Puolitoistavuotiaamme on aina ymmärtänyt ruuan ihanuuden. Taidon nauttia ruuasta hän sai jo äidinmaidossa, kun herkutteli rinnalla kiireettä ja nautinnosta ynähdellen. Kun imetin kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa, kaverit sohvan toisessa päässä ehtivät imetyssession aikana vaihtua moneen kertaan. Oma lapseni maiskutteli kaikessa rauhassa silmät puoliavoinna, kun toisten mutsien vauvat ryystivät posket lommolla sapuskansa muutamassa minuutissa. 

Nykyäänkin Minime viihtyy ruokapöydässä pitkään ja nautiskelee aterian loppuun kaikessa rauhassa. Sen sijaan ruuan valmistamisessa lapsen sietokyvyn ylittävä odotusaika tuntuu välillä olevan kymmenen sekuntia ja kyky nauttia ruuanvalmistuksesta kaikessa rauhassa olematon.

Siksi hankinkin hänelle viime jouluna huutonetin kautta lahjaksi Brion leikkihellan. Kokkaushommien leikkimisellä kun voisi kuvitella olevan jotain vaikutusta siihen, miten syväksi rakkaus ruuanlaittoa kohtaan voi edetä vanhemmiten. Yksi suuri syy leikkihellan hankkimiseen oli kuitenkin toive saada laittaa ruokaa ilman jaloissa parkuvana roikkuvaa lasta. Ja etenkin vaaraa, että miniassari on huomaamattamme liian omatoiminen ja vetää kuuman kastikekasarin hellalta päälleen.

Aloinkin koostaa pikkukokin omaa keittonurkkausta keittiöömme, jotta voitaisiin keittää liemiämme samaan aikaan. Nyt minikeittiöremontti on ohi ja leikkikeittiö on ollut täydessä valmiudessa jo useamman kuukauden ajan. Mutta ennen kuin tähän tilanteeseen päästiin, piti löytää leikkihellan viereen jonkinlainen hylly astia- ja kokkaustarpeille. Etsin pitkään kirppareilta sopivaa hyllyä, kunnes välähti: meillähän oli sellainen odottamassa omassa ullakkokomerossa!

Entisessä kodissamme eteisen kenkähyllynä toiminut ruskea antiikkikauppalöytö saikin uuden elämän minikeittiön hyllykkönä. Sitä ennen sen pintaan sudittiin mintunvihreää ja marjapuuron pinkkiä maalia. Takaseinä päällystettiin poistokorista ostetulla kukkatapetilla, jolla päällystettiin myös ankea lastulevyinen uuninsisus. Nyt kelpaa leikkiuunissakin paistella satumaisia herkkuja, kuten Minimen mummilta ja paapalta lahjaksi saamaa puista leikkipizzaa. Niitä myydään ainakin vanhempieni Kotipizzassa Laihialla.

Seinään liimaamani kaakelitarrat sain Oi mutsi mutsi -blogin Elsalta, joka on tuonut ne Lagerhausista ja samaisilla tarroilla tehnyt oman lapsensa leikkiköökkiin pennin keittiörempan. Virkattuja patalappuja varten ruuvasin hyllykön yhteen sivustaan kahden koukun pikkunaulakon, joita saa Tigerista lantilla.

Kaikki Minimen astiat on saatu joululahjaksi, kuten lapsen puolesta joulupukille kirjoittaessani taannoin toivoin. Punaisilla emalikattiloilla, -kupeilla ja -lautasilla on kokattu ja paukutettu niin paljon, että emali on murtunut monista kohdin kauniin rosoisesti. Metalliset kasarit ovat kestäneet vauhdikkaan kokin otteissa paremmin. Isomummilta lahjaksi saadusta puisesta valkopilkullisesta teeastiastosta Minime nauttii leikkiteensä hienostuneesti ryystäen. Eikä ole niin väliä, toimiiko kuppina astiaston sokerikko tai teepannu, kunhan eleet ovat tarpeeksi teatraaliset.

Purnukat ja purkit ovat sieltä täältä löydettyjä tai saatuja. Punainen pieni emalikulho on kaverini Riikan kirppislöytö, jonka hän halusi lahjoittaa Minimelle. Aarikan raitapurkki ja kukkakuvioinen emalimuki ovat mun kirppareilta bongamia. Sinikuvioinen peltipurkki on taas Minimen isomummin jemmaamia aarteita – sellaisissa on aikoinaan myyty kaakaota.

Ficher-Pricen legendaarisella kassakoneella keittiö muuttuu hetkessä ravintolaksi tai kioskiksi. Hyväkuntoisen kassakoneen bongasi mulle nettikipputorilta Kutikuti-blogin Miuu, joka muisti mun himoineen tätä itselleni, siis tarkoitan lapselleni. Kassakoneessa on ainakin vielä toistaiseksi kolikotkin tallella, joten pizzapalan ja teekupposen ostaminen käy kätevästi.

Kankaiset hedelmät ja vihannekset olen ostanut Ikeasta. Mun piti pitkään ommella niitä itse, mutta en saanut aikaiseksi. Kaveri Leena taas saa aikaiseksi – hän kun neuloi ja virkkasi ihan tuosta noin vain, pyytämättä ja omasta päästään Minimelle pari mansikkaa ja muutaman retiisin. Niin upeita! Kuka uskaltautuisi ottamaan tilauksen ja maksun vastaan tällaisesta sushisetistä, jonka bongasin työmatkallani ravintolan ikkunasta? Kalojen tilalle vain avokadoa ja sitä rataa?

Leikkivihannekset säilytetään vanhassa korissa, jonka ympärille kietaisin kirpparipitsin väriä tuomaan. Hedelmät taasen majailevat muovisessa punoskorissa, jonka ostin Vaasan torilta. Kirpparilta löytynyt keltainen pärekori punaisine pampuloineen kätkee sisäänsä lautaset ja mukit silloin kun niille ei ole katettuna herkkuaterioita.

Miten leikkihommat sitten ovat huvikumpukeittiössä luonnistuneet? Nooh, edelleenkin sen ihan oikean ruuan ilmestyminen pöytään on välillä kovin tuskaista, vaikkakin minikeittiö pitää lempilelutitteliä tiukasti yhdessä Dublojen ja palikoiden kanssa. Leikkihellan funktiota lapsi ei ole tainnut ihan vieläkään hokata, mikä taitaa johtua siitä, että meillä oikea hella on keraaminen ja uunikin eri seinällä lieden kanssa. Mutta erijännä hella silti on, ja etenkin sen uuniluukku. Kaikista kivointa on nimittäin se, että sinne voi jemmata kaikkea vaipoista ja pehmoleluista puhelimiin ja kiviin. Mutta toki hyvältähän nekin maistuu, kun kukkakuvioisessa uunissa paistaa!

Jaa: