En voi sietää nettisivustojen mainoksia, jotka pomppaavat näytölle ja peittävät sen, mitä oikeasti tulin saitille katsomaan. Mutta nyt annoin ihan luvan kanssa ja ilmaiseksi laittaa sellaisen omaan blogiini muutamaksi päiväksi. Huomasittekin varmasti Punaisen Ristin Nälkäpäivä -keräyslippaan, joka mykiöillenne pomsahti heti tänne lähiöön saapuessa. #SPRTakeover-kampanjaan osallistuu tänä vuonna myös muita bloggaajia ja yrityksiä.

Olen aikaisemminkin laittanut Punaisen Ristin keräyslippaan Lähiömutsiin isojen ja yhtäkkisten katastrofien säikäyttämänä. Ja joka kerta olen harmitellut ja miettinyt, enkö voisi tehdä enemmän. Viime vuonna näihin samoihin aikoihin kirjoitin Euroopan pakolaiskriisistä, joka tuntui tulevan enemmän omalle iholle kuin mikään kaukainen kriisi aikaisemmin. On asioita, jotka vetävät minutkin hiljaiseksi ja sanattomaksi.

Osallistuin silloinkin avunantoon lipaskeräyksellä, mutta päätin, että tahdon tehdä myös jotain konkreettisempaa. Ilmoittauduin Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi, ja aloin saada kutsuja jeesimään aina, kun tarvetta oli. Sain pyyntöjä auttamaan monenlaisessa hommassa aina lahjoitettujen vaatteiden lajittelusta lasten kanssa leikkimiseen. Ne olivat helppoja tapoja auttaa, mutta olla silti omalla panoksellaan valtavan merkityksellinen juttu isolle joukolle ihmisiä.

Mutta minä en päässyt auttamaan kertaakaan. Kolmivuorotyötä tekevän miehen sekopäiset vuorot, omat työkiireeni sekä pienet lapset pitivät huolen, että aikataulut eivät koskaan osuneet kohdilleen. Koin siitä huonoa omatuntoa ja tuskastuin. Vapaaehtoiseksi ilmoittautumalla minunhan piti voida auttaa ja samalla paikkailla hyväosaisen omatuntoani antamalla tarvitsevien käyttöön sitä arvokkainta omistamaani: aikaa!

Kun mies sitten lopputalvesta jäi hoitovapaalle, minä päätin ilmoittautua Punaisen Ristin ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan peruskurssille. Tuollaiset joka viikko samaan aikaan olevat harrastukset ja kurssit eivät ole aikaisemmin tulleet kuuloonkaan, mutta nyt kävin oppimassa ja syventämässä ymmärrystäni vapaaehtoistoiminnasta parin kuukauden ajan.

Nykyään olen Punaisen Ristin jäsenmaksun maksanut, mutta vieläkään ei ole päässyt konkreettisesti auttamaan. Mietin kurssin aikana esimerkiksi tukihenkilönä toimimista lapsiperheille, mutta uupumuksesta toipumisen keskellä tajusin, että nyt ei ole hyvä hetki. Olisin luultavasti siinä hetkessä ollut itse enemmän sen tukihenkilön tarpeessa.

Aikapulaisena teen siis edelleen sen, minkä tässä elämänvaiheessa kykenen. Lahjoitan rahaa ja pyydän teitä tekemään saman. Nälkäpäivänä rahaa kerätään Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon, jossa varoja ei sidota johonkin tiettyyn kohteeseen, vaan sieltä voidaan auttaa nopeasti niitä, joiden avuntarve on suurin. Nyt esimerkiksi apua tarvitsevat Syyrian ja Ukrainan konfliktien uhrit sekä kuivuudesta kärsivät Itä-Afrikan alueet. Nälkäpäiväkeräyksen lahjoituksia käytetään myös Suomessa esimerkiksi tulipalossa kotinsa menettäneiden auttamiseen.