Suljimme miehen kanssa neuvolan ovet ja loimme toisiimme paljon puhuvat katseet. Tuonne ei kyllä enää ikinä mennä! Vaikka esikoisen aikana tiedonjanoni raskautta ja synnytystä kohtaan oli kyltymätön, ei kunnan tarjoama perhevalmennus ollut meidän juttu. Tunsimme olomme kiusaantuneiksi ja joukkoon kuulumattomiksi jutellessamme ventovieraiden kanssa mielikuvavauvoista ja vauvaperhearjesta. Muilla oli puheiden perusteella vauvanvaatteet järjestettynä ja nutun neulottuna, kun itselläni oli vasta oman pääkopan järjestely alkutekijöissään. Kun vauvanukelle lässyttänyt terkkari ehdotti, että voisimme nyt vaihtaa tulevien mamma- ja isikavereiden kanssa puhelinnumeroita, teki mieli juosta karkuun.
Ensimmäinen perhevalmennuskerta jäi myös viimeiseksi. Se saattoi olla hölmöä, sillä lopulta kuitenkin koen kaiken opin olevan hyvästä. Synnytyssairaalaan tutustumista emme sentään jättäneet väliin. Siellä käytiin läpi myös lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, kun neuvolan perhevalmennuksessa keskityttiin ainakin ensimmäisellä kerralla vain siihen, miten kroppa saadaan mahdollisimman tunnottomaksi. Lisäksi synnytyssalien näkeminen livenä oli hyvää mielikuvaharjoitusta. Se toimi itselleni kuin kouluun tutustuminen, minkä jälkeen en olisi malttanut odottaa, että pääsisin jo tositoimiin. Synnytysmuija mikä synnytysmuija.
Toista lastaan odottaville kunta ei enää edes tarjoa valmennuksia. Pääsin kuitenkin testaamaan suomalaisen Bailamama -terveysliikuntakonseptin synnytysvalmennusta Mommy & Me:ssä. Siinä keskitytään juurikin synnytykseen, kun perhevalmennuksissa pakettiin kuuluu koko elämänmuutos. Bailamama training -valmennuksen pitänyt ja kehittänyt kätilö Emilia Ek-Huuhka kertoi, että en ole ainut, joka tahtoo ensimmäisen synnytyksen jälkeen kokeilla itselleen sopivampaa synnytysvalmennusta. Yleensä taustalla on samankaltaisia kokemuksia, joissa kunnan tarjoamat setit eivät ole olleet toivotunlaisia. Bailamamassa synnytystä lähestytään kalvosulkeisten ja mammakaverijorinan sijaan toiminnalla. Sopii mulle!
Kolmen tunnin ja vajaan sadan euron tehovalmennus aloitetaan kuitenkin tieto-osuudella, jossa käydään läpi synnytyksen vaiheet, kivunlievitys lääkkeellisesti sekä lääkkeettömästi ja lantionpohjalihasten sekä liikunnan merkitys synnytykseen ja siitä palautumiseen. Vaikka nämä asiat on tullut opiskeltua ja kerran jo koettuakin, löysin silti itseni kyselemästä ”tyhmiä”, kuten mistä tiedän, koska sinne sairaalaan pitää lähteä. Mä kun olen nyt ensimmäistä kertaa täysillä viikoilla raskaana ja siinä tilanteessa, että voin hengailla synnytyksen käynnistyttyä myös kotona. Odotettavissa olevan nopean synnytyksen sekä oman supistussietokykyni takia pelkään, että päädyn vitkuttelemaan lähtöä liian kauan ja pyöräyttämään vauvan rappukäytävään tai taksiin.
Tietopaketin jälkeen siirryttiin käytännönharjoituksiin, jossa käytiin läpi hengitys- ja rentoutumistekniikat sekä ponnistusasennot. On hyvä, että kaikki tehdään käytännössä, jolloin esimerkiksi ponnistusasennot ovat kehonmuistissa. Monet kun eivät edes tiedä tai synnytyksen tiimellyksellä muista, että on olemassa muitakin tapoja kuin jenkkileffojen puoli-istuva ponnistusasento. Itselleni hyvänä muistutuksena tuli rentouttaa leuka, mikä samalla rentouttaa lantionpohjan aluetta. Hyvä käytännön neuvo niissä tilanteissa, kun tekisi mieli purra hampaat yhteen ja vetää naama kivusta irvistykseen.
Viimeiseksi vedettiin läpi vielä Bailamama 9Months -ryhmäliikuntatunti, johon voi osallistua myös monissa kuntokeskuksissa. Tunti on synnytykseen pehmeästi valmentava liikuntahetki, jonka tarkoituksena on hikirääkin sijaan tarjota hyvää oloa ja etenkin aktivoida lantionpohjalihaksia monipuolisesti. Itselläni monen kuukauden treenitauko näkyi kevyenä hikenä, vaikka liikkeet olivat leppoisia, kevyitä ja valasruhoisenkin voinnille sopivia. Miten hyvä ja vetreä olo tunnin jälkeen tulikaan! Harmittaa, että heräsin tällaisen tunnin olemassaoloon vasta nyt, sillä 9months-tunnilla olisin voinut pitää edes pientä kuntoa yllä vaikeidenkin raskausviikkojen aikaan. Ja etenkin olisin tehnyt niitä lantionpohjalihaksia, kun ohjaaja niin vieressä komentaa. Hyvänä opetuksena tuli myös se, että jumppatunneilta tuttua lihastärinää vastaan ei pidä taistella synnytyksessäkään. Tärinä kuuluu hommaan ja rentouttaa lihaksia, joten sen vatkattavaksi pitäisi vain antautua.
Bailamama training -synnytysvalmennus antoi kokonaisuudessaan varmuutta ja hyvää oloa, vaikka itselleni siellä tulikin jopa yllättävän vähän uutta asiaa. Enemmänkin se oli hyvää kertausta. Suosittelisin valmennusta sellaisille odottajille, jotka haluavat valmistautua synnytykseen käytännön kautta ja tahtovat löytää omat kätketyt voimavaransa, mutta jotka eivät mun tapaan jaksa lukea jokaista käsiinsä saamaa synnytysopusta kannesta kanteen. Itseni kaltaisille mutseille suosittelen mieluummin satasen satsaamista kymppikerran korttiin Bailamama 9months -ryhmäliikuntatunneille.
Onko se bailmamama, niinkuin otsikossa, vai bailamama, niinkuin tekstissä? 🙂
Hups! 😀
pakko kirjoittaa ja viitata kohtaan ”rentouta leuka” , kolmosta puskiessa hoin koko ajan ”rentoleuka, rento otsa” aina kun supparit tuli… ja herran jestas se auttoi, kipu ei saanut ylivaltaa. Ja ”hyräily” en kuulkaas huutanut, en. Hoin vaan ”rentouta leuka ja otsa” ja lauloin 😉 ja kolmonen syntyi 2h synnytyksellä täysin luomuna <3 aWWWW , pian pääsee taas testaamaan alkuvoimia .... ;) Ollaan rentoja!!!!!!!!!
Tää teksti ei ollut mulle tällä hetkellä yhtään ajankohtainen, koska lapset täytttää ihan just 2 ja 4, eikä lisää ole tiedossa. Mutta kirjoitit jälleen kerran niin mukaansatempaavasti, että tuli ihan omat muistot mieleen. Kuulostipa hyvältä valmennukselta! Meille jäi neuvolan valmennuksesta ihan sama fiilis sen yhden kerran jälkeen. Kävin ennen ekaa synnytystä Nyyti-ryhmän valmennuksessa ja tykkäsin siitä tosi paljon. Toiseen synnytykseen menin enemmän sillä fiiliksellä, että nyt tiiän tän homman ja mut lähetettiin supistusten alettua sairaalasta kotiin vielä vähän odottelemaan, haha. Mutta sitten kun synnytys kunnolla käynnistyikin, se olikin kovaa menoa ja tytär syntyi luomuna reilussa kahdessa tunnissa. Kyllä se rentouttaminen, tärinän mukaan meneminen ja mulla myös huutaminen (en voinut sille mitään, kröhöm) auttoi ihan sikana. Se on nimenomaan alkuvoimaa se. Tsemppiä ja iloa!
Taidankin ostas tuon kymppikortin kunhan pääsen tästä 3kk krapulasta. Vielä ei pysty ajattelemaan sykkeen nousua ilman et ruokakin nousee ylös.
Sulla on tosi kaunis vauvamaha!
Leuan rentouttaminen on tosi hyvä neuvo! Itse olen puhallellut synnytyksissä piiiiitkiä uloshengityksiä rauhalliseen tahtiin, mutta aika voimakkaasti, aina supistusten tullessa, ja siinä samalla rentoutuu leukakin (ja lapsi saa happea). 3xluomusti synnyttänyt
Tamperelaisille vinkiksi että täällä Vauvantai-yritys järjestää tosi hyviä synnytysvalmennuksia.
