Syystuuli puhisee sellaisella voimalla, että kodin seitsemänä vuosikymmenenä palvelleet ikkunat ujeltavat ja puiden viimeisetkin keltaiset lehdet luovuttavat otteensa ja kieppuvat villisti kuperkeikkaa heittäen maahan. Syksy on ollut kaunis ja armollinen. Me ei olla uudessa kodissa kaivettu edes kertaakaan esille lasten kuravaatteita! Talvivaatteita sen sijaan ollaan kaiveltu, sillä lokakuun kylmyys enteilee hyistä talvea.

Talvivaatelootaa tonkiessani en voinut kuin kiittää itseäni. Loodan uumenista löytyi viime keväänä ostamani kirppislöytö, sataprosenttisesti villainen ja suomalainen villakangaspalttoo. Vähän tuntui pöljältä sitä silloin kevätauringon lämmittäessä ostaa, mutta onneksi auringon pökerryttämänäkin ymmärsin, minkälaisen aarteen UFF:in rekiltä löysin.

Takki ei ole mikään kevyt kaupunkitakki – vaikka sellaisena ulkonäkönsä puolesta menee – vaan villakerros on paksu ja takki painaa useamman kilon. Tämä päällä voi hyvin taivaltaa pakkaspäiväretkelle metsään ja takaisin kotiin saapuessa pudistella helmoista lumet. Takki on tosiaan myös niin pitkä, ettei edes tällaisella pitkällä naisella tuuli ei pääse puhisemaan helman alta takapuoleen. Palttoon ruutukuosi on ajaton ja syvän sininen väri tuntuu kovin tältä päivältä, vaikka takilla on varmasti ikää useampia vuosikymmeniä.

Mä olen aina ollut etevä löytämään kirpputoreilta itselleni takkeja, mutta näin täydellistä löytöä en ole aikaisemmin tehnyt. Villakangastakissani on tarpeeksi pitkät hihat jopa kaltaiselleni gorillakädelle, jolle vintagetakeissa ei yleensä riitä hihaa kuin juuri ja juuri puoliväliin rannetta. Ja mikä uskomattominta, tässä on jättimäinen huppu! Takki ilman huppua on aina vähän vaillinainen, mutta nyt voin piiloutua hupun uumeniin, kun oikein tuiskuttaa.

Takin valmistaja on Kaunorar, ja palttoo totta vie on nimensä veroinen.

Muut vermeet: merinovillapipo, VAI-KØ. Hansikkaat, Hestra. Laukku, Lumi. Kashmirhuivi, kashmirneule.com. Kengät, Vans.

Jaa: