Yhteistyössä Star Trikoo

Minulle heitettiin mielenkiintoinen haaste, kun Star Trikoolta toivottiin, että koittaisin heidän laamapaitojensa batiikkivärjäystä. Varmaan muistattekin, että kävin viime talvena kylässä heidän tehtaallaan Vaasassa, jossa nuo ajattomat puuvillavaatteet valmistetaan yli 60 vuoden kokemuksella. Laamapaitoja ja -housuja saa mustana ja värjäämättömänä luonnonvalkoisena, ja tässä postauksessa mallailenkin laamaa yhteen muiden vaatekaappini asukkaiden kanssa.

Laampaitojen batiikkivärjäys ei ole uusi idea, sillä etenkin 70-luvulla jokainen ajanmukainen Suomen nuorisoedustaja kulki kylillä tolppakoroissa, kuluneissa leveälahkeisissa farkuissa ja itse värjäämässään laamapaidassa. Näin kuulemma oli myös tuolloin nuoruuttaan eläneiden äitini ja isini laita. Otin mielelläni vastaan haasteen batiikkivärjäyksestä, mutta kovensin vielä panoksia: halusin koittaa kankaanvärjäystä ensimmäistä kertaa luonnonväreillä. Helpointa olisi tietenkin ostaa pesukoneväri ja värjätä suitsait. Luonnonvärien keittelyn mystisyys ja tunnelma kuitenkin kiehtoivat enemmän.

Kasveilla värjääminen on vanha tapa, jolla saa aikaan ihania murrettuja sävyjä keltaisesta vihreään ja punaisesta ruskeaan. Yleensä kasviväreillä värjätään villalankoja, joihin väri tarttuu helpommin. Puuvillakaan ei kuitenkaan ole mahdoton värjättävä, mutta sen kanssa värjäystulosta on vielä hankalampi ennustaa ja sen tekeminen vaatii enemmän aikaa. Kasvivärjäys onkin leppoisaa kesäpuuhaa, jota voi askaroida siinä pitkin päivää ja seuraavakin samalla kun kuopsuttaa pihaa tai pötköttelee riippukeinussa. Paras aika kasvien keräämiseen on nyt käsillä, sillä kesäkuussa kasvien värit ovat usein parhaimmillaan. Jos värjäyspuuhiin ei pääse heti, kerätyt kasvit voi myös kuivata ja käyttää myöhemmin.

Ennen värjäyskattilan tulille laittamista tongin netistä tietoa asiasta. Puuvillan kasvivärjäykseen löysin hyviä vinkkejä täältä ja täältä. Lisäksi Novita-lehdessä (kesä 2015) oli hyvä artikkeli kasvivärjäyksestä, vaikka se käsittelikin villan värjäämistä. Korvaamatonta tukea tähän hivenen hulluun projektiin sain etenkin Anulta, tuolta diy-kuningattarelta ja hippiesikuvaltani. Kiitos Anu neuvoista! Anun villalankavärjäyksistä löytyy juttua muun muassa täältä ja täältä.

Värjäämistä varten tarvitsee värjättävän kankaan tai vaatteen, väriä antavat kasvit, kumihanskat käsien suojaksi, kaksi ämpäriä (tai enemmän, mikäli värjäät erilaisia värisatseja samaan aikaan kuten minä), kuminauhoja, etikkaa, tarpeeksi ison padan tai kattilan sekä puretusainetta. Puretusaineena käytetään metallisuoloja ja niiden tehtävänä on kiinnittää väriaine värjättävään kuituun, oli se sitten villaa tai puuvillaa. Minä kävin hakemassa apteekista sitä yleisimmin käytössä olevaa pureteainetta, alunaa. Sitä tarvitaan noin 25 prosenttia värjättävän puuvillakankaan painosta esipuretukseen ja lisäksi laitoin vielä jokaista paitaa kohden värjäysvaiheessa noin 20 grammaa alunaa.

Periaatteessa mitä tahansa kasvia ja sen osia voidaan käyttää värjäykseen. Esimerkiksi mehevän vihreän värin saa lupiininvarsista tai sananjalasta. Upean sammaleenvihreän saa punasipulin kuorista. Lämpimän keltaisen taikovat keltasipulin kuoret. Koivunlehdillä, kanervalla tai porkkanannaateilla tulee haalean keltaista. Sinisen sävyjä harvemmin löytyy luonnosta, mutta esimerkiksi viljellyn morsingon lehdistä saa sinistä sävyä. Jos tahtoo violettia, netistä on tilattavissa sinipuun kuorta sitä varten. Netistä löytyy myös esimerkiksi krappijuurta ja veriseitikkiä, joista saa oranssinpunaista. Värvääjää kasvia tarvitaan tuoreena noin yksi kilo per sadan gramman vaate. Kuivattuna kasvia tarvitsee vähemmän.

Värjäystulos riippuu värjäyskasvin lisäksi alkuperäisestä kuidun väristä, veden kovuudesta, kattilan materiaalista, käytetyn kasvin märästä, kasvien poiminta-ajasta ja käytetystä pureteaineesta. Kasvivärjäys onkin Anun sanojen mukaan melkoista noitatiedettä – ja siksi mun mielestä niin kiehtovaa. Esimerkiksi jos käyttää värjäyskeitoksen tekemiseen rautapataa, padasta irtoava rauta vahvistaa vihreitä värejä. Liemeen voi heitellä myös esimerkiksi ruosteisia nauloja. Noituutta!

Värjättäviä paitoja minulla oli kolme. Ensimmäisen värjäykseen valitsin vihreäksi värjäävät punasipulinkuoret, joita kävin lappaamassa muovipussiin Prisman sipulitiskiltä. Vein säkin kassalle, jossa katsottiin vähän kummasti alta kulmain, mutta sain viedä roskat ihan ilmaiseksi kotiin. Koska kuoria ei ollut tarpeeksi, silppusin mukaan myös tuoretta punasipulia. Toiseen värjäyssatsiin kävin napsimassa kuusenoksia, joilla pitäisi saada harmaa-ruskeaa väriä. Jonna vinkkisi, että punakaalilla saa kauniin purppuraista väriä ainakin villalankoihin, niinpä päätin koittaa kolmanteen tunikamittaiseen paitaan sitä. Tuo laamapaidan tunikamalli on muuten Star Trikoon uutuus.

Ja näin värjäämättömiin laamapaitoihin saa batiikkivärjäyksen:

1.  Esiliota lehtiä ja varsia. Pilko värjäävät kasvit kymmenen litran ämpäriin ja kaada pari litraa kiehuvaa vettä päälle. Pilkkominen ja kiehuva vesi tehostaa värien irtoamista. Sen jälkeen päästä suoraan hanasta sanko täyteen ja anna kasvien esiliota noin vuorokauden tai vähintään yön yli.
2. Esipureta laamapaita. Kaada ison astian pohjalle alunaa 25 prosenttia kuivan vaatteen painosta. Sen jälkeen kaada päälle muutama litra kiehuvaa vettä ja sekoita, kunnes aluna sulaa veteen. Lisää päälle vettä ja valmiiksi kasteltu paita. Anna liota saman aikaa kuin kasvienkin, eli noin vuorokauden ajan.
3. Keitä paita puretevedessä. Kaada esipuretettu paita puretevesineen kattilaan ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Pureteveteen koskiessasi muista käyttää suojakäsineitä, sillä aluna sai ainakin itselläni ohuet kumihanskat kupruille. En tahdo tietää, mitä se olisi tehnty iholle. Keittele alunavettä paitoineen juuri ja juuri kiehuvassa lämpötilassa vielä tunnin ajan. Anna seoksen jäähtyä ja huuhtele paidat kevyesti ja puristele kuivaksi.
4. Tee paitaan haluamasi batiikkikuviot kuminauhoilla. Batiikit tein laamapaitoihin ihan fiilispohjalta. Violettiin punakaalikylpyyn pääsevä tunika sai suorat raidat. Rullasin siis paidan pötkölle ja kieputin sen ympärille tasaisin välimatkoin kuminauhat. Punasipulin vihreäksi taikoma laamapaita sai eteensä perinteisen ison pyöreän batiikkikuvion, joka tein nappaamalla paidan edestä keskeltä ison ympyrän verran kangasta ja kieputtamalla sen ympärille kuminauhan. Lisäsin pari kuminauhaa vielä ympyrän keskelle. Kuusenoksien ruskeaksi värjäämä paita taas sai ylleen useamman pienen batiikkiympyrän.
5. Keitä värjäysliemi valmiiksi. Kaada esiliotuksessa olleet värjäyskasvit vesineen kattilaan. Keitä värjäyslientä kiehumispisteessä reilun tunnin ajan. Siivilöi sen jälkeen liemestä pois kasvinosat. Lisää siivilöityyn liemeen pureteaine. Alunaa tarvitsee yhtä laampaitaa kohden lisätä vajaa 20 grammaa. Sekoita, kunnes aluna on liuennut liemeen.
6. Nyt värjätään! Humpsauta värjättävä paita seokseen. Anna liemen pulputa lähes kiehuvana paitoineen parin tunnin ajan. Tasaisen tuloksen saamiseksi paitaa kannattaa heilutella ja sekoitella liemessä, mutta batiikkivärjäyksen kanssa ei ollut tarkoituskaan saada täysin tasaista tulosta, joten padan ääressä ei tarvinnut päivystää koko ajan. Huomioithan, että nämä säännöt eivät päde villan värjäykseen, sillä silloin keittoajat ovat erilaiset ja liemen lämpötila ei saa olla kiehuvaa.
7. Huuhtele ja kuivaa. Nosta paidat jäähtyneestä liemestä ja puristele ylimääräinen vesi pois. Lisää sankoon haaleaa vetää sekä reilusti etikkaa, joka kiinnittää värit paremmin. Nosta paita sankoon ja anna sen liota siellä hetki. Pese sen jälkeen paita nyrkkipyykillä kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Ripusta uniikki laamapaitasi kuivumaan!

Kaikista kaunein lopputulos tuli punasipulilla värjätystä vihreästä paidasta. Kuusenoksilla värjätylle paidalle ei alkanut tapahtua minkäänlaista värjääntymistä, joten lopulta keittelin senkin punasipulin kanssa. Mistä lie noituudesta johtuu, mutta siitä tuli vihreän sijaan enemmänkin keltainen. Tunikamittainen tunika ei harmillisesti saanut punakaalikylvystä ylleen kuin ihan aavistuksen harmaan-lilaa sävyä, vaikka se värjäystilanteessa näytti muuttuvan syvän violetiksi. Saattaa olla, että syynä oli väriliemen sinertävä sävy, sillä sininen kasviväri hajoaa helposti värjäysprojektin aikana liian kuumassa vedessä. Villan kanssa punakaalin pitäisi toimia paremmin. Luultavasti tulen batiikkivärjäämään tunikan musta-harmaa -raidalliseksi konevärillä.

Nyt sitten jännätään, miten värit pitävät pesuissa ja kuivausrummussa. Kuulemma kaikkien kasvivärien valonkestävyys ei ole kovin hyvä, joten ne saattavat haalistua auringossa. Kasvivärjättyjä vaatteita ja asusteita ei kannatakaan kuivatella suorassa auringonvalossa.

Vaikka kaikista paidoista ei tullut ihan mitä piti, liemien keittely oli rentoa ja yllätyksellistä puuhaa. Siinä tunsi olevansa osana esiäitien perinteitä. Ennustan, että noitapuuhia ja taikaliemien keittelyä on luvassa tänä kesänä useamminkin!