).
Pitäis perustaa joku ”yhdessä muutoksiin”-ryhmä, josta sais tukea muutokseensa 🙂
Aamu tosiaan olisi kiva! Silloin jokainen voi lukea postauksen päivän mittaan silloin, kun sattuu olemaan sopiva rakonen. Jos taas huomaa tuoreen postauksen iltamyöhään, niin on sitä jäätävä yökukkuen lukemaan – ja niin ovat sinun ja lukijan yöunet myöhästyneet 😀
Äänestän aamupostauksen puolesta! Tuntuu luontevalta aamupäiväkahvitaukojen yhteydessä lukea uutiset ja muut ”päivän tuoreet”. Jutut tulee kyllä kaikki luettua joka tapauksessa.
Minulla on tuo iltakukkuminen ihan samanlaisena tottumusongelmana. Joka päivä päätän, että menen illalla ajoissa petiin, mutta kummasti ne tunnit vain vierivät iltaisin lapsen nukkumaanmenon jälkeen…
Kannatan aamupostauksia! Selailen blogeja aamukahvilla, ennen töihin lähtöä. Mitä nukkumiseen tulee, niin mulla on sama projekti meneillään. Ostin sarastusvalon, jossa on ”auringonlaskutoiminto” -valo hiipuu vähitellen (itse valitsemassa ajassa) simuloiden auringonlaskua. Luen sen valossa illalla kirjaa ja lopetan kun valo ei enää riitä. Nukahdan nopeasti ja nukun hyvin. Tosin aina (lue: melkein koskaan) ei tule mentyä ajoissa sinne sänkyyn! Pitäisi varmaan karsia harrastuksista jne, että ehtisi ajoissa nukkumaan.
Aamulukija ilmoittautuu! Omaan aikatauluun nähden postauksesi tulevat niin järjettömän myöhään, että luen ne kuitenkin vasta aamulla 😀
En tiedä, onko tästä apua, mutta omaa elämänlaatua on parantanut tiukka työajan rajaaminen. Työaikani on maksimissaan klo 8-16, kaikki muu, myös viikonloput, on vapaa-aikaa. Tiedän, että työssäsi tämä on haastavaa, koska olet ”töissä” koko ajan, mutta niinhän nykyaikana monet. Vapaa-ajalla saatan joskus toki miettiä työjuttuja, lukea alan kirjallisuutta tai osallistua keskusteluun, mutta esimerkiksi sähköposti, työpaikan intra ja paperityöt on ehdottomasti kielletty. Eipähän tule kukuttua töiden takia myöhään ja vapaa-aika virkistää ihan oikeasti. Työaikana onkin sitten pakko olla tehokas ja unohtaa kissavideot. Iltaisin käytän konetta, jos on pakko, eli muutamana iltana viikossa. Kokoan hoidettavia asioita läppärin päälle listaksi ja hoidan laskut, viestit ja muut vapaa-ajan tietokonehommat kerralla. Jos illalla mieleen tulee esimerkiksi työsähköpostiasia, hoidan sen merkkaamalla sen kalenteriin seuraavan työpäivän kohdalle. ”Koneiltoina” saaatan viettää aikaa myös sosiaalisessa mediassa. Pääperiaate kuitenkin on, että kaikki elektroniikkalaitteet ovat poissa käsistä ihan viimeistään kymmeneltä, jos niitä edes on avattu. Jos deadline hengittää niskaan, ratkaisen asian menemällä aikaisin nukkumaan ja hoitamalla homman vaikka aamuviideltä. Seuraavana yönä uni maistuu ajoissa ja jälleen työt tulee tehtyä tehokkaasti, kun takaraja ei ole liukuva nukkumaanmenoaika vaan lapsen aamutoimet ja oma töihinlähtö.
Liputan Leeni Peltosen kirjaa ”Valvomo” jokaiselle pienten ja vähän isompien lasten vähäunisille äideille. Siitä sain viimein inspiraation tarttua omaan ”toiminnalliseen unettomuuteen”, kuten sitä muistaakseni kirjassa kutsuttiin.
