Mitä tapahtuu, kun Turun kaupungin kuningatar ja kaikkien mammojen mamma Laura päättää pitää pienet illanistujaiset bloggajaystävilleen? Sellaiset, jossa vähän lipitellään hanaviiniä olohuoneen lattialla istuen, syödään sipsejä suoraan pussista ja vertaistukiräkätetään arjen kommelluksille? No ihan kuninkaallisesta käsineestähän se lähtee ja lopputuloksena on spektaakkeli.

Ehkäpä olettekin somen syövereissä seikkaillessanne jo nähneet tilanneotoksia ja postauksia tämän vuoden upeimmasta blogigaalasta, Varjoawardsista? Ne juhlittiin tuossa parisen viikkoa sitten Turussa. Kyllä, kyllä, juuri siellä Turun kuningattaren mailla.

Kävi nimittäin tuossa loppukesästä niin, että bloggaajille alkoi sadella kutsuja syksyn erinäisiin kekkereihin, gaaloihin ja awardseihin. Jaettiin ehdokkuuksia, pokkailtiin kunniamainintoja ja kopisteltiin korkokenkiä isoissa bloggaajalaumoissa.

Turkuun kusti polki hitaasti, sillä kutsuja ei oikein alkanut kuulua toivottuun tahtiin. Sellaisestahan eivät turkulaiset blogikuninkaalliset välitä, vaan pistävät pystyyn vielä paremmat kemut ihan itse. Juhlapäiväksi päätettiin marraskuinen perjantai, tuleva spektaakkeli nimettiin Varjoawardsiksi ja sipsipussikuluja alettiin jo melkein jakaa osallistujien kesken. Kuningatarella oli kuitenkin muuta mielessään. Hän perusti hovin juhlajärjestelytoimikunnan vastaamaan sponsoreiden hankinnasta.

Olohuoneen lattia vaihtui Deligon juhlatiloihin, sipsit Pizzariumin pitsaan ja Roots Kitchenin falafeliin sekä salaattiin ja mukeista joudut punkut sellaiseen juhlajuomakattaukseen, että teki mieli vispata lannetta ja drinkkejä kuin Cruisen Tomppa elokuvassaan Cocktail. Oli komea sponsorilogoin koristeltu valokuvausseinä, ja olipa kuninkaallinen juhlajärjestelytoimikunta hankkinut suuren maailman tyyliin vallan goodie bagin jokaiselle juhlimaan saapuneelle. Erinomainen tutkimusmatka pussukan ytimeen löytyy Asikaine-blogista, jonka kassista jostain syystä löytyi myös vajaita pulloja.

Ja kun blogimaailman kermaviili – kuten Turussa päin kuningattaren mukaan on tapana sanoa – juhlii, tokkiinsa minä pakkasin samettipamauksen ja mummobailukorkkarit matkalaukkuun ja matkasin muina Herttoniemen herttuattarina viereiseen kuningaskuntaan. Muihin gaaloihin en tänä vuonna edes päässyt (tai saanut kutsua), mutta näitä en suostunut jättämään väliin. Vannotin miehen jo kesällä hoitamaan viikonlopun töistä vapaaksi, että pääsen livahtamaan syksyn ainoisiin ja oikeisiin blogiawardseihin.

Awardseissa tietenkin myös palkitaan, ja tällä kertaa palkintohumua riitti. Koska paikalla oli vain se aito rasvaisin blogikermaviili, jokainen oli ehdolla jossakin sarjassa – ja myös voitti oman sarjansa. Komean plakaatin seinälleen sai ripustettavaksi muun muassa vuoden mokkapalamutsi, vuoden laitoinlapsetliianaikaisinpäiväkotiinenkätehnytruokiaitse sekä vuoden hiekkapoikapillu. Kaikki voittajat perusteluineen löytyvät kuningattaren itsensä blogista – hän on myös se, joka nappasi ansiokkaasti ainoan äänestetyn sarjan palkinnon ja on täten vuoden parhaan blogin kirjoittaja.

Minä itse voitin sarjani vuoden kaikki raudat tulessa. Paras (ja ainut) blogipalkinto, jonka olen koskaan saanut! Vuoden käsityöläisen, eli Muita ihania -Tiinan tekemä voittoplakaatti pääsee uudessa työhuoneessani kunniapaikalle. Perusteluina sarjani voitolle kuului se, että ”voittaja kirjoittaa kirjaa, muuttaa, remontoi, tekee tuottajanhommia, imettää, kirjoittaa erinäisiin lehtiin ja pyörittää omaa yritystään siinä samalla”. Pidin kiitospuheeni häkeltyneenä ja silmät ilonkyyneleistä kostuen, vaikka jouduinkin tarkentamaan, että toimittajatöitä en ole tehnyt enää vuoteen. Raadin mielestä sillä ei ole väliä, kunhan vain somessa näyttää siltä, että teen. Pitää siis jatkossakin muistaa kuvissa ripotella aikakauslehtiä eteerisesti pöydänkulmille.

Vaikka juhlat ovat aina juhlat, kyllä nyt mentiin ihan eri sfääreihin. Juhlakansa koostui tutuista ihanista, entuudestaan tuntemattomista ihanista ja sitten sellaisista ihanista, joiden kanssa nähdään vain glitteriä silmäkulmissa ja skumppaa lasissa. Oli mutsiblogiskeneä, sisustusta, ruokaa, lifestylea ja kässähommia. Mikä jengi, en kestä! Ei paljoa ollut pönöttämismeininkiä näiden kanssa, vaan vatsamakkarat laitettiin hytkymään ja naurukoetukselle ennen kuin ehti saada takkia pois päältä.

Niiden ihanien kanssa tanssittiin ensin Deligon lattia tahmeaksi sellaisen Paula Koivuniemi-PaperiT -sikermän tahtiin, että ei aikaisemmin ole kuultu. Sen jälkeen matka jatkui Suxesiin, jossa tanssilattia imi bloggaajia puoleensa kuin hunaja mesikämmentä. Tanssin samettipamauksen selkämyksen läpimäräksi ja lauloin mukana yhä kiihtyvämpään tahtiin tamppaavaa musiikkia. Jostain syystä vain minä ja pari muuta ikäistäni bloggaajamammaa lauloivat palkeenkielet kurkussa lepattaen E-roticin 20 vuotta sitten ilmestyneitä eurodance-hittejä. Tanssilattian muu väki ei ollut tainnut silloin vielä syntyäkään.

Huhu kertoo, että osa jengistä jatkoi vielä Dynamon tanssilattialle, mutta minä kurvailin kuninkaallisella taksilla läpi Turun ja painoin pääni tyynyyn kuningattaren linnan keittiönnurkkaan pedatulle siskonpedille, jonka jaoin koko illan ylväästi kruunua päässään kantaneen Jennin kanssa.