Myynnissä on muun muassa vauvojen vaatteita kokoon 68 asti, niitä kaikista tyttömäisimpiä vaatteita kokoon 98 asti, Tricot Slenin trikoiset kantoliinat (musta ja ruskea), kaikki raskausvaatteeni (myös raskausuikkari tulevana kesänä paksuilevalle), pieniä kestovaippoja, isoja ja pieniä kestovaippaimuja, itselleni vääränkokoisia ja -mallisia Boobin imetysvaatteita, raskausajan tukivyö, bellybind, kirjoja, retroleluja ja – jos vain ehdin jossain välissä sen viedä myyntiin – kattoon ripustettava Uinua-kehto ompelemieni vuodevaatteiden kera.
Mä valitsin Ipanaisen myyntipaikaksi alun perin siksi, että pakettiin kuuluu hinnoittelu sekä myyntipaikan ylläpito. Riittää siis, että käy viemässä tavarat paikanpäälle ja myyntiajan loputtua noutaa pois myyntivoittonsa sekä myymättä jääneet tuotteet (ellei sitten tahdo Ipanaisen järjestävän myymättä jääneet vaatteet hyväntekeväisyyteen, sekin onnistuu). Aika on rahaa, ja sitä aikaa ei nyt ole lainkaan liikaa. Mielelläni siis maksan ekstaa siitä, että joku muu hoitaa hinnoittelun, laputtamisen, myyntipöydän ylläpitämisen ja myymisen. Mutta tajusin tavaroita läpikäydessäni, että enhän minä olisi edes voinut niitä myydä itse.
Kun istuin ullakon lattialla järjestellen vaatteita kirpparille meneviin ja mahdollisille tuleville sukupolvelle säästettäviin, jouduin tekemään pientä surutyötä. Minä en enää ikinä saa kantaa ylpeänä raskausvatsaani näissä mutsiusvaatteissa, eikä meille enää ikinä tule vauvaa, joka mahtuisi näihin pikiriikkisiin vaatteisiin. Se haikeus yllätti, sillä luulin olevani enemmänkin vain huojentunut, että vihdoin ullakkoa voi alkaa myös tyhjentää, eikä vain täyttää.
Vaatteita viikatessani kävin myös läpi liudan muistoja. Miten paljon niitä voikaan vaatteisiin liittyä, en ymmärtänytkään! Tuo hänellä oli päällä, kun olimme Suomenlinnassa sinä ihanana aurinkoisena päivänä. Tuo päällä hän söi ensimmäisen kerran kiinteitä ruokia. Tämä oli hänen lempparipaitansa, jota ei olisi saanut edes pestä. Tämä body päällä kuopus tuli synnytyslaitokselta kotiin, mutta valkoisen bodyn sijaan taittelin talteen bodyn päällä olleet kirjavat potkuhousut.
Enhän mä olisi voinut niitä itse olla myymässä. Hintoihin olisi tullut muistolisää ja olisin varmasti kieltäytynyt myymästä jotakin vaatetta, jos olisi tuntunut, että ostaja ei ymmärrä sen rahatonta arvoa. Kävin saman haikeuden läpi toisen kerran, kun vauvaa odottava ystäväni kävi tonkimassa kassit läpi. En siis edes lähtenyt enää kuvaamaan, mitä kaikkea myynnissä on. Olisin pian tullut katumapäälle (tai saanut vauvakuumeen, apua!). Joten jos tarvetta on ja pääsette, menkää itse Ipanaiselle penkomaan!
Seuraavalla helsingin reissulla pakko päästä tonne ipanaiseen! pakko kysyä vähän aiheen ohi.. Miten lähiömutsi ja kaksplussalla olevan lapsellista -blogi liittyy toisiinsa? Yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuutta kirjoituksissa ei voi olla huomaamatta. 🙂
Tuliko Uinua-keinua käytettyä? Eli onko kätevä?
Mulla on tuo sama projekti kohtapuoliin edessä. Poikanen on kohta puolivuotias ja paljon vaatteita on jäänyt pieneksi. Samoin kiertoon joutavat jättisäkki raskausvaatteita ja valitettavasti pikkuhiljaa myös imetysvaatteet.. Varmasti vaikeaa valita mitä kaikkea haluaa säilyttää lapsilleen muistoksi ja osaavatko he edes niiden säilyttämistä aikanaan arvostaa! Itse olen ollut aivan mehuissani minun ja siskoni 70- ja 80-luvun vauvanvaatteista, jotka äitimme on säästänyt. Ne taatusti säilytän (siskoni taasen jätti sen aarresäkin aikanaan käyttämättä omilla lapsillaan, onneksi, heh). Molemmille lapsille otimme äitiyspakkaukset ja niistäkin täytyy ehdottomasti säästää tietyt jutut, mm. makuupussit, toppahaalarit ja muutamat vaatteet. Äitiysvaatteista luovun ilolla, vauvavaatteista ja -tavaroista haikeudella…
Mulla on ihan sama menossa. Siis itkuhan siinä tulee silmään, kun omien lasten pikkuruisia vaatteita pitää laittaa myyntiin. Alkaa nytkin itkettää. Ja ihan samoin kuvittelin, että se tunne olis helpotus, kun kaappeihin saa lisää tilaa, mutta se olikin valtava haikeus.
Ipaisesta vielä. Mullakin oli siellä kirppariviikko ja ilmeisen hyvältä vaikutti myyntisaldo, vaikka lopullista tulosta en vielä tiedä. Ja niinä kertoina, kun mä olen siellä käynyt, niin kyllä siellä on asiakkaita riittänyt, että siitä ei pitäisi ainakaan jäädä myynti kiinni. Onhan se musta tosi edullinen se viikkohinta, kun ajattelee miten paljon se hinnoittelu ja siivoaminen veis itseltä aikaa. Toivottavasti se on myös Ipanaisen pitäjille kannattavaa.
Kannattaa piipahtaa, sinne pääsee kätevästi lähes mistä tahansa Helsinkiä.
Lähiömutsi ja Lapsellista liittyvät toisiinsa siten, että minä ja Anna olemme blogihommien myötä kaverustuneet, meillä on lähes samanikäiset pojat ja meillä on molemmilla ollut myyntipaikka Ipanaisen kirpparilla. Nämä yhtäläisyydet tulivat mieleen 🙂
Vähälle käytölle se jäi. Vauva nukkui ja nukkuu meidän välissä, kuten suunnitelmana olikin. Kehto hankittiin varoille siksi, että esikoisen temmeltäessä on joku paikka, johon lapsen saa laskettua turvallisesti käsistään. Esikoinen on kuitenkin yllättävän hyvin tajunnut, että pikkuveljeä pitää varoa. Eikä meillä ole ollut ongelmana, että esikoinen tahtoisi satuttaa kuopusta, kuten monissa vauvaantuneissa perheissä on ollut. Lisäksi kuopus myös yllätti ja nukkuu kaikista parhaiten päiväunensa parvekkeella vaunuissa – asia, mitä ei ikinä esikoisen aikana tapahtunut. Mutta hyvin siellä Uinuassa pystyi puhtaita pyykkejä säilyttämään ennen kaappeihin viikkausta :DD
Joo, hankalaa valita ne säästettävksi jätettävät. Olen yrittänyt valita sellaisia, jotka olisivat mahdollisimman ajattomia ja samalla tästä ajasta kertovia. Hankalaa! Mä olen säästänyt vaatteet, joilla on kotiuduttu synnytyssairaalasta, nimiäisvaatteet sekä äitiyspakkauksen haalarin ja makuupussin. Samaten molempien ”ensikengät”, eli Conversen tossut ovat tallessa. Myös ne omat vanhat vauvanvaatteet on säilytetty kans, ne ovat ihania!
Kummallista, miten vahvoja muistoja sitä saakaan liittymään vaatteisiin, VAATTEISIIN. Älytöntä. Mutta niinpä mäkin vähän silmäkulmia pyyhin pikiriikkisiä vaatteita viikatessani. Ei puhettakaan, että olisin voinut niitä myydä itse.