Minä olen niitä harvempia aamulukijoita sitten, koska usein ilahdun aamulla, että onpa kiva, lähiömutsissa on tuoretta luettavaa! Nukkumiseen on sanottava, että nykyään menen mieluiten aiemmin nukkumaan ja aiemmin töihin, kuin että jatkan työpäivääni iltapäivästä (periaatteessa työaika päättyy neljältä). Nimimerkillä huomenna töihin seiskaksi, kun tänään en ehtinyt kaikkea pakollista. Vielä opiskeluaikana oli tavallista kukkua puolille öin, mutta mitä vaativammaksi työ on muuttunut, sitä aiemmin olen alkanut mennä nukkumaan 🙂
Nimimerkillä joko nyt puoli ysiltä voi nukkua? 🙂
Laita ihmeessä aamulla postaukset 🙂
Tärkeää on, että oma rytmisi mukautuu. Ethän sä muutenkaan postaile joka päivä ni se ja sama tuleeko se aamulla vai illalla. Aamupostaus on parempi kuin klo 16 postaus.
Eikös ihmiset lue uudet postaukset joka tapauksessa, tulivat ne mihin aikaan tahansa? Minä ainakin vierailen blogeissa vaihteleviin aikoihin, ja jos jotain on tullut illalla, luen sen aamulla ihan tyytyväisenä. En ikinä ole edes ajatellut, että joku ajoittaisi postaukset tiettyyn kellonaikaan! Koska sillä ei lukijana ole mitään merkitystä onko teksti julkaistu 5 min sitten, 12h sitten vai edellisenä päivänä, silloin kun näen sen ensimmäisen kerran. Jos jollakin on aikaa lukea vain iltaisin, niin eihän se aamulla julkaistu teksti sieltä mihinkään häviä 🙂
Mutta tämä on tosi kiinnostavaa, koska ne ole asiaa koskaan edes tullut ajatelleeksi. Joten nyt minua kiinnostaa, mitä arvelet/pelkäät että tapahtuisi, jos vaihtaisit julkaisuajan aamuun?
Tunnistan saman ongelman itsessäni. Puhelimen kanssa olen tehnyt kompromissin ja puhelin vaihtaa klo 20 aikaan taustavärin jimmeäksi punaiseksi kiitos playkaupasta löytyneen ilmaisen Twilight -sovelluksen. Mutta tämä jääräpää sitten käyttää padia johon en ole vastaavaa sovellista löytänyt. Ja kukkuu puolille äin ja kiukkuaaa aamulla hetätystä ja sitä että katsoi taas parin kolmentoimintaelokuvan verran unia. Niin minulla näkyy huono unenlaatu nimittäin. Mäkin lupaan yrittää. Ja mulle on aivan sama onko postaus aamulta vai ollalta kun luen kun kuitenkiin on joku jäänyt välistä ja luen sitten useamman kerralla.
Aamupostaukset sopisi tänne myös tosi hyvin! 🙂 Ja jos illalla on puhelimen ääressä oltava, niin olettehan muutkin tietoisia ainakin iPhone 6 olevasta ominaisuudesta, jolla näytön valon saa vaihdettua ”yötilaan”. Olen ainakin itse huomannut, että tätä valoa on miellyttävämpi selata. Toki olisi parempi, jos laittaisi kokonaan pois iltaisin 😉 -Mari
Minä tulen tänne nimenomaan illalla, koska osaan silloin odottaa uutta postausta. Jos se ilmestyisi aamulla, tulisin jo aamulla. Ja joka tapauksessa josssin kohtaa päivää.
Eli mä olen itseni lisäksi valvottanut muitakin, shiit 😀 Nyt ilmestyi tämän päivän postaus heti aamuseiskalta. Seurailen tilannetta oman nukkumiseni ja teidän lukijoiden täällä käymisen suhteen tovin ja teen sitten päätökset jatkosta. Yhden illan perusteella ainakin tuntuu heti, että nyt on suunta oikeaan 🙂
Monet ovat juuri kuin sinä: tulevat tänne somenostojen saattelemana. Siksi tahdon varmistaa, että teen nostot sellaiseen aikaan, että ne tavoittavat mahdollisimman monen, eivätkä huku kaiken muun somefeedin sekaan.