Rookie
Jep, tällä kertaa olen pyytänyt miestäkin muistuttamaan, että rentouta leuka. Silläkin uhalla, että voi tulla kiukkuista vastausta takaisin 😀
Ihana kuulla, että silti innostuit lukemaan ja kommentoimaankin, vaikka ei ole itselle ajankohtaista. Pian mä pääsen taas kokemaan alkuvoimaa, kera kaikenlaisien ääntelyiden ja äänien 🙂
Tsemppiä kolmen kuukauden krapulaan! Huh, se on karseeta aikaa.
Kiitos vinkistä, pitää muistaa myös pitkät uloshengitykset!
Kiitos vinkistä tamperelaisten puolesta!
Synnytysvalmennus kuulostaa hyvältä, mutta mieheni ei oikein osaa suomea niin siitä ei kovinkaan paljon olisi hyötyä ainakaan hänelle. Löysin tosin eräästä joogakoulusta synnytysvalmennus-viikonlopun englanniksi, jonka sisältö näyttää aikalailla samalta. 🙂
Bailamama training -synnytysvalmennus on tarkoitettu vain naisille, eli miehiä sinne ei edes saa ottaa mukaan. Se oli mielestäni harmillista, mutta ehkä jotkut naiset kokevat esimerkiksi ponnistuasentojen harjoittelun epämieluisaksi, jos mukana on myös vieraita miehiä. Mutta hyvä, että löysit teille sopivan synnytysvalmennuksen, siitä on varmasti hyötyä teille molemmille!
Vähän kyllä sääli, että se teidän erhevalmennus jäi silloin siihen yhteen kertaan. Minustakin ne ensimmäiset istunnot olivat äärimmäisen kiusallisia, mutta sinnillä jatkaminen kannatti. Vauvojen syntymän jälkeen kaksi erhevalmennusryhmää koottiin yhteen ja sen jälkeen kun oli kolmesti treffattu leikkipuistossa, porukka alkoi järjestää omia tapaamisia ihan itse. Vertaistuen, kesäjuhlien ja pikkujoulujen lisäksi olen kiitollinen esim. yhdestä parhausystävästä, joka jäi valmennuksesta käteen.
Että jos tätä nyt joku ensimmäisellä kierroksella oleva lukee, kandee ehkä katsoa se neuvolavalmennuskortti kuitenkin 😀
Ei liity pelkästään tähän postaukseen, mutta haluan kertoa oman kokemukseni synnytysasennosta:
Mulle taas se (usein ainakin omalta kohdaltasi dissaamasi) jenkkileffojen puoli-istuva ponnistusasento oli unelmien täyttymys! Jos mun olis tarttenut kannatella vielä omaakin painoani jossain konttaus- tahi kyykkäysasennossa, se olisi ollut ihan hirveää. Mulle oli helpotus, että mun ein tarttenut kuin maata ja ponnistaa kun käskettiin.
Toivoin ja myös sain myös epiduraalin, joka sekin oli mulle suuri helpotus. Mulla se ei onneksi vaimentanut supistuksia tai vähentänyt ponnistushalukkuutta, ainoastaan poisti kivut ja antoi levätä.
Kerron tämän ihan vain siksi jos joku epävarma ensisynnyttäjä miettii mitä haluaisi. Että myös epiduraalisynnyttäjä voi sit myöhemmin hippeillä, kantoliinailla ja kestovaippailla. 🙂
Kenelle mikin sopii, ihan kuten oot sanonutkin. Halusin vain tuoda tämän näkökulman kaikille niille, joiden mielestä puoli-istuva asento on äidin tarpeetonta kahlitsemista. Toki jos siihen pakotetaan, se ei ole oikein (ja onneksi nykyään saa tosiaan synnyttää muussakin asennossa!), mut joillekin se on helpotus.
Joo, ehdottomasti se neuvolavarmennuskortti kannattaa kääntää ympäri, eikä meidän tapaan heti paeta pelipöydästä 🙂
Juuri näinhän se on, se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Itselleni ajatus puoli-istuvasta ponnistusasennosta on vain niin kaamea. Nytkään en voi vatsoineni olla selälläni ilman ahdistavaa tunnetta, saati että samassa pitäisi vielä ponnistaa painovoiman vastaisesti ylöspäin. Mutta kuten sanoit, joillekin se voi olla helpotus. Ja esimerkiksi puudutteita käytettäessä myös yksi harvoista mahdollisista ponnistusasennoista. Makuullaanhan voi ponnistaa myös kyljellään, jolloin esimerkiksi kumppani pitää synnyttäjän toista jalkaa koukussa ylhäällä. Silloin vatsa ei ainakaan paina valtimioa ja tuki hengitystä, jos sellaiset tuntemukset vaivaavat selällään.