Yhteistyössä Papu

Tykkään kauniista lastenvaatteista ja harkitsen sekä suunnittelen vaatehankintoja tarkkaan. Minulla ei kuitenkaan ole tapana seota uusista vaatemallistoista ja metsästää hinnalla millä hyvänsä jotain tiettyä vaatekappaletta. Paitsi yhden kerran.

Neljä vuotta sitten elettiin tällaisia ihan samanlaisia aurinkoisen ihania syyspäiviä kuin nyt. Satuin näkemään Facebookissa ystäväni kuvan, jossa hänen lapsensa hymyilee päässään maailman kaunein rusettipipo. Pakko saada -fiilis vyöryi päälle varoittamatta. Ystäväni kertoi, että pipo oli ostettu Tampereen Designtorilta, eikä niitä ollut vielä sen laajemmin saatavissa. Sekös ei rusettipiposta seonnutta estänyt.

Netin armottoman selauksen sekä muutamat sähköpostin jälkeen sain yhteyden rusettipipon valmistaneeseen suomalaiseen suunnittelijaan ja valmistajaan. Yritys oli tuomassa markkinoille ihan uutta lastenvaatemallistoa ja -merkkiä, josta rusettipipo oli maistiaisina. Joko pyysin niin nätisti tai manguin niin rasittavasti, että minulle suostuttiin myydä yksi lasten rusettipipo etukäteen. Kysyin, voisinko saada samanlaisen pipon myös itselleni, ja tähänkin toiveeseeni suostuttiin. Otin päästäni mittoja ja muutamaa päivää myöhemmin esikoinen sai oman piponsa ja minä oman mittatilauspiponi. Ne päässä poseeraamme esikoisen kanssa tässä neljä vuotta vanhassa postauksessa.

Rusettipipojen suunnittelija ja valmistaja oli Papu, joka sittemmin on lanseerannut lastenvaatemarkkinoille useita mallistoja. Jos neljä vuotta sitten Papun vaatteita ei saanut vasta kuin ennakkomaistiaisena myyntitapahtumista, nyt jälleenmyyjäverkosto kattaa Suomen lisäksi myös monia ulkomaita. USA:ssa Papulla on jo 20 jälleenmyyjää.

Meillä Papu on kuulunut lasten vaatekaappien peruspilareihin niistä rusettipipoista lähtien, vaikka samanlaista vaatemaniaa en ole onneksi sen koommin kokenut. Nykyään teen shoppailuni ihan lungisti nettikaupassa tai kivijalkaliikkeissä, enkä viestittele keskellä yötä suunnittelijoille. Tänä syksynä Papun kuvittaja ja kuosisuunnittelija Hanna-Riikka Heikkilä lähestyi vuorostaan minua ja kysyi tekemään yhteistyötä. Ja kas, neljän vuoden jälkeen pääsimme taas mallailemaan uusia Papun tuotteita ennen kuin ne ovat myynnissä suuremmalla yleisölle.

Papun ”Be There Or Be Square” -syysmalliston Pop 2:n tuotteet tulevat myyntiin perjantaina 23. syyskuuta, jolloin muutkin pääsevät ihastelemaan muun maussa noita meidän päällä kuvissakin näkyviä sinisävyisiä Candy-tuotteita ja värikkäitä Suomessa valmistettuja merinovillatuotteita.

Olen ihan lääpällään tuohon Papun malliston värimaailmaan, ja huomasinkin hauskan sattuman. Huomaatteko tekin, miten mallisto on lähes identtisen värinen Lähiömutsin uuden logon kanssa? On vaaleansinistä, mustikansinistä, oranssia, vihreää ja hailakan roosaa. Nuo logon värit on poimittu Lähiömutsin kuvista, sillä logon suunnittelija Reetta Alila kävi suunnitteluvaiheessa läpi läjäpäin blogini kuvia etsiäkseen sen Lähiömutsin ominaisvärikartan. Ja nyt noita ominaisvärejä yhdistellään sattumalta ihan kokonaisen vaatemalliston verran! Jos tämä ei ole sellaista mäts meid -rakkautta, niin mikä sitten!

Minä rakastan tarinoita ja olenkin miettinyt, että mitä tahansa tulen työkseni lähitulevaisuudessa tai 20 vuoden päästä tekemään, se liittyy tarinoihin. Siksi Papun mallistojen pritit kai kolahtavat joka kerta. Niin myös nyt. Niiden takana on tosiaan kuvataiteilija Hanna-Riikka Heikkilä, joka luo jokaiseen mallistoon uuden tarinan, jonka tunnelmat saavat imaistua mukaansa niin lapset kuin tällaisen kolmekymppisen mutsin.

Pidän myös siitä, että Papun tuotantoketju on avoin. Puuvillatuotteet suunnitellaan täällä Suomessa, ja ajattomien mallien ja kuperkeikkoihin soveltuvien leikkausten takana on pääasiallisesti Papun perustaja ja pääsuunnittelija Anna Kurkela. Papun sertifioitu luomupuuvillalanka tulee Turkista, ja suurin osa tuotteista ommellaan Portugalissa suomalaisen yrityksen omistamassa Cottonhouse-ompelimossa. Villatuotteet on suunnittelun lisäksi tehty Suomessa.

Olen myös ihastuneena seurannut, miten papulaiset ovat mukana Made in Nokia -prokkiksessa, jossa Nanson vanha tehdas Nokialla pyritään elvyttämään ja pitämään toiminnassa. Mäkin taannoin ennakkotilasin oman oranssin Papun Kanto-mekkoni, joka sitten ommeltiin tilauksestani Nokialla.

Kovasti ollaan siis tykätty Papun tyylistä jo ennen tätäkin mallistoa. Esikoisen vanhat Paput ovat kiertäneet käytössä myös kuopukselle, ja arvostan sitä, että vaatteet on tehty lapsille, ei tytöille tai pojille. Tosin nykyään tuo meidän vanhin on sellainen mekkolikka, että kaikissa vaatekokonaisuuksissa pitää olla hulmuavaa helmaa mukana. Mekkoja ja hameita en ole säästänyt kuopukselle, vaikka mistäs sitä tietää, jos hän itse katsoo niitäkin vaatteita ihan vain vaatteita, ei tyttöjen vaatteina, kuten kapeakatseinen mutsinsa.

Kuopukselle hänen yksivuotissyntymäpäivilleen ostamani pöksyt ovat olleet ihan parhaat menevän kestovaippapyllyn käytössä. Käännettävien lahkeiden ansiosta housut olivat yksivuotiaalla käytössä lähes vuoden, vaikka tyyppi onkin hujahtanut siinä ajassa pituutta noin kolme metriä. Papullahan on käytössään kaksoiskoot, mikä tarkoittaa sitä, että käännettävien lahkeiden ja hihojen sekä bodyjen tuplaneppareiden ansiosta sama vaate menee pitkään. Kuvissa näkyvät lasten uudet Papu-vaatteet ovat vielä vähän isoja, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, lapset venähtävät puuttuvat sentit viimeistään ylihuomiseen mennessä.

Rymyäjäsakkina on annettava plussaa myös Papun vaatteiden kestävyydestä. Liekö syynä just hyvä suhde puuvillan joukkoon lisättyä elastaania vai mikä, mutta Papun vaatteiden kanssa joutuu paikkaamispuuhiin harvoin. Etenkin legginseissä eron huomaa – Papun leggareilla pystyy vetää rallia ja leikkiä Tarzania ilman polvien välitöntä rispaantumista. Pätee myös aikuisten pöksyihin! Tykkään ihan hurjasti noista mun paikkalegginseistä, joissa polvet ovat eriväriset. Esikoisesta on hauskaa, että meillä on samanlaiset pöksyt, ja aion nauttia tästä semipöljästä samalla tavalla pukeutumisesta vielä niin kauan kuin samistelu äidin kanssa on lapsista kivaa.

Ai niin, Papun valikoimiin kuuluu yhä se rusettipipo – myös aikuisten koossa.

Jaa