Fiksulta kuulostaa teidän herätyskelloihin siirtyminen – jos se siis toimisi 😀 Mä tykkään iPhonen uudesta nousevasta linnunlauluherätyksestä tosi paljon, se on lempeä ja kiva verrattuna siihen riivauspiippaukseen, mikä mulla aikaisemmin oli. Se ei myöskään tunne miehen uneen, jos hän on vaikka ollut yön töissä ja herätys koskee vain mua. Laitan puhelimen lentokonetilaan yöksi, ja olen miettinyt, josko laittaisin sen siihen tilaan jo vaikka kympiltä ja sitten pienin askelin lopulta vaikka jo ysiltä. Sitten ei tulisi vaivihkaa selailtua enää siinä unille mennessä.
Muakin kiinnostaisi joskus olla ilman vehnää, että saisin varmistuksen, ettei se ole syynä vatsapömppöön. Aamun ja illan välillä kun on niin iso ero. Toivon, että ei ole syynä, sillä rrrrrakastan esimerkiksi leipää!
Ja joo, rento ja lempeä tukiryhmä voisi olla hyvä 🙂
Ihana kuulla, että jutut tulee luettua joka tapauksessa <3 Tänään tuli postaus heti aamusta, pyrin pitämään sitä rytmiä nyt yllä ainakin jonkin aikaa ja katson, mihin se vie.
Ja ah joo, tuttua. ”Tänään kyllä on pakko mennä ajoissa nukkumaan.” ”Oho, kello on jo yli puolenyön.”
Kiva kuulla, että kaikki kommentoijat ovat aamupostausten kannalla! Vaikka toki lukijoita on paljon enemmän, mutta kyllä tämä jotain osviittaa antaa 🙂
Mä en ole tajunnutkaan, että sarastuvaloa voi käyttää myös noin. Mä olen aina pitänyt sitä heräämiseen tarkoitettuna, mutta tuo sun systeemihän kuulostaa pätevältä. Tsemppiä uniprojektiin!
Jes! Tänään oli sinullekin tuoretta luettavaa heti aamusta 🙂
Itselleni tosiaan tiukka työajan rajaaminen ei onnistu, eikä se haittakaan. Mulle sopii, että ne eivät ole tiukasti rajattuna pois toisistaan. Nyt toki pyrin hoitamaan suurimman osan koneella tehtävistä hommista päivisin, kun molemmat lapset ovat päiväkodissa. Se on tehokasta aikaa, mutta just nuo illat sitten eivät. En ajattele niitä työaikana, joten samalla kun teen vähän työjuttuja, vastailen ystävien Facebook-viesteihin, suunnittelen joulunviettoa perheen kanssa Whatsapissa, tilaan nettikaupasta pesuaineita, tilaan junalippuja, selaan Pinterestiä remonttia ajatellen, maksan laskuja jajaja. Kuulostaa fiksulta, että sulla on käytössä muutama ”koneilta”. Itsellä siihen on vielä matkaa, mutta mielenkiinnolla odotan, miten vaikuttaa tämä kokeilu julkaista postaukset aamulla.
Ja voih, mä ainakin entisessä elämässä olin aamuihminen, ja tunnen sitä olevani edelleen. Olen parhaimmillani aamuisin, joten haaveissani tekisin töitä ihan rauhassa aamuhämärässä ennen muun perheen heräämistä ja jatkaisin sitten yhteisten aamutoimien ja päiväkotireissun jälkeen. Vielä se kuitenkin on haave vain, sillä kuopuksen ”äiti heräsi” -tutka on pettämätön. Esikoinen sen sijaan painaa päänsä takaisin tyynyyn, vaikka huomaisi mun heräävän, joten ehkä vielä joskus! Olisi tosiaan fiksua, että takarajana ei olisi liukuva nukkumaanmenoaika, sillä sehän voi liukua vaikka kuinka monella tunnilla.
Hei kiitos vinkistä! Toiminnallinen unettomuus kuulostaa ihan multa.
Aamupostauksille yksi ääni lisää!
Mä olen myös tuota porukkaa, joka mieluiten tekee työnsä aikaisin aamusta kuin pidentää päivää iltäpäivästä saati illasta. Ja se tässä ongelma onkin, kun olen jatkanut tekemistä vastoin luontaista rytmiäni, kun sillä tavalla oli pakko elää perhevapaiden ajan. Saan paljon paremmin aikaiseksi aamulla, ja kone alkaa hyytyä jo iltapäivästä. Siksi nyt on pakko koittaa muutosta rytmiin myös blogin osalta 🙂
Tänään tuli ensimmäinen aamupostaus. Sitä rytmiä pyrin nyt ainakin testiajan pitämään yllä, katsotaan, onnistunko.
Mä tosiaan pyrin kirjoittamaan kuusi postausta viikossa, ja nyt remontin aikana on ollut pakko todeta, että en kykene siihen. Mutta kyllä tämä tästä taas. Asiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta ei aikaa niitä naputella ajatelmiksi tänne blogiin 🙂
Joo, julkaisuaikoja mietitään bloggaajapiireissä tosi paljonkin 🙂 Eri blogien lukijoilla on erilaiset lukijakunnat, ja perhebloggaajien kanssa olen jutellut samasta huomiosta: lukijat piipahtavat blogiin eniten kello 20-22 välillä, eli kun lapset ovat nukkumassa. Aikaisemmin oli selvä piikki myös päiväuniaikaan, mutta on huomattavissa, että lukijakunta on hyvin samankaltaista kuin minä, eli moni on palannut töihin, eikä päiväunipiikkiä enää tule niin selkeästi.
Postauksen julkaisuajalla ei sinänsä ole muuta merkitystä kuin se, että vakilukijat tottuvat siihen, mihin aikaan postaus tulee. Sen sijaan somenostoilla on merkitystä, ja ne ovat juuri ne, joista kaikkia ei voi ajastaa. Lähiömutsiinkin päätyy paljon jengiä juurikin vaikka Facebookin kautta, joten tahdon tietenkin mahdollisimman monen huomaavan noston ja sieltä päätyvän tänne Lähiömutsiin. Jos teen noston sellaiseen aikaan, että se ehtii kerätä päälleen paljon muuta somefeediä ennen kuin te lukijat normaalisti käytte tsekkaamssa somekanavat, mun tekemä nosto jää kaiken muun jalkoihin, ja moni lukija jää tulematta blogiin. Kun tekee blogia ammatikseen, sivulatauksilla on väliä, joten toivon tietenkin, että te kävisitte täällä aina uuden postauksen tullessa, eikä vain selaamassa kahden viikon postaukset kerralla 🙂 Silloin myös kommentointi pysyy tuoreena.
Näistäkin asioista on oma osuutensa Unelmahommissa-kirjassa, joka ilmestyy ensi maaliskuussa 🙂
Olen itse aamun kannalla, koska luen lapsen aamupäiväunien aikana internetin ihmeellistä maailmaa 😀 Ja enkä muutenkaan seuraa somemaailmaa, vaan minulla on lista blogeista sivuhistoriassa, mitä seuraan. Itse asiassa tällä hetkellä en kuulu mihinkään somesivustoon, kun facestakin poistuin joitakin kuukausia sitten.
Täytyy kommentoida tuota elämäntapamuutosta. Olen pikku hiljaa laittamassa omaa kehoa taas kuntoon, siis fyysisesti. Tosin unetkin voisi saada kuntoon 😀 Mutta siis tällä viikolla päätin vakaasti, että lähden uimaan loppu viikosta, niin eipäs ollakaan niin kuukautiset, ihka ensimmäiset sellaiset raskauden ja synntyksen jälkeen alkavat just nyt. Koko maailmankaikkeus tuntuu olevan muutosta vastaan :D:D
Se punainen väri on kuulemma toimiva, just oli Ylen Prismassa juttua, että se ei vaikuta melatoniinin erittymiseen, kuten sininen väri, joka melatoniinin eritystä ja vaikuttaa vielä seuraavanakin iltana, vaikka ei silloin sinistä valoa tuijottelisikaan. Melkoista!
Tsemppiä meille, nyt aletaan nukkua!
Joo, se yötilavalo on paljon lempeämpi! Todella hyvä ominaisuus puhelimessa. Mutta just toi: parempi olisi saada se puhelin kokonaan pois iltaisin.
Nonni, mä olen osaltani vaikuttamassa, että selaat sinistä valoa iltaisin, auts! Tänään tuli jo aamulla, ja koitan nyt ainakin tovin rytmiä, jossa toivoakseni saan postauksen ulos aina aamulla. Mulla on odottavainen fiilis siitä, että tämä olisi hyvä järjestely sekä mulle että teille lukijoille 🙂
Lisää ääniä aamulle, iltoja ei olekaan tainnut kukaan ainakaan kommentein puoltaa 🙂 Suurin osa teistä lukijoista tulee tosiaan ihan suoraan selaimen kautta kylään tänne lähiöön, mutta tosi paljon vaikuttaa somenostot, niistä tulee aina selvä piikki kävijöihin. Tahdon siis ehdottomasti tavoittaa ne kaikki lukijat, jotka yleensä avaavat lähiöoven jonkun somekanavan kautta.
Voi ei sun uimiset! Mä niin näen itseni samassa tilanteessa.
Minun kommenttini taisi aikaisemmin hävitä bittiavaruuteen. Luen sinun jutut huolimatta siitä, milloin ne julkaistaan, joten kaikki käy. 🙂 Itse olen aika mustasukkainen unestani erityisesti nyt yhden lapsen äitinä ja kannatan kovasti unen priorisoimista aina, kun se on mahdollista.
– Paula
Unestaan on tosiaan hyvä olla mustasukkainen! Mä yleensä pyrin pitämään mustasukkaisuudet kaukana itsestäni, sillä siitä ei ole kuin murhetta ja mustuutta, mutta tästä voisin kyllä vetäistä itsekin mustat sukat jalkaan 🙂
Minuakin ilahduttaisi uusi lukeminen aamusta 🙂 Tosin nyt kun olen töiden jälkeen ollut ihan poikki niin en ole lukenut blogiasi varmaan viikkoon, mutta siihen ei vaikuttaisi kyllä postausten ajankohta.
Omaa nukahtamistani on auttanut kun päätettiin miehen kanssa ottaa tavaksi iltatee. Lapsi on saatu nukkumaan ja molemmilla on ollut hetki ihan omaa aikaa niin joskus klo 21-22 jompikumpi käy npasauttamassa vedenkeittimen päälle ja sen kohina kutsuu toisenkiin koneeltaan. Istutaan, luetaan, jutellaan. Mies yleensä palaa sen jälkeen koneelle kun on iltavirkku ja minä puolestani siirryn rauhallisesti iltatoimiin ja siitä vielä hetkeksi sänkyyn lukemaan. Huomaan että tämän järjestelyn takia en ehdi nykyään koskaan katsoa leffoja tai muuta sellaista kun se oma aika rajoittuu ehkä tuntiin, ihan maksimissaan kahteen, mutta samalla olen iloinen että olen saanut aikaisettua nukkumaanmenoa tunnilla taikka kahdella ja muutos tuntuu aika luonnolliselta ja pysyvän tuntuiselta. Olen jo kymmenen aikaan sen verran väsynyt ettei jaksaisikaan jäädä katselemaan mitään.
Ihme muuten että ollaan miehen kanssa saatu näinkin hyvin paletti pyörimään kun mies on aamuisin ihan mörökölli ja minä taas toimin aamulla ja ajatus luistaa kun mies ei pysty ottamaan vastaan mitään informaatiota. Iltaisin taasn mies rupeaa puhumaan ostoslistoista kun minua väsyttää niin etten kykene niin monimutkaiseen aivotyöskentelyyn ja murahtelen että ”syödään kaurapuuroa seuraava viikko, en jaksa nyt ajatella” 😀