Musta myös Ipanaisen viikkohinta on edullinen, kun miettii, miten paljon siinä on hommaa. Toivon kans, että se on kannattavaa myös Anulle ja Annille 🙂
No voihan mörkö. Teidän muksuilla on aina niin ihania vaatteita kuvissa, mutta Helsinki on ihan liian kaukana ja hankalasti saavutettavissa muutaman vaatteen takia 🙁
Tuo helppous kuulostaa kyllä ihanalta. Olen itsekin pohtinut miten saisin järjestettyä niin että kun aika tulee menisi meiltä pientä vaatetta kiertoon mahdollisimman vaivattomasti, mutta kuitenkin niin että jos niistä muutaman roposen saisi. En ole ikinä mitään kirpputorilla myynyt ja se puoli on siis jotain salattua ja mystistä minulle.
Jep, tän kirppisjärjestelyn helppous on nyt se, mitä arvostan. Varmasti jossain nettikirpuilla saisi paremmin hintaa tuotteille, mutta kuvaus, kirjoitus, kommentteihin vastaaminen, sähköpostittelu, pakkaaminen ja postitus. Joskus sitäkin olen jaksanut tehdä, mutta ei kiitos just nyt 🙂
Minulla herää aina epäilys, kun joku sanoo, että ihan varmasti meille ei ikinä enää tule lisää vauvoja!
No ei ikinä saa sanoa ei ikinä. Mutta vauvavaatteet ja paksuusvaatteet lähtee myyntiin nyt.
Oih ja voih, asuisimpa siellä päin Suomenmaata niin hyppäisin samantien junaan tai bussiin ja menisin ostoksille! Saisi masuasukki ihania vaatteita varmasti! 🙂 Ja mammakin! Jos jotain jää myymättä niin olen kiinnostunut!
🙂 Eiköhän jotain jää myymättäkin. Katsotaan sitten, mitä niiden kanssa teen.
Kävin tänään hakaniemessä kurkkaamassa mutta jotenkin tuo kirppari on aina pettymys :/ myymälän puolesta hinnoittelu on mielestäni liian kova, sopiva hinta käytetylle 6,95e maksaneelle bodylle olisi 0,5-1e, ei 2-3e. Ilmeisesti vaatteet saa kuitenkin niin halutessaan itse hinnoitella? Mukaan tarttui silti söpö shortsihaalari ensi kesälle ja ostaessani mietin että jospa onkin Minimen vanha 🙂
Minusta siellä on liiankin halpaa myyjän näkökulmasta, toki ostajalle mieletön mahdollisuus haalia kasa vaatteita suurin piirtein ilmaiseksi. Ihan uusi kallis käyttämätön neulepusero 3 eur. Uutena varmaan 40-50 eur. Kyllähän halvoilla hinnoilla saadaan asiakasvirtaa, mutta miten käy myyjän.
Mä en tiedä, saako niitä itse hinnoitella. Valitsin Ipanaisen just siksi, että sitä ei tarvitse tehdä 🙂 Mä itse olen kokenut hinnat hyvinä sekä myyjälle että ostajalle. Tietty jossain Siivouspäivässä tms voi tehdä halvempia löytöjä, kun myyjän ei tarvitse maksaa paikasta mitään. Hinnat Ipanaisella ovat silti mielestäni olleet kohtuullisia, kun tavara on hyvää. Itse olen ostanut mm. ihan pränikät nahkakengät sekä Marimekon vaatteita.
Minimen vanhoja shortsihaalareita vein muutamat myyntiin, joten ehkäpä se oli hänen vanhansa 🙂
Tervetuloa myös myymään MaCtori lastenkirpputorille Tapiolassa (Länsituulentie 1A,Länsikulma, K1 kerroksessa,Pikkujätti lastenlääkäriaseman samassa rapussa. Meillä myös halvat hinnat ja porukkaa riittää 🙂
Tervetuloa myös myymään MaCtori lastenkirpputorille Tapiolassa (Länsituulentie 1A,Länsikulma, K1 kerroksessa,Pikkujätti lastenlääkäriaseman samassa rapussa. Meillä myös halvat hinnat ja porukkaa riittää 🙂
MaCtorissa lastenitsepalvelukirpputori Tapiolassa (Länsituulentie 1A, Espoo), Länsikulma, Pikkujätti lastenlääkäriaseman kanssa samassa rapussa. Meillä on nyt tarjoukset. Lisäinfo: http://www.mactori.fi ja facebookissa Mactori lastenkirppis 🙂